Korjaussarja

Käytiin Miehen kanssa leffatreffeillä. Ei siksi, että ohjelmistossa olisi ollut joku must see -elokuva, vaan siksi, että oli vapaaliput ja -ilta. Päätimme mennä katsomaan 12 Years a Slave -leffan, vaikka arvosteluiden perusteella arvelimmekin, että kyseessä ei tule olemaan mieltä ylentävä kokemus. Elokuva oli hieno ja tarina kamala.

Vuosi vuodelta päädyn tiettyjen leffojen tai kirjojen jälkeen syvemmälle ahdistukseen ihmisten pahuudesta. Satojen vuosien takaiselle orjien kohtelulle on helppo pyöritellä silmiään. Aina luotettavan lähteen mukaan tällä hetkellä määritelmästä ja instituutista riippuen 10 - 30 miljoonaa ihmistä elää orjuudessa. Miksi toiset ihmiset ovat riistäjähirviöitä? Voinko minä jotenkin vaikuttaa? Asian perusteellisempi ajatteleminen ja penkominen veisi yöunet vieläkin pidemmältä ajalta, joten laitan taas kädet korville ja hoen da-da-daa.

Paluumatkaa lintukotoon siivitti seuraavana päivänä Touhukkaan kanssa katsottu Onneli ja Anneli. Luin ja rakastin näitä tyttöjä omassa lapsuudessani.

Kuva täältä

Asuin lapsena kaupunginosassa, jota kiivaasti rakennettiin. Eräs kaverini asui rivitalossa, ja kun hänen taloyhtiöönsä valmistui pari riviä asuntoja lisää, kävimme pokkana asuntonäytöissä hiippailemassa. Suunnittelimme aivan tosissamme, miten ostamme asunnon ja muutamme omaan kämppään. Ikää oli noin 8-vuotta. Harmittavaa kyllä en muista, ehdotimmeko tätä kuningasideaa vanhemmillemme. Vastausta ei tarvitse arvailla.

Toisin kävi Onnelille ja Annelille. Kaksi pikkutyttöä saa muuttaa kahdestaan i-ha-naan kotiin "koska kaikella on elämässä tarkoitus". Kelmi kuului tähänkin elokuvaan, onneksi harmiton sellainen. Kirkkaat värit, upeat puvustukset ja lavastukset sekä mainiot näyttelijät - kerrassaan loistava elokuva tämäkin.

Yhtä helposti kun päädyn murehtimaan ihmisten pahuutta, tempaudun mukaan satuihin ja hymyilen posket kipeänä Onnelin ja Annelin seikkailuille. Molemman sortin elokuvia ja tarinoita tarvitaan: jotta totuus ei unohtuisi ja toisaalta - jotta se unohtuisi.

Viikonlopun pikameikki

Ehostaudun joka arkiaamu, en osaisi olla töissä ilman meikkiä. Viikonloppuisin en yleensä jaksa näyttää hyvältä sua enkä edes mua varten. Jos ei täysin meikitönnä halua lähteä markettiin, niin pikainen kaunistautuminen menee näin:

• Suihku, kuivaa tukka.
• 50% kosteusvoidetta + 50% CC-voidetta, levitä kasvoille. 
• Vaatteet päälle. 
• Niin kirkuvan punaista huulipunaa, ettei kukaan huomaa silmäpusseja. 

Sitten kun vielä muistaisi, miten otetaan meitsie niin, ettei nenä näytä jättimäiseltä. 

Kivaa viikonloppua! 

Mimmit konsertissa

Syksyllä kerroin uudesta kirjaihastuksesta, Mimmeistä. Kun kummimme kutsui meidät taas konserttiin, esiintyjänä olivat kirjasta tutut naiset! Jännittävää!

Kuva täältä

Olipa taas mahtava konsertti! Iso sali puolillaan lapsia, jotka välillä kuuntelivat korvat höröllään ja välillä tanssivat, huusivat ja piereskelivät estoitta. Mukana äidit (50% huivi kaulassa) ja/tai isit (15% Superdryn paita päällä) sekä muutama ukki ja mummo.

