Reunalla

Matkustaessa voi kokea riemua, yllätyksiä, uusia kokemuksia ja rentoutumista. Toisaalta saattaa väsyttää, nälättää, stressata, tulla koti-ikävä tai nuha. Lapset epäilemättä kokevat reissussa näitä fiiliksiä myös. He ilmaisevat itseään iloriehulla, säntäilyllä, itkemällä, potkimalla, raivareilla tai itkupotkuraivareilla. Oman viikonloppureissumme jälkeen meille tuli kylään rakkain ystäväni kahden lapsensa kanssa (melkein 3 vee + 7 kk). 

Koska olemme parhaan ystäväni kanssa tunteneet ikuisuuden, voin hänenkin puolestaan sanoa, että eron hetkellä molemmat ajattelevat: "Luojan kiitos, että lähdetään/lähtivät!" Mutta kunhan eka pyykkikoneellinen on pesty ja univelka vähän tasoittunut, tulee taas ikävä, ja muistot alkavat saada kultareunukset. Ollaan reissailtu toistemme luona Suomessa ja Englannissa jo useamman vuoden ajan, tässä muutama ajatus meiltä kokeneilta reissumammoilta. 

• Omasta päivärytmistä ei voi eikä kannata pitää kynsin hampain kiinni. Oman perheen rytmi ja arki on 100% varmuudella erilainen kuin toisten. Meidän (ml. minun) rytmi joustaa päivällä aika mukavasti, mutta jos iltaruoka viruu liian pitkälle, on astuttu tuhon tielle, jonka päässä häämöttää massiiviset itkupotkuraivarit ja huonosti nukuttu yö, kun ei jakseta syödä ja toisaalta ei jakseta nukkua nälkäisenä. Kompromisseja siis vaaditaan, mutta jossain vaiheessa täytyy vetää omaa linjaa.
• Terveellisen ruokailun voi unohtaa. Kunhan lapset syövät jotain ja äiditkin joskus, se riittää. Äideille varattava riittävästi suklaata salakätköihin.  
• Ajatus aikuisten rauhallisesta illallisesta lasten nukahdettua voi olla hyvä tai katastrofaalisen huono idea. Kun nälkäinen ja väsynyt äiti on muutenkin ah niin rentouttavassa ja mukavassa nukutuspuuhassa, riittää huumoria minuutti minuutilta vähemmän oudossa paikassa unta pakoon kiemurtelevalle jälkikasvulle, kun äiti ajattelee jäähtyvää ruoka-annostaan tai mahdollisuutta jäädä kokonaan ilman. 
• Vähintään yksi ilta ja/tai yö menee hulinaksi. Aina. Siksi kannattaa olla yökylässä vähintään kaksi yötä. 
• Jos ollaan reissussa 3+ päivää, on hyvä varata jokunen tunti ns. omaa aikaa. Ai äideille keskenään, hah! Dream on. Tarkoitan, että hajaannutaan, ja ollaan hetki oman perheen kesken ja tehdään omia asioita omaan tahtiin. Auttaa tosi paljon ja rauhoittaa tilannetta. Ehkä. Saattaa myös aiheuttaa itkupotkuraivarit.
• Talossa talon tavat. Minä olen natsi ja vaadin, esim. että meillä ruokaillaan vain ja ainoastaan ruokapöydässä. Lapset ovat hyvin sopeutuvaisia, ja oppivat talon tavoille aika pian ilman suurempia protesteja. 
• Sekasotku ja pissivahingot eivät minua emäntänä haittaa pätkääkään, niitä saamme aikaan omallakin porukalla. Sen sijaan toivon, että niiden siivoamisessa auttavat myös kyläilijät. Itsekin pyrin vieraissa konttaamaan leluja kasaan, koska meillä eikä myöskään lähipiirissämme ole kodinhoitajia.

Vaikka nyt väsyttää niin paljon, että silmäpusseja pakottaa ja lentsukin kutittelee poskionteloissa, niin silti olen hurjan onnellinen omasta pienestä reissustamme ja rakkaiden vierailusta. On mahtavaa, kun lapsille jää kivoja muistoja seikkailuista. On iki-ihanaa nähdä ystävän lasten kasvavan ja kuinka he leikkivät (välillä) nätisti omien nakeroiden kanssa. Ja ylipäätänsä kaikesta matkustamiseen liittyvästä epämukavuudesta huolimatta, koen että on elintärkeää saada maistaa vähän erilaista meininkiä. Ei pääse totaalisesti luutumaan omiin kuvioihin, ja toisaalta taas niiden omien kaurapuurotahrojen hinkkaaminen ei tunnu matkan rasitusten jälkeen missään. 

Onko teillä hyviä reissuvinkkejä?