Supersynttärit ja superhiihtoloma

Maaliskuu on ollut yhtä juhlaa! Synttäreitäni (jes - pyöreitä sellaisia) juhlittiin pitkän kaavan mukaan, ja oli aivan fantastisen hyvät bileet! Olin kutsunut sekalaisen seurakunnan kanssani syömään ja keikalle. Sain ihania lahjojakin, joista olen iloinen. Ylivoimaisesti onnellisin olen kaikista ihanista onnen toivotuksista: siitä että mahtavat tyypit olivat hengessä mukana, juhlissa nostamassa maljan lapsen eroahdistuksesta huolimatta ja kanssani bailaamassa pikkutunneille.

Ikäkauteen liittyen on tullut kriiseiltyä oppikirjan mukaisesti. Ennen omaa syntymäpäivää chättäilin työasioiden ohessa intialaisen kollegan kanssa syntymäpäivien juhlistamisesta. Kollega kertoi, että hänen syntymäpäivänsä alkoi rukoushetkellä temppelissä. Itseltäni hindu- tai ev.lut.-jumalien ylistäminen ei sellaisenaan oikein lähde, sen sijaan mietin omana synttäripäivänäni paljon kiitollisuutta. Kiitollisuutta terveydestä, perheestä, elämäni ihanista ihmisistä ja siitä, että kaikki on oikeastaan älyttömän hyvin. Maailmassa on menossa niin paljon vaikeita, pelottavia ja masentavia asioita. Tuntui hyvältä hengailla muutama päivä omassa pienessä synttärikuplassa ja keskittyä hyvään.

Kuva täältä

Synttärikupla vaihtui sujuvasti muutaman päivän hiihtolomakuplaan. Ei käyty risteilyllä, ei Kanarialla eikä suunnitellussa laskettelukoulussa. En konmarittanut omaisuuttamme tai sulattanut pakastinta.

Oltiin vaan. Opeteltiin pelaamaan shakkia esikoisen kanssa. Käytiin uimahallissa. Käytiin ravintolassa syömässä. Katsottiin aamulla hävyttömän pitkään telkkaria. Tehtiin niitä asioita, mihin arjessa sanon liian usein "En jaksa. En ehdi. Ei nyt. Kiire." Olin laiskasti somessa. Luin pari kirjaa. Nukuin päikkärit. Aivan loistava loma.

Kuplat on poksahtaneet ja arki alkanut, hyvät fiilikset on päällimmäisenä mielessä.

Hyvää kevättä - se on alkanut!

Kahta en vaihda eli reissurutiinit

Tyttöjen täti ja hänen miehensä asuvat Helsingissä. Vierailut heidän luokseen ovat jälkikasvun parissa suuresti odotettuja ja jännitettyjä tapahtumia. Pari edellistä päivää menee sekoillessa ja automatkalla ehtii kysyä noin tuhat kertaa "Joko ollaan perillä?". Tarjosin lapsille kourallisen nallekarkkeja vastineeksi siitä, että lopettavat kyseisen kysymyksen esittämisen. Homma toimi yllättävän hyvin - tavallaan. Karkit syötyään he siirtyivät kysymykseen "Miksi täti ja mies asuvat niin kaukana?"

Vierailuille on alkanut muodostua tietyt rutiinit, jotka on täysin välttämätöntä mahduttaa ohjelmaan. Sen lisäksi, että noin yleisesti on tosi siistiä olla kerrostalossa, niin Helsingissä erityisen mahtavaa on:

• leikit läheisessä uudistetussa leikkipuistossa (satoi tai paistoi)
• Turilas&Jäärä VHS-kasetilta
• muuta viihdettä Netflixistä
• vähintään 20 kierrosta Unoa
• suklaamurot aamiaisella. 

Me aikuiset saamme pääsääntöisesti hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa, muusta ohjelmassa emme ole niin kranttuja. 

Viimeisimmällä Helsingin retkellä koeajoimme uuden rutiinin. Tätilän Nanny Crew otti lapset hoiviinsa ja nukutti heidät 100% onnistuneesti, kun Miehen kanssa juhlimme rakkaan ystävän pyöreitä vuosia. Tämä palvelu otetaan välittömästi Helsingin reissujen rutiiniohjelmaan mukaan, aivan mahtavaa! 

Terveiset vielä kaikille parhaille tyypeille sekä kiitos ja anteeksi naapurit, meillä nyt vaan on tapana laulaa kuorosovitus Bohemian Rhapsodysta. Sen minkä sävellajissa ja pieleen mennessä rytmissä menetämme, väkevässä tulkinnassa paikkaamme. Aijai, poskiin sattuu aina yhtä paljon.