Mimmeillä eli sisaruksilla Pauliina Lerchellä ja Hannamari Luukkasella on oma show Maikkarilla (MTV3 Junior). Siitä en tiedä mitään, koska katsomme telkkarista eksklusiivisesti TV2:n lastenohjelmia. Pian pääsemme tutustumaan ohjelmaan, ostin keikan jälkeen dvd:n. Uskoakseni hyvä diili: menee rahat hyvään kohteeseen eikä monikansalliselle jättiläiselle ja pukumiesten taskuun.

Joku saattaisi ärsyyntyä moisesta brändäämisestä: on kirjoja, musaa, dvd:t, oma telkkariohjelma ja konserttisalikiertue. Mielestäni on ihailtavaa, että taitavat muusikot ja monitaiturit ovat onnistuneet tekemään hienon setin lastenkulttuuria. Hyvä Mimmit!

Konsertissa oli Mimmien omia lauluja ja muutamia tuttuja lastenlauluja. Screenillä pyöri animaatiopätkiä, joissa oli kirjoista tutun Meri Mortin kuvamaailmaa. Taustalla soitti Kuopion kaupunginorkesteri.

Kiertue jatkuu Kuopiosta Joensuuhun, Kajaaniin ja Vaasaan. Mene, jos Mimmit tulevat kaupunkiisi.

Kiitos Kuopion kaupunginorkesteri, olet paras kummi! Siis ei mun, vaan esikoisen. Tavallaan vähän minunkin, kun pääsen aina mukaan, hih.

Luetuimmat lastenkirjamme: 4 vee

Blogien lastenkirjaviikko jatkuu! "Tavoitteena on saada lastenkirjojen lukemista ja arvostusta näkyville."

Kuva

Neljävuotias kuopuksemme on HC lukutoukka. Hän jaksaa kuunnella satuja ja loruja loputtomiin. Äänikirjan ääreen hän on nukahtanut tasan kerran, silloin oli kuumetta. Omasta puolestani en voi todellakaan sanoa samaa. Kirjastossa käydään parin viikon välein ja useimmiten käy niin, että pari kirjaa nousee suosikiksi, ja niitä luetaan monena iltana peräkkäin. Kirjat ovat mieluisia lahjoja, ja kirpparireissuilta tulee usein uusi kirja kotiin.

Touhukas alkoi puhua noin 1-vuotiaana ja kehitti nopeasti itselleen laajan sanavaraston. Uskon, että lukemisella on ollut iso vaikutus. Tykkään saduista ja loruista kovasti itsekin, lapsille lukeminen ei ole pelkästään pedagogista suorittamista, vaan se on minulle mahdollisuus rauhoittua, keskittyä ja nauttia hauskoista kuvista ja tarinoista. Olen itsekäs lukija: aika ajoin kieltäydyn lukemasta kirjoja, jotka ovat mielestäni tylsiä tai huonoja. Toisto ei minua haittaa, ymmärrän hyvin, miten on kiva kuunnella tuttua, hyvää satua ja löytää siitä joka kerran jotain uutta.

Viime aikoina Touhukas on diggaillut avaruusaiheisia kirjoja, joiden kautta pääsimme vihdoin tutustumaan suomenkielisen lastenkirjallisuuden superstaroihin Tatuun ja Patuun, kun Tatun ja Patun avaruusseikkailu oli kirjakaupassa kamppishintaan tyrkyllä.

Kuva täältä

"Keksin idean kun lueskelin hansikaslokerosta löytynyttä sadepyssyn käyttöopasta!" Lu-Rei jatkoi. "Vesi poistaa hiusten sähköisyyden ja pääsemme irti!" "Lu-Rei, sinä olet nero!" Lantti [Tatu] julisti. "Ilmiselvä tuleva tähtipapiljotti, ei kun siis pilotti!"

Olin kuullut, että ne ovat hyviä, ja voi pojat että ne ovatkin! Aivan huikeeta tykitystä: sekopäisiä tarinoita, rikasta, hauskaa sekä yllättävää kieltä ja mielettömiä kuvituksia. Ihanaa ja rakasta Tomppa-kirjasarjaa ollaan luettu 1-vuotiaasta asti. Luulen, että Tatu ja Patu on sarja, jota luetaan vähintään seuraavat kolme vuotta.

