30.9.2012

Onko lasi puolitäysi vai puolityhjä?

Jääkö päivästä mieleen
...riemun kiljahdukset vai väsyneiden känkkäränkkien kiukkuilut?
...uudet makuelämykset vai tiskivuori?
...tehdyt askareet vai kärkäs kritiikki?
...kupliva valkoviini vai päänsärky?

Onko päivä harmaa...


vai värikäs ja valoisa?


Uskon aidosti, että kiitollisuuden ja positiivisten asioiden ajattelu ja niistä puhuminen lisää hyvää oloa ja tuo hyvää. Yritän, yritän, yritän. Toisina päivinä mennään vuoristoradassa niin lujaa, ettei päivän päätteeksi aina tiedä, pysähtyikö kärri ylä- vai alamäkeen. 

Kaikkihan me kuljemme tomussa, mutta vain toiset meistä näkevät tähdet. (Oscar Wilde)

Synttäreillä

Viikonloppuna juhlittiin 3-vuotissynttäreitä mummojen, ukin ja kummien voimin. Synttärisankari oli taas oma itsensä kuumekooman jälkeen ja riemuitsi valtavasti juhlista. Itse hän toivoi juhliin tarjottavaksi mokkapaloja (ei maistanut palaakaan), värikeksejä (Fazer Carneval) ja popronkia. Nämä ja muutamat muut herkut laitettiin tarjolle ja juhlittiin!

Nämä olivat ensimmäiset synttärit, joita sankari itse odotti kovasti ja kun puhallettiin kakusta kynttilät ja laulettiin, tyttö itse kailotti kovaan ääneen "Paljon onnea vaan!" Muutenkin Touhukas nautti huomiosta ja erityisesti Helsingin kummien viikonloppuvierailusta. Kaikin puolin onnistuneet kekkerit siis.

Sienifanin kakku oli luonnollisesti koristeltu... sienillä.

Touhukas sai lahjaksi ilmapallon, mistä pikkusiskokaan ei saanut katsettaan irti. 




Hirvee duuni syödä se loppupellillinen mokkapalaa. Tää on just tätä, kaikki pitää tehdä itse!

28.9.2012

Tuokio

Eräs suosikkiblogeistani on SouleMama, jota kirjoittaa ihmenainen ja välillä hänen miehensä. Perhe elää downshifting-hengessä maatilalla, kasvattaa kanoja ja vihanneksia, tekee upeita käsitöitä ja kouluttaa lapsensa kotona. Ei ehkä elämää, jota itse haluaisin elää, mutta on ehdottoman mielenkiintoista kurkkia sitä upeasti otettujen kuvien kautta. SouleMama laittaa joka perjantai yhden kuvan, johon kiteytyy viikon erityinen hetki, esim. klik.

Kyllä, minua inspiroi tehdä sama. Tässä yksi meidän viikon erityinen tuokio. 


27.9.2012

Makumuistoja

Olipa kerran yksi mummo, oikea vanhan ajan mummo. Emäntäkoulu käytynä, miniäksi ankaran anopin huusholliin maatilalle. Hääkuvassa Lotta-univormu. Viisi lasta, kuudes ei päässyt alkua pidemmälle. Kymmenen lastenlasta. Tärkeissä juhlissa ruskea peruukki, isosti sukua ja monta bussilastillista veteraani- ja kuorotuttavia. Eli ankaran ja työteliään elämän. Kun tuo mummo nauroi, leveä hymy valaisi kasvot, silmät olivat sirrillään ja koko mummo hytkyi. Silmistä näkyi, että hän nauroi paljon.

Lapsenlapsille oli kaapissa purkki, jossa oli suklaata ja herkkuja. Purkilla kävi mummo itsekin, ei tainnut tulls sokereita kovin tarkasti vahdittua vaikka lääkäri käski. Ja se mummo leipoi. Kalakukkoa, jouluksi pippareita, parhaimpia ruiskuorisia karjalanpiirakoita ja Hanna-tädin pikkuleipiä, kakkaroita. Kakkaroita oli aina muutama purkillinen kaapissa ja kävijöiden mukana kotimatkalla pussissa.

