Kokemuksia parisuhdeleiriltä

Ruuhkavuodet voivat olla parisuhteelle kriisi. Kaikki aika ja energia menee arjen pyöritykseen. Kärpäsistä tulee härkäsiä, kun kiistellään siitä kenen vuoro on käydä kaupassa ja kuka joutuu aina viemään roskat. Nukutaan huonosti ja unohdetaan ketkä olivatkaan minä ja me. Onneksi parisuhteen hoitamiseen on saatavissa apua.

Me valitsimme toiminnallisuuteen ja mindfullnesiin painottuvan parisuhdeleirin. Paikka oli kätevästi kodin lähellä, lapsille piti järjestää hoito, muuta logistiikkaa ei tarvittu. Leiri oli hyvin intensiivinen, viikon ajan lähes joka arki-ilta ja viikonloppu oli sessioita.

Leiriasu*

Leirin filosofiana oli toiminnallisuuden ohella itseohjautuvuus. Ohjenuorana oli keskittyä ryhmätöihin, ohjaajia ei ollut. Työt olivat luonteeltaan sellaisia, että niiden ohella ei ollut mahdollisuutta kaivella vanhoja kaunoja. Epäystävälliset ilmeet peitetttiin jännittäviin naamareihin ja kuulosuojainten ansiosta suurin osa puhinoista jäi kuulematta. Rankat fyysiset osuudet veivät terän voimakkaimmilta tunteilta. Tämä oli mindfulnessia parhaimmillaan: keskityimme vain hetkeen, tekemiseen ja yhdessä olemiseen.

TyöParisuhdeleiri

Ei liikaa miehiä ahdistavaa puhetta ja analyysia. Lyhyesti todettuja toteamuksia: "Kalliota on tässäkin. Aissaatana." tai "Otatko juomista?" tai "Väistä!"

Väliharjoituksina oli mm. nauruterapiaa hallitsemattoman väsykikatuksen merkeissä sekä anteeksi antamisen harjoituksia, kun joku peruutti uupumuksen vallassa auton betoniporsaaseen. Jälkimmäinen ei mennyt kaikilta osin täydellisesti, harjoituksen varaa vielä on.

Ryhmätöiden tuloksia

Ryhmätöistä tuli voimakas yhdessä tekemisen meininki ja huikea me-henki. Näimme toisemme poikkeavassa valossa. Mies miehekkäänä piikkaamassa seinää sekä kalliota ja kantamassa painavia kuormia. Minä naisellisena tukka pölystä(kin) harmaana, hiki otsalta valuen, väärästä paikasta savista maata kaivaen.

Tämän kokemuksen jälkeen jaksaa taas painaa entistä vahvempana arjessa eteenpäin. Valtavan ihanaa.


* Paita saatu Fenestralta erään kyläyhdistyksen pikkujouluarvonnassa.

Project Spa from Hell

Neljä vuotta sitten ostettu rintamamiestalomme on kokemassa lähikuukausina mullistuksia. Alimman kerroksen sauna- ja kylppäritilat ovat menossa uusiksi. Samassa kaivetaan salaojat, eristetään seiniä sekä uusitaan viemäriputket.

Remontin tarve on ollut tiedossa ostohetkestä asti. Nyt vasta tuntui siltä, että aika ja energia riittää sen suunnitteluun. Tai oikeastaan ei tunnu yhtään siltä, mutta remontti on joka tapauksessa alkanut! Urakoitsijan piti hoitaa homma avaimet käteen -periaatteella. Otettiin jo eka viikon jälkeen pieni aikalisä, edistetään itse yllätyksenä tulleita purkutöitä. Hintaa projektille tulee ilman lisätöitäkin sen verran, että voidaan unohtaa lamapuheet ja julistaa Suomen kansantalouden nousu alkavaksi!

Mies oli sitä mieltä, että ei halua kuvia meidän kodista blogiin. Mulla olisi vino pino kuvia alakerrasta, kompromissina julkaisen vain pari kylppäristä. Kuten kuvista näkyy, laatoituksia on tehty luovasti. Alkuperäisiä 50-luvun laattoja nämä tuskin ovat, veikkaus on jossain 80-luvun tietämillä. Persoonalliset värivalinnat, eikö?

Hyvä ystäväni kysyi joskus, enkö tahtoisi maalata kylppäriä kaakelimaalilla. Kun itse on alusta asti tiennyt, että tämä remontti alkaa piikkauksella ja maansiirtotöillä, ei käynyt mielessäkään että jaksaisin hukata aikaa kaakelimaalien kanssa. Vaikka kylppäri oli ruma ja sauna kulahtanut, niitä kuitenkin käytettiin loppuun saakka. Myös pesukoneelle oli sympaattinen oma kolo. Huomatkaa katosta tuleva vanha viemärin tulo, joka tyylikkästi on peitetty mustalla teipillä.

Kävi mielessä, pitäisikö ilmoittautua telkkarin sisustusohjelmaan. Saisi kikatella laattakaupassa pissit housussa suihkurusketetun ja blondatun miehen kanssa, käydä viikko jossain kylpylässä ja lopuksi itkeä onnesta, kun pääsee näkemään lopputuloksen.

Lähdettiin lopulta viemään omatoimisesti hommaa läpi. Itku on ollut monta kertaa jo tuloillaan, vaikka projekti on vasta alussa. Ehkä tässä lähestymistavassa hysteerinen kikatus tulee loppupuolella?

Projektin positiivisia puolia:

• Olen oppinut paljon. Sen sijaan, että olisin saanut keskittyä laattojen valintaan ja fiilistellä hanoja, olen saanut ottaa kantaa Finnfoam-Isodrän -valintoihin ja pohdiskella, miten seinien rakenne täytyisi tehdä. Laatat on edelleen valitsematta, jotain ajatonta (lue: tylsää) on tulossa.
• Kun puretaan paljon, nähdään miten talo on rakennettu, eikä tarvitse arvailla. Kalliota on, paljon. Ja se on kovaa.
• Tilaa alakerrassa on paljon, sinne saadaan tosi kivat tilat, kun rakentamiseen saakka päästään. 
• Kun on elämässä tällä hetkellä remontin lisäksi pari muutakin isohkoa juttua mietittävänä, ei ehdi mihinkään uppoutua liikaa, sitä vaan soljuu stressin aiheesta toiseen. 

Peukut pystyyn, että rahat ja hermot riittää! Raportoin projektin etenemisestä.