Kulttuuristrategia

Kun Vauva Nauravainen vain söi ja nukkui, luin imetyksen yhteydessä yhtä sun toista. Kuopion kirjasto auliisti tilaa erityisesti suomenkielistä kirjallisuutta, ja olenkin pyytänyt sinne pinon mielenkiintoisia kirjoja, mitkä olen saanut lainaaja nro 1:nä käteen.  Nyt lukemisen ajat ovat hetkeksi ohi, kirjat tai lehdet päätyvät suuhun tai riekaleiksi, jos ne jättää liian lähelle Nauravaista.

Viimeksi lukemani Asta Rossin Kulttuuristrategia teki vaikutuksen. Asta on Great Place to Work -instituutin hallituksen puheenjohtaja ja ilmeisen innostunut duunistaan.

Kuva: kulttuuristrategia.fi/

Olen osallistunut GPTW-tutkimukseen työntekijänä. Suhtauduin tutkimuksen kysymyksiin kyynisesti: osa kysymyksistä oli melko johdattelevia tai niitä oli vaikea tulkita. Vai kertoiko tämä jotain työpaikastani?

Kirja on kirjoitettu kyselytutkimuksen eri osa-alueiden näkökulmista ja kussakin luvussa on yksi perusteellisempi case-esimerkki ja lukuisia muita esimerkkejä. Kirjassa esiteltiin erilaisia menestystarinoita, joita Asta hehkuttaa sumeilematta. Huomasin, että tämä hyvin ei-suomalainen lähestymistapa välillä ärsytti, mikä on vielä ärsyttävämpää. Totta hemmetissä menestystä pitää jakaa ja hehkuttaa, Suomessa synkistellään ihan riittävästi!

Lukemisen aikana heräsi paljon ajatuksia siitä, mitä omassa työpaikassa pitäisi olla toisin. Pessimisti minussa myös huuteli, että näinköhän niitä voi edes muuttaa. Päällimmäisenä jäi mieleen, että kommunikoinnin avoimuus, kaikkien osallistaminen, asiakkaiden palvelualttius ja pyrkimys laatuun leimasi monia omien sarjojensa voittajayrityksiä.

Tähän kirjaan haluan vielä palata, kun turvotus imetysaivoissa laskee.