Good times, good times

Terkkuja Englannista! Meillä oli aivan loistava reissu. Kukaan ei karannut tai kadonnut (paitsi kerran hetkeksi), lentokoneessa oltiin ihmisiksi (jos ei lasketa kakkavaipan vaihtamista omalla paikalla vessan ollessa käyttökiellossa ilmakuoppien vuoksi) ja ei myöhästytty jatkolennoilta, koska kaikki lennot oli ajoissa (oikeesti). Tässä hajanaisia lomamuistoja, enjoy! 

Matkalaisia odotti täydellinen brunssi, nams.

Sen lisäksi, että pubit ovat paikallisten olohuoneita, oli erääseen lähipubiin integroitu aidattu leikkipuistoalue. Fantastinen idea! 

Juoksua, kikatusta, leikkiä, naurua, halailua ja pussailua. Välillä vähän riitelyä ja itkua. Isot tytöt ja pienet tytöt <3 <3 <3 <3.

Rakas ystäväni huokaisi: "Miten ne voivatkin olla niin täydellisen raivostuttavia yhdessä hetkessä ja täydellisen rakastettavia toisessa?"

Nauravainen rakastui perheen koiriin. Ja kaikesta riepottelusta huolimatta hauvat taisivat tykätä Nauravaisesta. Vahtikoira vahtii pienen unta.  

Jos tähän ikään mennessä ei ole laitattanut silareita, hiuslisäkkeitä tai teräviä tekokynsiä, ehtii hyvin myöhemminkin. Ehta eläkeläispissis! Ja maailman söpöimmät taaperot.

Georgen pullahtaminen maailmaan ei ollut hetkauttanut isäntäperhettämme juurikaan, vaikka His Royal Highness muuten tuntui olevan ykkösjuttu kuningaskunnassa. Koska isäntä ja emäntä eivät syttyneet George-keskusteluista, jouduin ostamaan laadukkaan Daily Mail -julkaisun George-liitteellä varustettuna. Tiesittekö, että Catherinella oli melkein samanlainen pilkullinen mekko kuin Dianalla vastaavassa tilanteessa? Aika outoa. 

Muita herttaisia pätkiä tavattiin kyllä...

...ja julkimoita naturally. Oink oink. 

Luojan kiitos Englannissa saa lähikaupasta valkoviiniä! Yllättävää kyllä nukutuskuviot menivät kohtuullisen kivuttomasti, ja iltaisin ehdittiin vaihtaa kuulumisia kaikessa rauhassa ja parantaa maailmaa. Vanhat ei näköjään enää jaksa, yli puolille öin ei taidettu kukkua kertaakaan. Toisaalta vanhojen piti herätä joka aamu viim. klo 06, joten hyvä näin. 

Meille kaikille jäi paljon, paljon ihania muistoja. Lähteminen kannattaa aina! 

Sitten aletaankin harjoitella päiväkotihommia, oh dear. 

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

How Do You Do?

Tämän vuoden Englannin matka rakkaan ystävän ja Touhukkaan kummitädin luokse on käsillä. Olipa hyvä, että Catherine pullautti vihdoin kuninkaallisen vauvelin! Jospa tällä kertaa päästäisiin Windsorin linnaan varpajaisteelle. Ollaan hengailtu linnan liepeillä lukuisia kertoja, mutta kahville ei ole kutsuttu. Hymph. On jouduttu hukuttamaan pettymys kerta toisensa jälkeen Wagamaman jättimäiseen nuudelikulhoon, hirveen rankkaa.

Ite keksin, täällä tein.

DIY taaperokyltit on tehty (hiphei ukin laminointikone!), passit kaivettu esiin, ostettu reilu kilo irtokarkkia (äideille), monta pakettia xylitol-pastilleja (lapsille) ja muilta osin pakkaaminen jääkin viime tinkaan. Nauravainen on juuri oppinut hokemaan "Päevää!", täytyy menomatkalla treenata paikallinen versio.

Perinteisesti tästä tulee tyttöjen reissu, Mies jää kotiin lomailemaan. Vaikka hän tekisikin remonttia hiki hatussa, se voidaan katsoa lomaksi. Pitäkää siis peukkuja, että lapset eivät karkaile, nukkuvat edes vähän, ja että kohtuullisen kunnianhimoisilla vaihtoajoilla varatut lennot menevät nappiin.

Have a splendid weekend! (kuninkaallista vilkutusta)

Vanish (Buzzador)

Kun ilmoittautuin Buzzadorin Vanish-kampanjaan, piti sitoutua tekemään tahratesti. Ajatus omatekoisesta tahratestistä oli hauska. Kuka nyt ei suhtautuisi skeptisesti telkkarin pesuainemainoksiin, joissa lasten vaatteet likaantuvat perusteellisesti, puhdistuvat ihmeellisesti pesuaineella x, ja lopussa äiti leveä, epänormaali hymy kasvoillaan silittelee puhtaita pyykkejä?

