Turistina Helsingissä

Podin vuosikausia voimakasta Helsinki-antipatiaa enkä olisi muuttanut kaupunkiin mistään hinnasta. Tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa käänsin lopulta takkini, ja asuin Helsingissä viisi vuotta ja enimmäkseen pidin siitä kovasti. Sitten tuli Mies ja useamman vuoden Helsinki-Kuopio -etäsuhde. Eräänä hyvin hikisenä heinäkuun päivänä 2009 muutin tavarani ja vauvamahani kanssa Kuopioon.

Sen jälkeen olen käynyt Helsingissä harvakseltaan. Vietimme tyttöjen kanssa melkein viikon Helsingissä tavaten vanhoja ja uusia ystäviä (ihan ihan pieniä vauvoja, oih!), minkä lisäksi oltiin Turisteja. Kiipeiltiin Tuomiokirkon portaita, juotiin kahvit Kauppatorilla ja käveleksittiin Espalla kaikessa rauhassa. Hassuja turistikuvia ei otettu, sen sijaan nähtiin lukuisia komeita poseerauksia.

Helsinki on muuttunut kovasti: uusia asuin- ja toimitilarakennuksia nousee sinne sun tänne, uusia kauppoja ja ravintoloita (en ollut niistä niin kartalla edes kaupungissa asuessani) ja entistäkin enemmän kahvimukeja kaduilla kävelevien ihmisten kädessä (tämä huvittaa Miestä suuresti).

Helsinki kuuluu ehdottomasti jatkossakin lomakohdesuosikkeiheni, ehkäpä kesällä ilmoittaudutaan jonkun lomalaisen kotia vahtimaan. Kuopioon ja kotiin oli kuitenkin mukava tulla. Vaikka ajoittain kaipaan mm. hyvää ravintolaruokaa ja ystäviäni, on täällä vartin ajomatkan päässä alati auliina apuun syöksyvät lasten isovanhemmat (ja yleisesti ottaen kaikki on vartin ajomatkan päässä), tämän kaupungin ystävät ja K O T I.

Kuva: http://www.kuopio.fi/