Tekemisen meininkiä!

Tiedän, että itseni lisäksi lukijakunnassa on yksi jos toinenkin, joka etsii työuralleen suuntaa. Käykää kirjastosta tai kaupasta Lauri Järvilehdon Upeaa työtä! (2013). Valitettavasti tässäkään kirjassa ei suoraan kerrottu mikä mun juttu tarkalleen ottaen on, sen sijaan Lauri innosti etsimään omaa suuntaa ja antoi joukon hyviä niksejä etsintään.

Kuva täältä

Kirjan punainen lanka on tunnistaa ne asiat elämässä, mistä nauttii, ja pyrkiä tekemään enemmän niitä kivoja juttuja elämässä. Ei sinänsä uusi tai ihmeellinen ajatus, mutta itselleni tämä kolahti, koska ruuhkavuodet on tosiasia, ja tekemisiä on pakko priorisoida. (Tässä on sanonta mitä inhoan eniten: xxx on tosiasia, hyi!)

Lauri puhuu kutsumusammatista, mikä alkuun tuntui överiksi vedetyltä konseptilta. Lauri on kuitenkin taitava puhuja ja suostuttelija, ja niinpä minä luin ja nyökyttelin innostuneena kirjan loppuun asti. Kirjoittajalla on sikäli jalat maassa, että kutsumusammatissa toimiessa pitäisi saada myös rahaa. Tai ehkä kutsumustaan toteuttaakin vapaa-ajallaan, ja päivätyöstä hakee toimeentulon. Tärkeintä on kuitenkin tehdä usein ja paljon asioita, mistä nauttii (silloin kun ei ole hetkittäin tylsää tai vaikeaa).

Kenties yksi syy, miksi kirja miellytti minua suuresti oli, että olen toteuttanut joitakin Laurin suosittelemia keinoja elämässäni. Esimerkiksi uusien kokemusten haaliminen tekemisen kautta: bloggaus, sekalaiset ompeluproggikset, yhdistystoiminta, uudet liikuntaharrastukset ja niin edelleen. Kaikesta jää jotain takkiin. Jos ei muuta, niin ainakin se, että tätä / näin / näiden kanssa en ainakaan halua tehdä töitä tai viettää vapaa-aikaani.

Listaan oman muistini tueksi muutaman ajatuksen, mihin haluan palata. Ehkä näistä voi olla jotain iloa sinullekin, koko kirjan lukeminen laittaa kuitenkin irralliset asiat kehykseen.

• Laurin blogit Upeaa työtä ja Ajattelun ammattilainen  
• Luonteenvahvuuksien kartoittaminen. Laajempi kysely VIA Survey of Character Strengths (ja monta muuta): www.authentichappines.org
• Flow-konsepti. Luulen, että omat motivaatio-ongelmani kumpuavat flown puutteesta. Työtehtävien pitäisi olla sellaisia, että niihin riittävästi osaamista ja toisaalta ne ovat sopivasti vaikeita. Kun flow-tila on päällä, ajantaju katoaa, työt tulevat tehtyä kuin itsestään ja tulee hyvä fiilis. Tässäkin täytyy kuunnella itseään tarkemmin: missä ja milloin tuntuu flow? 
• Power Hour -konsepti: "Anna itsellesi kerran viikossa lupa epäonnistua. Käytä tunti siihen, että teet niitä asioita, jotka pelottavat sinua kaikkein eniten. Älä huoli, jos homma ei toimi - Power Hourin aikana epäonnistuminen kuuluu asiaan." 
• Laurilla oli hirmuisen hyviä vinkkejä työnhakuun. Mieleeni jäi haastattelu: hakeudu mielenkiintoisen alan tai yrityksen avainhenkilön pakeille juttusille, haastattele häntä, kerää tietoa ja pyydä lisää kontakteja. Jätä lopuksi oma cv, älä mainosta itseäsi enempää. 

Lukekaa hei kirja, se on hyvä! Todella positiviinen ja energisoiva, sopii hyvin kevääseen!

Hoitovapaan rippeet olen kirjan hengessä käyttänyt mm. ompeluprojektiin (joka ei ole kutsumusammattini, sen sijaan huippua flow-tekemistä ja mielenkiintoista kokeilua, kun voi testata onnistuuko markkinoinnissa yms.), lukemiseen ja valokuvanäyttelyssä käymiseen. Kaiken tämän lisäksi olen hankkinut verokortin, silmälasit, vaatteita, pesettänyt auton,  haravoinut, käynyt lenkillä ja ties mitä muuta tylsähköä ja pakollista. Imuroinnissa tulikin sitten 3 viikon tauko. Ihan sama - meitsi oli niin flöyssa!

Vappua vietetään pienimuotoisesti, torstaina mars töihin! Tällä hetkellä olen kohtuullisen innostunut ajatuksesta viettää päivät aikuisten parissa. Usein tuntuu, että jos itse olen huonolla tuulella ja väsynyt (Projekti 1-vuotiaan poskihampaat, status: kesken), se heijastuu lapsiin, jotka kiukkuilevat takaisin. Ehkä alitajuisesti olen stressannut muutoksen vuoksi, ja viime päivät ovat olleetkin aikamoista vääntöä 3-vuotiaan kanssa, kun mikään perusaktiviteetti, kuten syöminen tai pukeminen, ei tunnu sujuvan. 

Hauskaa vappua ja hyviä flow-hetkiä töissä tai missä vaan!

Pienten ekotekojen haaste

Bleue keräsi omasta arjestaan pieniä ekotekoja, ja haaste kulkeutui Täti-ihmisen listan kautta myös minulle. Moni muukin on ekoiluaan ilahduttavasti avannut, sekä tekojen että ajatusten näkökulmasta. Minut herätti pohtimaan erityisesti Siinan postaus. Vaikka innoissani kompostoin ja askartelen kierrätysmateriaalista lahjapusseja ja vaikka mitä, niin oikeasti mun ja meidän perheen hiilijalanjälki on painava. Asumme omakotitalossa, syömme ihan liikaa lihaa, meillä on auto, jota käytetään lähes päivittäin; kun palaan töihin, lennän vähintään pari kertaa kuukaudessa Helsinkiin ja takaisin töiden vuoksi, minkä lisäksi vähintään kerran vuodessa lennetään jonnekin lomalle. Tätä kaikkea ei taida maito- ja hernekeittopurkkien kierrätys tasata?

Siitäkin huolimatta ekoilen edes pienesti. Palatakseni vielä Siinan pohdintaan, niin minä painotan luomu vs. lähi -akselilla lähituotantoa, eli jos pitää valita paikalliset tomaatit vs. ulkomaiset luomutomaatit, niin paikalliset lähtee mukaan. Mies on meillä ahkera nettikirppareiden seuraaja. Meillä on paljon kierrätyshuonekaluja, jotka on ostettu koska a) ne eivät ole lastulevyä ja b) ne ovat edullisempia. Lisäksi käytetään paljon saatuja tai kirppisvaatteita (erit. lapsilla, myös aikuisilla).