Seesteinen joulu

Meidän joulu meni seesteisissä merkeissä. Emme joutuneet käymään ensiavussa, kukaan ei oksentanut eikä meillä käynyt poliisi tai palomiehet. Lahjaksi sain mm. erityisen hyviä sukkia, juoksukirjan sekä lahjakortin kaunistumishoitoihin. Ruokatarjoilut ja lahjominen olivat kerrankin maltillisella tasolla, langon kalapöytä veti jälleen korkeimmat pisteet. Joulupäivänä otin peräti kolmet pienet päiväunet, joulu-uupelo yllätti juhlijan.

Täysin kommelluksitta emme mekään joulusta selvinneet. Autosta puhkesi rengas, ja pyhien aikaan ei korvaavan kumin hankkiminen onnistunut. Jos totta puhutaan, tapaninpäivän sukulointidinnerin skippaaminen ei 100% harmittanut, kun sen sijaan sai käydä rauhassa kävelyllä ja saunassa. Kun tänään jouluvieraat pakkailivat kamojaan, tuli lanko kysäisemään, näyttääkö alakerran kylppärin lattia ihan normaalilta. Siellä lillui iso lätäkkö sitä itseään: vessapaperimuhjua ja yököttävän hajuista liejua, siis viemäristä ylämäkeen tullutta kamaa. Shit happens ja muut klassiset lohkaisut tähän. No, putkimies tuli yllättävän nopeasti paikalle ja rassasi röörit auki. Kumihanskoilla ja Tolulla viimeistely, toivon mukaan asia saatiin pois päiväjärjestyksestä (vain kaksinkertaisella tuntiveloituksella, eilen olisi ollut vähintään triplamaksu).

Vesirokkopotilaan kunniaksi koristelimme vesirokkonallen.

Nyt pukin tuoma Frozen dvd kuudetta kertaa soittimeen ja sohvalle pötkis. Leppoisaa ja sopivalla tavalla tapahtumarikasta vuoden loppua!

Kankaiset joulupussit 2014

Ennen joulukuun puoliväliä olin vakuuttunut, että tänä vuonna en jaksa touhuta mitään joulujuttuja. Työt ja muut projektit veivät voimat ja ajatuskapasiteetin. Vaan sieltä se joulumieli vähitellen tuli: käytiin laulamassa kauneimpia joululauluja ja hakemassa kuusi lumisesta metsästä. Päätin, että teen lempiasioita omassa tahdissa. Kummitytön perinteinen valokuvakirja on aloittamista vaille valmis. Päätin, että ehdin tekemään sen vaikka joululomalla, liian kireäksi en pipoa kuro, vaan joulua kohti mennään hyvällä fiiliksellä.

Kankaisten joululahjapussien ompeleminen on ollut yksi parhaista ideoistani viimeisen parin vuoden aikana. Mallistoa on vuodelta 2012 ja 2013. Joululahjojen pakkaamiseen menee noin 15 min, siitä suurin osa ajasta erillisten pakettikorttien tekemiseen ja kirjoittamiseen. Kun lahjat on avattu, viikataan lahjapussit joulukoristeiden laatikkoon ja skipataan roskapussillinen käärepaperiroskaa. Ai että, välillä täytyy oikein ihmetellä miten fiksu ja taitava olen!

Tänä vuonna ommella surautin uudet verhot keittiöön. Tein samoilla lämpimillä pari tosi iisiä pussia käsiin sattuneista tilkuista. Vaikka muuten pussukat ovat tylsähkön puoleisia, huomasin että pieniä pusseja olen kaivannut, ja tässäpä niitä tuli pari. Tähtipussiin mahtuu täydellisesti kuvakalenteri, joita isovanhemmat ja kummit ovat usein saaneet.

On hauskaa, että jouluun liittyvät perinteet ja tekemiset muuttuvat vähäsen joka vuosi. Tämän joulun uutuuksia on Frank Sinatran joululevy, jonka muutamaa biisiä olen luukuttanut Spotifystä ahkerasti. Frankista tuli heti vakkari minun jouluuni. 

Annetaanpa siis puheenvuoro Frankille.

Have Yourself a Merry Little Christmas!

Lippuviiri joulukorteista

Minä pidän joulukorteista. Tykkään askarrelluista korteista, lasten tekemistä tai niistä, missä on kahdeksan erilaista elementtiä askartelukaupasta. Tykkään Unicefin korteista ja osta-eurolla-kymmenen -korteista. Erityisesti pidän korteista, joissa on itse otettuja kuvia lapsista, koirista, kissoista tai oravista.

Ripustan joulukortit lippuviiriksi, että kortteja voi katsella ruokapöydän äärestä. Lastenkin mielestä se on kiva juttu. Otan hyvän pätkän villalankaa ja paksun neulan. Ensin lenkki langan päähän ja sitten alan pujotella kortteja. Teen solmut ennen ja jälkeen kortin, että ne pysyvät paikallaan.

Suttuinen kuva, pannaan sen piikkiin, että en halua paljastaa kuvakortissa näkyvän perheen kasvoja.

Sama ajatus toimii myös niin, että kiinnittää langan kaapin tai seinän yläpäähän, ja antaa korttilangan pudota alaspäin. Silloin kannattaa pujottaa lanka kortin nurkkaan tai sivureunaan.