Huhtikuulle suunniteltuun Helsingin reissuun täytyy ehdottomasti sisällyttää muutama Tatun ja Patun esittelemä kohde. En suostu melomaan Korkeasaareen, onneksi kirjassa on materiaalia moneen muuhunkin.

Kuva täältä

Helsingin rautatieasemalla on valtavasti ihmisiä. "Helsinki on Suomen pääkaupunki varmaan siksi, että täällä on niin monta päätä", Patu miettii. 

Katja kirjoitti samaisesta kirjasarjasta ja kertoi, että lapsuuden suosikin Viisikon lukeminen omalle lapselle oli ollut hämmentävä kokemus. Täytyy ehdottomasti lukea Viisikkoja ja Neiti Etsiviä uudestaan, vaikka pelkään päätyväni yhtä kummallisiin fiiliksiin.

Onneksi lastenkirjallisuudessa ei vanhassa välttämättä ole vara parempi - uusia loistavia lastenkirjoja tulee jatkuvasti lisää. Käy tutustumassa uutuuksiin vaikkapa haasteen alulle laittaneen Bleuen arkistoissa tai kirjaston uutuushyllyllä.

Luetuimmat lastenkirjamme: 2 vee

Bleue haastoi lastenkirjaviikkoon kertomaan mitä meillä luetaan. Blueun omassa blogissa on huikean paljon arvosteluita lasten kirjoista. Moni tämän ihanan satutädin hehkuttamista kirjoista on päätynyt lahjapakettiin tai kirjastolainaksi, kiitos hyvistä vinkeistä! Bleuella on myös arvonta käynnissä, käy kurkkaamassa!

Kuva

Meillä luetaan säännöllisesti lapsille: vähintään iltasadut ja jos on kotipäivä, niin päiväunisatu. Myös muussa välissä saatetaan lueskella, arki-iltaisin tosin on helpompaa laittaa Pikku Kakkonen tulille ja omat silmät hetkeksi kiinni.

Iltaisin molemmat tytöt saavat valita itselleen sadun. Jos ollaan energisiä, reippaita ja kilttejä (koskee myös äitiä), saatetaan lukea kolmaskin satu.

2-vuotias Nauravainen sai joulun aikoihin kirjan Nalle Nopsa, Lähdetään töihin! (Benji Davies, kustantaja: Otava). Kirjassa on paksut sivut ja jokaisella aukeamalla joku liikuteltava juttu: kaivurin kauha tai trukin nostolava. (Pahoittelen epätarkkoja kuvia, puhelimen kameralinssi on ja pysyy rikki.)

Aukeamia on yhteensä neljä, eli pitkästä seikkailusta ei ole kyse. Tämä ei mitenkään vähennä kirjan tenhoa: yhtään liioittelematta sitä on luettu ainakin sata kertaa. Koska kirja on lyhyt, sen voi lukea helposti parikin kertaa peräkkäin ja lähes poikkeuksetta kuopus haluaa lukea Nalle Nopsan joka ilta ja yleensä ottaa kirjan vielä kainaloon yöksi.

Hieman on Nalle Nopsa -kirja jo kärsinyt kulutuksesta, kuten kuvasta näkyy. Tällä aukeamalla vilkutetaan Nalle Nopsalle, tietysti. 

Nalle Nopsa, Nalle Nopsa

olet hyvä apuri! 

Nalle Nopsa, Nalle Nopsa, 

kippaa kuormasi.

Kuten olen kertonut, rakas ystäväni asuu Englannissa. Esikoinen ymmärtää, että Englannin kummitädin lapset puhuvat englantia suomen lisäksi. Englannista ollaan saatu vuosien varrella muutamia kirjoja, ja luen ne yleensä enkuksi ja käännän lennosta suomeksi perään. Välillä esikoista tämä ärsyttää, välillä hän taas innoissaan toistelee perässäni englanninkielisiä lauseita. Jos tätä äitien ja lapsien ystävyysyhteyttä ei olisi, tuntuisi mäntiltä lukea omille lapsille englanniksi. Nyt se taas tuntuu luonnolliselta: kirjat on saatu kummitädiltä ja koska sinne pian mennään käymään, on kivaa nautiskella kielikylvystä. 

