Vuoden 2013 satoraportti

Viime syksynä raportoin satokauden runsaihkoista antimista. Punajuuria en tänä vuonna edes yrittänyt. Porkkanoita kylläkin, ja on sieltä muutama sormen paksuinen tuotos jo löytynytkin. Touhukas jo tietää, että porkkanat kannattaa ensin pestä, Nauravainen syö vaikka multaisena, jos joku ei ehdi väliin.

Puutarhurina olen impulsiivinen ja arvaamaton, välillä innokas ja välillä täysin piittaamaton. Siemenestä en jaksa kasvatella juuri mitään. Kastelen kasvimaata, jos jaksan ja muistan. Jos sadevesitynnyrissä ei ole vettä, niin sitten katsotaan, kenellä kantti kestää. Monilla kasveilla ei kestänyt, voin kertoa.  Meillä ei ole vesipistettä ulkona ja toisaalta puhtaan juomaveden kantaminen puutarhaan tuntuu hullulta, kun perheemme ruokkiminen ei ole oikeasti porkkanamaasta kiinni.

Puutarhurin uraa en kuitenkaan ole lopettelemassa, ehei. Täytyy vain tunnistaa, mitkä kasvit sopivat meille ja pysytellä niissä.

• Perunat, luonnon lahja Suomen kansalle ja puutarhureille, jotka kulkevat omia polkujaan. Tuli kauniita, ihania pottuja odotetut pari kiloa. Osa on vielä maassa, loput syöty hyvällä ruokahalulla.
• Herneet, lasten kesäsuosikki. Eivät vaadi paljon mitään, antavat paljon.
• Kesäkurpitsat, jostain syystä viihtyvät meillä ja tekevät parhaansa. 
• Yrtit kasvihuoneessa ja pihalla, nams! Kaupasta ostetun, puoliksi syödyn yrttiruukun tökkääminen maahan on yllättävän toimiva vaihtoehto. 
• Viime kesäisiä härkäpapuja en oikein osannut käyttää, pensaspavut ovat sen sijaan tosi hyviä. Niitä ensi vuonna lisää. 
• Salaatit ja rucola on parhaita! Valitettavasti niihin tulee helposti ötököitä, jotka syövät puolet suihinsa, ja pitsiksi syötyjen lehtien käyttäminen omalla lautasella ei houkuttele. 
• Yleisesti ottaen valmiit taimet. Maksavat joitain kymmeniä senttejä tai muutamia euroja, ovat usein elinkelpoisempia kuin oman "viskaa maahan ja unohda" -lähestymistapani kasvatit. Valmis, terhakka taimi saattaa saada paatuneen vesipihtarin heltymään, toisin kuin mullassa piileskelevä siemen. 

Tomaatteja tuli aika paljon. Täytyy myöntää, että maussa ei ollut hurraamista. Silti piti syödä, kun kerran itse kasvatettiin.

Kasvihuonekurkku, WTF? Pari vuotta sitten saatiin hyviä kurkkuja, tänä vuonna tuossa kuvassa näkyvä säälittävä rimpula oli ainoa kurkkua etäisesti muistuttava asia, joka ilmaantui näkyviin hillittömän kukkimisen ja versoilun ohella. 

Pinaattia on tullut törkeesti, yksi taimi riittää, note to self. Pinaatti ei näy kelpaavan otuksille, jotka ahmivat rucolaa ja lehtisalaattia. Mitä siitä pitäisi päätellä?

Kesäkurpitsa, vanha hyvä ystävä! Sain vinkin, että sanomalehti kurpitsapökäleen alla vähentää homehtumisriskiä. Hyvä niksi! 

Tämä kuva vain siksi, että pääsen sanomaan "Mitäs minä sanoin!" Pari vuotta sitten leikkasin villiviinin kokonaan alas, maasta jäi törröttämään vain pienet alut. Mies nosti metelin ja soimasi minua kauniin portin tuhoamisesta. "Se kasvaa takaisin." sanoin minä. MOT. 

Krassiöverit! Oletteko maistaneet krassin kukkia? Minä olen, ja siitäkin huolimatta annoin niitä lapsilleni maistettavaksi. Olisittepa nähneet niiden ilmeet, hih. (Kuvan lapsi tietää jo, ettei tykkää krassin kukista.)

Viime syksynä about marraskuussa istutettu syyshortensia on kotiutunut hyvin krassi-invaasiosta ja järkyttävän märästä ensisyksystä huolimatta. Hortensia on uusi suosikkini! 

Minä <3 hortensia!

Kesäkukkasektorilla nähtiin joitain kaunokaisia ja äitienpäivän ruusu vuodelta x sinnittelee edelleen. Auringonkukat eivät todennäköisesti ehdi avautua, niitä olisi pitänyt esikasvattaa. 

Jos jotain laiskana puutarhurina osaa arvostaa, niin perennoja! Tähän saakka olen yrittänyt olla tekemättä niille mitään, etten sössi kukkaloistoa. Olen kuitenkin kuullut huhuja, että perennapenkeille tehdään jonkinlaisia toimenpiteitä. 

