Mistä tietää miltä tuntuu?

Joskus tulee luvattua lähteä baariin, vaikka oikeasti haluaisi vain maata sikiöasennossa kotisohvalla. Saattaa kutsua vieraita kylään ajatellen, että tänä vuonna loman alkaessa en varmaankaan ole rättiväsynyt. Voi käydä niin, että lähteminen ihmisten ilmoille on lopulta parempi vaihtoehto kuin katsoa yksin kolme jaksoa Greyn Anatomiaa. Tai sitten kuten aina ennenkin on sipissä loman alkamisen kunniaksi, ja vieraat saavat nauttia perheen sisäisestä kiukkuilusta ja ovien paiskomisesta. Tervetuloa vaan! 

Mistä voi etukäteen tietää, miltä viikon tai kuukauden päästä mahtaa tuntua? Jos välissä mieli muuttuukin, mitä voi tehdä? Drinksujen skippaaminen ei maata kaada, mutta viime hetkellä ei millään haluaisi ehdottaa toiselta puolelta maata tuleville vieraille suunnitelmien muutosta. Voiko vieraille sanoa kesken iltaa tai viikonloppua, että voisitteko lähteä? Koska meille loman alussa karauttaneet vieraat kärsivät itsekin loman aloitukseen liittyvästä koomasta, pahoittelin ja tiesin saavani ymmärrystä, vaikkakin vierailla oli kiusaantunut olo.

Lippuviiri tuo juhlamielen, vaikka emännältä se puuttuisikin

Kesän muutamissa keskusteluissa on ollut tapetilla, miten tunteet ja ajatukset välittyvät, vaikka henkilö itse kuvittelee feikkaavansa uskottavasti. Itse pidän itseäni varsinaisena poker facena, totuus taitaa kuitenkin olla jotain muuta. Muiden fiilikset jollain tavalla aistii, vaikka he itse yrittävät viestittää päinvastaista. Vaikka ajatus olisikin ollut hyvä ja vilpitön, joskus mieli ja fiilikset muuttuvat, ja se on normaalia. Töissä ja lasten kanssa tulee vähän väliä tilanteita, kun ei jaksa eikä huvita. Milloin ja miten voi sanoa, että "Sinussa ei ole mitään vikaa, mun ajatukset ja toiveet ovat tällä hetkellä jossain muualla?"

Kun kesälomaa on enää rippeet jäljellä tuntuu siltä, että haluaisi hirmuisen kovasti nauttia kesästä, vaikka totta puhuen päivähoidon ja töiden aloitus ahdistaa. Kaiken nauttimisen (ja suorittamisen: tuli ne mansikatkin pakastettua, perinteisesti mahdollisimman kalliilla ostohinnalla) ohella olen käynnistänyt Saaran inspiroimana Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -kirjan lukemisen ja vaatekaapin järkkäilyprojektin. Se tuntuu hyvältä, vaikka on aika kamalaa, miten paljon käyttämätöntä kamaa kaapista edelleen löytyy ostospäiväkirjailun ja muun ns. järkeistämisen jälkeen.

Rentoa ja hikistä loppukesän alkua!

Yhtä juhlaa (melkein)

Kesäaikaan olen noin 800% sosiaalisempi kuin talvella. Tulee reissattua kaukana asuvien ystävien luokse itse. Etelä-Suomesta valuu tänne pohjoiseen sukuloivia ja lomailevia ihania tyyppejä, jotka piipahtavat kahvilla tai jäävät yökylään. Tulee oikeasti lähdettyä kavereiden luokse iltakahville, kun alla ei ole työpäivä. Blogikaverit ehdottavat treffejä. Jee!

Touhukas huokasi tänään illalla, että "Parasta tänään oli leikkiä H&H:n kanssa ja tavata uusia kavereita." Niin munkin mielestä oli.

Kwazin ja Peson uusi ystävä: Happy Joe

Vaikka välillä hetkellisesti väsyttää, on kaikki tämä sosiaalisuus aivan mahtavaa. Ei haittaa lähteä leikkipuistosta kantaen kainalossa potkivaa ja kirkuvaa lasta, kun kaverilla on vastaava tapaus käsivarsilla. Tiesinhän minä, että illallisen korvaaminen croissantilla ei kuopukselle oikeasti toimi, mutta kun ei olisi mitenkään ehtinyt puistoon treffeille, jos olisi pitänyt syödä!