Buzzador-paketissa tuli kolmea erilaista Vanishia, kangaspala testiä varten sekä kymmenisen näytepussukkaa muille jaettavaksi. Kangaspala ei ollut lakanakangasta, vaan jotain liukaspintaista, mahd. käsiteltyä kangasta. Salaliittoteoriaa epäili yksi toinenkin. Mulla on yksi vanha paita leikeltynä aidompaa testitilannetta varten, saapa nähdä tuleeko testikierros nro 2 vai ei.

Tahratestiin laitoin kankaalle sambal oelek -chilitahnaa, soijakastiketta, Piltti spagettibolognesea, pestoa, balsamicokastiketta sekä kurkumaa. Oletin, että chilitahna, pesto ja soijakastike eivät ainakaan lähde pesussa pois.

Tahrat saivat vaikuttaa yön yli, koska harvoin oikeassa elämässä jaksan niitä heti poistella. Ennen pesua laitoin tahrojen päälle geelimäistä OxiAction Vanishiä noin tunniksi. Pesuun (40C) laitoin lisäksi Pink Vanishiä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen chilitahna näkyi selvästi, pesto ja kurkuma hennosti, muut tahrat olivat poissa.

Sitten tuli viikon, parin tauko, kun kangaspala oli kateissa. Löydettyäni sen laitoin palan kangaskenkien kanssa likoamaan pariksi tunniksi Vanish-liuokseen, minkä jälkeen koekappale meni taas koneeseen Vanishin kanssa (40C). Sen jälkeen kangaspala oli pari päivää pyykkikoneen tiivisteen välissä, minkä jälkeen se pääsi kestovaippojen kanssa (60C) kierrokselle ilman Vanishia. Lopulta vain chilitahna on selvästi nähtävissä, tosi haaleana sekin. Not bad!

Yläkuvassa chilitahna on oikeassa alareunassa, alakuvassa se on loogisesti vasemmassa alareunassa.
Sori, en jaksanut silittää

Valkoisia t-paitoja ja puuvillahousuja uitin CrystalWhite Vanish-liemessä muutaman tunnin ja pesin Vanishin kanssa. Vertailukohtaa ei ole, mutta Mieskin oli sitä mieltä, että ehkä ne hieman valkaistuivat.

Touhukkaan kangaskengät tuli tosi puhtaaksi (ensin liotus ja sitten konepesu) ja mm. ketjurasva lähti kohtuullisesti (ei kokonaan) Miehen hupparista. Ajatelkaa, miten ihanasti Mies on tässäkin hommassa mukana! Sain useita autenttisia tahranpoistomahdollisuuksia reilun kuukauden aikana.

Mulle ei oikein selvinnyt, mitä Vanish on. Kampanjainfossa kerrotaan:

Aktiivinen happi on yksi Vanish Oxi Actionin vaikuttavista ainesosista. Kun aktiviinen happi sekoittuu veteen, alkaa tapahtumaketju, jossa muodostuu tuhansia ilmakuplia. Ilmakuplat kuplivat tekstiileissä olevien kuitujen läpi ja poistavat tahrojen rippeet tuoden ne mukanaan veden pinnalle.

Jassoo. Vanish on lanseerannut erityisesti bakteereja tappavan aineen, siihen mielenkiintoinen kannanotto täällä. Joutsen-merkki tuotteella on ja Allergia- ja astmaliitto ovat olleet jonkinlaisessa yhteistyössä ja myös siitä irtautumassa.

Lisää Vanish-aiheisia Buzzador-raportteja: Miima ja Kati.

Kaupassa purkki jauhemaista Vanishia maksaa noin 6-7 eur. Tekemäni tahratestin perusteella voi sanoa, että chilitahnaa ei kannata vaatteille laittaa, ja yleisesti tahroihin saattaa auttaa Vanish. Ostaisinko uudestaan? Ehkä. En koe tarvetta laittaa sitä jokaiseen koneelliseen. Tähän saakka sappisaippua on ollut luottotuote tahraongelmissa, mutta yksi Vanish-purtilo olisi hyvä olla olemassa liotuskäsittelyä varten. Plussat tuoksuttomuudesta, hyvistä tuloksi ja kysymysmerkkejä tuotenimistä, joista tulee lähinnä mieleen Breaking bad.

Buzzadorina saat mahdollisuuden päästä testaamaan uusia tuotteita ja palveluita ilmaiseksi, sekä kertoa ystävillesi niistä. Useimmissa kampanjoissa myös ystäväsi saavat mahdollisuuden päästä osallistumaan tuotteiden ja palveluiden testaamiseen. Seuraa tätä linkkiä rekisteröityäksesi Buzzadoriksi.