Kompostijumppaa on tehty ja tulossa, kärrään kesän aikana muhinutta multaa alta pois, että saan seuraavan vuosikerran muhimaan. Vien yleensä ruokakompostista matskua lehtikompostiin, ja sieltä jonkun ajan päästä pensaille tai pottumaahan. 

Talvella voisin teoriassa opiskella, miten vaikkapa kasvihuonekurkkuja kasvatetaan. Käytännössä siitä saattaa tulla tarpeettomia suorituspaineita. Nyt sitä iloitsee siitä mitä on, ja viittaa kintaalla kaikille niille yritelmille, joista ei tullut mitään. 

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Nimikoinnista: vinkit ja arvonta

Mitä olisikaan äidin blogi ilman avautumista vaatteiden ja kenkien nimikoinnista? Teeskentelyä, sanon minä!

Strategiani nimikointiin on seuraavanlainen (ja lähes identtinen Emilian kanssa):

• Nimilappuihin nimi mustekynällä. Ei suttaa. Haalistuu ajan kanssa, mikä ei ole huono asia. 
• Huopikkaisiin ja tiettyihin kenkiin ihoteippiä ja nimi siihen. 
• Villaisiin ja tavallisiin sukkiin, lapasiin sekä pesulaputtomiin asioihin silitettävä nimilappu.

Nimilaput molemmille tytöille olen tilannut Mine4Surelta. Nimilappuihin saa fontin, värin ja pienen kuvan valitsemalla oman ilmeen. Laput pysyvät tosi hyvin pesusta pesuun ja kovassa pidossa, myös villasukissa ja -lapasissa. Mine4Surelta nimilaput tulivat alle viikossa kotiin, ja hinta on kohtuullinen (60 tarraa 12,50 eur sis. postarit). Sillä lappumäärällä saa jo nimikoida aikamoisen pinon sukkia ja lapasia!

Olin yhteydessä Mine4Suren Emmaan, ja sain Discovery Packin setin, missä oli jo tuttuja nimilappuja, kenkätarroja ja paljon erilaisia tarroja esim. eväsrasioihin, kyniin tai leluihin.

Olin hieman skeptinen kenkätarrojen suhteen. Parin viikon sudittelun jälkeen ne ovat edelleen siististi paikoillaan Touhukkaan lenkkareissa. Tosi kätevät! 

Hirmuisen ystävällinen Emma antoi yhden Discovery Packin arvottavaksi blogissani. Paketti sisältää siis silitettäviä nimilappuja, kenkätarroja ja eri kokoisia tarroja, yhteensä 50 nimilappua tai tarraa. (Näitä tarroja ei käsittääkseni ole tarkoitettu vaatteiden nimikointiin, vaan asioihin, jotka eivät ole menossa pesukoneeseen.)

Arvonnan säännöt: 

• Jätä kommentti, yksi arpa per nimikointiahdistuksesta kärsivä lukija.
• Anonyymit, jättäkää sähköpostiosoite, mistä voin voittajaa tavoitella.
• Arvonta-aikaa on 7.9. saakka. 

Onnea arvontaan ja tsemppiä never ending nimikointihommaan! 

Kaikki kuvat Mine4Sure.

Ameriikan omenapiiras

Mummon pihalta kerätyn omenapussin äärellä muistui mieleeni mainio resepti. Ennen kuin käyt toimeen, suosittelen riittävän korkean vuoan etsimistä. Ensimmäisellä apple pien kokeilukerralla Jennin keittiössä kävi nimittäin niin, että paiston aikana kiehumaan alkanut täyte valui vuoan reunojen yli uunin pohjalle, ja asuntoon leijaili omalla tavallaan pikantti poltetun sokerin haju. Uunin putsaaminen olikin oma tarinansa.  

Kuva täältä

AINEKSET

Täyte
noin 1 kg omenoita (Granny Smith tai kirpeitä kotimaisia)
1 3/4 dl (hillo)sokeria
1 tl kanelia
maustemitallinen muskottia
ripaus suolaa
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl voita nokareina

Taikina
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 rkl sokeria
150 g kylmää voita
vajaa 1 dl jäävettä

Voiteluun ja pinnalle
kuohukermaa, sokeria

OHJE

1. Tee ensin täyte. Kuori omenat (noin 7 kpl) ja poista siemenkota. Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi.

2. Sekoita sokeri, kaneli, muskotti, suola ja jauhot. Ripottele seos tasaisesti omenaviipaleiden joukkoon.

3. Tee sitten taikina. Mittaa kuivat aineet kulhoon ja leikkaa voi herneenkokoisiksi paloiksi. Murusta seos sormin tai tehosekoittimessa.

4. Lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Kääri kelmuun ja pane jääkaappiin puoleksi tunniksi.

5. Jaa taikina kahteen osaan ja pyöritä palloiksi. Kasta toinen paloista vehnäjauhoihin ja kaaviloi kahden leivinpaperin välissä ohut, pyöreä levy, joka peittää pyöreän vuoan pohjan sekä reilusti reunat (halkaisija 23-24 cm). Kaaviloi toinen pala piirakan kanneksi.

6. Nosta omenaviipaleet vuoan keskelle korkeaksi keoksi ja vuole päälle voi. Voitele reunat vedellä, peitä piiras taikina kannella ja nipistele reunat kiinni.

