Mistä voi etukäteen tietää, miltä viikon tai kuukauden päästä mahtaa tuntua? Jos välissä mieli muuttuukin, mitä voi tehdä? Drinksujen skippaaminen ei maata kaada, mutta viime hetkellä ei millään haluaisi ehdottaa toiselta puolelta maata tuleville vieraille suunnitelmien muutosta. Voiko vieraille sanoa kesken iltaa tai viikonloppua, että voisitteko lähteä? Koska meille loman alussa karauttaneet vieraat kärsivät itsekin loman aloitukseen liittyvästä koomasta, pahoittelin ja tiesin saavani ymmärrystä, vaikkakin vierailla oli kiusaantunut olo.
 |
| Lippuviiri tuo juhlamielen, vaikka emännältä se puuttuisikin |
Kun kesälomaa on enää rippeet jäljellä tuntuu siltä, että haluaisi hirmuisen kovasti nauttia kesästä, vaikka totta puhuen päivähoidon ja töiden aloitus ahdistaa. Kaiken nauttimisen (ja suorittamisen: tuli ne mansikatkin pakastettua, perinteisesti mahdollisimman kalliilla ostohinnalla) ohella olen käynnistänyt Saaran inspiroimana Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -kirjan lukemisen ja vaatekaapin järkkäilyprojektin. Se tuntuu hyvältä, vaikka on aika kamalaa, miten paljon käyttämätöntä kamaa kaapista edelleen löytyy ostospäiväkirjailun ja muun ns. järkeistämisen jälkeen.
Rentoa ja hikistä loppukesän alkua!
Mulle käy aika usein noin. Etenkin käy usein niin, että erehdyn kuvittelemaan tulevaisuuden minäni olevan reipas, pirteä ja noheva. Tulevaisuudessa sitten huomaan, että edelleen olen sama, väsynyt, kotirotta minä.
VastaaPoistaOlisi niin ihanaa, kun voisi avoimemmin sanoa, että nyt on näin, etten jaksakaan. Juuri kuten kirjoitit: että toisessa ei ole vikaa. Itse ei nyt vain pystykään siihen, mihin kuvitteli parhain aikein pystyvänsä.
Kiva kuulla, että muillekin käy joskus näin.
PoistaIte en tykkää tehdä kovin kaukaisia suunnitelmia, koska mistä sitä voi tietää mitä kaikkea siinä välissä tapahtuu! Mutta joskus niinkin on vaan tehtävä, tai muuten se juttu saattaisi jäädä kokonaan väliin. Ja joskus homma menee ihan loistavasti ja joskus ei, eikä se liity mitenkään siihen onko suunnitelma sovittu edellisenä päivänä vai viime kuussa, se on vaan elämää. Ja on kyllä hienoa jos on sellaisia ihmisiä, joille voi sanoa suoraan, että homma ei nyt pelitä, ja ne tajuaa!
VastaaPoistaVarsinkin lähtemisen kanssa mulla on aika usein blääh-fiilis, johtuu varmaan osittain siitäkin, että koko poppoon saaminen ulos ovesta on kohtuullisen raskas prosessi. Sitten kun matkaan pääsee, niin tosi usein on olo, että olipas kiva käydä kylässä tai reissussa.
PoistaHyvä pointti tuo, että ei sillä niin väliä onko meno sovittu aiemmin vai myöhemmin - elämä voi tulla väliin. :)
Tsemppirutistus! <3
VastaaPoista<3
PoistaArki alkoi ihan mukavasti, veikkaan että noin viikon päästä alkaa protestointi päiväkotiin jäämisestä. Omasta työmotivaatiosta en sano mittään. :D
Toi on kyllä just, niin, no, just niin! Mä itse olen suuri suunnittelun kannattaja, koska sen olen myös huomannut, että sellaista spontaania hetkeä, että "tulkaa huomenna" tai "mennään tänään" ei vaan tässä elämäntilanteessa tunnu tapahtuvan. Ja usein sentään ne huonot hetket karisee hyvässä seurassa. Vaan silloin kuin ei... No, tokihan meille kaikille käy niin, eli ymmärtäähän sen. Ainakin kovasti niin toivon.
VastaaPoistaPerumaan en ole vielä itse oppinut ja myönnän, että vähän huonosti sen otan muiltakin vastaan (pl. ne kaverit, joilta olen oppinut jo perumista odottamaan). Eli mieluummin otan sen mököttävän kaverin :D Tiedän toki, että itseni kannalta paljon armollisempaa olisi oppia perumisen lahja molempiin suuntiin.
Loma-aikaan tapahtui joitakin ex tempore -henkisiä lähtöjä ja vierailuja, mutta arjessa sellaisia ei todellakaan tapahdu. Suunnittelua tarvitaan.
PoistaPerumiskorttia voi joskus käyttää, mutta koska itse olen tosi laiska varsinkin lähtemään, niin parempi että lähtee, vaikkei haluaisikaan. Todennäköisemmin tulee kuitenkin hyvä fiilis ihmisten näkemisestä kuin jää murjotus-vaihe päälle. :)