Yksi monista pukeutumiseen liittyvistä traumoistani on
farkut. Pulleat kintut, muhkea takapuoli ja kurvikas vyötärö on luonnollisesti lähes kaikkien miesten mielestä unelmavartalo. Valitettavasti farkkujen suunnittelijat tekevät housujaan tikkukinttuisille teinilantioille, viime vuosien (vai vuosikymmenten?) low rise / skinny leg -linjat ei sovi mulle ollenkaan. Jostain olen onnistunut farkkuja ostamaan, väittäisin kuitenkin että reilusti yli puolet elämäni farkuista ovat istuneet huonosti, yleensä vyötäröltä.
Tänä syksynä tuli taas aika viettää lannistavia hetkiä pukukopeissa. Lopulta nappasin mukaan Stockalta Vero Modan housut, jotka sitten löpsähtivät ensimmäisen käyttöpäivän aikana totaalisesti. Höh! Niiden piti olla jeggings-henkisesti tiukat, vaan höpönlöpön. Kokeilin vielä kerran onneani, hakuammunnassa kohdalle sattui KappAhl, jonka -25% ale kaikesta houkutteli minut sisään. Ja sieltä yllättäen löytyi minulle sopivat housut, olikohan se taikuutta? Farkut olivat nimeltään nimittäin Magic, uuu!
Vero Moda -löpsähdyksestä viisastuneena otin rohkeasti normaalia kokoa pienemmän. Pikkasen tuntuu siltä, että ei parane pinnata kertaakaan
TRX-tunnilta ja
ehkä voisi jättää väliin aamu-, aamupäivä-
tai iltapäiväherkun, mutta housut ei löpsötä ei! Korkea vyötärö on mulle hyvä: en näytä Matti Nykäseltä vaan siltä, että housut istuvat.
Pohdinnassa (ihan oikeasti) on
Nomo-mittatilausfarkut, kiitos vaan vinkistä Ripu. Jos ostaa parin vuoden aikana muutamat huonosti istuvat farkut, niiden hinnalla saisi yhdet istuvat. Kuulostaa fiksulta. Joulupukki, oletko kuulolla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.