Jumissa, osa 2

Mulla on ollut reilun viikon ajan kummallista päänsärkyä. Toisen korvan yläpuolella on ollut ajoittainen särky, sirpin muotoisena viivana. Melkein jo kuvittelin itseni McDreamyn leikkauspöydälle kiireellisenä potilaana. Käynti työterveydessä tuotti arkisemman diagnoosin ja lääkärikin oli tavallinen keski-ikäinen, topakka naisihminen.

Niskat, tarkemmin sanottuna epäkäslihas on niin jumissa, että niskasta pääkalloon kulkevat hermot ovat pinteessä. Hermot siis kireällä, kirjaimellisesti.

Pistäydyin kotimatkalla Daiga Daiga Duussa. Miehen syntymäpäivälahjaa ei ole vieläkään, minä sen sijaan sain niin hienon hiuskoristeen, että tekisi mieleni lähteä hankkimaan tanssilattialta kipeät varpaat ja itseaiheutettu päänsärky entisen seuraksi.

Hauskaa vappua! 

Jumissa

Mulla on ollut mielessä vaikka mitä aiheita ja kuvitustakin on jossain laitteessa tallennettuna. On pitänyt kirjoittaa

• muutosvastarinnasta: miten helppoa on närkästyneesti osoitella muiden muutosvastarinnalle ja olla täysin sokea omalle haluttomuudelleen muutokseen.
• hyvästä päiväkodista ja -hoidosta, puhtaasti subjektiivisesta näkökulmasta. Monia puhuttavaa kirjaa en ole vielä lukenut. 
• hyvistä talvihaalareista, sitten niihin tuli reikä. Luullakseni haalareista riippumattomista syistä. 

Ja vaikka mistä, mutta ei lähde. 

Olen ollut uppoutuneena ajatuksiini. Ehkäpä ihmisen on välillä hyvä olla enemmän ajatuksissaan kuin internetissä. 

Järkevien tai minkäänlaisten tarinoiden puutteessa pikainen kuvakatsaus pääsiäiseen. 

Perus.

Parasta pääsiäislomalla, osa 1.

Parasta pääsiäislomalla, osa 2.

Parasta pääsiäislomalla, osa 3.

Kirkkautta Katajanokalla.

Pää pää pääsiäinen

Kävittekö virpomassa? Me kävimme. Me eli tytöt ja minä, joka huolehdin vitsojen kantamisesta, virpojan kannustamisesta virpomisloruun sekä niskasta kiinni pitämisestä, että ehdittiin edes kiitos sanoa. Mukavaa oli, virpojien suloisuutta ylistettiin suuresti ja saalista tuli yli odotusten. Pisteet hammaslääkäriperheelle, joka antoi Xylidents-paketit tytöille. Tämä siis täysin ilman sarkasmia, mun mielestä todella onnistunut virpomispalkkio, kun ottaa huomioon että kuudesta muusta paikasta tuli suklaamunia.

Pääsiäisperinteitä noudattaen suunnitelmissa on loihtia juustokakku. "Missähän välissä arvon rouva?" saattaisi joku kysyä.

Lisäksi on leivottu pääsiäispikkuleipiä. Koristeluvaihe on vasta edessä, luvassa jälleen jäljittelemättömän upeaa jälkeä, veikkaan. 

Aurinkoista ja leppoisaa pääsiäisen aikaa!

Strong is the new silly

Urheilu-uutisia. Edellisen raportin jälkeen olen sinnikkäästi pysynyt tavoitteessani eli kolmessa treenikerrassa viikossa. Lopullinen tavoite eli HCR on jo seuraavalla kalenteriaukeamalla, hui! Lainaan kanssajuoksija Täti-ihmisen chättikommenttia kiteyttämään tämän hetken tunnelmat:

"Aissaatana!"

No, vaikka maaliin on vielä aikaa ja matkaa, voinen kertoa muutaman huippukiinnostavan havainnon treenikaudelta.

Sopivan pitkät varpaankynnet. Aiemmin leikkasin varpaankynnet vanhalla kunnon "jos tehdään, niin tehdään kunnolla" -lähestymistavalla eli niin lyhyeksi kuin mahdollista ja vähän enemmänkin. Seurauksena kehitin yhteen tai kahteen varpaaseen rumia rakkoja. Siis varpaan päähän. Hyi, rumaa. Viisas kosmetologi kehoitti kokeilemaan hieman pidempiä kynsiä, ja vitsi sehän toimii! Joskus koulussa muistaakseni sanottiin, että kynsien tehtävä on suojata sormia ja varpaita, joten ei tämän olisi pitänyt täytenä yllätyksenä tulla.

Penikat. Auts. Inhottavaa kipua sääriluun tienoilla. Voi johtua venyttelyn puutteesta tai siitä, että lihas yrittää kasvaa, mutta ei mahdu. Venyttely loistaa poissaolollaan mun treeniohjelmasta, nyt siihen on tultava muutos. Hyvän oloinen venyttelyohje täällä. Enää pitäisi venytellä eikä vain hokea pitämisestä. Penikoita voi myös hoitaa suihkussa: vuorotellen jääkylmää ja mahdollisimman kuumaa vettä säärille. Lopetetaan lämpimään veteen ja suihkun jälkeen laitetaan säärystimet tai pitkät villasukat jalkaan. Tämän hoidon tarkoituksena on kiihdyttää aineenvaihduntaa ja saada tukoksiin liikettä.