Omalle listalleni päätin kerätä asioita, joissa itselläni on petrattavaa:

• Ruuan hävikki. Hävikin minimoiminen lähtee suunnittelusta. Syömisen ja sopivien annosten pakastamisen jälkeen ei pitäisi lähteä useampaa litraa tähteitä kompostiin, kuten taas eilen. Höh.
• Pakastettujen ruokien nopeampi kierrätys. Liian pitkä säilytys pakastimessa ei tee hyvää ruualle eikä sähkönkulutukselle. 
• Kasvisruokaa haluan syödä useammin. Työpaikkalounaan ei tarvitse miellyttää ketään muita kuin minua, kasvisruokaosasto here I come! 
• Veden, lämmön ja sähkön kulutuksen tarkkailu ja vähentäminen. Talomme on kaukolämpöverkossa, ja viime talven kulutusta saatiin yllättävästi alaspäin sillä, kun putkimies kävi fiksaamassa rämät termostaatit ja talven mittaan säädettiin lämpöä sopivaksi. Kohonneiden hintojen vuoksi vähennys ei valitettavasti kukkarossa näkynyt. Kesällä täytyy tarkistaa ikkunoiden tiiviys, Touhukkaan huoneessa oli talvella pahimmillaan +16C, kun yöllä kylmä hiipi jostain kolosta sisälle. Hyvin nukutti, vaikka nenä olikin aamulla kylmä! 
• Yleisen kulutuksen tarkkailu ja vähentäminen. Ostospäiväkirjahaaste toimii omien vaatehankintojen listana. Vaikka huhtikuussa olen taas ostanut mielestäni paljon, on monta vaatetta jäänyt kauppaan, koska en halua ostosta julkisesti tunnustaa. Lahjoiksi hankin usein palveluita tai elämyksiä tavaran sijaan. Kuluttamista voi määrällisesti edelleen vähentää ja laadullisesti parantaa.

Loppuun ekopesu-henkinen vinkki. Parasta olisi tietysti olla ostamatta yhtään mitään, mutta jos haluaa jotain kaunista, niin miksei ostaisi kierrätysmateriaalista tehtyjä juttuja? Mun suosikkiriipus ja -sormus on tehty vanhoista koristeellisista kahvilusikoista. Joulumyyjäisistä hankin kaula- ja rannekorun, jotka on tehty kumista. Ne on mielestäni tosi kauniit ja rock, ja vieläpä paikallista tuotantoa!

Kuva Anja Hult Jewellery

Omia arjen ekotekojaan haastan kertomaan Riikan, Periaatteen Naisen ja Zirkin. 

Pimp my Phil&Teds

Ostimme meidän Phil&Teds Sport v2 kiesit käytettyinä. Rattaissa köllöttävää vauvaa suojaava backflap oli lentänyt taivaan tuuliin aikaa sitten, ja ette ikinä arvaa... tein uuden itse, kyllä vaan. Se sai paljon spontaaneja kehuja, ja surautin pari lisää: toisen ystävälle ja toisen myin.

Mustissa rattaissa oma prototyyppi, punaisissa ystävän lahja. Kankaat Marimekkoa. 

Hoitovapaan loppumetreillä ompelin muutaman uuden myyntiin. Backflapissa on yläosassa tarra ja sivuilla nappikiinnitys. Ne sopivat ainakin seuraaviin malleihin: classic, sport v2, navigator, explorer ja hammerhead. Backflap on tehty kaksinkertaisesta puuvillasta, joka suojaa vauvaa valolta ja pölyltä.

Dots 30€ 

Here comes A Star 30€

Kierrätyskangas, kotimaista Tampella-retroa 25€

Marimekko Tantsu 35€

Marimekko Tuliainen 35€

Mikä on sinun suosikkisi? Jos haluat uniikin backflapin omaksi tai lahjaksi perheeseen, jossa on jo melkein kaikkea, laita viestiä jennijee /@/ gmail.com

EDIT 8.4.2019 Backflappeja ompelee Saara. Ota yhteyttä Saaraan saaraompelee@gmail.com.

Voi jösses mikä sotku!

Meidän lähellä olevaa kerrostaloa rempataan isosti: julkisivu, putket, sähköt, ikkunat, parvekkeet ja mitä lie. Yhtenä iltana touhuiltiin ulkona, ja kun käytiin vielä lopuksi 3-vuotiaan kanssa pyörälenkillä, selvisi syy kovalle puhallusäänelle, mitä oli päivän mittaan kuulunut. Talon parvekkeita hiekkapuhallettiin pitkälle iltaan. Meteli ja pöly oli aikamoinen, mitään suojauksia ei nimittäin ollut.

Vähän myöhemmin naapurit aktivoituivat tutkailemaan autojaan ja ympäristöä. Hiekkapuhalluspölyä on joka paikassa. Hiekan ja veden lisäksi möhnä ilmeisesti sisältää mm. maalia, ja on herännyt myös epäilys asbestin käytöstä. Sateen ja auringon vaikutuksesta mönjä betonoituu, eli sitä ei enää kohta saa irti millään, minkä lisäksi se myöhemmin muuttuu myrkylliseksi.

Kiitos puuhakkaiden naapureiden, on viranomaisia herätelty ministeriötasolla asti ja tehty rikosilmoitus ympäristörikoksesta. Hiekkapuhallusurakoitsijoiden hommat on videoitu, joten todistusaineiston pitäisi olla kunnossa. On jo sovittu autojen pesusta sekä kattojen ja ikkunoiden pesusta.

Mutta miten ihmeessä mahdollinen asbesti pestään pois nurmikolta? Onko mun nenääni kutittanut tällä viikolla leppä vai asbesti? Voi itku mikä sotku!

10 kuvaa kesään: huhtikuu

Lumi on melkein kokonaan poissa, linnut livertää ja lokit kirkuu. Järvi on vielä jäässä, kävelypolun vieressä oleva lätäkkö on tänä vuonna lampi. Jotain vihreääkin näkyy: kukkapenkistä kurkistaa rohkeimmat tulppaanit ja nurmikolla vihreydestä vastaa sammal. Kevät on täällä!

Tammi - Helmi - Maalis

Loka - Marras - Joulu

Rakas treenipäiväkirja

Mulla ei ole omatoimilenkeistä graafeja tai karttoja, koska mulla on köyhä puhelin ja ei ne ketään oikeasti kiinnosta. Kuvitusponit on söpöjä ja positiivisia, niistä saa voimaa.

Juoksenneltu kuitenkin on: 5-6 kilsan lenkkejä enimmäkseen hölkäten ja välillä kävellen pari, kolme kertaa viikossa. Nilkat ja polvet ovat kohtuullisen tyytymättömiä tähän uuteen elämään, ja seuraavat pari kertaa taidan käydä porskuttamassa uimahallissa.

Tänään oli valmennusta Petran ja Anne-Marikan johdolla. Hioimme taas juoksuasentoa koordinaatioharjoitusten merkeissä. Toisella jalalla polvennostojuoksua ja toisella takapuolipotkujuoksua, koordinoidu siinä sitten, damn! Lisäksi juostiin välillä oikein kovaa. En kaatunut, mikä oli yllättävää.

Yritän muistaa:

• Nilkat koukussa, ei balleriinanilkkoja.
• Lantio tiukkana aina vaan. 
• Näkymätön Petran käsi kiskaisee tukasta pään ylvääseen ojennukseen, jos yrittää päätä roikottaa.
• Juoksussa pitäisi käyttää tehokkaasti pakara- ja takareisilihaksia. Jotain tein oikein, kun niissä on outoja tuntemuksia. Erilaisia loikkimisharjoituksia kannattaisi tehdä omillakin lenkeillä.
• Petra sanoi jo edellisellä kerralla, että on hyvä suunnitella lenkki etukäteen ja pitää suunnitelmasta kiinni. Mun jalat tahtoo tuoda mut aina kotiin viimeistään 45 minsan kohdalla, joten ensi kerraksi teen kartan. Uimahallia varten ei onneksi tartte Googlemapsia.