Mukavaa joulun odotusta!

Joulupuu on rakenteilla

Jouluun liittyy paljon kivaa tekemistä ja tunnelmaa. Meidän perheen joulukuvioihin kuuluu mm. kauneimmat joululaulut lähikirkossa, Miehen tädin leivonnaislähetyksen malttamaton odottelu ja jouluaaton iltapäiväkahvit laajennetussa perhepiirissä, kun joulupukki saattaa saapua juuri niihin aikoihin ovelle.

Viime vuosina joulufiilistelyyni on kuulunut Joulupuu-keräykseen osallistuminen (Kuopion Joulupuu-keräys). Nuorkauppakamari yhdessä paikallisen sosiaalitoimen kanssa kerää lahjoja lähiseutujen vähävaraisiin perheisiin. Lahjoittaja voi valita, minkä ikäiselle tytölle tai pojalle lahjan ostaa. Joulupuu-keräykseen otetaan vain uusia leluja. Lelun sijaan voi murkulle ostaa leffaliput tai lahjakortin vaatekauppaan. Olen saanut työpaikallani kollegat houkuteltua mukaan, kerätään taas tänä vuonna kimpassa säkillinen lahjoja. Joulupuu-keräyksestä tykkään erityisesti siksi, että apu menee lähelle eikä hallinnointikuluja ole merkittävästi, vaan paketit menevät suoraan perheisiin. Joulussahan ylivoimaisesti parasta on lasten ilo. Jos jouluilon pilkahduksen voin jollekin lapselle tätä kautta suoda, niin se on huippu juttu!

Joulun aikaan on lukemattomia muitakin keräyksiä Pelastusarmeijan padoista isojen järjestöjen kamppiksiin. Facebookista löytyy ryhmät Avustuksia vähävaraisille tai Jouluapua, missä perheet kertovat tarpeitaan. Apupaketteja voi lähettää tai viedä perille. Facen ryhmissä pyydetään kaikenlaista jouluruuasta pesuaineisiin, talvikengistä My Little Poneihin.

Muiden auttamisessa kannattaa pitää kirkkaana mielessä, että jokainen auttaa omalla tavallaan ja omien resurssiensa rajoissa. On varmasti aina joku, joka lahjoittaa enemmän rahaa tai joka virkkaa tuhat peittoa maailman orvoille, alastomille lapsille. Kun auttaa ensin itseään ja antaa vasta sen jälkeen sopivan määrän aikaa tai rahaa muille, on kaikilla parempi mieli.

Osallistutko sinä joulun aikaan keräykseen tai apuprojekteihin?

Isänpäiväperinteitä

Minusta on mukavaa juhlia isän- ja äitienpäivää. Ensisijaisesti lasten innon ja jännityksen vuoksi, ja toisekseen siksi, että arki on aina kiva katkaista jollain tekosyyllä juhlia.

Meille on tullut tavaksi, että saan Mieheltä pienen lahjan äitienpäivänä ja hän minulta isänpäivälahjan. Ensimmäisenä isänpäivänä ostin hänelle Jouni Hynysen runokirjan, jonka nimeä en muista. Missä lie imetyshuuruissa olin, kun ajattelin sen olevan hyvä idea. Kirja paketoitiin Sokoksella siniseen pahvilaatikkoon. Kun isänpäivän aamuna selailtiin kirjaa, todettiin yksimielisesti että kirja on aivan luokatonta horinaa, ja sen pitää palata Sokkarille. Näin kävikin: kirja vaihtui kaulaliinaan, jonka paketoin samaan siniseen laatikkoon.

Sen jälkeen kaikki isänpäivä- ja syntymäpäivälahjat on paketoitu kyseiseen laatikkoon, jos se vaan koon puolesta on mahdollista. Tämä ei ole tällä kertaa tiedostettu ekologinen statement, vaan perheen perinne ja sisäpiirin vitsi. Tänäkin vuonna lahja sujahti elämää nähneeseen laatikkoon, vaikka etukäteen pelkäsin yhteensopivuusongelmia.

Muuten isänpäiväperinteisiin kuuluu ravintolassa syönti, joka toteutetaan usein jo lauantaina, kun ravintoloissa on väljempää. Isänpäivän aamuna paistetaan riisipiirakat (pakastimesta totta kai), tehdään munavoita ja koristellaan muffinsseja. Käydään herättämässä muka-nukkuva isä ja jännitetään, kenen lahjan iskä aukaisee ensin.

Hyvin te vedätte kaikki iskät! Kerran isille HEI!

Jennin bloggausrutiinit

Blogin 2-vuotissynttärit vilahtivat ohi, enkä huomannut mitään. Juhlan kunniaksi kerron omista bloggaustottumuksistani ja -vinkeistä. Aiheesta kirjoittaminen tuntuu nuivalta. Toisaalta bloggaamiseen liittyvistä kirjoituksista tuntuu aina joku saavan jotain irti, niin menköön.