PS. Edellinen buzzaus poiki 100 euron lahjakorttipalkinnon, kiva juttu! :)

Lippuviiriäiset

Pinnan alla kuplinut näpertelyinto pääsi taas irti. Projekti alkoi perinteisesti lauantai-iltana klo 21:45. Olipa jälleen ilo penkoa keijun tuomia sisustuskaupan jämäkankaita, ostoksia tekemällä en osaa näitä touhupuuskiani pohjustaa.

Lippuviiritrendin harjalla ollaan oltu jo pari vuotta Touhukkaan lahjakkaan kummitädin tekemien viirien ansiosta. Niistä en voi kuvia postata, koska viireihin on kirjailtu tyttöjen nimet. Kadehdin ystäväni ihastuttavia värien ja kuosien yhdistelmiä, esimerkkejä täällä.

Halusin kokeilla lippuviirien näpräämistä itsekin. Tämän viirin liput on tehty kaksinkertaisesta kankaasta. Takapuoli on kaikissa lipuissa samanlaista raitakangasta. Mukava parin tunnin projekti!

Touhukas totesi, että meidän täytyy pitää lippuviiriäiset - juhlat siis. Kesän virallinen mansikkakakku on vielä tekemättä, onneksi keittiössämme on nähty viime päivinä paljon ihania vieraita ja herkkuja muutenkin.

Elämä on juhla

Viimeisen reilun viikon aikana ollaan oltu sosiaalisia koko kylmän ja omissa oloissa jurotetun talven edestä. Joka päivälle on mahtunut kahvittelua tai yökyläilyä meillä ja vuoroin vieraissa. Haluan toistaa itseäni: olen maailman onnekkain tyttö, koska minulla on mahtavia ystäviä ja sukulaisia

...jotka tuovat mukanaan kahvipöydän tarjoilut.
...joiden vierailua edeltävät pari tuntia voi huoletta käyttää päiväuniin suihkun ja kaunistautumisen sijaan, koska tässä vaiheessa yhteistä taivalta on yhdentekevää onko tukka likainen vai ei.
...joille voi sanoa, että "Menen tyttöjen kanssa ulos, laitatko tunnin päästä pastat kiehumaan?"
...jotka eivät pahastu, vaikka emäntä karkaa vierailun loppumetreillä päiväunille* eikä seiso ovella vilkuttamassa.
...joiden luokse voi kutsua itsensä ja kaverit kanssa kylään.
...jotka kestittävät 10 aikuista ja 10 lasta viimeisillään raskaana.
...joiden luokse on luontevaa mennä klo 21:30, jos niikseen tulee.
...joiden kanssa voi jatkaa juttua siitä, mihin viime vuonna jäätiin.

Ja vaikka elämä ei oikeasti ole koko ajan juhlaa, kylmää skumppaa ja trampoliinilla hyppimistä poutapilvien alla, vaan myös syliin kaatunut mehulasi, kainalokakat ja isompia huolenaiheita, voi sen kaiken jakaa. Se on rikkautta ja rakkautta se.

* Ihan joka päivä en sentään ole nukkunut päiväunia, harmi.

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Vk - sieltä se taas tulee!

Jos jaksaisin olla kiinnostunut välikausivaatetuksesta, tämä paikallisen nettikirpparin ilmoitus olisi saattanut herättää kiinnostukseni. Kiinnostuksen ilmoitus herättikin, tosin muista syistä.

Loma, nyt myös täällä

Reilun parin kuukauden työrupeaman jälkeen en tuntenut olevani akuutissa kesäloman tarpeessa. Kun lomapäivät tuli äitiyslomalla ansaittua, niin tokihan vapaa-aika töistä täytyy hyödyntää. Muutaman lomapäivän jälkeen olen alkanut haaveilla lapsivapaasta päivästä, saapa nähdä miten toiveen kanssa käy.

Touhukas: kummit is best!

Suorituspuolella on ollut vahva alku: verenluovutus check, iso muovikassillinen vaatteita kierrätykseen check ja yksi ikuisuusprojekti check (tauluhyllyt on seinällä, ensi kesän listalla muutamien kuvien kehystyttäminen).

Nauravainen: kuk-ka!

Rentoutumisen nimissä on syöty hyvin, hengailtu hyvien tyyppien kanssa ja ryystetty kylmää valkkaria. Nams! Valkkarista johtuen yöunissa ei ole ollut hurraamista, talviunia odotellessa.

Blogikin todennäköisesti lomailee, leppoisaa heinäkuuta! :)

Savonlinnan oopperajuhlat

Oletko sinäkin ihminen, joka sekoittaa libreton ja Libressen, aarian ja areenan? Varaudu yllätykseen, saatat silti pitää oopperasta! Minulle kävi niin. Päädyin Savonlinnan oopperajuhlille ensimmäisen kerran vahingossa. Sen jälkeen olen käynyt Savonlinnassa viitisen kertaa omakustanteisesti. Koska se on upea elämys joka kerta, suosittelen, että lisäät Savonlinnan oopperajuhlat "Kokeile kerran elämässä" -listalle. Minä kävin tällä viikolla nauttimasta kesäfiiliksestä ja La Traviatasta.

