Kids on the New Block

Vuosi sitten avattiin Kuopion keskustaan uusi leikkipuisto, Hapelähteen puisto. Se on kuulkaas mahtava paikka! Lähellä on vankila, toistaiseksi ovat pysyneet omalla puolellaan, joten ei siitä sen enempää. Leikkipuiston vierellä on puistoalue: mutkitteleva pieni joki, nurmikkoa ja upeasti tehtyjä istutuksia, joista aloitteleva puutarhuri voi vain haaveilla. Keväästä syksyyn puistossa kukkii aina jotain kauniisti. Yhdellä sivulla on tunnelmalliset puutalot. 

Senioreille on oma nurkkauksensa,  jossa voi jumpata ja harjoitella tasapainoliikkeitä. Lapsille ja vähän isommillekin on kaukalo, jossa voi pelata palloa ja talvella luistella. Voi pelata korista ja koppijalkapalloa sekä tietty kiipeillä, kiikkua ja pyöriä päänsä sekaisin. Kesällä nurtsilla palvottiin aurinkoa ja jätskikiskalla pysähtyi meidänkin perhe monta kertaa. 

Hapelähteen puisto on suunniteltu yhdessä mm. puistopuolen, päivähoidon, vanhusneuvoston ja ikäihmisten kanssa. Esimerkiksi istutuksissa on ajateltu erilaisia käyttäjäryhmiä.  (Lähde)

Tämä yhteistyö on toiminut tosi hyvin, onnittelut. Puiston kustannukset 1,1 miljoonaa tuntuvat kohtuullisilta siihen nähden, miten monet saavat puistosta iloa. Näin saa veroeurojani käyttää jatkossakin.

En tiedä onko minussa vai kansakunnassamme vikaa, mutta minun ja monien muidenkin toinen ajatus heti "Onpa hieno paikka!" -ajatuksen jälkeen oli "Voi kun puistoa ei rikottaisi ja sotkettaisi." Kameravalvonta lienee tehnyt tehtävänsä ja ehkä puisto on muutenkin otettu omaksi ja tihutyöt tehdään muualla. Katosta ei ole liekitetty (miksi niissä aina onkin nokiset tolpat?) eikä hiekkalaatikoista löydy lasinsiruja. 

Olen iloinen, että Kuopio satsaa kaupunkilaisten viihtyvyyten näin. Pian valmistuu pari muutakin puistoa. Varsinkin parkour-henkinen puisto saa todennäköisesti Touhukkaan villiksi ilosta (hänen oma ilmaisunsa, kun joku on tosi kivaa).