Ensimmäiseen blogin versioon virittelin itse bannerin ja pohjaksi säädin Bloggerin valmiin sivumallin värejä ja fontteja muokaten. Viimeisin ulkoasu on ostettu ihan itse.

Aiheita tulee ja menee, nykyään yhä harvemmin tulee kirjoitettua. Arvostan hyvin mietittyjä ja taustoitettuja kirjoituksia muiden blogeissa. Itse pääasiassa lörpöttelen mitä päähän pälkähtää, joskus harvoin aihe muhii päässä pidempään. Usein saan inspiraation jonkun muun kirjoituksesta. On kuulemma suositeltavaa, että blogi keskittyisi selkesti johonkin rajattuun aihepiiriin. Tässä asiassa ei kannata ottaa mallia, sen verran leveät ja joustavat ovat minun piirieni rajat.

Kuvia tuli otettua taannoin paljon enemmänkin. Minua oikeastaan itkettää, että en ole käyttänyt järjestelmäkameraa melkein koko kesänä. Harmittaa blogissa näkyvät huonot kuvat ja vielä enemmän se, että kuvia ei ole tytöistä eikä mistään. Kännykällä on räpsitty jotain kuvia, jotka ovat rikkonaisen objektiivin vuoksi enimmäkseen epätarkkoja.

Kuvat käsittelen Picasalla. Rajaan kuvia, säädän valoa ja värejä. Koska toivon, ettei kuviani käytettäisi luvatta, lisään kuviin vesileiman. Sehän on sinänsä helppo rajata taas pois, vaan kiusa se on pienikin kiusa. Picasassa on myös erilaisia filttereitä, joiden avulla voi luulla häivyttävänsä kuvan epätarkkuuden tai epäonnistuneen valotuksen.

Picasasta exporttaan kuvat kuluvan vuoden kuluvan kuukauden kansioon. Exporttaan kuvat 600 pikseliä leveänä (tai korkeana) aina, jotta ne ovat eri postauksissa saman kokoiset. Pystysuorat kuvat skaalautuvat hieman eri tavalla, ja vesileimateksti tulee exportoituun versioon suuremman näköisellä fontilla. Joskus muistan laittaa vaakakuvien vesileimaan pienempää fonttia. Picasassa on erillinen toiminto vesileiman asettamiseksi, mutta muistelen että fontti on siinä karsea. PicMonkey on monen bloggaajan ystävä, minä en ole opetellut sitä käyttämään.

Some ei ole blogini jatke. Kun postaustahti on ollut 5 krt/kk viime aikoina, ei niiden muutaman linkin jakamisesta facebook- tai twitter-tili kukoistaisi, kun en muuten ole kovin aktiivinen jakamaan sisältöä. Instragrammista ja Pinterestistä salaa haaveilen. En uskalla mennä sinne, koska en ehkä löytäisi tietäni pois. Siis muiden kuvia katsomasta, mun epätarkat kuvat tuskin siellä edukseen pääsevät.

Korjaus edelliseen, juhannuksena on ainakin kameraa käytetty. 

Blogia startatessa aktivoin Google AdSense -mainokset uteliaisuuttani. Itse en mainoksiin kiinnitä juurikaan huomiota, oman blogin mainoksia ei parane klikata, tai ovista ja ikkunoista tulvivat mainoseurot jäävät saamatta. Kahden vuoden mainostulojen saldo on 47,17 euroa. Ne maksetaan tilille, kun 50 euroa tulee täyteen. Niillä voin kustantaa tämän ja ensi syksyn ulkoasuuudistukset, mutta päivätyötä en vielä taida jättää.

Lukijamäärän kasvattaminen kiinnosti jossain vaiheessa, nyt ei enää. Tuntuisi huijaukselta haalia aktiivisesti lisää lukijoita blogiin, joka seesteisesti elelee hiljaiseloa. Lukumäärällä ei sitä paitsi ole mitään väliä, aktiiviset kommentoijat ovat parasta. Ei joka kerta tarvitse kommentoida, jos vaiks joskus jotain. Niin ajattelen, kun itse laiskana liian harvoin naputtelen muutaman sanan oman lukulistani blogeihin.

Aika ajoin tekee mieli laittaa blogi jäihin ja arkistoon. Sitten tulee vielä yksi juttuaihe mieleen ja toinenkin. En jaksa ottaa stressiä. Mukava päiväkirja tämä on minulle. Mietin, että tekisin muistoksi kuvakirjan valikoiduista blogin kuvista ja teksteistä. Ehkä heti sitten kun olen tehdyt kohta 5-vuotiaasta esikoisesta ensimmäisen valokuvakirjan...

Blogijuhlasta pian esikoisen synttärihumuun, hiphei ja popcornia* poskeen!

* Meillä on harvoin suolaista naposteltavaa kotona. Minä ja tyttäreni käyttäydymme täysin julkeasti ja kyltymättömästi juhlien ja kyläpaikkojen sipsi- tahi popparikulhoilla. 