7. Voitele pinta kermalla ja ripottele päälle hieman sokeria. Pistele haarukalla tai leikkaa pintaan höyryaukkoja.

8. Pane piiras 200-asteiseen uuniin alatasolle 15 minuutiksi. Laske lämpöä ja kypsennä 175 asteessa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.

Säihkettä silmiin - 4.9. iltaan mahtuu vielä mukaan!

Moi, reilun viikon päästä on Make Up Storen VIP-ilta Matkuksessa. Pari mahtuisi vielä, laita viestiä jennijee /@/ gmail.com ja tule mukaan!

Kyläpaikan elonkerjuujuhlat

Kurvailtiin aurinkoisena lauantaina Maaningalle kahvila Kyläpaikan elonkerjuujuhliin. Kyläpaikka on parin paikallisen naisen kesäprojekti, josta on tullut houkutteleva pistäytymispaikka ohikulkijoille ja mukava kokoontumispaikka kyläläisille.

Itse leivottujen herkkujen lisäksi kahvilassa on pieni puoti, missä on tarjolla naposteltavaa ja paikallisten käsityöläisten tuotteita. 

Sisällä on leppoisa retrohenkinen sisustus, tänään saimme istuskella ulkona auringossa.

Kyläpaikka on Pulkonkosken äärellä, pienen kosken vieressä. Heinäseipäisiin viritellyt lyhdyt kierrätyspulloista olivat erinomainen keksintö iltaa varten - äkkinäinen vieras saattaisi pimeässä päätyä kylmään koskeen.

Elonkerjuutunnelmaa loivat houkuttelevat asetelmat. Valitettavasti kuvat eivät ole meidän sienikorista, johin yritettiin menomatkalla löytää täytettä. 

Illan tullen syttyi lyhtyihin kynttilät, grilliin tehtiin tulet ja karaoke alkoi. Eräs pääsi eroon neitsyydestään (karaoken laulaminen julkisella paikalla, toim.huom.). Aika moni varmaan siinä kohtaa toivoi, että pohjiksi olisi nautittu muutakin kuin stevialla makeutettua pillimehua ja munkkikahvit. 

Hirmuisen kiva iltapäivä ja ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka! Erityiskiitos Sannalle huolettomien vieraiden seteleiden korjaamisesta talteen. Aukioloajat ja tarkemmat ohjeet löytyvät Kyläpaikan facebook-sivuilta. 

Jos etsit kadonnutta aikaa, jotain josta jouduit luopumaan.

Liian usein huomaat ei se totta ollutkaan.

Ja joku - tuskin tietää mitä etsii vailla määrän päätä harhailee.

Monen vuoden jälkeen ystävälleen kirjoittaa.

Ne sanat - jotka sanomatta jäivät, sanat joita ei kai ollutkaan

sanat, jotka pettävät kun niitä tarvitaan...

Perjantai on uusi lauantai

Kahden osittaisen hoitovapaaperjantain vankalla kokemuksella haluan suositella tätä kaikille, kenellä on työ- ja taloustilanteen puolesta mahdollisuus samaan. Rennon leikkimisen tai oleilun sijaan meidän perjantait on menneet osittain kotitöiden merkeissä. Vaikka periaatteessa en haluaisi käyttää perjantaita kokonaan kotitontun hommissa, on käytännössä kiva, kun iso osa pyykkivuoresta on poistunut lauantain tai sunnuntain agendalta.

Torstaiaamuisin tytöt tuntuvat jo ryytyneiltä, olen tyytyväinen, että perjantaina voidaan herätä klo 5:20 ja hiihdellä kotihousuissa aamupäivä. Mikä siinä onkin, että päiväkotiaamuna lapsia täytyy herätellä, mutta vapaapäivänä ei? 

Nauravainen on ollut hoitoviikon päätteksi kotioloissa vapautunut ja iloinen, hekottelee ja touhuilee tyytyväisenä. Kiroileva siili on alistunut kohtaloonsa ja ollut täysin eri tyttö päivähoidossa. Muutama hymykin on nähty ja omahoitajan lähtö töistä kotiin on kirvoittanut itkut. 

Touhukas räyhää perjantaisin viikolla kertyneet ikävät. Täytyy myöntää, että täysin zeniläiseen vastaanottoon en ole kyennyt, vaikka sinänsä käytöksen ymmärrän. 

Nauravaisen puhe on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Erityisen kovassa käytössä ovat "ei tykkää, heippa, pois, myömään (syömään), äitiäitiäiti, iti (isi) ja pupu". Näillä pärjää päiväkodissa jo pitkälle, luulen. 

Pupu onkin jännä juttu. Tähän saakka Nauruski ei ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta unileluja kohtaan (pl. tissi). Kotona on lojunut kaksi pupua sängyssä iät ja ajat, ja nyt päiväkodissa on kolmas. Huomatkaa nerokas strategia: homma ole yhdestä pupusta kiinni. Parissa viikossa pupusta on tullut tavattoman tärkeä: päiväkodissa hän syö ja nukkuu pupun kanssa, ja pupu on kainalossa, kun hän jää aamulla hoitajan syliin (itkemään). Yöllä pupu pitää saada kainaloon. 