Mummo on ollut jo kauan poissa. Yhtäkkiä yksi Jenni huomaa, että juhlat ei tunnu juhlalta, jos ei leivo purkillista kakkaroita. Eihän ne samalta maistu, mummo tuskin käytti desimittaa ja epäilenpä olisiko hänen jääkaapistaan löytynyt juoksevaa rypsiöljyvalmistetta, vaikka sellaista olisi ollut saatavilla. Ehkä jouluna sitten, oikeaa voita ja mitat käsivaralta. Ja ehkä taas, kun kukaan ei näe, pyyhkäisen jauhoiseen hihaan pari kyyneltä.


Sinä senkin sottapytty

Ennen lapsia en ymmärtänyt, mihin talouspaperia tarvitaan. Tiskirätti ja astiapyyhe, eikö riitä? Mitä kaikkea ihminen äitinä oppiikaan! Kun ryhdyin aikoinaan sohimaan soselusikkaa tuulimyllyn lailla huitovien käsien ohi Touhukkaan suuta kohti, aloin pian ymmärtää talouspaperin merkityksen. Viimeiset vuodet talouspaperi onkin kuulunut huushollimme perusvarustukseen.

Niin paljon kuin haluaisinkin kannatella Suomen metsäteollisuutta harteillani, innostuin Hennan kauniista blogista löytämästäni ideasta: pestävistä bambuliinoista. Harsoilla olen sosenaamaa joskus pyyhkinyt, mutta myttyiset ja tahmaiset harsot meidän muutenkin sekaisessa keittiössä - ei kiitos. Siispä tilaamaan rättejä Susannan työhuoneelta.

Susannan Työhuoneen bambutiskirätit ovat suomalaista työtä. Vaikka bambu ja puuvilla kasvatetaankin kaukana Aasiassa, rievuissa käytetty neulos valmistetaan Suomessa. Kotimaisia ovat myös painovärit. Kankaat painetaan käsin ja ommellaan tottakai Suomessa. Kaikki kuosit ovat Susannan Työhuoneen omaa designia.

Kuva: Susannan työhuone

Ensimmäinen koeajoviikko on takana, ja rätit on ihan mahtavia! En oikeastaan haluaisi kutsua niitä räteiksi, koska ne ovat kauniita ja pehmeitä eivätkä todellakaan haise. Sovitaan, että se on liina. Touhukas halusi oman liinan, kun pikkusiskollakin on. Olen käyttänyt liinaa kuivana tai kosteana naamaan, käsiin ja mihin kaikkialle sitä sosetta aina lentääkään (siis minne ei lentäs?). Välillä huuhtelin liinan viileällä vedellä ja kun painatukset alkoivat olla möhnän peitossa, viskasin liinat koneeseen. Tadaa, mustikka ja maailman värjäävin bolognesekastikepurkkisosekin olivat poissa.

Varokaa kiltit lapset ja aikuiset, näitä saattaa löytyä joulupaketista!

26.9.2012

Jäähy epäurheilijamaisesta käytöksestä

Päivä alkoi hyvin. Käytiin aamulla neuvolassa toteamassa, että Syntymäpäiväsankari on taitava ja hyvä kolmevuotias.

Kotimatkalla 
Paha äiti (PÄ): Kävelepäs vähän matkaa itse, nukuttaa sitten paremmin päiväunilla.
Syntymäpäiväsankari (SS): En jaksa, haluan rattaisiin.
PÄ: Kävele vaan, et saa kiinni mandariini (ottaa muutamia juoksuaskeleita)!
SS: En jaksa, rattaisiin!
PÄ: No hei, kyllä kolmevuotias jaksaa kävellä!
SS: Rattaisiiiiiin (itkua)!
PÄ: Tule sitten (ei kovin ystävällisesti).

Lounaalla
PÄ: Syöpäs reippaasti.
SS: Kuumaa. Ei maistu.
PÄ: Puhalla ja syö reippaasti tai ei tule mitään synttäriherkkuja (ei kovin ystävällisesti)
SS: En halua.
PÄ: Sitten voit sanoa kiitos ja poistua pöydästä (huulet viivana).

PÄ kolistelee lounaslautaset tiskipöydälle tarpeettoman kovaäänisesti, mutta suostuu kuitenkin leipomaan synttärimuffinssit, kun oli sovittu.

Epäilysten olisi pitänyt herätä, kun päiväunille menosta ei tarvinnut neuvotella yhtään.

Klo 19
SS: kuumetta 38,3C.
PÄ: harmitusta epäurheilijamaisen käytöksen vuoksi 100%. Huoh.

25.9.2012

Oktohälytys!

