Yhtä juhlaa (melkein)

Kesäaikaan olen noin 800% sosiaalisempi kuin talvella. Tulee reissattua kaukana asuvien ystävien luokse itse. Etelä-Suomesta valuu tänne pohjoiseen sukuloivia ja lomailevia ihania tyyppejä, jotka piipahtavat kahvilla tai jäävät yökylään. Tulee oikeasti lähdettyä kavereiden luokse iltakahville, kun alla ei ole työpäivä. Blogikaverit ehdottavat treffejä. Jee!

Touhukas huokasi tänään illalla, että "Parasta tänään oli leikkiä H&H:n kanssa ja tavata uusia kavereita." Niin munkin mielestä oli.

Kwazin ja Peson uusi ystävä: Happy Joe

Vaikka välillä hetkellisesti väsyttää, on kaikki tämä sosiaalisuus aivan mahtavaa. Ei haittaa lähteä leikkipuistosta kantaen kainalossa potkivaa ja kirkuvaa lasta, kun kaverilla on vastaava tapaus käsivarsilla. Tiesinhän minä, että illallisen korvaaminen croissantilla ei kuopukselle oikeasti toimi, mutta kun ei olisi mitenkään ehtinyt puistoon treffeille, jos olisi pitänyt syödä!

Loppuun kaava onnistuneelle 4 aikuisen ja 8 lapsen kesäillalle:

• Oktonautti-pöytäliina
• pastaa (avokadolla tai ketsupilla)
• mansikoita ja jäätelöä
• aikuisille kylmää kuplivaa

Nauravaisen mielestä oli niin juhlavaa ("Luhlat!"), että hänelle piti kesken kaiken etsiä prinsessamekko päälle. Luhlat jatkukoon! 

Bamse-hotelli: uhka vai mahdollisuus?

Helmikuun lomavaraus tehtiin elokuussa. Matkailtiin isolla kokoonpanolla pyöreiden vuosien kunniaksi, vanhempani ja veljeni olivat mukana. Minä käytännössä valitsin hotellin koko seurueelle. Kiireessä se perinteisesti tapahtui, en tehnyt perusteellista analyysia hotellien sijainneista tai muista ominaisuuksista. Kuvat uima-altaista vakuuttivat ja arvelin, että Bamse-hotellissa on kivasti tekemistä lapsille.

Millaista siellä sitten oli?

Oho, aulan taideteoksesta kurkistaa ukin käsi. 

Oletan, että Bamse-hotellit ovat keskimäärin melko suuria. Meidän hotellin tapauksessa se tarkoitti, että aamiaisella säntäili ja kolisteli yhtä aikaa arviolta 70-100 henkilöä. Meteli ja hulina oli korvia huumaavaa. Ruokaa riitti kaikille, vaikka café con lecheä joutui välillä automaatista jonottamaan. Jos olisi hyvin sosiaalinen henkilö ja/tai perhe, suuruus olisi epäilemättä kiva juttu, kun voisi tutustua ihmisiin ja lapsetkin saisi kavereita. Me ollaan enemmän omissa oloissa jurottajia eikä juuri otettu kontaktia muihin kuin Bamseen.

Halihali <3

Finnmatkojen ja tässä tapauksessa myös hotellin puolesta oli tarjolla monenlaista ohjelmaa. Me osuimme ohjelmatarjontaan enimmäkseen vahingossa. Osallistuttiin viime hetkillä Bamsen fanitus- ja halailusessioon. Yksi loman kohokohdista tytöille oli, kun Finnmatkojen opas levitti leikkipaikan pöydälle pitkän rivin kynsilakkoja, ja niillä sai sutia kynnet kauniiksi. Parina iltana käytiin mini-discossa. Tytöt alkuun ihmettelivät touhua, lopulta Nauravainen irrotteli kympillä tanssilattialla. Mua jäi vähän kaivelemaan, kun muut vanhemmat ei lähteneet mukaan oppaiden tanssikoreografioihin mukaan, olisin ehdottomasti halunnut!

Tarkkailu menossa.