Touhukas on ottanut edistysaskeleita englannissa. Toverin synttäreiden kunniaksi oli ilmeisesti laulettu myös enkuksi "Paljon onnea vaan!". Touhukkaan versio kotona kuului "Angry birdsday to you!"

Leppoisaa lauantaita! 

Kuva täältä

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Vanha lehmä

Kyllä se on niin, että peli on menetetty. 20-vuotias minä pitäisi tämän hetkistä minua säälittävänä fossiilina. Todisteet puhukoot puolestaan:

• Olen ostanut alusmekon ja pidän sitä usein. Hirmu kätevää, kun hame ei liimaudu sukkahousuilla verhottuihin haaroihin kävellessä.
• Anna Eriksonin uusi levy Mana on todella hyvä. 
• Sunnuntaiaamuna kädessä himmeänä näkyvä leima ei ole baarista vaan Ikean lapsiparkista.
• Ärsyynnyn kovista äänistä ja kakofoniasta. 
• Kavereiden mökkiviikonloppuna sammumistapaukset johtuvat liiallisesta slowfoodin, ei alkoholin, nauttimisesta.
• Syljeskelevät ja kiroilevat teinit ärsyttävät. Ja aikuiset.
• Mutisen mielessäni, että 4,80 kahvista on ihan liikaa - toisin kuin ympärilläni hengailevat parikymppiset, jotka osaavat chillata ja nauttia ylihintaisesta kahvistaan. 

Tästä viime aikoina jyrkkään luisuun kiihtynyt alamäki lähti. Upea Anna ja ihan mieletön tanssija! Apua, tykkäänkö jo modernista tanssista!

Luetaan yhdessä lastenkirjoja

Bleuen blogi Sininen keskitie on aikamoinen paketti! Teksteissä on analyyttistä, syvällistä ja lämminhenkistä pohdintaa äidin ja naisen elämästä, hauskoja käsityövinkkejä sekä paljon hyviä arvosteluja lastenkirjoista. Jos pää lyö tyhjää kirjastossa tai synttärilahjaostoksilla, klikkaa edellistä linkkiä. Bleuella on joka postauksessa osuva sitaatti laulusta tai tv-sarjasta, ne ovat kuin rusina pullassa! (Pullapitkossa täytyy olla rusinoita.)

Bloginsa 2-vuotissynttäreiden kunniaksi bleue haastoi kertomaan, kuinka meillä luetaan lastenkirjoja. Hyvä haaste!

Touhukas on ollut jo noin vuoden ikäisestä eteenpäin innokas lukutoukka. Hän peruutti lukuisia kertoja päivässä pylly edellä kirja kainalossa syliin, ja sitten luettiin. Tomppa, Puppe ja joukko kovakantisia eläin- ja lorukirjoja olivat suosikkeja alussa. En oikein muista missä vaiheessa hänelle alettiin lukea iltasatua, 2 ja jotain vuotta hän lienee ollut. Touhukas jaksoi jo aika varhain kuunnella pitkiäkin juttuja.

Nauravainen on nyt 1,5-vuotiaana alkanut innostua kirjoista. Hänen kanssaan katsellaan kovakantisia kirjoja ja välillä hän selailee siskonsa tavallisia kuvakirjoja omaan tahtiin. Hänelle kirjoja ei vielä varsinaisesti lueta, sen sijaan bongaillaan asioita ja ihmetellään yhdessä (ja eräs nakertaa kirjojen kulmia). Joskus hän kuuntelee mukana iltasatua, useimmiten tilanteisiin liittyy toistuvaa uhkailua omaan sänkyyn siirtämisestä, koska hän haluaisi pitää kirjaa, käännellä sivuja ja olla muutenkin häiriöksi.

Oikeastaan lukisin mielelläni enemmänkin tytöille. Lukeminen on itselleni mukava rauhoittumisen hetki, usein luen pötköllään tyttö tai kaksi kainalossa. Käytännössä Nauravainen jaksaa harvoin keskittyä kuuntelemiseen ja alkaa kiskoa kirjaa itselleen. Touhukkaalle luetaan lähinnä ennen päivä- tai iltaunia. Hän kuuntelee mielellään myös äänikirjoja, ne olivat erityisen paljon käytössä silloin kun imetin ja nukutin Nauravaista viereisessä huoneessa. Touhukas ei ole koskaan nukahtanut äänikirjan ääreen, hän kuuntelee yli tunninkin tarkkana kuin porkkana. Olen lataillut kirjaston äänikirjoja oman koneen iTunesiin, sieltä niitä on näppärä laittaa pyörimään.

Bleuen blogin hengessä esittelen pari kirjaston uutuushyllyn kirjaa:

Elli ja unenpää (Mila Teräs) oli ensilukemalta mielestäni aivan ihana kirja. Touhukaskin halusi kuulla sen heti perään uudestaan. Elli ei millään meinaa nukahtaa, touhuilee, näkee haamuja ja mörköjä ja pääsee lopulta punomaan pehmoista unilankaa. Kirjan ihanuus koki inflaation eräänä orastavan flunssan häiritsemänä yönä, kun Touhukas itkeskeli nurkissa väijyviä haamuja ja muita otuksia. En ole halunnut kokeilla tätä unisatuna uudestaan, jätetään haamujutut tuonnemmaksi. (Pisteitä annan lähinnä sen mukaan, kuinka kivaa oli itse lukea tätä.) 3/5 pistettä. Kuvitus oli kaunis ja kieli jotenkin erityisen hyvin uniaikaan sopivaa ja pehmeää. Miinusta tuli painajaisista, joiden todellinen syy saattoi olla lentsussa, ei kirjassa.