Uusimman kirjatuliaisen sai Nauravainen, molemmat tytöt ovat rakastuneet tähän tarinaan. Kirja on nimeltään What the Ladybird Heard (teksti Julia Donaldson ja kuvitus Lydia Monks). Alkuperäisversio on lorumuodossa. Mun simultaanitulkkaukset eivät valitettavasti riimity yhtä kauniisti, rytmin ja sointujen säilyminen on yksi hyvä syy lukea kirja alkuperäiskielellä. 

Tarinassa leppäkerttu kuulee, kun vorot suunnittelevat varastavansa maatilan palkintolehmän. Se keksii oivan juonen tilanteen pelastamiseksi. 

And the little spotty ladybird

(Who never before had said a word)

Told the animals, "This is how

Two thieves are planning to steal the cow: 

They'll open the gate at dead of night.

Pass the horse and then turn right.

Round the duck pond, past the hog

(Being careful not to wake the dog).

Left past the sheep, then straight ahead

And in through the door of the prize cow's shed!"

Molemmille kirjoille annan täydet 5 pistettä värikkäästä ja hauskasta kuvituksesta sekä lapsia ja aikuisia viihdyttävästä tekstistä.

Suuri elämänmuutos

Valitettavasti luvassa ei ole dramaattisia paljastuksia henkilökohtaisesta elämästä, Täti-ihmisen viitoittamalla tiellä harjoittelen Ilta-Sanomien otsikointityyliä.

Suurena päiväunien ystävänä lasten päiväunet ovat olleet minulle elintärkeitä. Kotiäitiaikoina nukuin usein itse päikkärit tai sain mahdollisuuden hommailla omia juttuja. Viikonloppuisin päiväuniaika on edelleen samoista syistä pyhä.

Neljävuotias kuopus on alkanut lipsua tästä rutiinista, ja vähitellen siihen on aikuistenkin totuttava. Jos on hyvin nukuttu yö ja vähemmän aktiivinen aamupäivä takana, uni ei aina tule. Muutaman kerran päiväkodissakin unet on suosiolla jätetty väliin.

Joskus Touhukas hiippailee olohuoneeseen puuhaamaan omia leikkejään (sormiväriaiheista ei onneksi vielä, kuvitus ei liity aiheeseen). Joskus hänelle laitetaan dvd pyörimään, minkä aikana minä tai Mies koomaillaan sohvalla tai lueskellaan.

Päiväunien skippaaminen toimii melkein. Jossain vaiheessa alkuiltaa tulee väistämättä superraivarit, jos lapanen ei mene ensi yrittämällä käteen tai vastaavaa. Periaatteessa mun pitäisi ymmärtää, mistä se johtuu ja olla rauhallinen aikuinen. Käytännössä menee helposti omatkin hermot, kun pienestä asiasta tulee kohtuuttoman suurta draamaa ja hässäkkää. 

Ajatus siitä, ettei päiväuniaikaa tarvitse enää yhden kohdalla miettiä ja aikatauluttaa, on mahtava. Vielä pitää harjoitella sitä, miten itse kunkin voimat säännöstellään pitkään päivään ilman päiväunia. 

Onnea ja vietnamilaisia kevätkääryleitä

Ystäväni L:n kanssa asutaan eri paikkakunnilla ja tavataan muutaman kuukauden välein. Tapaamisistamme on tullut vuosien varrella kaavamaisia - hyvällä tavalla. Ensinnäkin meillä on poikkeuksetta tosi kivaa ja toisekseen syödään hyvää ruokaa. Kun L tulee meille, tehdään aina vietnamilaisia kevätrullia. Tai jos tarkkoja ollaan, niin L enimmäkseen tekee ja minä kaadan viiniä ja tiskaan.

Tästä tulee pitkä ja perusteellinen reseptipostaus, jonka lukeminen ja toteuttaminen kannattaa. Tämä on huolellisesti hiottu konsepti.