Siideri vapauden symbolina

Lueskelin viime aikojen postauksani ja huomasin, että olen kirjoittanut usein siideristä, perjantaioluen kaipuusta tai pussikaljoittelusta. Se tuntui vähän pöntöltä. Ensinnäkin äkkinäinen saattaa luulla, että olen seuraavaa ryyppyä himoitseva kaappijuoppo. Toisekseen hymähtelen muille, kun joku hehkuttaa facebookissa punkkulasillista tai ravintola-annostaan. Da-a, miksi pitää jokaisesta skumppalasillisesta ottaa kuva jaettavaksi?

Mainittu toiminta ei kuitenkaan ole kokonaan pöhköä. Samalla tavalla kuin merkin x vaatetta vai laukkua himoitseva henkilö haluaa itse tuotteen, hän haluaa liittää itseensä jotain ominaisuuksia kyseiseen tuotteeseen liitetyistä ja markkinoiduista mielikuvista. Hän haluaa olla brändin mukaisesti cool, tiedostava tai yläluokkainen ja hankillaan vahvistaa kuulumistaan johonkin ryhmään. Konkreettisen asian lisäksi saa parhaimmillaan hyvän fiiliksen. (Hetkeksi, mutta ei mennä nyt siihen.)

Minun perjantaikaljaani liitetty mielikuva ja olotila on sellainen, että juuri silloin ei tarvitse osallistua sukkahousujen pukemiseen liittyvään "Saanko auttaa? Ite! Et auta! Saanko auttaa? Älä tule tänne! AUTA ÄITI!!!" dialogiin, kiirehtiä pää punaisena päiväkotiin tai pyyhkiä pöydälle kaatunutta maitoa. Hetki, jolloin saa olla omassa rauhassa ajatustensa parissa ja olla vaan. Siihen voi liittyä myös muistoja hyvässä seurassa istutuista illoista tai aamuun asti tanssituista bileistä. Sama fiilis voi muodostua iltateen tai alkoholittoman oluen ympärille, kädessä olevalla juomalla ei oikeastaan ole paljoakaan väliä. Tärkeintä on tovi omaa aikaa, hetkellinen vapautus sekalaisista velvoitteista.

Tänään kumosin pullollisen herkkumehua ja olin vapaa sekä onnellinen.

Kun seuraavan kerran kun vouhkaan siideristä tai kaverisi jakaa facessa tai instassa kuvan ravintola-annoksesta, niin hymyile vain. Kyse on toiveesta tai toteumasta, pienestä hetkestä onnea, joita elämässä ei koskaan ole liikaa.

Yhtä juhlaa (melkein)

Kesäaikaan olen noin 800% sosiaalisempi kuin talvella. Tulee reissattua kaukana asuvien ystävien luokse itse. Etelä-Suomesta valuu tänne pohjoiseen sukuloivia ja lomailevia ihania tyyppejä, jotka piipahtavat kahvilla tai jäävät yökylään. Tulee oikeasti lähdettyä kavereiden luokse iltakahville, kun alla ei ole työpäivä. Blogikaverit ehdottavat treffejä. Jee!

Touhukas huokasi tänään illalla, että "Parasta tänään oli leikkiä H&H:n kanssa ja tavata uusia kavereita." Niin munkin mielestä oli.

Kwazin ja Peson uusi ystävä: Happy Joe

Vaikka välillä hetkellisesti väsyttää, on kaikki tämä sosiaalisuus aivan mahtavaa. Ei haittaa lähteä leikkipuistosta kantaen kainalossa potkivaa ja kirkuvaa lasta, kun kaverilla on vastaava tapaus käsivarsilla. Tiesinhän minä, että illallisen korvaaminen croissantilla ei kuopukselle oikeasti toimi, mutta kun ei olisi mitenkään ehtinyt puistoon treffeille, jos olisi pitänyt syödä!

Loppuun kaava onnistuneelle 4 aikuisen ja 8 lapsen kesäillalle:

• Oktonautti-pöytäliina
• pastaa (avokadolla tai ketsupilla)
• mansikoita ja jäätelöä
• aikuisille kylmää kuplivaa

Nauravaisen mielestä oli niin juhlavaa ("Luhlat!"), että hänelle piti kesken kaiken etsiä prinsessamekko päälle. Luhlat jatkukoon! 

Pää pää pääsiäinen

Kävittekö virpomassa? Me kävimme. Me eli tytöt ja minä, joka huolehdin vitsojen kantamisesta, virpojan kannustamisesta virpomisloruun sekä niskasta kiinni pitämisestä, että ehdittiin edes kiitos sanoa. Mukavaa oli, virpojien suloisuutta ylistettiin suuresti ja saalista tuli yli odotusten. Pisteet hammaslääkäriperheelle, joka antoi Xylidents-paketit tytöille. Tämä siis täysin ilman sarkasmia, mun mielestä todella onnistunut virpomispalkkio, kun ottaa huomioon että kuudesta muusta paikasta tuli suklaamunia.