Hotellin alueella oli pari leikkipaikkaa. Se oli kätevää ja kivaa, käytiin joka päivä pyörähtämässä siellä. Jostain syystä tytöt alkoivat välittömästi kitistä ja riidellä noin 40 m2 kaksiossamme, ulkona oli kaikilla mukavampi olla. Lisäksi leikkapaikalla oli pieni talo, missä sai leikkiä sisäleikkejä. Tarjolla olisi ollut myös kerhotoimintaa, minne lapset voi jättää hetkeksi hoitoon, sitä emme testanneet.

Leikkipaikalle jee!

Hotellissa oli tarjolla all inclusive -vaihtoehto. Me emme sitä ottaneet, söimme kyllä muutamana iltana buffetista, kun ei jaksettu suoriutua edemmäksi. Isot all inclusive -hotellit tukehduttavat lähempää ja kauempaakin ravintoloita, mikä on tietysti ymmärrettävää ja hyvin valitettavaa. Hyvää ravintolaruokaa oli hämmästyttävän vaikeaa löytää, keskinkertaista ja huonoa tuli vastaan harmittavan monta kertaa. All inclusive olisi omalla tavallaan näppärä pienten matkalaisten kanssa, toisaalta se sitoisi pysymään hotellin alueella. Ja todennäköisesti toisi noin 7 kiloa vyötärölle.

Leikkipaikan all inclusive, olkaa hyvät.

Jos tykkää hulinasta ja helposta meiningistä, Bamse-hotelli voi olla just hyvä paikka. Luulen, että itse katselen ensi kerralla pienempää majapaikkaa siitäkin huolimatta, että joutuu tinkimään leikkipaikasta ja ison nallen halaamisesta sekä ottamaan omat kynsilakat mukaan. 

Parhaat paikat löytyy joka tapauksessa hotellialueen ulkupuolelta.

Kuvan herralta ei ole pyydetty lupaa tulla kuvattavaksi blogiin. Lo siento.

Tuumat ja tuokiot 1 vuotta!

Se on kuulkaas synttärit täällä blogissa! Ensimmäisen vuoden merkkipaalun tunnistan myös epämääräisestä fiiliksestä bloggaamiseen. Ainakin Ä. Hupulainen, PeNa, LQ ja Jonna ovat pyöritelleet saman suuntaisia ajatuksia. Muuttunut arki ja ajankäyttö ajavat väkisinkin miettimään, mitä oikeastaan haluan tehdä illalla muutaman tunnin sen jälkeen kun tytöt ovat menneet nukkumaan. Kirjastosta lainattujen, toistaiseksi avaamattomien kirjojen pino kasvaa. Viikonlopun Hesarit siirtyvät yleensä korkeintaan puoliksi luettuna kierrätykseen. Aika usein uni vie nukuttajan, ja hyydyn yöunille klo 21.

Päiväkotiin - töihin - kotiin -loopissa.

Jatkan kirjoittamista, tästä on tullut mieluinen harrastus. Kirjoitusten tahti rauhoittunee entisestään, mutta en näe sitä välttämättä huonona asiana. Enkä myöskään erityisesti laatua lisäävänä tekijänä, for the record.

Olen todennut, että on lähes mahdotonta arvailla, millainen postaus herättää kiinnostusta ja kommentointia. Jotkut omasta mielestä suorastaan loistavat kirjoitukset ja kuvat jättävät yleisön täysin kylmäksi ja taas jotkut vasemmalla kädellä huitaistut läpät, jotka horjuivat roskiksen reunalla, herättävät kivasti keskustelua ja klikkauksia. Yleisön mielistelyä on siis turha yrittää, ainakaan näillä analysointitaidoilla.

Pieni katsaus blogini historiaan.

Bloggerin mukaan top-3 postaukset:

1) Mehevä kesäkurpitsakakku - yllätysvoittaja! On tainnut aika monella olla kesäkurpitsoista ylituotantoa tänä kesänä.
2) Normipäivä tunti tunnilta - Kuva tunnissa -projekti sai vaikka monet mukaan. Hyvä idea, vaikka itse keksinkin!
3) Matkalaisten muistilista - Tylsä postaus loman jälkimeiningeissä. Listalla vain ja ainoastaan siksi, että huikeaan suosioon noussut Vuoden siivoja linkitti tähän omassa postauksessaan. Ei tainnut tänne jäädä vakkarilukijoita siltä puolelta.