AINEKSET

50 g riisinuudeleita
noin 20 kpl riisipaperilettuja
ituja
1 porkkana
kurkkua
salaattia (esim. jäävuorisalaatti ruukussa)
1 ruukku korianteria
200 g pakastekatkarapuja
2 puhdasta keittiöpyyhettä
1 noin 25-30 cm halkaisijaltaan oleva astia
tarjoiluastia
hyvää seuraa
kylmää valkoviiniä

OHJE

1. Laita lapset nukkumaan. 
2. Kaada lasilliset viiniä.
3. Sulata katkaravut siivilässä: hanasta kuumaa vettä päälle pari kertaa. Sekoittele ja valuta.
4. Valmistele kastikkeet, ohjeet lopussa. 
5. Keitä kattilallinen vettä, noin 2-3 l. Kun vesi kiehuu, ota kattila hellalta ja heitä riisinuudelit veteen. Muutaman minuutin päästä kaada ne siivilään ja huuhdo huolellisesti kylmällä vedellä. 
6. Kuori porkkana, pese kurkku. Leikkaa pieniksi tikuiksi. 
7. Revi salaattia ja korianteria. 
8. Ota vähän lisää viiniä.
9. Kastele keittiöpyyhkeet kylmällä vedellä ja purista enin vesi pois. Aseta toinen pöydälle. 
10. Täytä astia kylmällä vedellä. Oma astiani on korkeareunainen piirakkavuoka.
11. Laita pari riisipaperilettua kylmään veteen. Muutaman minuutin päästä ne ovat pehmenneet sopiviksi. Levitä lettu pyyhkeen päälle. Näin lettu ei tartu pöytään.
12. Laita täyteaineita maltillisesti ja kääri pötkyläpaketiksi. 
13. Tarjoiluastian pohjalle voi laittaa leivinpaperin tai levittää hieman vettä tai öljyä. 
14. Sitä mukaa kun kääryleitä valmistuu, laita ne tarjoiluastiaan ja peitä ne toisella märällä pyyhkeellä. Täsmennän varmuuden vuoksi, ettei kääryleitä keitetä tai paisteta.
15. Valmiit kääryleet dipataan mieluisessa kastikkeessa ja niitä syödään kunnes taju lähtee tai kääryleet loppuvat.

Satay-kastike

AINEKSET

1 pieni sipuli

1 valkosipulin kynsi

tilkka öljyä paistamiseen

chiliä (tuoretta tai kuivattua maun mukaan)

1 rkl tummaa sokeria

1 tl soijakastiketta

1 dl maapähkinävoita (tarkemmin sanottuna sopiva möykky)

1 prk kookosmaitoa (pienempi tai isompi purkki, riippuen siitä, kuinka juoksevaa kastiketta haluat)

(1 kourallinen suolapähkinöitä)

OHJE

1. Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulit ja chili pienessä määrässä öljyä. 
2. Suutuntuman ystävä hakkeloi suolapähkinät ronskisti veitsellä pienemmäksi. 
3. Lisää kattilaan maapähkinävoi ja loput ainekset. 
4. Sekoita tasaiseksi ja kiehauta. 
5. Tarjoillaan haalean lämpimänä.

Dippikastike

AINEKSET

2 valkosipulin kynttä

puolikas chilipalko (tai maun mukaan)
1-2 limeä

3 rkl kalakastiketta

2 tl sokeria

OHJE

1. Pilko valkosipuli ja chili pieneksi. 
2. Purista yhden limen mehu. Lisää toisen limen mehu lopuksi, jos siltä tuntuu. 
3. Sekoita kaikki ainekset ja tarjoile.

Bon appétit!

Oral-B vaihtopäät (Buzzador)

Olen käyttänyt sähköhammasharjaa vuosia. Sillä saa paremman pesutuloksen kuin tavallisella harjalla ja sillä myös saa puhtaaksi hammasrivien viimeisinkien hampaiden reunat. Mun harja on joku halpa malli, maksoi muutaman kympin. Sähköhammasharjojen hinnoittelukonseptiin kuuluu se, että itse suristimen voit saada hyvinkin edullisesti, mutta harjat maksaa melkoisesti, helposti 4-6 eur / kpl. Osittain tästä syystä ilmaiset harjat julkista käyttöraportointia vastaan kuulostivat hyvältä diililtä.

Kuva Buzzador

Sain itselleni ja toisille jaettavaksi kolmea erilaista vaihtopäätä:

Oral-B FlossAction
Oral-B 3D White
Oral-B TriZone

Lisäksi sain Oral-B Pro-Expert All Around Protection -hammastahnan. Hammastahnoista buzzasin aiemmin ja olen käyttänyt kys. tahnoja siitä saakka. Hyvää kamaa! 