Kuva täältä

Mimmit ja ketunpoikanen (Pauliina Lerche) on hauska ja sopivan mittainen tarina, missä on mukana luonnonsuojelullinen näkökulma sekä vauhdikasta ja vain hieman jännittävää seikkailua. Kuvituksesta tykkäsin kovasti, se on graafikko Meri Mortin käsialaa. Mimmit-sarjan kirjoja täytyy etsiä käsiin lisää! 5/5 pistettä: raikas kuvitus ja hauska seikkailu. Lisäpisteitä savvoo viäntävistä maahisista.

Kuva täältä

Bleuen tyyliin loppuun loru. Tämä oli Touhukkaan ensimmäinen virallinen lemppari. Hän käänsi Tiitäisen runolelusta aina tämän ensimmäisenä esiin.

Aamulla ankat kankat

pienet ankat

aak aak.

Uimaan mennä kaakottavat

aak aak.

Jalka taakse toinen eteen

konkutellen

lonkutellen

räpytellen rantaveteen

viipottavat

vaapottavat

nokka auki naapottavat

aak aak aak.

(Kirsi Kunnas) 

Kuopion eläinpuisto - röh miu bää ihahaa

Kuopion eläinpuisto Vehmasmäessä on meidän vakkarikohde kesäisin. Vuohien, lampaiden, erilaisten kanojen, marsujen, kanien ja ylämaan naudan lisäksi eläinpuistossa on mm. strutsi, riikinkukko ja hassu minipossu (joka säikäytti minut perusteellisesti hyppäämällä yllättävän ketterästi aitaa vasten vaatimaan minulta herkkuja).

Villieläimet eläintarhoissa saavat minut vähän surulliseksi. Ei apina tai leijona kuulu kaltereiden taakse. Kotieläimet taas vaikuttavat kohtuullisen tyytyväisiltä aitauksissaan, ja eläinpuiston retki on hyvän mielen reissu luonnosta etääntyneille kaupunkilaisille.

Eläinpuistosto on väljä, sopivan kokoinen alue. Siellä on loistavat fasiliteetit grillaukseen, jos jaksaa tuoda omat eväät pidemmälle reissulle. Laiskemmat vierailijat saavat kahvilasta pillimehut, kahvit ja jätskit. Joitakin eläimiä saa silittää, kissanpoikasia on ollut nyt parilla viime käynnillä paijattavana ja huhujen mukaan pikkupupujakin on jossain vaiheessa näkynyt.

Touhukasta piti pariin kertaan aika napakasti kehoittaa laskemaan pikkukille takaisin petiinsä, kissojen nostelu oli hänen mielestään mahdottoman kivaa ja tarpeellista. Onneksi kissat osaavat näyttää kynsiään, kun mitta tulee täyteen. Henkilökunta ei mitenkään ehdi jokaista rapsuttajaa vahtia, vastuu poikasten käsittelystä jää aikuisille.

Jos en olisi allerginen kissoille, olisin sujauttanut tämän käsilaukkuuni, Nimim. Vastuullinen aikuinen.

Meillä ei ole lemmikkieläimiä. Touhukas on vähän arka eläinten parissa. Yritän aina mahdollisuuksien mukaan pysähtyä rapsuttelemaan naapurin leppoisaa labbista, vähän siedätystä edes. Nauravainen oli tällä reissulla sen verran uppoutunut tuliaisporkkanoiden nakertamiseen, ettei yrittänyt ottaa kontaktia eläinten kanssa ja alkoi vältellä niitä, kun ymmärsi, että porkkana saattaa olla molempien osapuolien yhteinen intressi.

Kissojen silittely oli Touhukkaan mielestä ylivoimaisesti parasta, ja lähdön hetki kisujen luota oli itkuinen. Nauravainen piti poistaa kissojen häkistä aiemmin. Vaikka kissanruoka ei näemmä ollut hänen mielestään maukasta, en jäänyt odottamaan seuraavia maistelukertoja.

Laatuvastaava varmisti, että eläimille tarjotut porkkanat ja ruisleivät olivat priimaa. 

Laatuvastaava koki asemansa uhatuksi ja suojeli porkkanaansa viimeiseen saakka laittamalla sen lopulta suuhunsa. Fiksu tyttö!  

Ponin ja aasin syöttäminen oli hirmuisen jännittävää! 

Alpakat pitävät hassunkurista ääntä, tiesittekös sen? Ruisleipää olivat oppineet syömään, mukautuvaisia otuksia. 

Voi sitä maiskutusta ja mussutusta, kun pienet porsaat ruokaili! 

Suosikkejani olivat pienet possut, jotka juoksentelivat ympäriinsä ja välillä palasivat turvaan emon hoiviin. 