Koko Kuopion joukkuetta ei tulla Naisten Kympillä näkemään, yhden iltapäivän sijaan tapahtumaan täytyy panostaa matkoineen pari vuorokautta, mikä tuo omat haasteensa. Minä ja sisäinen ponini olemme toki ilmoittautuneet emmekä aio missata Helsingin retkeä mistään hinnasta. Kuopio Marathon järjestetään 7.9. Siellä on ohjelmassa myös 10 km, siitä ei saa kukaan pinnata (mikä tarkoittaa, että kesälläkin pitäisi juosta, gulp)!

Kuva täältä

Jos juoksujalkoja kutittaa, ja haluat lisää tietoa tekniikasta ja harjoittelusta, Kuopion Reipas järjestää kaikille avoimen juoksukoulun touko-kesäkuussa. Lisätietoja kliks. Muiden paikkakuntien juoksukouluja ja vinkkejä treenaamiseen löydät osoitteesta juoksukoulu.fi.


Sitten vaan Nygårdin Peten sanoin "Reeniä horot!" Hih, ai kauheeta! Kävin katsomassa illan päätteeksi Hedbergin ja Kivelän stand up shöytä. Sedillä oli tavattoman tuhmat jutut, se tarttuu.

Haastattelu

Kiitos Liebster-haasteesta Outi-Maria! Koska siihen liittyi hengästyttävän pitkä lista kysymyksiä, linkkaan tylsästi vanhoihin vastauksiin. 

Pärähdyksen K. Ärjyperä viskasi 11 visaista kysymystä, katsotaanpas.

1) Ärsyttävin sanonta?

Vaikka telkkarin katsominen on ollut viime aikoina vähissä, en ole voinut välttyä tiedolta, että kohta on joku lätkäkliimaksi tulossa. Se poika-mainos, tiedättekö? Sen lisäksi, että jääkiekko ärsyttää minua yleisesti, minua ärsyttää sana karvaaminen ja lauseet, jotka sisältävät kys. sanan. En ole koskaan tajunnut mitä karvaaminen tarkoittaa.

2) Mistä vuodenajasta tykkäät eniten?

Eniten nyt tykkään keväästä. Myöhemmin kesästä, sitten syksystä ja talvesta (paitsi jos se ei lopu koskaan). Mua on helppo miellyttää.

3) Karmaisevin kokemuksesi kosmetiikasta?
Värjäsin hiuksiani pitkään itse, ja ihan joka kerta ei mennyt nappiin. Esimerkiksi kerran teininä laitoin ihan vähän kaverin mustaa väriä vaan vähäksi aikaa (koska tiesin, että äiti hermostuu). Vihreäsävyinen tukka tuli, bonuksena kiukkuinen äiti.

4) Lempiruokasi ja sen resepti?

Pakko olla myöhäistrendikäs ja vastata avokadopasta.

5) Mikä asia nauratti viimeksi?

Tänään olen naureskellut omien tyttöjen toilailuille, eilen nauratti Märät Säpikkäät Yle Arenasta.

6) Mikä on mielestäsi paras (lasten)kirja?

Aijai, vaikea valinta. Vastaan Tomppa-sarja.

7) Milloin keksit parhaat ideasi?
Hmm, enpäs tiedä. Jostain se ajatus aina lähtee, täytyy rueta kiinnittämään huomiota!

8) Löhöily- vai aktiviteettiloma?
Vähän molempia. Lasten kanssa riittää aktiviteettia yleensä niin paljon, ettei lomakaan tunnu lomalta.

9) Mitä urheilulajia suosittelisit paatuneelle sohvaperunalle (okei, okei, ihmettelen, miksei urheilukärpänen pure mua ikinä, saa yrittää motivoida!)?

Kun keksit lajin, tulee seuraavaksi vastaan oma ongelmani, eli miten jatkaa harrastusta yli 3 viikkoa. bleuella oli mainiot vinkit: rekrytoi kaveri mukaan ja/tai mene vaikka kerran viikossa jollekin vakkaritunnille tai päätät, että torstai-iltana kävelet/uit/joogaat/tanssit/pyöräilet. Kun on vakiaika, siitä ei tule niin helposti pinnattua.

10) Oletko koukussa johonkin telkkariohjelmaan? Mihin?

Greyn anatomia oli pitkään suosikkini, tipuin kuitenkin kärryiltä, kun digiboksin kovalevy poksahti. Kuka nykyään katsoo ohjelmia silloin kun ne tulee? Hakekaa kätilöä olen seuraillut. Siinä on jotain samaa kuin Greyn anatomiassa, itkeä pillitän melkein joka jaksossa.

11) Järjestys vai kaaos?

Periaatteessa järjestys, käytännössä en jaksa käyttää kaikkea aikaani järjestelyyn ja siivoamiseen, ja tuloksena on kaaos. 

Kiitos Ärjyperälle kysymyksistä! Nappaa kysymykset omaan blogiisi, jos haluat! 

Kotikeittiön oikopolut eli eineksistä

Tuoreista ja laadukkaista raaka-aineista rakkaudella valmistettu kotiruoka... joo-o, varmaan tosi hyvää. Sellaista ei meillä joka päivä nähdä. Vaikka meidän tytöt on periaatteessa tosi reippaita syömään, niin käytännössä kokkailuintoni on vienyt ajat sitten pakko saada safkaa pöytään monta kertaa päivässä, ja toisaalta kokemukset siitä, että neljän hengen annoksen ruokaa x syön minä n päivää, ja loput menee kompostiin. 

Kuva täältä

Tässäpä lista meidän suosikkieineksistä / pikaruokaratkaisuista inspiroimaan muita huijareita: 

• Munakas. Toimii aina. Voi laittaa kinkkua tms. kyytipojaksi tai tarjoilla sellaisenaan. 
• Saarioisten makaronilaatikko. Lapset rakastaa, minä en voi sietää. 
• Pinaattikeitto (pakaste). Minä rakastan, lapset ei voi sietää. 
• Purkkisapuskat. 1 veelle vähintään muutaman kerran viikossa, joskus isompikin saattaa syödä vauvasoseen (15 kk ->).
• Nuudelit. Kiitos äiti, tämä on niiiin hyvää! 
• Ranskalaiset kotona tai Hesessä. Lisää ketsuppia! 
• Tuorepastatortellinit tai pelmenit. Nämä alkaa oikeastaan tökkiä jo pahasti.
• Hernekeitto. Touhukkaan toiveruokien top-5:ssä. 
• Salaatit eli pilkotaan lautaselle sekalaisia vihanneksia ja laitetaan sekaan jotain proteiinipitoista. Olen erittäin iloinen salaatti-innostuksen noususta! 
• Nakit. Näitä on syöty viime aikoina vähän, ei haittaa. Toimii aina.

Ensi viikolla on laiskalle kokille luvassa helppoa elämää! Buzzadorin kampanjaan liittyen hain perjantaina Hälsans Kökin kasvispullia, -pihvejä ja mureketta (jauhelihan kaltaista soijahakkelusta). Nyt pitäisi enää keksiä hyvä peitetarina, minkä avulla saan ne markkinoitua lapsille. 