Perusasioiden äärellä

Henkilökohtaiset suosikkini top-3

1) Easy like Sunday Morning - Bloggaamisen piti motivoida minua ottamaan enemmän valokuvia. Alkuun niitä tulikin räpsittyä, satunnaisesti määrän joukossa on myös laatua. Näistä kuvista tykkään kovasti.
2) Ovikello soi! - Myönnän, naureskelen joskus omille jutuilleni. Oleta-pety-mökötä -parisuhdemalli naurattaa ilmeisesti itseni lisäksi ainakin Täti-ihmistä. Vai itkettääkö, en ole ihan varma. Elämän harmaita alueita.
3) Jouluiset pakettipussit - Näpertelyosastolta haluan nostaa nämä pussit. Näitä oli tosi kiva tehdä ja hienoja niistä tulikin! Saa plagioida.

Virtuaaliset pillimehut, popparit ja muumikeksit kaikille teille siellä ruudun toisella puolella, ihanaa kun olette bileissä mukana!

Kuopio tanssii ja soi (jos haluaa)

Kuopiossa on meneillään kansainvälisesti korkeatasoinen tanssifestari. Itse ministeri Arhinmäkikin kunnioittaa tapahtumaa läsnäolollaan! Ohjelmassa on perinteistä ja modernia tanssia. Itse en ole menossa tänä(kään) vuonna katsomaan esityksiä. Muutamana vapaana kesänä olen kylläkin hengaillut aktiivisesti torikatsomossa, aamupäivisin tarjoillaan kansalle live-trailereita ja muuta tanssillista ohjelmaa.

Lapset on huomioitu kivasti. Vähän isommille on tarjolla oikeita tanssikursseja ja pienemmille puistojamit. Menimme eilen tyttöjen kanssa puistoon tarkoituksena osallistua jamitteluun. Kiipeilytelineet ja muu puistotoiminta vei tanssitunnista voiton, mikä osoittautui päivän mittaan huonoksi päätökseksi.

"Äiti, minua harmittaa kaikki!" (nyyhkimistä, tässä vaiheessa klo noin 21)
"Mikä sinua harmittaa?"
"No kun en yhtään saanut tanssia."
"Jos huomenna ei sada, ukki voi viedä sinut puistojameihin. Tänään pidettiin hauskaa puistossa, joka päivä ei ehdi ihan kaikkea mahdollista kivaa puuhata."

Sama alusta n kertaa.

"Äiti, minua harmittaa kun en yhtään saanut tanssia." (tässä vaiheessa klo on 22:05)
"Mene olohuoneeseen ja tanssi vähän aikaa. Tule sitten takaisin, kun olet tanssinut tarpeeksi." (vihaisen jääkarhun äänellä)
Touhukas palaa kohta takaisin ja nukahtaa vieläkin vähän nyyhkyttäen.

Tanssi, tai itke ja tanssi - kuten meillä Kuopiossa sanotaan.

Kylmä ja kova maailma

Aamu-unet ovat vähitellen väistymässä Nauravaisen päiväohjelmasta. Se on sääli. On luksusta herätä varhain, syödä aamiainen ja kömpiä takaisin torkkumaan, varsinkin jonkun kivan tyypin kainaloon tai lämpimään makuupussiin rattaisiin. Minne katosi päivät, jolloin se oli minullekin mahdollista? Siis tää kainalo-optio lähinnä, aikuiskainalossa. Huoh.

Höyhensaarten sijaan Nauravainen on joutunut aamupäivisin kirjaimellisesti kylmään ja kovaan maailmaan. Alkuun hän törötti järkyttyneenä paikoillaan, nyt hän jo rohkenee mönkiä ja nuolla tutkia ympäristöään. Onneksi isosisko tsemppaa!