Kiitti mutsi! Me lähdetään käymään vähän tuolla. 

Mukava lomapäivä oli se, ensi vuonna taas uudestaan! 

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Kolmas kummilapsi

Minulla on kaksi ihanaa kummilasta. Ensimmäisen kaappasin kummilapsekseni keneltäkään kysymättä, toisen kummiksi minua juhlallisesti pyydettiin. Viime aikoina kummipisteet eivät ole olleet kovin korkealla, omat lapset vievät ajasta ja huomiosta leijonanosan, mutta sydämessäni rakkailla kummilapsilla on aina omat, erityiset paikkansa.

Olen jo pitkän aikaa miettinyt, että haluaisin jollain tavalla osallistua hyväntekeväisyystyöhön. Olisi kiva tehdä jotain, ei vain lahjoittaa rahaa tai tavaraa (tai verta). Aikaa sellaiseen ei juuri nyt tunnu löytyvän, vaikka kuinka yrittäisi saada kipinää lähimmäisenrakkauteen syttymään.

Kirjastosta lähti loman lopulla mukaan Sarita Skagnesin kirja Vain tytär, jonka luettuani tein päätöksen.

Kuva täältä

Kirja kertoo Saritan elämästä. Hän syntyi punjabilaiseen perheeseen kolmantena tyttärenä, eli kaikkea muuta kuin toivottuna lapsena. Kirjan tarina on sanalla sanoen karmea. Henkinen ja fyysinen väkivalta ja raiskaukset ovat osa Saritan lapsuutta.

Perheen kunnia on kaikki kaikessa, ja sen suojelu uudessa kotimaassa Norjassa on erityisen vaikea ja tärkeä työ perheen arvaamattomalle ja väkivaltaiselle isälle. Minulla oli suuria vaikeuksia ymmärtää ajatusta kunniasta, esimerkiksi perheen tytärten neitsyyden vaalimisesta avioliittoon saakka, jos kuitenkin oma isä raiskaa tyttärensä.

En tiedä onko Saritan loppu onnellinen. Hän elää ja työskentelee Norjassa edistäen mm. tasa-arvoa ja tyttöjen sekä lasten asemaa. Hurja kostokierre, jopa murhan muodossa, tuntuvat kuuluvat Saritan suvun traditioihin. Toivon että hän säästyy sukunsa julmalta kostolta, kun perheen kunnia on nyt lopullisesti tuhottu Saritan toimesta. Kunnian säilyttämiseen lukemani perusteella kuuluu, ettei esim. perhepiirissä tapahtuneista julmuuksista kerrota, ei niinkään, että niitä ei tehtäisi.

Minä en tiedä miten lapsien kaltoinkohtelu eri muodoissaan saadaan loppumaan kotimaassa saatikka ulkomailla. En ymmärrä miten järjettömät lapsiavioliitot saadaan loppumaan, milloin lakataan silpomasta tyttöjen sukuelimiä tai ylipäätänsä annetaan tyttövauvojen elää. Käsittääkseni monissa poikavauvoja suosivassa kulttuurissa alkaa olla aitoa pulaa naimaikäisistä tytöistä, mikä omalta osaltaan lisää raiskauksia.

Kirjan tuotto menee Plan Internationalin Koska olen tyttö -kampanjaan. Koska minulla on tyttöjä, päätin, että yritän edes. Ajattelin, että ehkä minun rahapanokseni voisi auttaa jossain vaikkapa vähäsen. Jos joku pääsisi välillä kouluun. Hyväntekeväisyysjärjestöt epäilyttävät minua, niin suuri osa lahjoitusvaroista menee organisatoristen kulujen pyörittämiseen, mutta silti. Minä olen nyt Plan-kummi.

Onko sinulla kummilasta tuolla jossain? Uskotko, että hyväntekeväisyysjärjestöt saavat aikaan jotain pysyvää ja hyvää?

Kiroileva siili livenä

Milla Paloniemen sarjakuva kiroilevasta siilistä ei vetoa minuun. Siili latelee ärräpäitä ja näyttää keskisormea. Njäh, ei kutittele mun nauruhermoja.

Meillä on kotona yksi 1,5-vuotias, joka muistuttaa erehdyttävästi tätä raivosta puhkuvaa siiliä. Eikä sekään naurata yhtään. Sen tukka sojottaa eri suuntiin ja se karjuu kysymykseen kuin kysymykseen "EI!!!" ja kieltäytyy kaikenlaisesta yhteistyöstä. Lopulta pitkän riehumisen jälkeen äidin syli saattaa kelvata. Välillä vain isin tai mummon syli käy, äiti saa painua hiiteen. "Kun kerran hylkää minut päivä toisensa jälkeen. P***le!"

Kuva täältä

Päiväkodin aloitus Nauravaisen osalta on siis mennyt suurin piirtein yhtä huonosti kuin pelkäsinkin. Hän protestoi omahoitajaansa kohtaan täysillä - ei antaisi tämän vaihtaa vaippaa tai pukea. Hän syö etupäässä seisaaltaan - istuminen saattaisi kenties indikoida tilanteen hyvänksymistä. Hän haahuilee pihalla itkuisena ja kiukkuisena - isosisko lohduttaa hetkeksi, kunnes taas itketään ja kovaa, kun sisko häipyy omalle puolelleen. Yölläkin pitää itkeä, karjua ja piehtaroida - kunnes muutaman tunnin jälkeen uni löytyy syvältä äidin kainalosta.