Pääsiäisperinteitä noudattaen suunnitelmissa on loihtia juustokakku. "Missähän välissä arvon rouva?" saattaisi joku kysyä.

Lisäksi on leivottu pääsiäispikkuleipiä. Koristeluvaihe on vasta edessä, luvassa jälleen jäljittelemättömän upeaa jälkeä, veikkaan. 

Aurinkoista ja leppoisaa pääsiäisen aikaa!

Iso reipas

Yksinoikeudella Tuumat ja tuokiot -blogissa kaksivuotiaan Nauravaisen juhlahaastattelu:

Haastattelija: Paljon onnea vaan!
Nauravainen: Paljon-onnee-va-vaa!

H: Oletko äidin pikku vauva?
N: En! Olen ito reipas.

H: Saitko paketin!
N: Joo, minulla on lapio, punainen lapio!

H: Nyt pukemaan, lähdetään mummolaan. Saanko auttaa?
N: Ei, ite!

H: Saanko auttaa? Siskon kevätpipo ja rukkaset ei oikein riitä.
N: ITE!!!

H: Onko kakka? Mennäänkö pesulle?
N: On. Ei äiti, mummo auttaa.

H: Onko hyvää kakkua!
N: On hyvvää. Littää kakkua.

H: Sano vichy.
N: Vittu.
(H: Ehehee)

H: Kiitos.
N: Kiitosh. Heippa!

Paljon-onnee-vaavaa rakas lapsi! 

Hou-hou-hou!

Erinomaisen mukavaa joulun aikaa kaikille teille! Kiitos, että käytte lukemassa ja kommentoimassa, se tekee minut yhtä iloiseksi kuin kuusen tuoksu. 

Jouluostoksilla

Olen tilannut perinteiset kuvakalenterit, ostanut blogikaverilta kauniita joulukortteja sekä hankkinut myyjäisistä paikallisen käsityöläisen tekemän kauniin kaitaliinan. Lisäksi aion osallistua Joulupuu-keräykseen.

Muuten en haluaisi oikeastaan ostaa kenellekään mitään. Ei ole inspistä, ärsyttää ostaa vain siksi että on "pakko". Yritän mietiskellä lopuille lahjottaville jotain paikallista (siis vähintään kotikaupungin kaupasta, ei netistä hankittua) ja mahdollisuuksien mukaan aineetonta lahjaa.

Ostosten lisäksi ennen joulua on ohjelmassa pari reissupäivää, vieraita sekä töitä yli oman tarpeen. Joulua vietetään kotona, eli siivoamista ja leipomista voisi harkita. Ja minä kai sen joulukuusenkin käyn taas varastamassa*.

Puolen vuoden vatuloinnin jälkeen käytiin eilen hakemassa rautakaupasta matskut vessan pieneen pintaremonttiin. Jos saadaan vielä päiväkodissa väijyvä enterorokko tulille, niin siinä sitä on sekametelisoppaa kerrakseen.

Näen jo sieluni silmin, kuinka piparit savuaa uunissa, vessassa ei ole lavuaaria ja näppyläiset lapset itkee surkeana raivoavan äidin helmoissa. Tai ehkä kaiken häsäämisen jälkeen on rempattu vessa, sopivasti joulupöhinää, kun överiksi ei mitenkään ehdi vetämään, ja kaikilla hyvä mieli.

Sitten veikkaamaan kumpi skenaario toteutuu! Voittajalle käytetty käsisuihku ja ruma vessapaperiteline.

*Viime jouluna oikeasti varastin kuusen. Kaupunki oli kaatanut paljon kuusia läheisen lenkkipolun liepeiltä. Ajattelin että ei ketään haittaa, jos yhden otan. Otin kaksi. Loput kuuset on rankoina siellä edelleen, en ymmärrä miksei tästä mahdollisuudesta voitu ilmoittaa jossain. Kun kaupunkilaisia kesäisin ilahdutetaan ilmaisilla auringonkukilla, niin miksei joulukuusilla, kun ne kaadetaan kumminkin?

P.I.K.K.A.R.I.T.

Käsillä on taas joulukuun huippuhetket: tyttöjen pikkujoulut eli tuttavallisesti pikkarit. Kymmenkunta naista, takana yli 20 vuoden ystävyys. Osan tapaan kerran vuodessa pikkareissa, osan kanssa pidän yhteyttä enemmän. Jutut jatkuu suurin piirtein siitä, mihin on viimeksi jääty. Välillä muistetaan kuunnella toisiamme, välillä puheenvuorot keskeytetään ronskisti, kun on vaan niin paljon kertomista. 