Miten sinä vedät mutkat suoriksi, kun pitää saada ruokaa pöytään? 

Back in business

Saan pian palauttaa rintaani Minä pelastin maailman -pinssin. Meillä on takapihalla oma komposti, joka talvisin jäätyy. Kun on yli puolet elämästään lajitellut biojätteet, tuntui rikolliselta viskellä alkuvuoden ajan ruuan jämät sekajätteisiin. Yhden kyselyn mukaan puolet omakotitaloasujista kompostoi. Veikkaan että meidän kadulla korkeintaan joka neljäs omakotitalo kompostoi. Ja vaikka isossa mittakaavassa kompostoinnilla ei kenties ole mitään väliä, minulle viikon paras uutinen oli se, että kompostimme on taas herännyt henkiin, jihuu!

Jotkut saavat pidettyä kompostinsa käymässä talvellakin. Meidän muovipömpeli on edellisten asukkaiden hankkima halpismalli, ja se väistämättä jäätyy jossain vaiheessa, minkä seurauksena komposti täyttyy talvella nopeasti. Komposti haisee muutaman viikon hirveältä, mutta kun jaksaa syytää sinne kuiviketta ja myllätä sitä, niin kyllä se siitä. Parin viikon päästä kompostin alakerrasta saa kärrätä keskeneräistä kompostimultaa pensaille ja puille. Kun siihen haravoi lehtiä päälle, niin siellä se saa muhia loppuun, ja tiedän että meidän banaaninkuoret ja kahvinporot päätyvät hyvään käyttöön kiertämättä kaatopaikan kautta. Asiallisempia kompostointivinkkejä täältä.

Minusta näyttää tulevan vuosi vuodelta suurempi puutarhahörhö. Tykkään hyötyliikuntanäkökulmasta, siitä että saa hiki hatussa kärrätä multaa ympäri pihaa. Erityisesti pidän syötävästä puolesta: herneet, yrtit, tomaatit, kurkut, kesäkurpitsat ja retiisit nams! Esteettinen vaikutus tulee siinä sivussa, enimmäkseen edellisten asukkaiden monivuotisten perennoiden myötä. Istutettiin syksyllä läjä tulppaaneita, saapa nähdä mitä sieltä nousee! Puutarhassa puuhastelu on leppoisa harrastus, aina on jotain tekemistä ja jos hommat menee pieleen, niin mitä väliä, jatkossakin tomaatteja saa lähi-Siwasta.

Taimia ei ole kasvamassa. Niitä haen kaupasta ja saan muilta, pienien multapurkkien säännöllinen kastelu ei ole mun vahvuuksia. Vähään tyytyväiset kasvit ja vesisade kastelee - ne on mun puutarhafilosofian kulmakivet. 

Blogissakin odotettavissa puutarhakiimailua. Onko kellään muulla jo multaa tukassa ja haravointivesirakkula kädessä?

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Miltä nyt tuntuu?

Hoitovapaata jäljellä viikko ja risat. Koska alkaa tuntua, että tämä ikuinen kesä (kas, muistothan ovat jo kullittuneet) loppuu pian, käväistiin tyttöjen kanssa voimaantumassa Etelä-Karjalassa. Vietimme aikaa mm. siideri-, pissa- ja kuralätäköiden parissa. Minun ja isäntäperheen riemuksi Nauravainen heräili noin 600 kertaa yössä itkemään äänekkäästi syistä, joita en tiedä. Kiitos ja anteeksi.

Automatkan aikana seuralaiseni olivat enimmäkseen unessa ja vain hetkittäin täydessä huudossa, joten ehdin fiilistellä sitä, miltä tuntuu palata töihin.  

• Olen sopeutuva, vaihtelusta innostuva henkilö. Vaihteeksi töihin, miksipä ei.
• Syyllisyys lasten hylkäämisestä päiväkotiin on ohjelmassa vasta syksyllä. Mies hoitaa kesän lapsia kotona, ja olen todella iloinen siitä, että hän saa viettää aikaa lastensa kanssa. Mikä klishe - oikeasti tunnen vahingoniloa. Onhan tämä useimmiten korutonta puurtamista, kun hinkkaat päivä toisensa jälkeen ruokalähmiä lattiasta ja n kertaa päivässä keskustelet kolmevuotiaan kanssa siitä, onko pissille pakko mennä, pitääkö pukea, mennä ulos, siivota lelut tai pestä hampaat. Sun vuoro Mies!
• Kotioloissa mua ärsyttää eniten jankuttaminen. Totuus on, että myös työelämässä saa sanoa sata kertaa samasta asiasta. Voitko tehdä sen raportin? Lupasit toimittaa nämä tiedot. Eikö tämän pitänyt olla valmis? Kenties vaihtelu virkistää tässäkin. Perustan muutamalle hankalimmalle tyypille listan, mihin kerätään tarroja ja palkinnoksi saa reissun HopLoppiin. 
• Lounasruokala ja lounassetelit. Palkka. Joo!
• Aikuisesta seurasta puhutaan usein tässä yhteydessä, se on kuitenkin yliarvostettua.

Eniten jään kaipaamaan

• Aamulla ja päiväunien jälkeen tapahtuvaa yhteiskellintää sängyssä, jonne kerääntyvät uniltaan heränneet pöllähtäneet pikkukisut, jotka puskevat kainaloon, höpöttelevät hupsuja juttuja, eikä meillä ole kiire minnekään.
• Ulkoilua päivänvalossa.

Vähiten odotan

• Tylsiä ja turhia palavereita.
• Epämääräisiä tavoitteita, järjetöntä säntäilyä sekä kiirettä. 
• Sitä, että ei näe lapsiaan kuin muutaman tunnin päivässä.

Jos minulla olisi oma työhuone, printtaisin oveen tämän:

Ei lisättävää.

Lopuksi terveisiä sille komealle kattohaikaralle, joka etsit kyläpaikan etupihan lätäköistä syötävää! Voi kuule olla vähän hiljaista sillä saralla, palaa etelään, kun vielä voit. Lisäksi haluan muistuttaa kaikkia tiellä liikkuvia autoilijoita siitä, että jos sinut ohittaa ylämäessa täysperävaunullinen rekka, ajat liian hiljaa. Ja jos poliisi pysäyttää, ajoit pikkasen liian kovaa. Minä ajan aina sopivaa vauhtia, tietenkin.

Tavarat liikkuu - minä en

Varoitus: postaus sisältää turhanpäiväistä valitusta. Yksi kaikkia vanhempia yhdistävä asia on se, että lapsille pitää olla koko ajan hankkimassa jotain. Koska nuo mini-ihmiset kasvavat noin 2% päivässä, jotain on jatkuvasti puutelistalla, oli sitten tapana ostaa tarkoin harkittuja merkkituotteita tai käydä nyysimässä naapurin lasten kurahousut pyykkituvasta. Jälkimmäistä en ole itse kokeillut, mutta ymmärrän täysin, jos joku päätyy näin epätoivoiseen tekoon.