Tyttö Touhukas täyttää huomenna kokonaista kolme vuotta! Tasaisin väliajoin hätkähdän, että onpas meillä jo iso ja viisas tyttö. Eilen hän piirsi omatoimisesti ensimmäistä kertaa "pääjalkaisen" eli tikku-ukon. Ja päivä päivältä tylleröisemme on ihanampi ja rakkaampi.

Kesän ehdoton telkkarihitti oli Oktonautit. Vieläkin Touhukkaan saa houkuteltua ulos tai muuhun lähtökohtaisesti vastustettavaan toimintaan, kun kailottaa että "Oktonautit, meillä on tehtävä! Viivi - avaa oktoluukku!" Suomenkielisesti puhuttua okto-dvd:tä ei ollut saatavilla, mutta synttäripakettiin löytyi BBC Shopista oktoseikkailuita ja kaupan päälle saamme kielikylpyä. Uusi kerhoreppu ja sienikirja (kyllä, ikioma sienikirja) on myös tulossa pakettiin.

Synttäritytön rimpsessavaatteet valmiina aamua varten.


24.9.2012

Toiset 9 kk

Välietappi maaliskuulta.
Joiltakin 9 kuukauden raskausriemu saattaa jäädä huomaamatta. Minä olin hyvinkin motivoitunut synnytykseen ja sekalaisten riesojen päättymiseen 9 kuukauden odotuksen jälkeen, varsinkin kun toisellakin kierroksella mentiin reippaasti lasketun ajan yli. Nyt kun Vauva Nauravainen (joidenkin pilkunviilaajien mielestä Taapero Nauravainen) on melkein 9 kk vanha, tuntuu että yksi vaihe on päättymässä ja toinen alkamassa.

Tämä meidän vauva on ollut melkoinen äidin tissiposki: hän ei ole kertaakaan nukahtanut muualle kuin äidin kainaloon (tissi suussa, niinpä niin) ja kahden käden sormet taitaa riittää niiden kertojen laskemiseen, että olisin ollut yli 2 tuntia poissa näkyvistä. Tähän saakka se on ollut hyvä niin.

Ajoittain - ei joka päivä eikä koko ajan - alkaa tuntua siltä, että minä tarvitsen tilaa. Illat ovat menneet melkoiseksi hulinaksi: yöunille "nukahtamisen" jälkeen klo 21-23 välillä saa parhaimmillaan käydä 10-20 kertaa hyssyttämässä ja tissittämässä (saa käydä = minä käyn). Kun päivät menevät neitien palveluksessa, toivoisin että illalla saisin vaikka katsoa leffan rauhassa.

Tiedän, että tämä ah niin arvokas ja ainutlaatuinen vauva-aika päättyy pian ja blaablaa. Tyttö Touhukaskin alkoi nukkua rauhallisesti illat ja yöt jo tuossa 2 vuoden iässä. Jos kuitenkin vähän käynnistelisi eroprosessia. Kävisi jumpassa ja pyörähtäisi pikkujouluissa. Ja tulisi kiireen vilkkaa kotiin, ikävä tulee pian.

Seuraavan reilun 9 kuukauden päästä on nimittäin ohjelmassa töitä, päiväkotia ja uudet kuviot.

23.9.2012

Tomppa on paras

Tyttö Touhukas sai jo vauvana rakkaalta ja viisaalta ystävältäni Tomppa on iso -kirjan. Se lienee Touhukkaan luetuin kirja. Alkuun bongattiin kuvista Tomppa, kakku ja koira, myöhemmin on luettu koko tarina uudestaan, uudestaan ja uudestaan.

Kristiina Louhi on kuvittanut ja kirjoittanut ihastuttavan kirjasarjan, jossa seurataan Tompan seikkailuita vauvasta taaperoikään. Kirjoissa on armeliasta arkisuutta (äidillä on tavarat huiskin haiskin ja kiire hammaslääkäriin), hetkessä elämistä (ihmetellään sisiliskoa ja maistellaan vadelmia) sekä sopivia touhuja ja retkiä, joita pienikin lukija jaksaa seurata. Tompan isä ja äiti jäävät taustalle, mummi ja hänen Vappu-koiransa sekä tietysti Tomppa ja Martti-Mato saavat eniten palstatilaa. Kuvat ovat värikkäitä vesivärimaalauksia, joissa on hauska kuvakulma ja muutama yksityiskohta, joita ihmetellä.

