Bloginsa 2-vuotissynttäreiden kunniaksi bleue haastoi kertomaan, kuinka meillä luetaan lastenkirjoja. Hyvä haaste!
Touhukas on ollut jo noin vuoden ikäisestä eteenpäin innokas lukutoukka. Hän peruutti lukuisia kertoja päivässä pylly edellä kirja kainalossa syliin, ja sitten luettiin. Tomppa, Puppe ja joukko kovakantisia eläin- ja lorukirjoja olivat suosikkeja alussa. En oikein muista missä vaiheessa hänelle alettiin lukea iltasatua, 2 ja jotain vuotta hän lienee ollut. Touhukas jaksoi jo aika varhain kuunnella pitkiäkin juttuja.
Nauravainen on nyt 1,5-vuotiaana alkanut innostua kirjoista. Hänen kanssaan katsellaan kovakantisia kirjoja ja välillä hän selailee siskonsa tavallisia kuvakirjoja omaan tahtiin. Hänelle kirjoja ei vielä varsinaisesti lueta, sen sijaan bongaillaan asioita ja ihmetellään yhdessä (ja eräs nakertaa kirjojen kulmia). Joskus hän kuuntelee mukana iltasatua, useimmiten tilanteisiin liittyy toistuvaa uhkailua omaan sänkyyn siirtämisestä, koska hän haluaisi pitää kirjaa, käännellä sivuja ja olla muutenkin häiriöksi.
Oikeastaan lukisin mielelläni enemmänkin tytöille. Lukeminen on itselleni mukava rauhoittumisen hetki, usein luen pötköllään tyttö tai kaksi kainalossa. Käytännössä Nauravainen jaksaa harvoin keskittyä kuuntelemiseen ja alkaa kiskoa kirjaa itselleen. Touhukkaalle luetaan lähinnä ennen päivä- tai iltaunia. Hän kuuntelee mielellään myös äänikirjoja, ne olivat erityisen paljon käytössä silloin kun imetin ja nukutin Nauravaista viereisessä huoneessa. Touhukas ei ole koskaan nukahtanut äänikirjan ääreen, hän kuuntelee yli tunninkin tarkkana kuin porkkana. Olen lataillut kirjaston äänikirjoja oman koneen iTunesiin, sieltä niitä on näppärä laittaa pyörimään.
Bleuen blogin hengessä esittelen pari kirjaston uutuushyllyn kirjaa:
Elli ja unenpää (Mila Teräs) oli ensilukemalta mielestäni aivan ihana kirja. Touhukaskin halusi kuulla sen heti perään uudestaan. Elli ei millään meinaa nukahtaa, touhuilee, näkee haamuja ja mörköjä ja pääsee lopulta punomaan pehmoista unilankaa. Kirjan ihanuus koki inflaation eräänä orastavan flunssan häiritsemänä yönä, kun Touhukas itkeskeli nurkissa väijyviä haamuja ja muita otuksia. En ole halunnut kokeilla tätä unisatuna uudestaan, jätetään haamujutut tuonnemmaksi. (Pisteitä annan lähinnä sen mukaan, kuinka kivaa oli itse lukea tätä.) 3/5 pistettä. Kuvitus oli kaunis ja kieli jotenkin erityisen hyvin uniaikaan sopivaa ja pehmeää. Miinusta tuli painajaisista, joiden todellinen syy saattoi olla lentsussa, ei kirjassa.
Kuva täältä |
Kuva täältä |
Aamulla ankat kankat
pienet ankat
aak aak.
Uimaan mennä kaakottavat
aak aak.
Jalka taakse toinen eteen
konkutellen
lonkutellen
räpytellen rantaveteen
viipottavat
vaapottavat
nokka auki naapottavat
aak aak aak.
(Kirsi Kunnas)
"tyttö tai kaksi kainalossa", ihanaa. :) Meillä iltahulinat ratkaistiin niin, että pojat nukutetaan eri huoneisiin. Minun vastuullani on isompi ja on otettu iltalukeminen ohjelmistoon. Ongelma on, että ei roudattu tarpeeksi isompien lasten kirjoja tänne... Varsinkin kun alkaa tulla kysymyksiä: "miksi on ampiaisia?" Kirjastosta tietysti löytyy, mutta eivät tietenkään ole suomeksi. Että jos osaat suositella jotain pitkäkestoista ja kirjaimellisesti kevyttä kirjaa, niin voisi pyytää isovanhemmilta pakettia...