Laivalla linnaan. Tuut tuut!

Eka kerta meni niin, että silloisen työnantajani kumppanifirma oli kutsunut kollegoitani juhlille. Työkaverini sairastuttua minä lähdin messiin parin tunnin varoitusajalla. Kun ihminen lennätetään pääkaupunkiseudun harmaasta ja kiireisestä toimistopäivästä keskelle kesäistä Savonlinnaa ihailemaan järvi-Suomen idyllistä maisemaa, herkuttelemaan muikuilla ja mansikoilla, ja kuuntelemaan häkellyttävän hienoa oopperaesitystä Olavinlinnassa, siitä muodostuu lähtemätön muisto.

Oman elämänsä huippumalli poseeraa jälleen luontevasti.

Oopperajuhlien Totta&Tarua:

• Eihän niistä sanoista saa mitään selvää. Ei saakaan, siellä pyörii tekstitys.
• Mä mitään oopperasta tiedä, mitä mä siellä... Ei sinne mennä pääsykokeiden kautta. Monesta muustakin asiasta voi nauttia, vaikkei tunne perinpohjaisesti teoria- ja historiataustoja. Toki asiaan vihkiytynyt saa esityksestä paljon enemmän irti, mutta myös amatööri voi nauttia. (Myönnettäköön, että erään amatöörin innostunut asenne alkoi rakoilla yli 5 tuntia kestäneen Lohengrin-esityksen aikana, ja loppu meni kelloon vilkuillessa.)
• Leiskuvaa rakkautta ja verisiä murhia. Kyllä! Draamaa riittää, joku aina kuolee ja rakkaus repii rintaa.
• Pakko laittaa ykköset päälle ja pönöttää. Olen nähnyt Savonlinnassa iltapukuja, jakkupukuja, pikkumustia, kukkamekkoja, caprileggareita ja teeppareita - suomalaisen kesäpukeutumisen koko kirjon. Asu on vapaa, mutta pakollinen.
• Liput on törkeen kalliita. Miten sen nyt ottaa. Jos jättää vuoden ajan kerran viikossa kahvila-latten tai baari-siiderin juomatta, lippurahat on kasassa.
• Katsomossa on ahdasta. 1400-luvulla rakennettu linna soveltuu hienosti tuhatpäisen yleisön katsomoksi tietyin rajoittein, jotka realisoituvat yleisön velloessa paikoilleen ja pois. Kiire ja piikkikorot kannattaa jättää kotiin.
• It ain't over until the fat lady sings. Juuri näin, kun paksu daami on laulanut tarpeeksi, voi lähteä kotiin. 
• Täytyy kokea: Kun kuoro ja orkesteri antaa tulla täydeltä laidalta ja linnan jokainen sopukka täyttyy musiikilla. Miten joku voi oikeasti laulaa niin korkealta ja kovaa?!!?! Eivätkö sopraano ja tenori kuuroudu, kun laulavat toisistaan kiinni pitäen kiihkeitä pätkiä? Taukojen aikana kuuluvat pääskyjen kirkaisut, kattoon ropiseva sade tai jyrisevä ukkonen. Upean linnan sokkeloiset käytävät ja jykevät kiviseinät. Ja tiesithän, että kulttuuririennoissa käyvät elävät pidempään?

Sisään takaovesta tai pikemminkin takalaiturista.

Ensi kesänä minä aion nähdä ja kokea Madama Butterflyn. Oletko sinä uskaltaunut oopperaan vai onko korkealta ja kovaa kirkuminen ehdoton nou-nou?

Pääportista ulos.

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Hikiset tykkäyshalit

K. Ärjyperä, joka nimimerkistään ja sähäkistä kannanotoista huolimatta vaikuttaa erittäin sympaattiselta ja ihanalta tyypiltä, muisti minua tunnustuksella. Kiitos, sinulle myös hikiset ja nihkeät kesähalit, vaikka tänään ei oikeasti olekaan helle! :)

1. Kopioi post it -lappu blogiisi.

2. Kiitä linkin kera bloggaajaa joka tunnustuksen sinulle myönsi.

3. Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro siitä heille kommentilla.

4. Ole iloinen tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Jaan tunnustusta eteenpäin samalla periaatteella kuin K. Ärjyperä, eli terkkusia muutamaan suosikkiblogiin, joiden jutut aina luen, mutta kommentoin miten milloinkin:

bleue Sininen keskitie (ihania pohdintoja kesämatkalta)

Liina Pudonneita omenoita (tsempit juoksuun!)

Täti-ihminen Arjen takaa (Naisten kympillä viimeistään eiks niin?)

LQ Leopardikuningatar (Milloin kahvitellaan?)