Kaksi kolmesta vaihtopäästä oli mulle tuttuja. Erikoisempia vaihtopäitä saa usein yhden kaupan päälle, kun ostaa tavallisia vaihtoharjoja. 3D White on suunniteltu poistamaan värjäymiä ja valkaisemaan hampaita. Siinä on keskellä kumikuppi, jonka pitäisi hoitaa homma. FlossActioniossa on sivuilla pienet kumiset siivet, joiden tarkoituksen on putsata erityisesti hammasvälejä. 

Nämä mainitut harjat ovat tosi hyviä. Jos tavallisella sähköhammasharjalla saa puhtaammat hampaat kuin käsipelillä, näillä erikoispäillä saa vielä puhtaamman oloiset hampaat. 

Kuva täältä

TriZone oli mulle uusi tuttavuus, ja siitä mulla ei ole hyvää sanottavaa. Harja tuntui liian isolta suussa. Siitä johtuen tuntui, että en saanut pestyä esim. etuhampaiden takaosia kunnolla tai häädettyä hammasrivin takimmaisia hammaspeikkoja matkoihinsa. Muutaman kerran tällä pesin, sitten oli pakko vaihtaa. 

Ostaisinko itse?

3D White, FlossAction -vaihtopäät sekä hammastahnan ehdottomasti kyllä.

TriZone-vaihtopäätä en missään tapauksessa.

Buzzadorina saat mahdollisuuden päästä testaamaan uusia tuotteita ja palveluita ilmaiseksi, sekä kertoa ystävillesi niistä. Useimmissa kampanjoissa myös ystäväsi saavat mahdollisuuden päästä osallistumaan tuotteiden ja palveluiden testaamiseen. Seuraa tätä linkkiä rekisteröityäksesi Buzzadoriksi.

Sinun omaksi parhaaksesi

Antibioottikuureissa mitattuna meidän tytöt ovat olleet tosi terveitä. Esikoisella kuureja nolla, kuopuksella parasta aikaa ensimmäinen - sekin ns. varmuuden vuoksi. Sekalaista räkätautia on toki mennyt ja tullut, viime aikoina enimmäkseen tullut eikä ollenkaan mennyt. Kuumetta välillä vähän, sitäkin enemmän räkää ja yleistä kiukkuisuutta.

Ei 3 kuukauden nuha hotellin sängyllä pomppimista estä!

Nestemäinen Panadol on molemmille lapsille uponnut, kun on ollut syytä epäillä jonkunlaista särkytilaa. Vaan hyvät hyssykät sentään, kun pitäisi 2-vuotiaan niellä antibioottia ja yskänlääkettä sekä antautua silmätippojen laittamiseen! "En ota lääkettä." on meillä viime päivinä usein kuultu fraasi, jolla mm. tervehditään töistä kotiin tulevaa äitiä.

Ensimmäisestä ja toisesta ruiskullisesta lääkettä meni suuhun noin 0,1 ml määrätystä 2,2 ml annoksesta.  Sen jälkeen meillä on tarjoiltu antibiootilla maustettua jäätelöä ja jukurttia sekä yskänlääkkeellä terästettyä piimää. Silmätippoihin ei auta muu kuin tiukka ote, kaksi käsiparia ja kylmät hermot. Toimituksen jälkeen tyttö pian nyyhkäisee ja huokaisee "Olinpa leipas!"

Toivotan hyvää viikonloppua ja räkätautien loppumista edes hetkeksi aikaa!

Älä luovuta, koita uudestaan

Luin ihanan Lauran treeniterveisiä. Itku oli tullut juoksutreeneissä. Minuakin alkaa pian itkettää. Ei siksi, että treenaisin kovaa, vaan siksi, että en.

Minulla on tavoitteena treenata kolme kertaa viikossa. Reilun parin kuukauden päästä pitäisi jaksaa jolkotella 21 km, joka on täsmälleen kolme kertaa enemmän kuin mun tuttu ja helpohko peruslenkki.