Loppuun kaava onnistuneelle 4 aikuisen ja 8 lapsen kesäillalle:

• Oktonautti-pöytäliina
• pastaa (avokadolla tai ketsupilla)
• mansikoita ja jäätelöä
• aikuisille kylmää kuplivaa

Nauravaisen mielestä oli niin juhlavaa ("Luhlat!"), että hänelle piti kesken kaiken etsiä prinsessamekko päälle. Luhlat jatkukoon! 

Kimppalomailu - parasta

Suhtauduin aiemmin kaksijakoisesti lomailuun isommalla porukalla, sanotaan yli 5 hengen seurueessa. Aikaa ennen lapsia tein useammankin reissun kavereiden kanssa. Kivaa oli paljon ja usein, välillä taas hermot paloi täysin säätämiseen, erityisesti ruokapaikkojen haeskeluun. Kiitos ja anteeksi - mä en ole niitä, jotka jaksaa nälkäisenä ja väsyneenä kartoittaa vaihtoehtoja ja tehdä rakentavia kompromisseja.

Johanna hehkutti useamman perheen lomaa Italiassa, ja minä yhdyn ilolla kuoroon ylistämään ison porukan lomailua. Tällä kertaa ei tarvinnut hermoilla mistään, kaikki sujui hämmentävän sujuvasti. 

Minä, joka en todellakaan loista kokkailussa, keräsin pisteet kotiin avokadopastalla sekä saksalaisille ja amerikkalaisille innovatiivisella uudet perunat + kermaviilikastike + savulohi -dinnerillä. Loppuajan sain herkutella toisten kokkaamalla ruualla. Tiskivuoroja otettiin omatoimisesti fiiliksen mukaan ja päivän päätteeksi joku keräili leluja paikalleen. 

Lapset viihdyttivät pääasiassa itse itsensä. En muista milloin olisi ollut niin vähän raivareita kuin lomareissun aikana. Vieraskoreuttako vai sitä, että meillä kaikilla oli aidosti mukavaa, en osaa sanoa. Tykkäsin kyllä, sen sanon. Riittävän monet uimareissut päivän aikana varmistivat Nukku-Matin pikaisen saapumisen illalla.

Iso talo ja piha antoivat tilaa temmeltää tai vastaavasti vetäytyä omiin oloihinsa lepäämään. Uskomattoman hyvä sää suosi meitä, ja muutamaa aamupalaa lukuunottamatta kaikki ateriat nautittiin ulkona. Todella näppärää, kun ei tarvinnut siivoilla lattiaa ruokailun jälkeen! Aamupäivällä ja illalla oli yhteistä "ohjelmaa": retki jonnekin tai uimista - muuten kukin vietti aikaa haluamallaan tavalla nenä kirjassa tai ajelulla lähitienoilla. 

Pakko vielä sanoa pari sanaa Ruotsista. Ärsyttää, miten siellä tehdään kaikki lite bättre. Rantakioskista sai hodareita ja jätskiä, sen lisäksi sai vesimelonia ja nachoja. Sisustus ja asettelu oli aivan jotain muuta kuin monen suomalaisen kesäkioskin kämäiset pahvimukit ja jätskimainokset. Itse rannalla oli keinut ja kiipeilyteline, rantalentiskenttä sekä tietty rasittavan hyvännäköisiä ruotsalaismimmejä joogaamassa sup-laudoilla. Svedut on just tuommoisia, argh!

Tack och hej - leverpastej! (Mahtavan kirjan kuuluisa slogan.)

Vieraan miehen lakanoissa

Otsikkopopulisti taas tirskuu. Postaukset vähenee ja otsikointi paranee, eli kertoo entistä vähemmän asiasisällöstä. Minulla ei ole valitettavasti tarjota mehevää syrjähyppytarinaa, sellainen tietysti olisi kutkuttavaa kesälukemista. Sen sijaan kerron kokemuksistani Airbnb-vuokrauksesta. Minä olin ensikertalainen, kokeneemman vuokraajan juttu Hesarissa. Airbnb on mullistanut yksityisten asunnonvuokrauksen ja on nousemassa isoksi kilpailijaksi hotelleille ja hostelleille.

Meidän kesäpaikka - kaikki sekamelska on vuokralaisten aiheuttamaa

Tavattiin muutaman vanhan kaverin ja heidän perheidensä kanssa pitkästä aikaa, ja tietyistä logistisista syistä päädyimme vuokraamaan talon Tukholman saaristosta. Och det var härligt!

Aika ihkua eikö?