Voi meidän pientä, kiroilevaa siiliä.

A niin kuin arki

Viuh, sinne meni neljä viikkoa kesälomaa! Oli hirmuisen mukavaa: ystävien tapaamista, reissua, mökkeilyä ja uimarannalla hengailua. Välillä oli ihan tavallista ja jossain välissä varmaan vähän tylsääkin. En vastustele töihin palaamista, osittain Visa-laskusta johtuvista syistä ja osittain siksi, että työpaikalla tapahtuneet muutokset saattavat jollain aikavälillä tuoda vaihtelua minunkin työnkuvaani. Neljän päivän työviikko tuntuu hyvältä ajatukselta ainakin tässä vaiheessa.

Ehkä ensi kesänä pitemmän kaavan mukaan vesillä?
Haave Kuopio - Savonlinna sisävesiristeilystä ei toteutunut vielä. 

Tytöt ovat tutustuneet päiväkotiin noin viikon ajan. Päiväkoti on meille tuttu paikka. Siellä on aivan loistavat tilat: arviolta 300 m2 40-50 lapsen käytössä. Ryhmiä on neljä. Ainoa harmituksen aihe on, että meidän tytöt ulkoilevat todennäköisesti usein eri pihoilla. Touhukas tuskin pikkusiskoaan kaipailee, mutta Nauravaiselle tekisi hyvää nähdä siskoaan. Eiköhän treffit onnistu, kun henkilökuntaa muistuttaa välillä. Tyttöjen omahoitajat ovat meille uusia tuttavuuksia, vaikuttavat oikein ammattitaitoisilta ja kivoilta tyypeiltä.

Touhukas on sopeutunut jo nyt hyvin. Hän on erityisen innoissaan kerrossängyn yläsängyssä nukuttavista päiväunista ja Barbie-nukeista. Nauravainen ei ole ollut kovinkaan tyytyväinen tajuttuaan, että hänet todella hylätään päiväkotiin tuntikausiksi. Voi pientä. Luulen, että hän kiroilee taaperokielellä. Tuntuu aivan karmealta jättää selkä kaarella karjuva lapsi, mutta jospa hän tottuisi lähiviikkoina. (Sanokaa nyt, että tottuu.)

Olin hieman yliarvioinut oman ajan eli kun lapset ovat hoidossa ja mulla on käsittämättömän paljon aikaa. Kylläei ikkunoita ole vieläkään pesty, sen sijaan lorvittiin oman mummoni kanssa kaupoilla ja sushilounaalla, lueskelin kirjoja ja hinkkasin taas suihkuhuoneen lattiasaumauksia. En ole vielä valmis myöntämään, että valkoinen on huono väri saumalle.

Jossain sentään jaksetaan siivota ja kiillottaa lattioita. 

Viimeiselle viikonlopulle ohjelma muodostui ihan itsestään. Parisen vuotta hautunut vaatekaappihankinta otti harppauksen eteenpäin, kun kävimme sadepäivän iltapäivällä koko perhe Ikeassa. Sunnuntaina uudelle kierrokselle sain seuraksi omat vanhempani ja peräkärrin, ja loppupäivä menikin kohtuullisen vaativan kokoamisprojektin parissa Miehen ja ukin osalta, itse vastasin ruokatarjonnasta ja suunnittelupuolesta.

Hiio-hoi!

Erityisen levänneenä en töihin palaa, Nauravaisen tämän syksyn eka flunssa ja uudet hampaat ovat valvottaneet tehokkaasti viime aikoina, mutta tää on tätä. Arkee.

Mehevä kesäkurpitsakakku

Kesäkurpitsa on vähän kuin raparperi: jos se kukoistaa, satoa tulee liiankin kanssa. Kesäkurpitsa on hieman vetinen ja mauton, juuri siksi se sopii loistavasti kahvikakkua mehevöittämään.

Sateinen kesä 2012 ei tuonut mukanaan ylituotanto-ongelmaa.

AINEKSET

2 dl ruokaöljyä

3 kananmunaa

400 g kuorittua, raastettua kesäkurpitsaa

3 dl sokeria

6 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

2 tl kanelia

1 tl soodaa

4 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

80 g hasselpähkinärouhetta

1,5 dl rusinoita

(tomusokeria päälle)

OHJE

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. 

Kuori ja raasta kesäkurpitsa (oho, kuoriminen unohtui tämän päivän kakusta).

Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää öljy ja sokeri ja sekoita. 

Sekoita loput ainekset keskenään ja lisää edelliseen satsiin. 

Sekoita taikina tasaiseksi. 

Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun noin 2 litran kakkuvuokaan. 

Paista 175 asteisen uunin alaosassa noin 1,5 tuntia. Jos kakku tummuu liikaa, peitä leivinpaperilla. 

Anna jäähtyä vuoassa. Kumoa lautaselle ja koristele tomusokerilla. 