Kuva: tammi.fi
Kuopion kaupoista Tompat olivat yhdessä välissä kokonaan lopussa. Meille niitä on kerrytetty parin uuden lisäksi käytettynä huuto.netistä, ja hiljattain ilokseni huomasin, että niitä on julkaistu myös pieninä Pixi-kirjoina (=noin 10x10 cm pehmeäkantisia lehtisiä). Lehtipiste infoaa, että pieniä Tomppa-kirjoja on saatavilla vain ensi vuoden alkuun saakka, joten kipikapi ostoksille! Pienet kirjat maksavat vain pari euroa kpl, ja ne ovat erinomaista viihdettä autoon, junaan ja kotiinkin (kunhan muistetaan pitää ne pikkusiskojen ulottumattomissa). Pixi-sarjasta on meillä lisäksi pari Pupu Tupunaa, jotka on luettu hiirenkorville.

Kristiina Louhi on myös Aino-sarjan takana, nekin ovat meillä tärkeitä ja luettuja kirjoja. Lisäksi Louhi on kuvittanut paljon muita lastenkirjoja.

Me sydän Tomppa & Kristiina Louhi! 

22.9.2012

Kauniin harmaa päivä

Terkkuja mökkimaisemista.


 


Virkistyspäivä



Miehellä oli perjantaina työpaikan virkistyspäivä. Tasa-arvon nimissä myös meillä tytöillä oli virkityspäivä. Huristeltiin Suonenjoelle kurssikaveria moikkaamaan. Kahviteltiin, ihmeteltiin pieniä ja isompia tyttösiä ja minä sain käydä alakerrassa ostoksilla. Kodin Fiiliksessä olikin kaikenlaista kaunista!

En ole ollut suuri romanttisen sisustustyylin kannattaja omassa kodissani, mutta kuten kaikessa, olen pari vuotta trendeistä jäljessä ja ostin pätkän suloista pallopohjaista ruusukangasta. Saapa nähdä minne se asettuu (ja milloin - ompeluprojekti nro 145 tuli tästä).

Kuva jäi epätarkaksi, mutta emännän vanhat tsekkiläiset luistimet on pakko näyttää teillekin!
Koska Mies joutuu virkistyspäivinä niin kovasti keskittymään virkistymiseen, on hän yleensä kovin väsynyt seuraavana päivänä, ja päätimmekin hurauttaa yöksi mummolaan.


Kaikki kuvat emäntämme kauniista kodista.

Leppoisaa viikonloppua!

20.9.2012

Jaksaa jaksaa! Ai oikeesti?

Mun kuntoilu on karannut käsistä! Jostain tuntemattomasta syystä kävin tänään treenaamassa (heh, minä ja treenaaminen...), vaikka vasta viime viikolla kävin uimassa. Täytyy rueta pitämään silmällä ylikunnon merkkejä - ostin nimittäin 10 kerran kortin, joka täytyy käyttää 3 kuukauden aikana!

Kuopiossa on tosi monta kuntoilukeskusta: Fressi, LadyLine, uusi Elements, vuoden vanha Hytke + äijäsaleja + uimahalli / muut kunnalliset palvelut. Salien välinen kilpailu on kovaa, saapa nähdä onko vuoden päästä samat vielä olemassa. Omaksi suosikikseni valikoitui Hytke, joka on sijaintinsa, palveluidensa ja myös hintatason takia mainio paketti. Puhumattakaan lapsiparkista, jonne aion toisen tai mahd. molemmat lapseni tarpeen mukaan parkkeerata.

Kävin toistamiseen TRX-tunnilla. Mikä ihmeen TRX? En voi tietää, yritin googlata hetken aikaa selitystä lyhenteelle, ehkä se on Totalbody Resistance Exercise. Ideana on, että katosta roikkuu narut, joiden avulla kehon vastusta käyttäen tehdään lihaskuntoliikkeitä. US Navy Seals on mainospuheiden mukaan treenin takana, eli ei mitään nöösien jumppaa, niih! Oikeasti se sopii älyttömän hyvin keskivartalolihaksensa ja vyötärönsä kadottaneille henkilöille, koska mainittuja lihaksia joutuu käyttämään joka liikkeessä.