Laura Sunnuntailapset (Kivaa loman jatkoa!)

Zirk Hupulaiset (Sinne myös hauskaa lomaa!)

Kesäiset kaukohalit kaikille lukijoille! 

Itsensä myymisestä

Työssäni osallistun myyntityöhön. Myymme työnantajani asiantuntijapalveluita yritysten käyttöön. Tyypillisesti tarjouksissa on sekalaisten korulauseiden ja myyntisloganeiden lisäksi liitteenä mm. referenssit, eli on kerrottu millaisia ratkaisuja olemme tehneet ja ketä asiakkaita meillä on. Asiantuntijoista tarjoukseen liitetään useimmiten cv, mistä käy ilmi heidän koulutuksensa ja työkokemuksensa. Näiden liitteiden on tarkoitus tuoda tarjoukseen uskottavuutta: vakuuttaa ostaja siitä, että homma on hallussa. Lisäksi jo tarjoukseen laitetaan mukaan sopimuspohja, missä listataan kaupalliset ehdot.

Tytöillä on hoitotakuun nimissä varmat päiväkotipaikat läheisessä päiväkodissa, mistä meillä on hyvät kokemukset. Meille tarjottiin vaihtoehtona perhepäivähoitoa, mutta myyntiprojekti ei lopulta tuottanut tulosta. Itse hoitaja oli varmaan hyvä ja taitava tyyppi, itseään hän ei valitettavasti osannut myydä.

Minä: Voisimmeko olla yhteydessä perheisiin, joiden lapsia hoidit aiemmin?
PPH: Varmaan joo, he eivät kyllä enää ole päivähoidon asiakkaita...
Häh!? Mitä väliä, kai niille voi soittaa, vaikka lapset olisivatkin menneet eskaan tai kouluun?

Minä: Missä olit töissä ennen kuin hoidit mainitun perheen lapsia?
PPH: Tuolla ulkopuolella...
Suomen ulkopuolella, kunnallisen päivähoidon ulkopuolella, Kuopion ulkopuolella, ulkoavaruudessa? 

Minä: Mites työajan tasaus meneekään?
PPH: En oikeastaan tiedä, kun edelliset hoidettavat oli opettajien lapsia eikä sitä tarvittu.
Okei. Täytyypä kysyä johtajalta.

Minä: Niin mites se oli sen varahoidon kanssa?
Päiväkodin johtaja: Niin joo, sitähän ei syksystä eteenpäin järjestetä teiltä 600 m päässä olevassa päiväkodissa vaan 2 kilometrin päässä.
Kiitos, tämä olikin tässä. 

Jos kaupat syntyy, on työkuvioissa tapana ilmoitella vastapuolelle mahdollisista viivästyksistä. Kuten kerroin, käytin erään ompelijan palveluita vähän aikaa sitten.

Ompelija: Tule torstaina hakemaan. [On maanantai.]
Minä: Hei, tulin hakemaan hameita. [On torstai]
Huomaan puretut hameeni pöydällä enkä ylläty vastauksesta:
Ompelija: Tule maanantaina hakemaan.
Jätin vähän pelivaraa.
Minä: Kiitos näkemiin! [On keskiviikko]

Ompelija on ulkomaalaistaustainen, ehkä kieli- ja kulttuurimuurin vuoksi ei tullut ilmoitettua viivästyksestä. Vartin ylimääräinen lenkki työmatkalla ei maailmaa kaatanut, ärsytti kuitenkin. Yksi puhelinsoitto tai tekstari olisi riittänyt.

Jos ei ole tavaroiden ostaminen aina helppoa, niin välillä palvelupuolellakin on vaikeuksia - sekä myymisessä että ostamisessa.

Kuva täältä

Vyörytys!

Meillä painitaan nykyään ahkerasti. Aiemmin tytöt riehuivat hetken aikaa nakupelleinä ennen yöunia sängyssä (äitini epäilee, että iltariehut pilaa yöunet, minä uskon että siinä käytetään viimeisetkin energiat). Nykyään painiin saatetaan ryhtyä missä vain. Usein musiikki saa aikaan spontaanin tarpeen vyöryttää sisko.

Kuva täältä

Nauravainen on usein alakynnessä, mikä ei millään tavalla vähennä hänen intoaan käydä karhumaisesti isosiskonsa kimppuun. Touhukas ei taas säästele otteissaan. Tuntuu täysin turhalta yrittää tuomaroida "Ei niin kovasti!!!", kun pikkusisko nauraa sitä kovemmin, mitä tylymmin hänen päälleen käydään tai jalkaa väännetään. Itku tulee pitkästä ilosta, mutta siihen saakka kaksikolla on älyttömän hauskaa. Tyylisuunta oli alkuun vapaapainimaisempaa, viime aikoina on nähty enemmän kreikkalais-roomalaisen otteita.

Harrastetaanko teillä kontaktilajeja?