Läheskään kaikkia käänteitä tuntematta tiedän, että seurueen kuluneeseen vuoteen kuuluu ainakin:

• Omien vanhempien vakavia sairauksia.
• Viimeiselle matkalle saateltuja läheisiä.
• Veden ja tulen tuhoamia koteja. 
• Yksi uusi vauva. Aikaisempia niin monta, että en pysy laskuissa.
• Pari perustettua yritystä. 
• N kpl ylennystä ja/tai uutta työpaikkaa.

Ei - puheensorina, itku ja nauru ei näistä bileistä lopu tänäkään vuonna.

<3

Kankaiset joululahjapussit: 2013 mallisto

Viime jouluna innostuin näpertelemään kankaisia lahjapusseja. Inhoan joululahjojen paketointia ja ahdistun joulun ajan roskavuorista. Tykkään helpoista ja nopeista ompeluprojekteista, ja minusta on hauskaa keksiä uutta käyttöä vanhoille kankaille tai jämäpaloille. Jatkoin muutaman viime vuonna toteuttamatta jääneen idean parissa.

Vanhat farkut muuttuivat punaisen vuorikankaan kanssa CD:n kääreiksi. Ohjeet ja tyylikkäämpää toteutusta täällä. Jos totta puhutaan, toinen näistä jäi vähän naftiksi, eikä sinne mahdu CD-levy. Sinne sen sijaan mahtuu esimerkiksi lahjakortti kauneushoitolaan (minulle), joten en suostu laskemaan tätä epäonnistumiseksi. Irtonapit ja aikoja sitten levinnyt puuhelmikoru löysivät uuden tarkoituksen.

Skumppaa, Blossaa, vinkkuu… mitä näitä nyt on? 

Joulupaketista on monena vuonna paljastunut valokuvakirja. Tämä pussi on räätälöity juuri sellaiselle lahjalle. (Note to self: tee se valokuvakirja ja äkkiä!)

Pellavapussukkaan jotain pehmeää ja lämmintä, villapaita ehkä? 

Ompelukonetta ei kankaisiin lahjapaketteihin välttämättä tarvita. Furoshiki gift wrap haulla löytyy Googlesta ja Pinteresistä hurjan kauniita paketteja. 

Kuva täältä

Itse en ole vielä ehtinyt kokeilla. Lupaan laittaa kuvia, jos sen teen. Veikkaan, että mun furoshiki-viritelmiin tullaan tarvitsemaan jeesusteippiä.

Ite tehhään -haaste

Taas kävi elämässä niin, että saa mitä tilaa ja vähän päälle. Vuoden siivooja loihti minulle hengästyttävän hienon patalapun ja heitti haasteen kaupan päälle. Aivan mahtavaa, itse tehdyt joululahjat on parhaita! Ajatella, että joku on käyttänyt minun lahjani parissa arvokasta aikaansa! Rahaa tulee ja menee, aika vaan kuluu tik-tok.

Haasteen ideana on siis tehdä jollekin joululahja ihan itse ja dokumentoida prosessi.

Ystäväni tulee saamaan lahjaksi käytännöllisen ostoskassin. Kun kassi on täytetty hevosmakkaroilla, sen voi vaikka viskata avolava-auton peräosaan - kassi on tehty vahakankaasta, sen voi näppärästi pyyhkäistä puhtaaksi käytön jälkeen. Tribuuttina lahjan saajan virkkaustaidoille kursin kassiin omin kätösin valmiina ostetun kukkasen.

Lahja on luonnollisesti paketoitu kankaiseen, uudelleenkäytettävään lahjapussiin. Vaikka kierrätysvimmani täällä blogissakin tunnetaan, molemmat ompelukset on poikkeuksellisesti ommeltu uusista kankaista.

Haastan omatekoisiin lahjatalkoisiin Liinan, bleuen, Emilian ja Nunjun.

Hauskaa puuhastelua! 

Tissitoppi

Olen juhlinut ahkerasti pikkujouluja myös vauvamahan tai tissivauvan kanssa. Alkoholia ja pöydillä tanssimista on ollut viime vuosina vähemmän, ensimmäkseen oikein kivaa siitä huolimatta. Pukeutumiseen ei ole tarvinnut niin panostaa, juhlinta on tapahtunut pääosin kotioloissa. Tänä vuonna kun pitkästä aikaa pääsee hurvittelemaan ainakin kaksiin pikkujouluihin ja mahdollisesti molempiin ilman lapsia, päätin että tilanne vaatii uuden mekon.

Neuvoteltuani itseni kanssa päätin, että ostan uuden mekon vain jos löydän erään mekon, mitä aikaa sitten sovitin. Jätin sen silloin ostamatta liian avonaisen selän vuoksi. Mekko oli jäänyt vaivaamaan ja keksin, että selkää voi vaatettaa. Tadaa, haluamani mekko löytyi, minkä jälkeen suuntasin elämäni ensimmäistä kertaa BikBok-ketjun myymälään. Esitin asiani myyjälle, joka sanoi: "Kai olet harkinnut meidän tissitoppia? Ja onhan meillä myös näitä pitsitoppeja."