Ammoin lapset selvisivät aikuisuuteen ilman teknisiä vaatteita ja pitkälle kehitettyjä turvalaitteita, vaan eipä enää. Kuolema korjaa, jos ei ole viispistevöitä turvakaukalossa tai goretexiä talvisaappaissa. Tai jos ei kuolema, niin riskinä on häpeä ja syvä masennus, mikäli vaatteiden ulkonäkö tai merkki ei ole hip. Lisähaasteita tuo Suomen valloittavan vaihteleva ilmasto. Polttava aihe hiekkalaatikoiden reunoilla ja blogeissa onkin, pitäisikö pukea toppavaatteet+kurahousut vai joko pärjäisi nk. välikausivaatteilla, jos alle laittaa villaa tai fleeceä. Ei ihme, jos ei kotiäidin päässä valkene ratkaisua Euroopan velkakriisille, kun joutuu painiskelemaan näiden suurten päätösten äärellä.

Liina, armoitettu elämän suurten pulmien visualisoija, piirsi tyhjentävän graafisen esityksen vaatehankintaprosessin ulottuvuuksista. Jos omalta kohdaltani analysoin välikausihankintojani, niin aluksi jaksoin panostaa. Tein löytöjä kirpparilta, kaivoin vintiltä kierrätyskamppeita ja ostin jotain uuttakin. Aikaa meni paljon, rahaa jonkin verran. Ajattelin, että se oli siinä. Tuli ensimmäiset lätäkkögeimit, ja huomasin että osa käyttökelpoisiksi kuvittelemistani kuriskamoista fuskaa. Kumpparit on väärää kokoa. Pikkusiskolla on viisi ja isosiskolla nolla sopivaa pipoa. Lopulta marssin uupuneena jonnekin vaan ostamaan jotain huonoa erityisen kalliilla hinnalla. Olen siis maksoimoinut käytetyn ajan ja rahat, hermot ovat riekaleina ja hyvä mieli kaikonnut. Sitä vannoo pukevansa lapsensa vaikka jätesäkkiin, kunhan ei tarvitsisi mennä enää tänä vuonna kurarukkashyllyn eteen arpomaan.

Valitsin kuvaan sellaisen filtterin, että silmiin sattuu. Pääsette paremmin tuntemaan tuskani.

Vaikka periaatteessa ajattelen, että ostan vaatteita käyttöä varten, niin on myönnettävä, että se masentaa, kun upouudet taivaansiniset kurahousut ovat ensimmäisen käyttökerran jälkeen pihkassa ja jossain epämääräisessä liejussa, joka ei lähde pesussa. Tai kun vaatteet menee rikki tai laatu pettää. Myönnän tekeväni välillä iih miten ihana, pakko saada! -ostoksia, loppujen lopuksi kuitenkin tuntuu, että elämä ja rahat menee hukkaan kaikissa näissä loputtomissa hankinnoissa.

Palaan vielä isosiskon pipoihin. Ostin hänelle tosi nätin kevätpipon, vaikka tiesin että pian saan arpavoittopipon Ripulta (kiitos, se on hieno!). Kaksi vuorokautta myöhemmin ostamani kevätpipo katoaa markettireissulla "No kun pikkusisko repi sen irti ja heitti maahan." Anna mun kaikki kestää!

Hyvän odotus

Hyvää kannattaa odottaa. Hohhoijaa, se ei ole helppoa näin kärsimättömälle ihmiselle. Odotettu on, ja hyvää sieltä tulikin!

Xylimax-arvonnan voittajilla kilahteli ovikellot perjantaina, ja niin vain minäkin pääsin säntäämään ovelle pyyhe päällä suihkun jälkeen. Otsa oli kurtussa, kun rohkeni herra päiväuniaikaan ovikelloamme rimputella. Purkkaa, pastilleja, merkkareita ja suklaata. Kiitos Fazer! 

Olen viime aikoina katsellut tosi vähän telkkaria ja sen ohjelmatarjontaa. Kohtalon johdatuksesta huomasin kuitenkin eilisen lehden tv-osiossa kenties tämän kevään parhaan uutisen: Märät säpikkäät palaa ruutuun! Ensimmäinen tuotantokausi oli mieletöntä tykitystä: säkenöivää naisenergiaa, itselleen nauramista (mitä aina kunnioitan) ja tuoretta sketsihuumoria. Esimakua Yle Areenasta, Arvostele mun kroppa. Töllön ääreen siis su-iltaisin klo 22:05 @TV2. Muista Tena!

Kuva facebookista

 Kevättä vielä vaan odotetaan. Sen on parempi olla poikkeuksellisen hyvä!

Milloin kaiken imeskeleminen ja nuoleminen loppuu? En malta odottaa. Eilen Nauravainen maisteli mm. naapurin auton peräkoukkua, kun satuttiin olemaan auton välittömässä läheisyydessä kaivamassa puroja jäähän.

Sinulle, joka et osaa päättää: kääntöpussi

Pula-ajan puuhapajassa lähdettiin tällä kertaa ratkaisemaan yli vuoden vaivannutta säilytystilaongelmaa. Nauravaisen hanskoille, hatuille ja villahousuille piti löytää joku säilytyspaikka, mielellään pikkuväen narikan läheisyydestä. Selasin Ikean kuvastoa, haahuilin kirppareilla ja lopulta ymmärsin, että itse pitää tämäkin tehdä. Inspiraatiota ja ohjeita hain mm. täältä.

Meillä kävi taannoin ihana keiju, joka toi kassillisen sisustuskaupan ylijäämäkankaita. Siispä sain ommella kauniista kankaista, ja vanhat keittiöpyyhkeet sekä Miehen rumat tarpeettomat verhot jätettiin tällä kertaa rauhaan. Materiaalina oli vahakangas (pallot) ja puuvillakangas (raidat). Tukikangasta ei sattunut olemaan, eikä sitä olisi tarvittukaan.

Koukut ostettu aikaa sitten Indiskasta. Tarkkasilmäinen lukija ehkä huomaa, että väritin kesken kuvausten kiiltävät ruuvinkannat mustalla tussilla.

Palloja...

...raitoja vai molemmat?

Odotettavissa käsilaukku-efekti, eli noista ei ikinä löydä sitä mitä haluaa. Aika söpöt kumminkin! Periaatteessa konepestävät, käytännössä en jaksanut panostaa huolitteluun, joten en ole varma haluanko yrittää.

Hurautin iltapäiväpuhteina vielä yhden kääntöpussin tahi kangaskorin. Tässäkään en tarvinnut tukikangasta, koska kankaat olivat paksua sisustuspuuvillaa (eikä minulla edelleen ollut tukikangasta). 

Ruusuja vai palloja? Ehkä sittenkin ruusut. Eiku pallot. 

Helppo ja kiva juttu ommella! Sopii myös meille, joilla ei niin sanotusti ole ne ompelulaatikon terävimmät sakset. Niin, ja lopulta molemmat seinäkassit jäivät raitamoodiin.

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Ei tämä ihan katastrofi ole

...sanoi Petra, kun alkoi Kuopion Mutseja Naisten Kympille valmentaa ja näki ensimmäiset juoksusuorituksemme. Petra on valmentajamme Kuopion Reippaasta.