Tältä mun kroppa about joulun aikoihin näyttää:

Kuva: sofeminine.co.uk 
Tänään olin ohjaaja-Riinan kanssa kahden, muut jumppaajat olivat jääneet kotiin syömään pullaa. Alkutunnista lämpimikseni lörpöttelin, että ei ole tullut kahvakuulaa kokeiltua, ja niinpä siinä sitten kävi, että Riina piti mahtavan TRX+kahvakuula -tunnin. Ihan kuin olisin ollut Personal Trainerin ohjattavana, mahtavaa! Turhaa oli yrittää takapuolta roikottaa, heti tuli tiukka komento vetää kroppa kuosiin.

Lähipäivinä odotettavissa voihkinaa, uusia lihaksia ja vaikeuksia portaissa. Huippua, tätä lisää!

Semmoinen on

Semmoinen on hyvä päivä, kun
...unien jälkeen kaikki kellitään, halitaan, höpötellään ja naureksitaan sängyssä.
...äiti saa juoda kahvin rauhassa.
...ulkoillaan, nukutetaan vauvaa, löydetään jännittäviä juttuja ja syödään naapurin puusta väliomenat.
...lounaaksi lämmitetään eilistä keittoa.
...mennään sovussa unille.
...saa käydä rauhassa suihkussa.
...tehdään illalla vielä jotain mukavaa.
...syödään Miehen kanssa iltapalaa ja jutellaan vähän. Jos pikkuisen pussailtas, niin se ois jo erikoisjuhlapäivä.



Hyvää päivää!


19.9.2012

Sadonkorjuun aika

Kuva: chineseposters.net
Lainasin kirjastosta reseptikirjan härkäpapuvuoren varalle. Pohdin otsa kurtussa, minne saan kaikki punajuuret säilöttyä ja makustelin jo mielessäni suosikkikeittoani. Kaikki neljä kesäkurpitsaa olikin jo nautittu, ja huokaisin helpotuksesta, että niitä ei tule kaikki paikat täyteen.

Tadaa - saanko esitellä tulokset tältä satokaudelta (porkkanoita on vielä, mutta en ole löytänyt vielä yhtään pikkurilliä pidempää):



Onneksi pakastimessa oli kaupan juureksista tehtyä sosekeittoa.

Turvallisuuspäällikkö tässä päivää

Vauva Nauravaisesta on kehkeytynyt pelkäämätön tutkimusmatkailija. Hän vipeltää uteliaana paikasta toiseen, maistaa kaikkea tielle sattuvaa eikä usko minkäänlaisia kehoituksia olla repimättä sähköjohtoja. Digiboksista korttikotelon suojus irtoaa silmänräpäyksessä. Keittiöön on saatu palauttaa vanha tuttu sisustuselementti: mustekala.


Ei niin kaunista, mutta kovin helppoa: ei ruuveja tai liimaa. Tämä viritys ei täysin estä laatikoiden aukeamista, sen sijaan hankaloittaa sitä merkittävästi. Lisäksi pikkusormien laittaminen laatikoiden väliin vaikeutuu riittävästi. Suosittelen lämpimästi.

18.9.2012

Kulttuuristrategia

Kun Vauva Nauravainen vain söi ja nukkui, luin imetyksen yhteydessä yhtä sun toista. Kuopion kirjasto auliisti tilaa erityisesti suomenkielistä kirjallisuutta, ja olenkin pyytänyt sinne pinon mielenkiintoisia kirjoja, mitkä olen saanut lainaaja nro 1:nä käteen.  Nyt lukemisen ajat ovat hetkeksi ohi, kirjat tai lehdet päätyvät suuhun tai riekaleiksi, jos ne jättää liian lähelle Nauravaista.

Viimeksi lukemani Asta Rossin Kulttuuristrategia teki vaikutuksen. Asta on Great Place to Work -instituutin hallituksen puheenjohtaja ja ilmeisen innostunut duunistaan.

Kuva: kulttuuristrategia.fi/
Olen osallistunut GPTW-tutkimukseen työntekijänä. Suhtauduin tutkimuksen kysymyksiin kyynisesti: osa kysymyksistä oli melko johdattelevia tai niitä oli vaikea tulkita. Vai kertoiko tämä jotain työpaikastani?