Pitkä ostoslista

Eräs ystäväni kyseenalaisti ostospäiväkirjahankkeen: "Kohta menee konkkaan koko maa, kun kukaan ei osta mitään!" Kyllä ei mene, voin vakuuttaa. Sen lisäksi että olen ostanut älyttömästi vaatteita, olen voittanut hatun arvonnassa, saanut kaksi t-paitaa Naisten Kymppiin liittyen, käyttänyt paria vanhaa hametta ompelijalla tuunattavana sekä lainannut ystävältäni paidan ilman pienintäkään aikomusta palauttaa sitä.

On lohduttavaa kuulla, että nettishoppailu ei ole mennyt parilla muullakaan pulkkaan. Mä lopetan toistaiseksi verkko-ostokset itselleni, palauttaminen on todella rasittavaa. Olen tällä hetkellä kahden koon välimaastossa, ja sopivan koon löytäminen ilman sovitusta on käytännössä mahdotonta. Nettishopittelussa on lisäksi  tullut todella suuria yllätyksiä sen suhteen, miltä joku vaate näyttää mallin päällä vs. reaalimaailman henkilön päällä. Harmi ettei tullut otettua kuvaa.

Jos et ole pitkä ja laiha malli, saatat näyttää yhdeltä pullealta
puhvihihalta tämä kaunis paita päällä. Kuva täältä.

• Taisi olla tuossa huhtikuun puolella, kun kävin luovuttamassa verta. Kun kevyin, hieman haparoivin askelein poistuin SPR:ltä, jalat veivät viereiseen vaateliikkeeseen. Lähes kaikki alerekistä löytämäni asiat näyttivät uskomattoman hyviltä, ja ostin neuletakin, kaksi paitaa ja mekon. 
• Tiesin, että käyn purjehtimassa toukokuussa, ja ajattelin että onpa raikas idea ostaa valkeat nahkaiset purjehduskengät. Tässä kohtaa jonkun olisi pitänyt läpsäyttää mua naamaan silakalla. Huono idea, huono.
• Vuonna 2007 ostin mustat sandaalit. Nyt oli aika ostaa ruskeat sandaalit. Ei yhtä hienot kuin eräillä, mutta maailman mukavimmat. I <3 Ecco!
• Anoppi osti H&M:stä väärän kokoiset sporttiset caprit. Ostin ne pois kuleksimasta, hyvät työmatkapyöräilyhousut ja minulle sopivat.
• Myöhässä oleva lento + lentokentän Luhta-shopissa ale = mustat jersey-housut. Niin pehmeät ja lämpimät, parhaat! Vähän kuin legginssit, melkein kuin housut, näitä voi pitää töissä.
• Olin saanut päähäni, että sifonkipaita pitää olla tytöllä. Nyt on, harmi vaan että koko on väärä. 
• Mustia leggareita kaksin kappalein, sukkiakin jonkinlaisia. Alusvaateostoksille täytyisi ehdottomasti suoriutua, onko pakko jos ei haluu?
• Toinen mekko (-70%), suosikkimerkin alekyttäys kannatti.
• Kolmas mekko, ehkä. Tilasin netistä, lähetin takaisin, en vielä tiedä millainen vaihdossa tuleva kappale on päällä. 
• Niin ja tietysti raitajakku. 

Oranssi neuletakki, raitajakku ja sifonkipaita oli vaatteita, jotka suunnittelin hankkivani, ja ostin kun mukavan näköiset sellaiset osui kohdalle. Kaikki muut on olleet heräteostoksia. Voisin elää loistavasti ilman valkeita purjehduskenkiä, muuten olen pitänyt paljon ostamiani vaatteita ja sandaaleita. Ostokset ei kaduta, vaikka lista on pitkä. Tiesin haasteeseen lähtiessäni, että työvaateosasto vaatii päivitystä. 

Jatkossa mulla pitäisi olla kaupoilla kriittinen makutuomari mukana. Huomaan ostavani väärän kokoisia vaatteita, useimmiten liian isoja, eikä niitä tee mieli pitää. Vuosi sitten ostin kalliihkon kauluspaidan, ajattelin että onpa hyvä alelöytö töitä varten! Silloin imetin ja mulla oli tissit, tänä vuonna on mulla on kaksi kokoa liian iso kauluspaita. 

Pari t-paitaa, yksi jakku ja vihdoin ne lenkkarit, siinä on vielä alennusmyyntijahtiin tavoitetta, jos kaupoille päädyn. Jos tässä joku on kohta konkassa, niin minä. 

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.
Inspired by SouleMama.

Vaikea vauva

Omien lasteni kanssa pärjäilen aika mukavasti, kiitos vain kysymästä. Mutta sitten meillä on ongelmavauva, Baby Born sellainen. Vauva on päässyt viime aikoina usein tyttöjen mukana kylpyyn. Sille on juotettu on vettä, oikein paljon vettä. Äidit tietävät, milloin vauvalla on nälkä. Lisäksi vauvaa on vastoin hoitosuosituksia pidetty kohtuullisen pitkiä aikoja veden alla. Äidit tietävät, milloin vauvat pitää pestä kunnolla.