Kirmailimme aluksi urheilukentän päässä edestakaisin polvennostokävelyä, saksijuoksua ja vaikka mitä sellaista, mistä ei voinut ottaaa kuvia, koska a) nolottaisi ja b) hengästytti jo. Tavoitteena oli saada juoksuasento kuntoon, ja jatkossa muistammekin:

• Pitää vatsa- ja selkälihakset tiukkana ja lantion jämäkkänä.
• Huolehtia, että varpaat ja polvet liikkuvat samaan suuntaan. Kädet heilahtelevat 90 asteen kulmassa sinne samaan suuntaan, eivät vasemmalle tai oikealle. Ahterin ja lantion ei ole myöskään tarpeellista veivata sivusuunnassa.
• Juoksennellaan enemmän päkiöiden varassa, ei jysäytetä joka askelta kantapäälle. Tämä vaatii ainakin multa harjoittelua ja vahvempia pohjelihaksia. Päkiäaskellusta voi treenata alkuun muutaman lyhtypylvään välin kerrallaan.
• Juoksu sujuu kevyemmin, jos hartioita ei vedä korviin. Mikähän siinä onkin, että hartioita jännittämällä luulee selviytyvänsä asiasta kuin asiasta?
• Askel rullaa ilmavasti, ei laahusteta (ennen kuin on aivan pakko). Asian sisäistämiseksi loikittiin pienien esteiden yli kuin ponit. Käynnistänkin täten mielikuvaharjoitukset teemalla Me - Little Pony.

Kuva täältä

Suositus on suoriutua lenkille 2-3 kertaa viikossa. Lenkkeilimme hetken yhdessä, ja oli muuten yllättävän vaikeaa lenkkeillä oikeasti hitaasti! Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä pystyin oikeasti puhumaan hengästymättä ja hölköttelemään (lähes kävelyvauhtia) samaan aikaan. Venytelläkin pitäs, joojoo.

Oli tosi mukavaa tavata kaikki! Viime hetkillä mukaan oli saatu houkuteltua Sanna, jonka mielestä urheilu on homojen hommaa, mutta kun ei voi ilmankaan olla, niin koitetaan tätä. Hyvä meininki ja erittäin coolit aurinkolasit! Perustin päivän päätteeksi facebook-ryhmän, jonne kirjoittelemme endorfiinin höyryisiä terveisiä lenkeiltä ja kutsumme toisiamme kipittelemään. 

Näin mennään: ilmavasti ja lantio jämäkkänä kohti toukokuuta!

Muksu marjakiisselit (Buzzador)

Tällä kertaa Buzzador lähetti testattavaksi Nutricia Babyn valmistamia Muksu marjakiisseleitä. Osa purkeista annettiin muihin suihin ja loput syötiin itse. Lapsille tarjoilin kiisseleitä puuron kanssa, itselleni lorautin kiisseliä maustamattoman jukurtin joukkoon. Suosikiksi nousi maukas mustikka, vadelma oli vähän vaisu (sen siitä saa, kun sokerissa säästää).

Kotonakotona meillä oli usein erilaisia kiisseleitä. Itse en kuitenkaan jaksa vaivautua kiisseliä keittämään, koska mustikat ja vadelmat tekevät paremmin kauppansa sellaisenaan. Poikkeuksen tekee kesäinen raparperi-mansikkakiisseli, jonka syön yleensä ihan itse.

Jos vertaa Muksun kiisseleitä kotitekoiseen kiisseliin, niin Muksuissa on huomattavasti vähemmän sokeria ja perunajauhon tilalla maissitärkkelystä sekä guarkumia sakeutusaineena. Marjapitoisuus on 14-15%. Lisäksi kiisseleihin on lisätty C-vitamiinia (100 ml kiisseliä täyttää 120% päivän C-vitskutarpeesta). Väri- tai säilöntäaineita Muksun kiisseleissä ei ole.

Kampanjan infopaketissa kertoiltiin mm. seuraavaa:

• Suomen marjakulttuuri on rikas ja monipuolinen, joten lapsikin on hyvä totuttaa marjojen hapokkaisiin makuihin jo pienenä. Samaa mieltä. Jos nyt tarkkoja ollaan, niin Muksun kiisselit on valmistettu Ruotsissa ja marjojen alkuperästä ei ole pakkauksessa tietoa. 
• Muksu Marjakiisselit suositellaan lusikoitavaksi osana muuta ateriaa. Lusikoitava ateria pitää lapsen kylläisenä pitempään kuin juomalla nautittava ruoka, ohjeistaa ravitsemusasiantuntija Sinikka Saikkonen Nutricia Baby Oy:stä. Puuron tai murojen kyljessä kiisselit on parhaimmillaan. Vastoin suosituksia kiisseli olisi kesäkuumalla aika kiva välipala mukista tai pillin kanssa. 

Ostaisinko itse? Joskus joo. Niin kauan kun pakastimessa on isovanhempien ja tätien vaivalla poimimia marjoja*, nautimme niitä puurossa ja smoothiessa ilman kypsennystä ja vitamiinihukkaa. Reissussa tai erityisesti kesällä mustikkakiisseli olisi ok. En ole tullut katsoneeksi mikä näiden hinta on kaupassa, luulisin että jossain 1-2 euron haarukassa.

Buzzadorina saat mahdollisuuden päästä testaamaan uusia tuotteita ja palveluita ilmaiseksi, sekä kertoa ystävillesi niistä. Useimmissa kampanjoissa myös ystäväsi saavat mahdollisuuden päästä osallistumaan tuotteiden ja palveluiden testaamiseen. Seuraa tätä linkkiä rekisteröityäksesi Buzzadoriksi.
* Poimin mä hei itsekin 10 l mansikoita viime kesänä, ei tää elo täysin loisimista ole!

Blogipipo ja muita ostoksia

On tullut taas aika tunnustaa kulutussyntinsä ostospäiväkirjahaasteen nimissä ja ruoskia itseään julkisesti.

Sitten viime kerran olen...

• Kolunnut talvikauden alennusrekkejä ja ostanut etupäässä mustia asioita. Vaikka sanoin, että en nostaisi merkkejä esiin, niin eipä ole ensimmäinen kerta, kun tässä blogissa takkia käännetään! Designers Remix (Charlotte  Eskildsen) on hurmannut minut. Valikoimassa on ylihintaisia are you kidding me -henkisiä teeppareita ja neuleita, mutta myös huikean laadukkaista materiaaleista tehtyjä vaatteita, joissa on hauskoja leikkauksia tai muita jippoja. Hinnat on mulle aika rajuja, ostopäätökseen päädyn, kun hintalapussa on -50% tai yli aletarra. Töihin ostin paidan, ja kun koeajoin sitä tässä taannoin, halusin koko ajan silitellä itseäni, koska matsku on niin pehmeää. Ostin työelämää varten myös yhden hameen (ei-Remix), joka on kenties aavistuksen liian lyhyt, vaan saa kai sopivasti lihavatkin vähän reittä näyttää? 
• Panostanut kotimaiseen ja paikalliseen tuotantoon. Olin pitkään harkinnut Marimekon trikoopallopaidan ostamista, en vain ole muistanut / jaksanut / raaskinut ostaa sitä. Törmäsin sattumalta paikallisen Wenja Wekkulin ompelemaan puna-valkeaan pallopaitaan. Kaupat tuli ja sivussa hyvä mieli siitä, että rahat meni paikalliselle yrittäjälle. Touhukas tiukkasi, missä hänen pallopaitansa on, ehkä hankin lopuille perheen naisille tiimipaidat. Papu-pipostani tykkään! Outouslistallani en tainnut muistaa kertoa, että päätäni palelee aina ja viimassa saan helposti hedarin. Pidän pipoja vielä toukokuussakin, joten tämä ei jää odottamaan ensi talvea. 
• Täydentänyt urheiluvaatevarustusta: liivit ja housut.
• Nettiostospsykoosissa alekoodi kourassa ostanut huopikkaan kaltaiset jalkineet ja ollut niistä erittäin iloinen, koska talvea riittää vielä vaan. 
• Saanut kommentin "Miksi sulla on taas raskausfarkut jalassa?" Kiitos kulta tästäkin mairittelevasta vaatetushuomiosta. Olen siis ostanut farkut mallia Relaxed.
• Lopuksi hankkinut täydennystä sukkahousu-/leggings-osastolle, mistä tuli yllättäen tämän kierroksen hutiostokset. Sukkikset meni heti rikki ja leggarit oli liian isot (minkä totesin itselleni tyypilliseen tapaan siinä vaiheessa, kun olin leikannut pesulaput irti). 

