Kotiäitiyden top-3

Vaikka välillä menee hermot tai tarvitsee tsemppausta, niin näiden pikkunakkiaisten kanssa on enimmäkseen kivaa olla kotona. Vauva Nauravainen olisi äitiyslomamittarin mukaan valmis päiväkotiin, mutta kun toukka ei puhu, konttaa tai edes istu, niin olen erittäinen iloinen siitä, että voin jäädä vielä kevääksi kotiin. Lisäksi hänellä on koko ajan suussa neulasia, kengännauhat tai sähköjohto. Jotain suuhun väärällä tavalla sopivaa löytyisi varmasti päiväkodin lattialta juuri kun kukaan ei huomaa.

Hurmaava kahden hampaan hymy! <3

Maanantaina oli meillä mukava päivä, siinä hengessä tässä kotiäitiyden top-3 hyvät jutut. Listataan ne toiset sitten kun taas siltä tuntuu.

1. Omat pikku nöpönenät. Joka viikko tai jopa joka päivä tulee uutta juttua ja uusia taitoja, joita saa ihailla ja äimistellä. Erityisesti puheen kehittymistä on ollut mahtava seurata. Touhukkaalla on huikea sanavarasto ja timanttinen tilannetaju: tyyppi tiputtelee nasevia kysymyksiä ja hauskoja vitsejä. Nauravainen taas virnuilee ja pelleilee omalla tavallaan, joka päivä saa nauraa monta, monta kertaa. Vaikka joka päivä sanon liian usein "kohta", niin varsinkin lueskelu ja yhdessä loikoilu on tän äidin juttu ja eiks jutut äidin kanssa ole hyviä? Silloin kun sattuu muksahduksia tai harmituksia, on mukavaa, että äidin syli on lähellä eikä tarvitse ahtautua päiväkodin tädin kansoitettuun kainaloon. Tietty on myös plussaa, että siskokset saavat hengailla keskenään. Ykköskohta on klishe, jonka arvon huomaa viimeistään siinä vaiheessa kun työ- ja päiväkotipäivän jälkeen jää keskimäärin 3 h yhteistä, tosi väsynyttä aikaa entisen 24/7 hengailun sijaan. 
2. Näytät jotenkin tosi... terveeltä. Tämän hämmentävän kommentin sanoi äskettäin yksi puolituttu mies, jota en ollut nähnyt noin 10 vuoteen. Joo-o: herätään aikaisin, syödään enimmäkseen terveellisesti ja säännöllisesti, ulkoillaan 1-3 krt päivässä, nukutaan päiväunet (yes, me too) ja alkoholinkäyttö on sangen vähäistä, varsinkin noilla pienillä (ehehe). Varsinkin talvella ja syksyllä päivänvalo ja ulkoilu tekee niin hyvää, edes puolen tunnin annoksina. Ihmisen pitää kehitellä aina jotain stressiä, ei elo kotona täysin stressitöntä ole, kuitenkin selvästi iisimpää kuin töissä. Mulla on aika hitaat rattaat, funtsailen tapahtuneita pitkiäkin aikoja ja työasiat pyörivät monesti illallakin mielessä, vaikkei sinänsä olisi ollut siihen mitään paniikkia tai tarvetta. Vielä siis puolisen vuotta aikaa mennä punoittavilla poskilla (oiskohan jatkuvalla sokerihumalalla osuutta asiaan?), sitten aktivoidaan toimistoharmaus-pigmentit.
3. Jos jaksetaan ja jos huvittaa. Touhukkaalla on pari kertaa viikossa kerho, muita kalenteroituja menoja ei ole. Jos yöllä ei ole nukuttu tai nenä vuotaa, ei ole pakko mennä minnekään. Sinänsä noudatamme kohtuullisen vakiintunutta päiväaikataulua, menoista karsitaan jos ei jaksa tai ei huvita. On aina ihanaa nähdä ystäviä ja sukulaisia, en kuitenkaan jaksa minuuttiaikatauluja. Nyt voi mennä ja tulla just niin paljon tai vähän kun halutaan.

Bonuksena täytyy mainita samassa kaupungissa asuvat asuvat isovanhemmat, joita kakrut näkee monta kertaa viikossa. Se on hurjan arvokas juttu, meille kaikille ("Menkääs leikkimään ukin kanssa, äiti on vähän aikaa tässä koneella.").

PS. Muistakaa arvonta! Postitan myös isomman tai pienemmän rapakon taakse, jos arpaonni suosii ulkosuomalaista. :)