Kuopio: koko perheen voimin

Turistioppaanne Jenni tässä taas moi. Viimeksi tarjosin tyttöjen viikonloppuun räätälöidyn katsauksen kotikaupunkini menovinkkeihin. Tällä kertaa skenaarioon kuuluu alaikäisiä matkailijoita, joiden viihdyttäminen ja ruokkiminen on meidän kaikkien prioriteetti. Taas mennään, onko käyty pissillä ja onko kengät oikeissa jaloissa?

Majoituspuoleen ehdotan tylsiä ketjuratkaisuja. Scandic sijaitsee erinomaisella paikalla pari korttelia ydinkeskustan ulkopuolella lähellä uimarantaa, satamaa ja Väinölänniemeä. Puijonsarvi (aka Puikkari) on aivan keskustassa, varmista että huone ei ole yökerhon välittömässä läheisyydessä. Kylpylähotelleja lähistöllä on kaksi: nukkavieru Kunnonpaikka ja reippaasti kulahtanut Rauhalahti. Kummassakaan viimeksi mainitussa en ole itse yöpynyt, mutta luotettavien lähteiden perusteella voin kertoa, että jos luksusta lähdet hakemaan, niin noista sitä et löydä. Keskihintaan ok ruokaa ja polskimista kylläkin.

Keskustassa on monta uutta ja kivaa leikkipuistoa, joihin voi piipahtaa sopivissa väleissä.

• Sataman puisto (sinisen ravintolarakennuksen takana), samalla voi seurailla sisävesilaivojen tulemista ja menemistä. Ei kannata säikähtää, kun laevat huuteloo eli soittavat torviaan.
• Hapelähteen puisto
• Brahenpuisto / Pikku Kakkosen puisto (tällä hetkellä remonttissa, avautuu pian parkour-henkisenä puistona, emme malta odottaa!)
• Valkeisenlammen puisto, kadun toisella puolella liikennepuisto

Valkeisenlammella on myös uimaranta, mutta vesi on usein leväistä. Ui isossa järvessä, niitä riittää.

Tekemistä ja menemistä

• Tietysti Puijo! Siellä on näkötorni (ylhäällä on pyörivä ravintola), mäkihyppymäki (myös kesäisin toimintaa), upeaa suojeltua metsää kevyeen tai rankkaan ulkoiluun sekä Konttilan tila, jossa on kotieläimiä ja "vanhan ajan" rakennuksia.
• Kuopion museo on kompakti paketti sadepäivään. Jättimäinen mammutti herättää pelonsekaista ihailua ja leikkipaikalla voi laskea liukumäkeä jättisienestä. Ihan jees. Lähellä kirjasto.
• Sadepäivään tarjolla HopLop.
• Vielä noin vuoden ajan torilla on valtava työmaa (toinen puoli tehdään parkkihalliksi, toinen on jo), työkonefaneille riittää ihmeteltävää.
• Sisävesiristeily on hauska. Joillakin reissuilla lapset kutsutaan ohjaamaan alusta, hyvä porkkana kiristää motivoida hyvää käytöstä. 

Kaksivuotias Touhukas ei olisi pienen alkulämmittelyn jälkeen antanut ruoria enää kapteenin haltuun.

Ruokapaikkoja

• Torilta löytyy monenlaista välipalaa tai tukevampaakin ruokaa. Kuopion must pikaruoka on lihapiirakka, Hanna Partasen erityisesti. Torilla töröttää kaksi lihapiirakkavaunua. Jos et muista kumpi se piti olla, niin jo 23 sekunnin tarkkailun jälkeen huomaat pian, kummalla luukulla asioi enemmän ihmisiä. Jos haluat lörtsyn, mene Savonlinnaan. Muualla ne ovat pahoja ja vanhoja.
• Kauppahallissa on mukava pyörähtää ja jotain syötävää varmasti löytyy sieltäkin. 
• Keskustasta löytyy useampi S-ryhmän ravintola (Rosso, Amarillo, Fransmanni). Kaikissa on leikkipaikka ja ruoka on sitä taattua "laatua". Torin välittömästä läheisyydestä löytyvät myös molemmat hampurilaisketjut. 
• Ravintola Kreeta on hyvä ja siellä on pieni leikkipaikka. Ruoka on maukasta, mutta toooosi suolaista. 
• Kauppakeskuksissa on valoisat ja mukavat kahvilat. Hauska leikkipaikka löytyy Cafe Valkeasta.