Luokittelussani Suunniteltu - Tarpeellinen - Heräteostos voisin sanoa, että farkut, pipo ja huopikkaat olivat heräteostoksia, loput tarpeellisia ja enemmän tai vähemmän suunniteltuja ostoksia.

Huhtikuussa aion ostaa lenkkarit ja täydennystä työvaatteistoon. Huomaan, että alennusmyyntijahtauksen jäljiltä mulla on esim. tosi kiva hame ja paita, jotka eivät sovi millään tavoin yhteen, eikä ole oikein mitään muutakaan mitä niiden kanssa pitäisin. Siispä haussa on vaatekappaleita, joiden avulla saan muutaman päivitetyn asukokonaisuuden. Kaapissa on joukko kauluspaitoja ja mekkoja, jotka omasta mielestäni ovat klassisia ja edelleen käyttökelpoisia. Ei kiitos tarvitse tulla sanomaan, jos vaatetukseni jonkun muun mielestä on niin 2002*. 

* Viikonloppuna sain viettää aikaa mm. opiskelijoiden kanssa. Opin, että kys. lausahdusta voi käyttää kuvaamaan jotain täysin vanhentunutta ilmiötä. Huomasin, että herätessäni kovaääniseen juomalaulantaan noin klo 04:38, totesin vain, että onpa kivaa, että kaikki eivät ole kaltaisiani tylsimyksiä ja jatkoin uniani. En siis ole täysin 2002, kun en mennyt hotellin käytävälle karjumaan! Lisäksi aamulla noin klo 9 totesin, että tylsimykset näyttivät ja tuoksuivat paljon paremmalta kuin ei-tylsimykset.

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Lasten Oma Radio

Tiesittekö, että netissä on mahtava radiokanava lapsille? Minulle asiasta kertoi ajat sitten Suz, kiitos vinkistä! Tänään Lasten Oma Radio muistui taas mieleen, ja meillä oli mahtavat välipalabileet, jotka tosin päättyivät itkuun ja draamaan. Lapsiraukat, äiti pakotti pissille ja ulkoilemaan aurinkoon.

Kuva täältä

Kuopion mutsit kohti Kymppiä

Houkuttelin itselleni seuraa ja sosiaalista painetta Naisten Kympille treenaamiseen. Ja meitäpä onkin jo monta, jipii!

• Hippiäinen, jonka hyvän juoksuhurmoksen laimensi hetkeksi kiukkuilevat polvet. Rauhoittukaas polvet, me tarvitsemme tätä naista! 
• Riikka, joka on myös aloittanut aktiivisen treenaamisen eli ostanut lenkkarit.
• Eveliina, joka on innostunut juoksemisesta ja toivoo ammattiapua juoksutekniikkaan. Kiitos, sitä samaa mullekin! 
• Susu, joka vielä vähän leikkii vaikeasti tavoiteltavaa, mutta toivottavasti tulee paikalle, kun ei kehtaa peruakaan. :)

Omassa treeniohjelmassa on ollut: 

• hiihtoa (saako tässä vaiheessa sittenkin toivoa, ettei talvi loppuisi ihan vielä?)
• kävelyä ja kevyttä lönköttelyä
• varusteiden hankintaa
• ilmoittautuminen tapahtumaan (reitti on muuten julkaistu ja se näyttää hyvältä!)
• paljon maitorahkaa ja pääsiäisherkkuja

Ostoslistalla on uudet lenkkarit, sykemittariin pitäisi vaihdattaa patterit ja ensi viikolla on ensimmäinen valmennuskerta. To do -listalla on kevyttä lenkkeilyä, kävelyä ja sitä venyttelyä!

Mukaan porukkaan mahtuu vielä, tapaamme ke 10.4. Kuopio-hallilla klo 17:00. Laita sähköpostia jennijee (at) gmail.com ja tule mukaan! 

Kahden kerroksen väkeä

Edellisessä postauksessani ei ollut yhtään aprillipilaa, yksi aasinsilta kylläkin. Kun kolmisen vuotta sitten katselimme Miehen kanssa uutta kotia, sattui silmiin erään talon myynti-ilmoitus. Talossa oli sitä jotain: ihana puutarha, mainio sijainti ja vaikka mitä. Monissa Kuopion alkuperäisissä rintamamiestaloissa oli kaksi erillistä asuntoa: toinen tehtiin vuokratulojen toivossa tai toista sukupolvea varten. Nykyään yläkerran kakkoskeittiö on useimmiten purettu ja asunnot yhdistetty. Bongaamassani talossa oli vielä molemmat asunnot olemassa. Kun olin pyöriskellyt yhden yön päähänpistoni kanssa, paukautin Miehelle kysymyksen: "Entä jos pyydettäisiin äitisi talokimppaan?"

Koska idea oli minun, olen erittäin tyytyväinen siitä, että kohta kaksi vuotta kestänyt yhteiselomme anopin kanssa on sujunut paremmin kuin hyvin. On ylipäätänsä raivostuttavaa olla väärässä ja toimeenpanna huonoja ideoita, ja olisihan elämä hankalaa, jos kimppa-asumisemme ei toimisi.

Anopilla on oma sisäänkäynti, uusittu iso keittiö ja kylppäri sekä tilavat pari huonetta. Ylimmän kerroksen asunnon voisi periaatteessa vuokrata kokonaan ulkopuoliselle, mutta se olisi outoa.

Anopin pelakuut.

En koe, että tässä asumismuodossa olisi jotain jaloa tai uhrautuvaa. Anoppi voisi asustella yksinäänkin, omaishoidosta tässä ei ole kyse. Käytännössä toki autamme toisiamme milloin missäkin. Toinen tai molemmat tytöt touhuavat mummon kanssa ainakin tunnin päivässä, jos mummo on kotona. Yläkerrassa on omat kuviot ja leikit: siellä soitetaan nokkahuilua tai bongorumpua, pidetään teatteriesityksiä, maalataan vesiväreillä ja kasvatetaan herneenversoja.

Välillä kutsumme anopin syömään meidän kanssamme, toisinaan hän tekee kaikille ruokaa. Me ylläpidämme anopin läppäriä, hän parsii rikkonaiset sukat ja ompelee irronneet napit. Minä pesen meidän kaikkien pyykit, anopin piikkiin tulee sanomalehti.

Ostovaiheessa hoidimme asiat jämptisti paperille, ja sen jälkeen olemme muutaman kerran pitäneet talokokouksia, missä on päätetty isommista remonttiasioista ja rahankäytöstä oikein pöytäkirjojen kanssa. Muuten yhteiselämä ja askareet ovat solahtaneet omiin uomiinsa ilman suurta säätämistä tai draamaa. Vaikka todellisuus on tätä postausta moniulotteisempaa, en keksi yhtään huonoa puolta tästä järjestelystä.