Vauva on pissinyt, itkenyt ja varmaan puklannutkin. Vauva hölskyy lukuisista tyhjennysyrityksistä huolimatta.

Kaivoin ohjeet esille. Hölläsin selkäruuvia. Yritin puristella kättä, että kyyneleet virtaisi. Hölskyy ja lotisee edelleen. Ennen kuin ohjeissa mainittu homehtuminen pääsee vauhtiin rakkaan Baby Bornin sisuskaluissa, kysyn teiltä miten ihmeessä veden saa sisältä pois?

Raparperimehu

Kun nyt tälle rakastamalleni rrrrraparperilinjalle lähdettiin, niin vielä yksi reseptivinkki.

Kuva ja resepti hs.fi

AINEKSET

2 l raparperia paloina
1,5 l vettä
1,5 dl sokeria
(1 sitruunan mehu)

OHJE

1. Valitse uusia, mahdollisimman punavartisia raparpereita. Niistä tulee parhaan makuinen ja värinen mehu.
2. Pilko raparperit kuorineen pieniksi paloiksi. Mittaa kattilaan vesi ja raparperit ja anna kiehua hiljalleen puoli tuntia.
3. Siivilöi mehu ja kaada kattilaan. Jos et halua sattumia, käytä siivilöinnissä puhdasta harsoa. 

4. Lisää sokeri ja anna sen liueta. Lisää lopuksi sitruunamehu ja jäähdytä.

5. Lisää vähän vettä, jos on liian hapokasta.

Taidanpa ottaa kokeiluun myös uuden version, nams! 

Yhden käden raparperipiirakka

Tästä ei enää raparperipiirakka helpommaksi tule! Jos saa apua niissä kohdissa, missä tarvitaan veistä ja operoidaan kuuman uunin äärellä, niin tämän voi tehdä vaikka yhdellä kädellä. Lupaan! Piirakka on parhaillaan hieman lämpimänä jäätelön kanssa. 

Kuva ja lisää raparperiohjeita täältä

AINEKSET (puolikas uunipellillinen tai reilu piirakkavuoka)

2-3 raparperin vartta

(1 dl kookoshiutaleita)

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniliinisokeria

1 tl kaardemummaa

2 dl sokeria

100 g rasvasulaa tai 75 g öljyä

2 kananmunaa

1,5 dl maitoa

OHJE

Laita uuni päälle, tavoitteena 225C. 

Pilko raparperit ohuiksi viipaleiksi. Kaksi vartta on kohtuullisesti, kolme niin, että tuntuu. Laita raparperit kippoon, heitä pari rkl sokeria perään. Jätä mehustumaan hetkeksi. 

Kaada taikinan ainekset kulhoon. Sekoita muutama minuutti sähkövatkaimella tai käsipelillä.

(Kaada raparperien joukkoon kookoshiutaleet.)

Voitele reunallinen uunipelti tai piirakkavuoka. Kaada taikina vuokaan, tasoittele vähän. Ripottele raparperit päälle. Paista noin 25 min. 

Raparperin tilalle voi laittaa viinimarjoja, mustikoita tai omenia. 

Hyvää mieltä x 11

Omilla listoillaan hyvän mielen minulle antaneet Täti-ihminen ja Leopardikuningatar haastoivat minutkin listaamaan 11 kivaa, hyvää, mahtavaa, huippista juttua. (Okei, ehkä huippis meni överin puolelle.)

Ei - en pääse yli apiloiden hyvän tuoksun ja mielen efektistä.