Tyhmä, dementikko vai eläytymiskykyinen?

Katsoin perjantain ratoksi vanhan kunnon Blues Brothers -leffan. Parin oluen kanssa se oli mitä mainiointa viihdettä! Vaikka en ole elokuvahistorioitsija, väittäisin että elokuva on asettanut standardit sille, kuinka monta poliisiautoa voi rytätä parin takaa-ajokohtauksen aikana, ja kuinka tyhmäksi ja saamattomaksi voidaan kuvata Yhdysvaltain poliisi- ja sotilasvoimat. Toimintaleffat eivät ole mun suosikkeja, tämä olkoon poikkeus sääntöön, onhan elokuvassa myös älyttömän hyvää musiikkia ja briljanttia huumoria.

Kuva täältä

Otsikon ajatus lähti siitä, kun mun piti taas nauraa itselleni. Olen nähnyt Blues Brothersin vähintään viisi kertaa aiemmin, ja taas piti jännätä pulssi tapissa, että ehtiikö ne keikalle ja ehtiikö ne verovirastoon?!?!?!?!? Ei hätää, en paljasta juonta, jos nyt joku ei ole kyseistä klassikkoa nähnyt.

Olen lukenut Sormusten herran muutamaan otteeseen ja leffoja olen nähnyt moneen kertaan. Silti taas viimeksi kun luin kirjaa, piti noin klo 03 yöllä jännätä kämmenet hiessä, että saako Frodo tuhottua sormuksen vai ei?!?!?!?!? On (huonoja) leffoja, joista en toisella katselukerralla aidosti muista, mitä tapahtuu, mutta on kai tämä höpsöä eläytyä uudestaan ja uudestaan hyvien tarinoiden vietäväksi.

Tapahtuuko sinulle samoin vai voitko katsella uusintakierroksen jännittämättä ja/tai joissain tapauksissa kyynelehtimättä?

Loppuun pätkä Blues Brothersista, mukana Blues Sister Aretha. Hyvää viikonloppua siskot ja veljet!

10 kuvaa kesään: heinäkuu

Kuvaprojekti on siirtynyt jatkoajalle hieman yskähdellen, melkein unohdin heinäkuun kuvan. Itse asiassa kuva on otettu 1. elokuuta, mutta mitäpä 24 tuntia on 12 kuukauden projektissa? Ei mitään!

Heinäkuu oli ihana ja vaihteleva. Oli hellettä, vähän viileämpää ja sadettakin, puutarha kiittää. Ukkosia ennustettiin ja jossain päin Suomea niitä on näkynyt ja kuulunut, täällä vähemmän. Keskikukkapenkissä kukkii ruiskaunokit ja muutamat liljat. Viinimarjat on jo kypsiä, saapa nähdä jääkö niistä mitään mehustettavaksi. En lakkaa ihmettelemästä sitä, että viinimarjoja menee suoraan pensaasta määrättömiä määriä lasten suuhun, vaan yritäpä sisällä tarjota. Pthyi!

Elokuun ihanat illat lähestyvät, jee! Kesä- ja heinäkuun kuvat on otettu klo 21-22 aikoihin, seuraavan parin kuvan ajankohtaa täytyy aikaistaa. Kesä on loistava juttu, rakastan myös syksyä, bring it on!

Heinäkuu

Huhti - Touko - Kesä

Tammi - Helmi - Maalis

Loka - Marras - Joulu

Make Up Storen VIP-ilta Matkuksessa 4.9.

Kesäkuun lukijaillassa pysähdyttiin Make Up Storessa saamassa meikkivinkkejä ja hyviä viboja. Muistoja on täällä.

Koska meillä oli hirmuisen kivaa ja postauskin sai aikaan paljon keskustelua, Make Up Storen Piia esitti kutsun tulla jatkamaan tyttöjen meikkijuttuja ke 4.9. klo 17-19 Matkukseen.

10 ihanaiselle naiselle on luvassa:

• pientä iltapalaa
• syksyn uutuksien esittelyä
• neuvoja meikkaamiseen (tavoitteena on, että jokainen saa henkilökohtaista opastusta, oma urani meikkipäänä on katkolla)
• 20% alennus illan ostoksista Make Up Storessa

Kuva täältä

Tule mukaan! Lähetä sitova ilmoittautuminen osoitteeseen jennijee /at/ gmail.com. 

Terveisiä Puijolta!

Miehen viimeisen hoitovapaa-/kesälomapäivän kunniaksi kävimme K-raudassa ja Puijon tornissa. Ensimmäinen matkakohde ei yllättänyt: asiantuntevaa myyjää ei löytynyt ja hinnatkin olivat reippaasti yläkanttiin. Jälkimmäinen stoppi oli erityisesti perheen pienempien mieleen - täysin ennalta arvaamattomasta syystä. 

Noin keskellä rannan tietämissä asumme. 

Kuopion urbaani keskusta, siellä niin puiden takana. 

Maisemat - suljettu ja sileä juoksurata 0 - 1

Mitä siellä pohjoisessa oikein on?

Katopas vaan: järviä ja metsää. 

Milloin sinä olet tarkkaillut kotikaupunkiasi lintuperspektiivistä?