Anoppi ei tungettele millään tavoin. Samaa ei voi sanoa meidän tytöistä, joita saa estellä säntäämästä yläkertaan heti aamutuimaan. Jos isompi tyttö unohtaa väliovia auki, ja tulee kohta epäilyttävän hiljaista, on pikkusisko kavunnut portaat pikavauhtia ylös ja löytyy kiljumasta mummon oven takana.

Yläkerrasta kuuluvat elämisen äänet kertovat, että anoppi on kotona ja touhuilee normaalisti. Meiltä sinne päin kuuluvat äänet... noh, en halua tietää. Jos meillä joskus järjestettäisiin villejä ja äänekkäitä bileitä tai jatkoja, niin kellarikerroksessa sekin onnistuisi ilman huolta anopin kauneusunien keskeyttämisestä. Liikuskelen talossa useimmiten tukka pystyssä epämääräiset kotivaatteet päällä, joten en voi sanoa, että joutuisin olemaan täällä millään muulla tavalla kuin kotonani.

Meillä vierailevien lasten mielestä mummola yläkerrassa on mieleenpainuva ja fantastinen juttu, ja he haluavat mennä siellä taas käymään, kun tulevat uudestaan kylään. Vastaavasti iäkkäämpien ihmisten mielestä on kadehdittavaa, että anoppi saa elää lastenlastensa kanssa.

Monien mielestä asuminen samassa talossa anopin kanssa on outoa. Ymmärrän sen näkökulman. Sen sijaan en ollenkaan ymmärrä, miten itse pystyisin enää asumaan ilman anoppia yläkerrassa.

Iltapalalla ekan kesän lämpimänä kesäiltana.

Ite oot outo

Monissa blogeissa tehtiin maaliskuussa sekalaisia tunnustuksia, ja väitettiin niitä oudoiksi piirteiksi tai tavoiksi. Minusta ei ole mitään outoa siinä, että stalkkaa naapureiden ikkunoista sisään pimeällä (tiliaa), kirjoittelee post-ittejä (nunju), hermostuu muiden piittaamattomuudesta (bleue) tai täyttää astianpesukoneen yhdellä ja oikealla tavalla (LQ). Minunkin pitäisi kertoa itsestäni jotain ihan normaalia, joka saattaa olla jonkun mielestä outoa. Kiitos joka tapauksessa edellä mainitut, olette ihania ja juuri sopivasti outoja!

• Käytän kahvissani Hermesetasta, ja koska se on tavattoman makeaa, kupissa täytyy olla täsmälleen oikea määrä kahvia ja maitoa. Kun Mies kaataa minulle kahvia, kaadan aina itse 2-15 ml lisää, että kahvia on sopivasti.
• Meillä paistetaan aniharvoin lettuja tai pihvejä, koska tietyt hajut ärsyttävät minua suuresti. En tykkää yhtään herätä aamulla siihen, että nenään kantautuu makkarissa viipyilevä vieno paistorasvan käry. Onneksi Mies on samoilla linjoilla tässä asiassa ja toisaalta inhoaa mun tuuletushulluutta, joten letut syödään mummolassa ja pihvit ravintolassa. Ja Mies ei lisäksi suihkuttele dödöä makuuhuoneessa ja ja ja...
• Olen äänipoliisi. Erityisesti aamuisin en siedä kovaäänistä musiikkia tai muutakaan möykkäämistä. Periaatteessa pidän aamulla radion kuuntelusta, käytännössä en jaksa heti käynnistellä läppäriä ja Radio Helsingin nettistreamia (niiden täydellisessä aamulähetyksessä ei kiljuta tai karjuta ärsyttävästi, vaan puhutaan pehmeästi ja nauretaan sopivasti). Aamupuurot lapioidaan useimmiten meidän tyttöjen kesken naamariin hiljaisuudessa, ja se on hyvä. 
• Pidän kaali- ja maksalaatikosta sekä pinaattikeitosta. Ensin mainittua en kuitenkaan voi itse tehdä kotona (ks. listan toinen kohta).  
• Olen ehdottanut, että anoppi muuttaisi meidän kanssamme asumaan. 

Lisäksi Suvi Trokee-Daktyyli haastoi vastaamaan kysymyksiin:

1. Paras kirjasitaatti tai lentävä lause?
Kaikki palaa ennalleen eikä mitään uutta ole auringon alla eikä ihminen muutu, vaikka hänen vaatteensa muuttuvat ja myös hänen kielensä sanat muuttuvat. Sinuhe Egyptiläisestä. 

2. Huonoin kosmetiikkatuote jota olet kokeillut ja jota kehotat kaikkia välttämään?

En tiedä onko tämä huonoin, ainakin tuorein: maaliskuun LivBoxista tuli Burt's Bees Hand Salve -käsivoide, joka kuivattaa kädet ennennäkemättömän tehokkaasti. Ajattelin, että kokeilen voiko sillä lankata kenkiä, mutta entä jos se kuivattaa myös kenkien nahan? Muut LivBoxin tuotteet olikin muuten tosi hyviä, erityisesti Ma Provence -palashampoo.

3. Minkä vaatteen tai asusteen tai kengät olet ostanut viimeksi?

Pipon.

4. Turhamaisuusasteesi?
Vaihtelee. Puistoon tai ruokakauppaan voin lähteä melkeinpä missä jamassa tahansa, töihin tai tapaamisiin täytyy vähän tälläytyä. 

5. Paras jalkarasva?

Jos minun pitäisi kuvata minun ja jalkojeni suhdetta yhdellä sanalla, se olisi laiminlyönti. Leikkaan varpaankynnet, lakkaan ne kerran kesässä ja that's it. Jalkarasva? En ymmärrä kysymystä. 

6. Erikoisin paheesi?

Olen tylsä ja paheeni ovat tylsiä. Leafin pääsiäisrakeet, saisikohan niitä kohta alesta?

7. Paras lastenohjelma?
Late Lammas

8. Kumpi on tärkeämpi keksintö, modernit kuukautissuojat (so. tamponit, ohuet terveyssiteet, kuukuppi) vai pyykkikone?

Pyykkikone. Sillä voisi pestä ei-modernit kuukautissuojat, jos moderneja ei olisi. Pidän modernista pyykkäämisestä. Voin varmuudella sanoa, että en pitäisi pyykkäämisestä yhtään, jos se pitäisi suorittaa jäisessä avannossa.

9. Girls vai kulttuuri- tai tiededokumentti?

Girls, todellakin. 

10. Naiseuden/naisellisuuden korostaminen vai häivyttäminen?

Periaatteessa korostaminen, käytännössä hiihtelen enimmäkseen epänaisellisella toppatakki+toppahousut+rumat talvikengät lookilla. 

11. Milloin viimeksi kävit hammaslääkärissä/suuhygienistillä?

Viime marraskuussa poistettiin hammaskiveä suuhygienistillä. Sen jälkeen olen muistanut yllättävän hyvin langata hampaita, se on vaan niin kauheeta.

Outoja (tai tavallisia juttuja) olisi mukava kuulla Lauralta, Zirkiltä, PeNalta, Hippiäiseltä ja Miimalta. Jos outouspostaus on jo tehty, ja hömelönä sen missasin, niin vastatkaa STD:n hauskoihin kysymyksiin!