Kirja on kirjoitettu kyselytutkimuksen eri osa-alueiden näkökulmista ja kussakin luvussa on yksi perusteellisempi case-esimerkki ja lukuisia muita esimerkkejä. Kirjassa esiteltiin erilaisia menestystarinoita, joita Asta hehkuttaa sumeilematta. Huomasin, että tämä hyvin ei-suomalainen lähestymistapa välillä ärsytti, mikä on vielä ärsyttävämpää. Totta hemmetissä menestystä pitää jakaa ja hehkuttaa, Suomessa synkistellään ihan riittävästi!

Lukemisen aikana heräsi paljon ajatuksia siitä, mitä omassa työpaikassa pitäisi olla toisin. Pessimisti minussa myös huuteli, että näinköhän niitä voi edes muuttaa. Päällimmäisenä jäi mieleen, että kommunikoinnin avoimuus, kaikkien osallistaminen, asiakkaiden palvelualttius ja pyrkimys laatuun leimasi monia omien sarjojensa voittajayrityksiä.

Tähän kirjaan haluan vielä palata, kun turvotus imetysaivoissa laskee.

Ongelmia luetun ymmärtämisessä

Tyttö Touhukkaan kanssa oli paljon uniongelmia: hän söi ja söi kaiket yöt ja heräsi pieneenkin peiton kahahdukseen. Hänen ollessaan 10-18 kk yritettiin unikoulua ja siirtoa eri huoneeseen ja sitä sun tätä. Kovasti siihen liittyi itkua ja huutoa, sekä lapsen että välillä aikuistenkin puolelta. Johdonmukaisuudesta ei ansaittu hyvää arvosanaa. Meidän tyttö ei ollut niitä "itke kolme yötä ja muutu" -tyyppejä.
Kun Miehen piti käydä töissä ja minunkin nukkua, niin välillä tyttö palasi kainaloon nukkumaan. Toinen vanhemmista majaili vuorotellen Tytön huoneessa lähes koko tämän ajan (ja yritti olla kahisematta). Kun muutimme siniseen taloon, tyttö palasi nukkumaan meidän kanssa samaan huoneeseen, ja voi sitä autuutta, sitten nukuttiin kaikki makeasti kahinoista ja kuorsauksista huolimatta!

Syntyi Vauva Nauravainen. Alkuun vauva söi, jäi hetkeksi sängylle silmät auki köllöttämään ja nukahti. "Uskomattoman helppoa ja ihanaa!" ajattelin minä. Sitten tuli se yksi ilta, minkä jostain syystä muistan elävästi. Vauvapa ei nukahtanutkaan. "Häh?! Annan vähän tissiä, sitten äkkiä kattomaan telkkaria / facebookia / syömään / kaikkia näitä." Ja kas, sitten meillä olikin taas vauva, joka nukahtaa ainoastaan tissi suussa.



Jos luet mainion kirjan Unihiekkaa etsimässä, opit että tissi suussa nukahtaminen ei ole suositeltavaa. Kirjassa on hyvässä suhteessa kokemuksen rintaääntä ja asiantuntijoiden tekstejä, ei pelkkää vauva.fi -henkistä mutu-paasausta. Näkökulmia ja menetelmiä on useita, niistä voi valita ja soveltaa itselleen sopivalla tavalla.

Lähde: Duodecim

Kun myöhemmin kävi ilmi, että Vauva Nauravainen ei suostu imeksimään tuttia (jossain vaiheessa tämä kääntyy hyväksi asiaksi, odottakaa vain), on äiti saanut tuntea itsensä usein tärkeäksi (ja joskus myös turhautuneeksi). Nyt kun vauvamme on jo taapero ja ryömii ja pian konttaa (myös unissaan), on aika siirtää Vauva Nauravainen äitin viekusta pinnasänkyyn. Ja saada hänet nukahtamaan ja nukkumaan siellä.

Miten ihmeessä se tehdään?

Takaisin kirjastoon, ensimmäisestä lukukerrasta on nähtävästi liikaa aikaa.

17.9.2012

Laulaa laps syötyään, itkee iliman oltuaan

Näin sanoo viisas ja ihana mummoni. Laulut ovat ihanaa vauvan hyrinää ja maiskutusta. Lisäksi meillä kuunnellaan uutta levyä:

Lähde: Rajaton

Tyttö Touhukas tykkää siitä kovasti, levyä pitää kuunnella joka välissä. Lounatuulen laulu skipataan (johtuu varmaan siitä, että Rajaton ei osaa laulaa sitä yhtä hyvin kuin minä tai ehkä unilaulu-karaokessa tuli vaan mitta täyteen, sattuuhan sitä). Mun mielestä levyllä on monta hauskaa sovitusta. Muutama biisi on hidas ja pateettinen, kuin tylsiä virsiä. Silti hyvä levy, on on.