Luulimme, että vuokraamme kesämökkiä, mutta se olikin oikea koti. Hemma hos oss, hih! Isäntäväki oli siirtynyt toisaalle ja jätti oman kotinsa meille. Välillä tuli fiilis, että ollaankin skandinaavisen sisustuslehden aukeamalla, talo oli niin tyylikäs ja kodikas. Olimmekin kuin kotonamme - käytimme noin kilon talon omaa hunajatuotantoa ja lapset ottivat surutta leikkeihinsä kaiken mikä oli jätetty saataville.

Kakluuni ja värikoodatut kirjarivistöt, en kestä! 

Tämä asumismuoto sopi seurueellemme mahtavan hyvin. Monen lapsiperheen omat rutiinit ja aikataulut oli helpompi sovittaa yhteen, kun jääkaapilla sai käydä kun huvitti ja tilaa oli riittävästi itse kunkin lepäillä tai riehua fiiliksen mukaan. Vi tog det jätte lungt!

Riippukeinu omenapuiden välissä, naturligtvis.

Oma jälkikasvuni onnistui rikkomaan yhden kuistin ikkunan (Oj då!) ja arvatenkin jätimme melkoisen sekamelskan jälkeemme. Siivouksesta maksoimme osana vuokraa, ikkunan korvauksesta keskustellaan vielä.

Niin söpöä (ja aavistuksen epäkäytännöllistä).

Vuokraajan näkökulmasta tämä oli erittäin hyvä kokemus. Talo ja sen ympäristö sopivat seurueellemme täydellisesti. Meidän osuus 5 yön vuokrasta oli noin 240 eur. Ei ihan ilmaista, mutta ei sillä rahalla montaa hotelliyötä Tukholman läheisyydestä saa. Vuokrauksen ideoinut ystävä kertoi, että he olivat käyttäneet Airbnb:tä useamman kerran ja olleet palvelun kautta löytyneisiin asuntoihin tosi tyytyväisiä. Jos jotain negatiivista mainitsen, niin saaristossa ei luonnollisesti ollut vesivessoja. Talon vessajärjestelyjen taso ei täysin vastannut meidän nuppilukua, mutta hyvin pärjättiin huussimoodissa. Vuokraajan kannattaa lukea kohteiden kuvaukset tarkkaan, jokaiselle löytyy jotakin riippuen maksukyvystä ja mieltymyksistä.

Me nukuttiin sivummalla vanhassa sirkusvaunussa - snyggt och romantiskt!

Vuokranantajan näkökulmasta Airbnb mahdollistaa kohtuullisen korvauksen omasta tyhjästä kodista tai mökistä, kun itse on poissa. Voi käydä niin, että kohdalle sattuu huonot vuokralaiset, mutta yhteisöllisessä palvelussa palaute on keskeisessä roolissa, eikä montaa kertaa voi mokata. Mainitut ystävät olivat vuokranneet oman kotinsa Jenkeissä useammalle eri porukalle. He olivat saaneet rahansa sovitusti ja vuokralaisten aiheuttama pieni vesivahinko tuli korvatuksi Airbnb:n kautta.

Vettä meni ja vahinkoja tuli - enimmäkseen oli huippua. 

Seuraavalle lomalleni aion ehdottomasti tsekata Airbnb:n tarjonnan. Antaisinko oman kotini vuokralle? Kanske inte, mutta esimerkiksi meidän alakerran takkahuoneen saattaisin vuokrata jonkun tapahtuman yhteydessä.

Seljan kukat portailla. 

Oletko sinä kokeillut Airbnb:tä?

Kaikkihan me ollaan prinsessoi

Keksittiin tänään aivan huikea prinsessaleikki. Otetaan yksi paha äitipuoli (minä), puetaan prinsessoille tyllihameet ja otetaan käteen pölyrätit.

Leikitään Tuhkimoa: paha äitipuoli komentelee pyyhkimään tahroja ja pölyjä erinäisistä kohteista. Välillä äitipuoli nostaa prinsessat sohvalle ja sanoo "Pysykää poissa näkyvistä, kun lasikenkää sovitetaan!" Äitipuolikin saa heiluttaa mikrokuituliinaa, vaikkei se oikeasti mennytkään niin.

Kuva täältä

Tadaa, pölyt tulevat pyyhittyä ja leikki leikittyä. Lopuksi Tuhkimon voi passittaa "Yksin ullakkohuoneeseen nukkumaan!" kerrossängyn yläsänkyyn.

Nauravainen leikki täysillä mukana. Välillä hän murisi uhkaavasti, mikä on täysin luonnollista käytöstä, jos on Tuhmiko.