Kun Miehen piti käydä töissä ja minunkin nukkua, niin välillä tyttö palasi kainaloon nukkumaan. Toinen vanhemmista majaili vuorotellen Tytön huoneessa lähes koko tämän ajan (ja yritti olla kahisematta). Kun muutimme siniseen taloon, tyttö palasi nukkumaan meidän kanssa samaan huoneeseen, ja voi sitä autuutta, sitten nukuttiin kaikki makeasti kahinoista ja kuorsauksista huolimatta!
Syntyi Vauva Nauravainen. Alkuun vauva söi, jäi hetkeksi sängylle silmät auki köllöttämään ja nukahti. "Uskomattoman helppoa ja ihanaa!" ajattelin minä. Sitten tuli se yksi ilta, minkä jostain syystä muistan elävästi. Vauvapa ei nukahtanutkaan. "Häh?! Annan vähän tissiä, sitten äkkiä kattomaan telkkaria / facebookia / syömään / kaikkia näitä." Ja kas, sitten meillä olikin taas vauva, joka nukahtaa ainoastaan tissi suussa.
Jos luet mainion kirjan Unihiekkaa etsimässä, opit että tissi suussa nukahtaminen ei ole suositeltavaa. Kirjassa on hyvässä suhteessa kokemuksen rintaääntä ja asiantuntijoiden tekstejä, ei pelkkää vauva.fi -henkistä mutu-paasausta. Näkökulmia ja menetelmiä on useita, niistä voi valita ja soveltaa itselleen sopivalla tavalla.
 |
| Lähde: Duodecim |
Kun myöhemmin kävi ilmi, että Vauva Nauravainen ei suostu imeksimään tuttia (jossain vaiheessa tämä kääntyy hyväksi asiaksi, odottakaa vain), on äiti saanut tuntea itsensä usein tärkeäksi (ja joskus myös turhautuneeksi). Nyt kun vauvamme on jo taapero ja ryömii ja pian konttaa (myös unissaan), on aika siirtää Vauva Nauravainen äitin viekusta pinnasänkyyn. Ja saada hänet nukahtamaan ja nukkumaan siellä.
Miten ihmeessä se tehdään?
Takaisin kirjastoon, ensimmäisestä lukukerrasta on nähtävästi liikaa aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.