Ihana Soili Perkiö on näköjään julkaissut uuden kirjan ja levyn, ostoslistalle jep.

Aikuisempaan makuun on hankittuna uusi Samuli Putro. Ainakin kannet on, ei olla viikkoon saatu levyä soittimeen, toivottavasti se on siellä sisällä.

Note to self: kuuntele enemmän musiikkia (Rajatonta ei lasketa). Muuten potkaisen mua jalkaan.

16.9.2012

Kyllä, sitä oli vielä jäljellä!

Aurinkoa ja kesän fiilistä nimittäin. Aamukävelyllä tyyni järvi ja kimmeltäviä helmiä.


Otettiin muutama päivä sitten lehtikomposti käyttöön. Vielä viimeiset hetket vihreyttä ja värejä ennen siirtymistä kompostin huomaan.


Pisteet samettiruusuille. Jaksoitte sinnitellä koko sateisen kesän minimaalisella hoidolla.


Kosmoskukka... Olet nätti ja herkkä, mutta ne 150+ cm pitkät varret ei vaan ole mun juttu. Sinut on juuri äänestetty ulos.


Loppukiri tomaateilla, kasvihuonekurkulla ja kesäkurpitsalla. Krassi on söpö ja sinappisen maukas (ptyi sanoisi Tyttö Touhukas). Toivottavasti nähdään taas ensi kesänä!


Iltakiikut. Sitten nukkumaan.

Polskis ja loiskis


Tyttö Touhukkaan ollessa vauva kävimme ahkerasti vauvauinnissa huolimatta siitä, että uintivuoromme oli epämotivoivasti lauantaisin klo 8:00. Vauva Nauravainen kävi tänään 8 kk iässä uima-altaassa elämänstä toista kertaa. Arki syömisineen ja päiväunineen sanelee tahdin niin hengästyttävän tiukasti, että on tehnyt mieli minimoida ulkoiset aikataulupaineet. 

Paitsi heti kun näen ilmoituksen aikuisten kuviouintiryhmästä, mä oon niin mukana. Vaikka sitten lauantaina klo 8:00.

15.9.2012

Turistina Helsingissä

Podin vuosikausia voimakasta Helsinki-antipatiaa enkä olisi muuttanut kaupunkiin mistään hinnasta. Tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa käänsin lopulta takkini, ja asuin Helsingissä viisi vuotta ja enimmäkseen pidin siitä kovasti. Sitten tuli Mies ja useamman vuoden Helsinki-Kuopio -etäsuhde. Eräänä hyvin hikisenä heinäkuun päivänä 2009 muutin tavarani ja vauvamahani kanssa Kuopioon.

Sen jälkeen olen käynyt Helsingissä harvakseltaan. Vietimme tyttöjen kanssa melkein viikon Helsingissä tavaten vanhoja ja uusia ystäviä (ihan ihan pieniä vauvoja, oih!), minkä lisäksi oltiin Turisteja. Kiipeiltiin Tuomiokirkon portaita, juotiin kahvit Kauppatorilla ja käveleksittiin Espalla kaikessa rauhassa. Hassuja turistikuvia ei otettu, sen sijaan nähtiin lukuisia komeita poseerauksia.

Helsinki on muuttunut kovasti: uusia asuin- ja toimitilarakennuksia nousee sinne sun tänne, uusia kauppoja ja ravintoloita (en ollut niistä niin kartalla edes kaupungissa asuessani) ja entistäkin enemmän kahvimukeja kaduilla kävelevien ihmisten kädessä (tämä huvittaa Miestä suuresti).

Helsinki kuuluu ehdottomasti jatkossakin lomakohdesuosikkeiheni, ehkäpä kesällä ilmoittaudutaan jonkun lomalaisen kotia vahtimaan. Kuopioon ja kotiin oli kuitenkin mukava tulla. Vaikka ajoittain kaipaan mm. hyvää ravintolaruokaa ja ystäviäni, on täällä vartin ajomatkan päässä alati auliina apuun syöksyvät lasten isovanhemmat (ja yleisesti ottaen kaikki on vartin ajomatkan päässä), tämän kaupungin ystävät ja K O T I.