Miltä nyt tuntuu?

Hoitovapaata jäljellä viikko ja risat. Koska alkaa tuntua, että tämä ikuinen kesä (kas, muistothan ovat jo kullittuneet) loppuu pian, käväistiin tyttöjen kanssa voimaantumassa Etelä-Karjalassa. Vietimme aikaa mm. siideri-, pissa- ja kuralätäköiden parissa. Minun ja isäntäperheen riemuksi Nauravainen heräili noin 600 kertaa yössä itkemään äänekkäästi syistä, joita en tiedä. Kiitos ja anteeksi.

Automatkan aikana seuralaiseni olivat enimmäkseen unessa ja vain hetkittäin täydessä huudossa, joten ehdin fiilistellä sitä, miltä tuntuu palata töihin.  

• Olen sopeutuva, vaihtelusta innostuva henkilö. Vaihteeksi töihin, miksipä ei.
• Syyllisyys lasten hylkäämisestä päiväkotiin on ohjelmassa vasta syksyllä. Mies hoitaa kesän lapsia kotona, ja olen todella iloinen siitä, että hän saa viettää aikaa lastensa kanssa. Mikä klishe - oikeasti tunnen vahingoniloa. Onhan tämä useimmiten korutonta puurtamista, kun hinkkaat päivä toisensa jälkeen ruokalähmiä lattiasta ja n kertaa päivässä keskustelet kolmevuotiaan kanssa siitä, onko pissille pakko mennä, pitääkö pukea, mennä ulos, siivota lelut tai pestä hampaat. Sun vuoro Mies!
• Kotioloissa mua ärsyttää eniten jankuttaminen. Totuus on, että myös työelämässä saa sanoa sata kertaa samasta asiasta. Voitko tehdä sen raportin? Lupasit toimittaa nämä tiedot. Eikö tämän pitänyt olla valmis? Kenties vaihtelu virkistää tässäkin. Perustan muutamalle hankalimmalle tyypille listan, mihin kerätään tarroja ja palkinnoksi saa reissun HopLoppiin. 
• Lounasruokala ja lounassetelit. Palkka. Joo!
• Aikuisesta seurasta puhutaan usein tässä yhteydessä, se on kuitenkin yliarvostettua.

Eniten jään kaipaamaan

• Aamulla ja päiväunien jälkeen tapahtuvaa yhteiskellintää sängyssä, jonne kerääntyvät uniltaan heränneet pöllähtäneet pikkukisut, jotka puskevat kainaloon, höpöttelevät hupsuja juttuja, eikä meillä ole kiire minnekään.
• Ulkoilua päivänvalossa.

Vähiten odotan

• Tylsiä ja turhia palavereita.
• Epämääräisiä tavoitteita, järjetöntä säntäilyä sekä kiirettä. 
• Sitä, että ei näe lapsiaan kuin muutaman tunnin päivässä.

Jos minulla olisi oma työhuone, printtaisin oveen tämän:

Ei lisättävää.

Lopuksi terveisiä sille komealle kattohaikaralle, joka etsit kyläpaikan etupihan lätäköistä syötävää! Voi kuule olla vähän hiljaista sillä saralla, palaa etelään, kun vielä voit. Lisäksi haluan muistuttaa kaikkia tiellä liikkuvia autoilijoita siitä, että jos sinut ohittaa ylämäessa täysperävaunullinen rekka, ajat liian hiljaa. Ja jos poliisi pysäyttää, ajoit pikkasen liian kovaa. Minä ajan aina sopivaa vauhtia, tietenkin.