1. Kesän vauvat! Mehtäpirtin vauva, työkaverin vauva, ex-työkaverin vauva ja naapurin vauva, joka tarkalleen ottaen syntyi jo talvella, mutta on niin söpö ja vauva. Syntymä ja pienet vauvvatvauvvatvauvvat on niin ihmeellisiä juttuja, että herkistyn nykyään poikkeuksitta vauvauutisten myötä onnen kyyneliin. 
2. Treffit Miehen kanssa. Syötiin ja juotiin pitkän kaavan mukaan ja pulahdettiin kotimatkalla naku-uinnille mattolaiturilta. Lapsivapaa perjantai-ilta on ihmisen parasta aikaa! 
3. Tein tänään törkeän hyvää raparperipiirakkaa.
4. Monen vuoden välttelyn jälkeen päädyin muutamien sattumusten kautta Kuopion viinijuhlille maanantai-iltana kaatosateeseen katsomaan J. Karjalaista. Ziljoonasta toistosta huolimatta Väinö  saa hymyn huulille jo kolmessa polvessa. Isäni oli keikalla mukana ja Touhukas tunnistaa Karjalaisen biisit radiossa: "Äiti, Väinon mies laulaa!" Hieno keikka! Ja olin muuten selvin päin - sanapari jota harvoin näiden juhlien yhteydessä käytetään. 
5. Puutarha kukkii! Odotettu sade tuli turhan rajuna ja piiskasi pionit lyttyyn. Siitä viis, hengästyttävän upeat liljat ja vaikka mitkä (niin mitkä?) ihanat perennat nousevat rinnalle. 
6. Puutarha antaa pinaattia, salaattia, yrttejä, pian tomaatteja ja kesäkurpitsoita.
7. Ystävät, ensinnäkin seuran vuoksi. Kesän aikana tavatut ja ne, joiden tapaamista vielä kovasti odotan.
8. Ystävät, jotka tulevat meille syömään ja tuovat mukanaan ihania herkkuja ja antavat syyn meillekin vähän panostaa tarjoiluihin. Grillaus is best! 
9. Meillä on pakastimessa ihan liikaa riittävästi jäätelöä. Noin 60 puikkoa, jos nyt jota kuta kiinnostaa. Mopo karkasi jäätelöautolla. Kerran kesässä jne.
10. Tuo meidän pienempi lapsi on mahtava, kun se on tajunnut puhejutut ja joka päivä tapailee uusia sanoja. Tämän päivän sana oli "pipi". Suosikkini on "eittaa!" eli ei haittaa. 
11. Ja isompi taas juttelee paljon isoja ja tärkeitä juttuja ja keksii sekin omia sanoja: "Äiti, kuoletin sen muurahaisen." En tiedä mitä muurahaiselle tapahtui, tuskin mitään hyvää. Touhukas on päässyt seuraamaan iltaisin telkkariohjelmia, joiden ohessa näytetään mainoksia. Hän rallattaa "ärrr teee veee!" ja hokee "kaalimato piste com". Haluan tähdentää, että jälkimmäistä mainostetaan jonkun saakutin sisustusohjelman mainostauolla klo 20-21 välillä. 

Haastan kaikki tähän haasteeseen vastanneet tekemään vastaavan listan marraskuussa. Muutamaan muuhun haasteeseen palaan vielä.

Bloggaamisen lieveilmiöistä, osa 2

Kun blogiani viime syksynä perustin, oli minulla jonkinlainen visio siitä, millainen blogistani tulisi. En enää muista millainen se oli, blogi on lähtenyt elämään omaa elämäänsä. Sisustus- ja kirjajuttuja on ainakin tullut paljon vähemmän kuin ajattelin. Sisustaminen on alkanut lähinnä ärsyttää, enkä halua ajatella koko asiaa. Kotona on aina sekaista. En halua yhtään lisätavaraa, kun entisetkään eivät pääse edukseen paikasta toiseen ajelehtivien lelu- ja vaatemuodostelmien alla. Kirjoja ehkä lukisin, jos en roikkuisi iltoja koneella.

Minulle on ollut iso yllätys, kuinka antoisaa on lukea muiden blogeja. Toki on myös kivaa kirjoitella omia jorinoita, ja saada niihin kommentteja ja keskustelua. Tuntuu, että olen saanut ison joukon virtuaalikavereita. Blogeissa kerrotaan tarkkaan rajatuista asioista enkä usko oikeasti tietäväni mitään siitä, mitä jonkun bloggaavan henkilön elämässä tapahtuu. Silti on mukava lukea kuulumisia ja ajatelmia. Hihitän lähes päivittäin ääneen hauskoille kuville ja taitavasti kirjoitetuille tarinoille, ja onpa aika monta kertaa pitänyt nyyhkiäkin koskettavien kirjoitusten äärellä.

Todella yllättävää on ollut blogien nostattama shoppailuinto (ilmiöstä paremmin kirjoitti Liina). Houkutuksia on välillä raivostuttavan vaikea vastustaa, vaikka en itse asiassa edes lue kovin montaa aikuisten tai lasten vaatteisiin tai muihin ostoshullutuksiin liittyvää blogia. En yleensä hanki trendikkäimpiä juttuja, enemmänkin tulee vilkaistua jonkun vinkkaamia alennusmyyntejä. Jos jotain päätän ostaa verkosta, saatan kurkata pari blogia läpi, että näkyykö siellä affiliate-bannereita. Mun ostoksestani menevä muutama pennonen saa mielellään mennä siskolle.

Kuva täältä

Ehdottomasti suurin ylläri ja antoisin juttu on ollut ihmisten tapaaminen livenä. Voinkin tässä kohtaa varoittaa, että jos siellä on joku, jonka kanssa on tullut kaveri-olo, niin sangen suurella todennäköisyydellä kapsahdan kaulaan, jos tavataan. Koska halailen "oikeita", vanhoja kavereita, niin miksi ei voisi halata myös virtuaalikavereita? Voi ja pitää, sanon minä!