Vaikka muutaman kerran viikkotavoite on ylittynyt, on se useammin alittunut. On ollut flunssaa, lomaa, työmatkaa, huonosti nukuttuja öitä ja muita sekalaisia tekosyitä, joista yksikään ei lohduta, kun yritän suoriutua toukokuussa hullusta haasteesta.

Huhuh! Nyt täytyy pyyhkiä laskiaispullien kermat naamasta ja koittaa uudestaan: saada enemmän ja parempia oransseja palkkeja listalle. Tästä vinkkelistä katsottuna toukokuu tulee pikemmin kuin haluaisinkaan.

Tsempit kinttupotilaalle! Täti-ihminen arvaten juoksee koko ajan, kun ei ehdi blogiansakaan päivittää, terkut sinnekin! Radalla tavataan. On varmasti parasta tavata jo ennen lähtöä, todennäköisyys tulla kannetuksi paareilla pois tapahtumasta vaikuttaa sangen suurelta.

Hei pönttö!

Mitä olisikaan mammaliigan blogi ilman pottajuttuja? Omaperäinen ja innovatiivinen varmaankin. Koska tämä blogi ei ole sellainen, niin otetaanpa pienet pissi- ja kakkajutut.

Esikoisen kanssa pottailu lähti aika nihkeästi liikkeelle. En ole maailman ahkerin potalla istuttaja, tässä yhteydessä olisi täysin mahdollista pelata "Huono äiti" -kortti. Muistelen, että 8-10 kk vaiheilla olisi joku herkkyyskausi vessahädän tunnistamiseen. Muistelen myös, että niihin aikoihin minä en nukkunut öisin yli kahden tunnin pätkiä, joten säännöllinen potattaminen ei kerta kaikkiaan mahtunut mun energiatason piiriin.

Kuva täältä

Kun jossain kahden vuoden jälkeen pottaa pidettiin enemmän esillä ja tyttö viipotti kotona jonkinlaisia pätkiä ilman vaippaa, niin tuntui että potalla hän harjoitti pidätyskykyään ja potalta poistumisen jälkeen lirahti pisut jonnekin lattialle. Lopulta noin 2 v 9 kk iässä vaipat jäi kokonaan pois, myös öisin. Muutamia vahinkoja on toki matkan varrella sattunut, loppujen lopuksi hämmästyttävän vähän.

Välillä kehoitus vierailla vessassa on esikoisen kanssa edelleen vääntämisen aihe, vaikka ikää on lähemmäksi 5 vuotta. Normaaleissa kotioloissa olen lopettanut aiheesta natkuttamisen, mutta jos jonnekin pitäisi lähteä, niin on rasittavaa, kun vessassa asioinnista tulee suuri mittelö. Siis loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka pari kertaa aiheesta joudutaan sanailemaan.

Kuva täältä

Kuopus on usemman kuukauden pottaillut. Nykyään hän vaatii pönttöön supistajan ja kiipeää pöntölle itse. Lähes joka kerta hän jotain tuloksia tiristää, ja on tavattoman innoissaan, kun saa paljon kehuja. Vessanpöntön huuhtelunapin painaminen se vasta hauskaa onkin! Aina pöntölle ei huvita mennä, ja se saa sitten olla niin.  

Kokonaan vaippojen jättäminen pois saa tapahtua, kun sen aika on. Kesällä on hyvää aikaa kulkea paljaalla pyllyllä ja lirauttaa pönttöön tai sitten jonnekin muualle. Reilusti laimennettu Tolu sumutinpullossa ja vanha harso on muuten kätevä tapa hoidella pienet vahingot. 

Kuva täältä

Nyt voin todeta, että esikoisen kanssa olin turhaan malttamaton, kun homma ei lähtenyt sujumaan. Pottajutut, jos jotkut, on sellaisia, jotka jokainen lapsi oppii omalla tavallaan ja omassa aikataulussaan. Joku innostuu tarrojen keräämisestä, joku ei. Yksi intoutuu jättämään vaipat, kun saa Disney-hahmoilla kuvitetut pikkuhousut jalkaansa. Joku innostuu päiväkodissa pottailusta, kun kaikki muutkin.

Vertaistukea ja vinkkejä kannattaa hakea. Stressaamisen neuvon lopettamaan, se ei potalle oppimista edistä.