Magnesium purutablettina. Lihaskramppien kehittyminen varsinkin väsyneisiin lihaksiin on mulle enemmänkin sääntö kuin poikkeus. En ole 100% varma onko tämä faktaa tai fiktiota, tuntuu kuitenkin että pureskeltavassa muodossa nautittu magnesium todella tehoaa ja krampit ovat vähentyneet. Eivät kokonaan kadonneet, vähentyneet kuitenkin. Mahtavaa!

Dokumentointi. Mulla oli suunnitelma Strong is the new skinny -parodiasta. Vastaiskuna huulet ja hauis töröllä otetuille selfieille olisi ollut äärimmäisen viihdyttävää julkaista kuvia, missä trendikkään saliasun sijaan on päällä reikäiset talvikalsarit tai sliipatun kampauksen sijaan hikinen ja limainen pipotukka. Tai että täydellisten selkälihasten ohella olisi näkynyt jenkkakahvat. Ei leuanvetoja auringonlaskussa vaan hiihtäjä pitkin pituuttaan hangessa. Vaan ei tullut lunta. Ja huomasin, että mun lenkin jälkeinen kasvojen laikukkuus ei tallennu kameralle kaikessa komeudessaan. Olen vakuuttunut, että puhelimessa on sisäänrakennettu toiminto, joka tasoittaa ihonvärin, koska ei kukaan halua näyttää laikukkaalta. Paitsi minä.

Äh, ei mun ripsarikaan leviä kunnolla vaikka sataisi miten. 

Jatkakaa te mielikuvaharjoituksena #strongisthenewsilly -ajatelmaa. Mä jatkan penikoiden hautomista ja hölköttelyä.

Nähdään pian Helsingissä!

Muutama onnellisuus

Kiitos haasteista Mehtäemäntä ja Nunju! Ja anteeksi, vaiheessa ovat. Onnellisuutta ja iloa tuovia asioita ovat houkutelleet kertomaan ainakin bleue jo jonkun aikaa sitten ja hiljattain myös Saara (linkin päässä niiiiiin suloiset vauvan varpaat <3). Somessa kiertää #100happydays -haaste, jota olen seurannut mm. Liisan blogissa.

"Se mihin keskityt, kasvaa." Kiitos muistutuksesta Saara! Keväisin minulla on tapana kansallisia perinteitä noudattaen luiskahtaa rypemään syvissä vesissä. Välillä voi vähän synkistellä, pidemmän päälle se kuluttaa turhaan energiaa, varsinkin kun kaikki on aivan hyvin. Pienienkin ilon aiheiden ääreen pitäisi osata hetkeksi pysähtyä. Joskus se tapahtuu luonnostaan, joskus siitä täytyy muistuttaa itseään.

Haasteen kuvapuolta täydennän kenties myöhemmin, kameran osalta rikkinäinen puhelin ja epätarkat kuvat eivät ole onnellisuutta lisääviä asioita tällä hetkellä.

Uni. Kuluneella viikolla menin noin neljänä iltana nukkumaan klo 21 maissa ja nukuin minimaalisilla herätyksillä aamuun. Luksusta.

Kuva täältä

Vanha SMG. Scandinavian Music Groupin levy Hölmö rakkaus ylpeä sydän kuului erottamattomana osana yhteen elämänvaiheeseen. Spotify muistutti tästä helmestä ja laulut vei taas mukanaan.

Uudet taidot. Touhukas on aivan liekeissä potkulaudalla liikkumisesta ja on siinä päivä päivältä parempi. Hänen innokkuutensa tarttuu, minkä lisäksi tämä uusi taito kasvattaa todennäköisyyttä aloittaa työmatkapyöräily piakkoin. Yhden tytön voi laittaa pyörän kyytiin ja toinen kuljettaa itse itsensä päiväkotiin, kuinka näppärää.

Tainaloon. Unenpöpperöinen kaksivuotias haluaa keskimäärin klo 5:30 kainaloon. Joskus hän jatkaa unia, joskus halitellaan puoliunessa. Joskus mä olen puoliunessa ja hän leikkii puhelimellani. Terveiset vaan teille A:lla alkaville henkilöille, joille on viime päivinä soiteltu aamutuimaan häläreitä!

Ostoksilla äidin kanssa. Kävin mutsin kanssa kahdestaan kaupoilla, ihan muuten vaan. Oli tosi kivaa. Muutaman konservatiivisemman vaatekappaleen lisäksi ostin vaatteen, joka saattaa lopulta palata sinne mistä tulikin ja ilahduttaa jotakin nuorisolaista.

Kuva täältä

Jumppa. Sunnuntaista on tullut jumppapäivä. Hyvä ohjaaja + ryhmän energia + hyvät musat = hikistä iloa.

Valo. Pitkät, valoisat päivät. Kevät!

Kohta se taas on, kesä.

Otan sakset istun ikkunalle

hiuksesi sylissäni tuoksuvat työlle

Tuuli vie ne sormistani leikkimään kapungin tomun kanssa

Tiedän yhden pienen pojan

se käy aamuisin järvellä ongella

Valo on haalistanut vanhan kuvan

veden pinnan

ja puseron raidat

…

Scandinavian Music Group, Etten säikytä kaloja

Mistä sinä ilahduit tänään?