Jos perhe taipuu shoppailuun, niin mieti näitä

• NiiloIlo, hyvällä tuurilla tapaat aina aurinkoisen Vauhtivekaroiden äidin
• Carlsonilla on hyvät lelut ja lasten kamppeet, bonuksena vasta remontoitu varikkoalue.
• PikkuVanha kierrättää lasten vaatteita ja tarvikkeita. Olenkohan koskaan poistunut sieltä tyhjin käsin, en usko.
• Muita kirppareita: CityPörssi, Rihma (Puijonkatu 39), Charlotte's Second Hand
• Lelukauppa Partanen, klassikko
• Jotta en lakkaisi toistamasta itseäni, niin mainitaan taas Matkus Shopping Center JA Ikean lapsiparkki ja lihapullat.

Jos on vielä aikaa ja energiaa, niin tässä parit tärpit:

• Eläinpuisto (älyttömän hyvät grillausfasiliteetit, ota omat eväät tai osta makkarat kahvilasta)
• Kylpylä Fontanella Siilinjärvellä
• Noin tunnin ajomatkan päässä Tahko

Kids on the New Block

Vuosi sitten avattiin Kuopion keskustaan uusi leikkipuisto, Hapelähteen puisto. Se on kuulkaas mahtava paikka! Lähellä on vankila, toistaiseksi ovat pysyneet omalla puolellaan, joten ei siitä sen enempää. Leikkipuiston vierellä on puistoalue: mutkitteleva pieni joki, nurmikkoa ja upeasti tehtyjä istutuksia, joista aloitteleva puutarhuri voi vain haaveilla. Keväästä syksyyn puistossa kukkii aina jotain kauniisti. Yhdellä sivulla on tunnelmalliset puutalot. 

Senioreille on oma nurkkauksensa,  jossa voi jumpata ja harjoitella tasapainoliikkeitä. Lapsille ja vähän isommillekin on kaukalo, jossa voi pelata palloa ja talvella luistella. Voi pelata korista ja koppijalkapalloa sekä tietty kiipeillä, kiikkua ja pyöriä päänsä sekaisin. Kesällä nurtsilla palvottiin aurinkoa ja jätskikiskalla pysähtyi meidänkin perhe monta kertaa. 

Hapelähteen puisto on suunniteltu yhdessä mm. puistopuolen, päivähoidon, vanhusneuvoston ja ikäihmisten kanssa. Esimerkiksi istutuksissa on ajateltu erilaisia käyttäjäryhmiä.  (Lähde)

Tämä yhteistyö on toiminut tosi hyvin, onnittelut. Puiston kustannukset 1,1 miljoonaa tuntuvat kohtuullisilta siihen nähden, miten monet saavat puistosta iloa. Näin saa veroeurojani käyttää jatkossakin.

En tiedä onko minussa vai kansakunnassamme vikaa, mutta minun ja monien muidenkin toinen ajatus heti "Onpa hieno paikka!" -ajatuksen jälkeen oli "Voi kun puistoa ei rikottaisi ja sotkettaisi." Kameravalvonta lienee tehnyt tehtävänsä ja ehkä puisto on muutenkin otettu omaksi ja tihutyöt tehdään muualla. Katosta ei ole liekitetty (miksi niissä aina onkin nokiset tolpat?) eikä hiekkalaatikoista löydy lasinsiruja. 

Olen iloinen, että Kuopio satsaa kaupunkilaisten viihtyvyyten näin. Pian valmistuu pari muutakin puistoa. Varsinkin parkour-henkinen puisto saa todennäköisesti Touhukkaan villiksi ilosta (hänen oma ilmaisunsa, kun joku on tosi kivaa).