VastaaPoistaMitähän uskaltaisin suositella? Joko menisi sellainen kirja, missä on enemmän tarinoita ja vähemmän kuvia? Meillä upposi kivasti Peppi Pitkätossun seikkailut, se on vähän paksumpi kirja, jossa on vähän kuvia ja paljon tekstiä.
PoistaJoku tuommoinen "enempi tekstiä ja seassa kuvia" oli ajatuksena. Täytyy pistää Peppi harkintaan. Ensiavuksi täytyy varmaan hakea kirjastosta englanninkielistä ja sitten simultaanitulkata...
PoistaKiitos kauniista sanoistasi :).
VastaaPoistaKuten kommenteiden paljoudesta huomaat, lastenkirjoista bloggaaminen ei ole mediaseksikäs harrastus :DDD!
:D
PoistaEhkä kirja-arvostelut eivät herätä suuresti keskustelua, mutta minä kyllä tykkään kovasti sun arvosteluista, vaikka harvoin kommentoin. Monta kertaa olen ostanut tai lainannut sun arvioimia kirjoja, että sikäli sun bloggaukset vaikuttaa mun toimintaan enemmän kuin monen muun. :)
Kiitos :)! En sinänsä oletakaan suurta kommenttitulvaa niihin esittelyihin jos totta puhutaan mutta tietysti pikkukommentitkin lämmittää tosi paljon kun muuten se on vähän yksinäistä :). Lähinnä vitsailin tyhmään tapaani mustalla huumorilla :p.
PoistaSepä vielä, että kun jokainen tykkää erilaisista kirjoista vaikka ehkä maku voi joissakin asioissa ollavähän saman tyylinen. Onneksi on olemassa paljon erilaisia kirjoja... Toivottavasti varsinkin ostonne on sattunut hyviksi :).
Olet oikeassa, pienikin kommentti piristää tosi paljon.
PoistaYksi ostoksista oli soiva laulukirja, voit uskoa, että on meillä laulut raikuneet!:) Välillä tahtoo tulla riitaa, kun molemmat tytöt haluaisi olla dj:nä..
Tällaiseen postaukseen sitä alkaa itsekin miettiä heti jotain syvällistä ja viisasta sanottavaa, siksi varmaan reagointi kommenttiboxiin on niin hidasta :) Mä kävin heti lukemassa lisää myös bleuen postauksia ja mietin niitä iltasatu-kirjoja. Meillä on tykätty kovasti kirjasta nimeltä Ahaa, sanoi Pikkuruu. Lapsi jaksoi jo alle kaksivuotiaana kuunnella tarinaa, jossa pieni oravanpoika kulkee mustikkametsässä ja tapaa metsän otuksia. Nämä kehuvat oravanpoikaa kilvan, ja näin tarinaan syntyy ihanan kannustava ja myönteinen tunnelma. Kirja on sopivan mittainen, ei lainkaan pelottava, ja päättyykiin vielä iltaan jossa Pikkuruu ennen unta kertailee päivän tapahtumia. Näin varmaan monessa kodissa oikeastikin tehdään. Mukavaa luettavaa! Hanna
VastaaPoistaMeilläkin on tuo Hannele Huovin kirja. Jossakin nallekarhukirjassa oli tuo sama idea missä käytiin päivän tapahtumat (nurinkurin?) illalla sänkyyn mennessä läpi. Mikähän lie ollut nimi, kiva kirja sekin. Muistaakseni olen johonkin kirjoitellutkin nukkumaanmenosta kertovia kirjoja, muuten tuossa (ilmeisesti lukemassasi) postauksessa ajattelin laajemminkin kirjoja mitkä ovat rauhoittavia olkoon kirja aihepiirilltään mitä tahansa ja mitkä taas enemmän innostavia leikkiin jne. :).
PoistaMeillä on tainnut Pikkuruu olla kirjastosta lainassa jonkun kerran.
PoistaUsein on kiva lukea ns. hyvän mielen kirjoja. Niistä tulee itsekin hyvälle mielellä.
Minäkin välillä muistan lainata kirjastosta "orientoivia" kirjoja. Muutama matkailukirja on ollut loistavia, koneessa on hyvä vedota siihen, että "nalletkin laittoi turvavyön kiinni", nyt istu ja laita vyö kiinni! :)