Mutisin jotain nuorisovaatteista ja siitä, että en todellakaan ollut osannut harkita kyseistä vaatekappaletta. Lampsin kuuliaisesti myyjän perässä tutustumaan toppivalikoimiin. Tämä, hyvät ystävät, on tissitoppi. Ettäs tiedätte. 

Kuva täältä

Tissitoppi jäi tällä kertaa ostamatta, tissitoppilogiikalla tehdystä mekosta on rasittavia kokemuksia enkä usko, että tilanne on radikaalisti parantunut allekirjoittaneen tissien poistuttua topista.

Olkaimilla varustettu toppi ja mekko on. Luvassa on hyvää ruokaa, lupaavaa ohjelmaa ja toivottavasti viime vuosien malliin pöydillä tanssimisen skippaamista. Se sopii jotenkin paremmin tissitoppi-sukupolven juhlimiseen. 

Hauskaa pikkujoulukautta!

Edit1 yleisön pyynnöstä: mun mekko on tämmöinen, mutta musta ja vähän reilumpaa kokoa eli pidempi.

Edit2 Siis äh, totta kai mun mekko on monta vaatekokoa suurempi kuin mallin mekko, tarkoitan että niinkus suhteessa reilumpaa kokoa. Äh. Uskokaa nyt vaan, päällä mekko on tosi hauska!

Kuva täältä

Lapsiperhesegmentistä vinkkejä ravintoloihin

Käytiin isänpäivän (aaton) kunniaksi ravintelissa syömässä! Kaikki meni epäilyttävän hyvin. Loppumetreillä sattui kuitenkin kohtuullisen mittava vahinko ravintolan leikkinurkkauksessa. Riehupissa-episodi tapahtui klassisesti noin 2,5 minuuttia "Käytäiskö vessassa?" -kysymystä seuranneen "Ei." -vastauksen jälkeen. Shit Pee happens.

Jos ei saatu lopullista porttikieltoa tämän ja muiden kaupunkien ravintoloihin, niin toivoisin paria juttua lapsiperheitä palvelevien ravintoloiden ruokalistalle:

• Vähäsuolaiset ranskalaiset Onko pakko kuorruttaa lapsen annokseen tulevat ranut suolalla? Kuopus ei diggaile suolaa aikuisten mittakaavassa, ja epäilen että tästä syystä ravintola-annokset jäävät enimmäkseen syömättä. 
• Vähäsuolaiset lihapullat Ilmeisesti einesten käyttö on kohtuullisen suosittua myös ravintoloissa (pim!). Jos joku sattuu itse lihapullat vääntämään, niin olisiko mahdollista tehdä vähäsuolaiset versiot lapsille?
• Sormiruokasetti Paloiteltua kurkkua, porkkanaa, avokadoa, paprikaa, what ever. Ei pitäisi olla paha rasti. Saa soveltaa kauden raaka-aineiden mukaan. Rucola ei vaan toimi taaperon lautasella. 
• Hedelmäsetti Omenaa, päärynää, mandariinia, melonia, marjoja, ks. edellinen. Helppoa tarjota, helppo ostaa. Voi tietysti kysyä, että kuka tulee ravintolaan syömään omenoita? Pointti onkin siinä, että ostetaan vanhemmille lisää aikaa istua rauhassa ja syödä. 

Kiitos ja anteeksi.

Tämä ei ole sotkua, vaan sormiväritaidetta. Onnittelut isille! 

Helpot ja kivat kaverisynttärit

Kaverisynttärit ovat tänä syksynä ilmestyneet elämäämme - sekä vierailujen että emännöinnin merkeissä. Vaikka lapset eivät neljävuotiaina varsinaisia teemajuhlia kaipaa, sellaiset meillä Touhukkaalle oli. Teemasynttärit voi toteuttaa muutamalla eri tavalla: askartelemalla kaiken omin pikku kätösin, ostamalla tilpehöörin kaupasta tai valitsemalla lapselleen kummin, joka hoitaa homman puolestasi. Touhukkaan Oktonautti-synttärit järjestettiin viimeisen vaihtoehdon mukaan, mistä laiskana henkilönä olin hyvin kiitollinen. Vaikka kahvipöydässä ei ollut seitsemää sorttia tarjolla enkä todellakaan siivonnut ennen juhlia, tuntui että juhlasäätämiseen upposi puoli viikonloppua.

Touhukkaan kummi lahjoitti kupit, lautaset, servetit sekä hienon oktarialuksen ja -hahmoja. Pöytäliinakin oli, se kuitenkin tuntui a) mahdottomalta (Nauravainen+pöytäliina=ei) ja b) överiltä. Pöytäliina jää odottamaan seuraavia kekkereitä. Aikoinaan ylioppilaslahjaksi saamani kalakipot solahtivat kattaukseen kuin ahven kalakukkoon. 

Kummin party-pakettiin kuului myös syötävät muffinssikoristeet, check that out! Niiden lisäksi tarjoiluihin kuului poppareita, värikeksejä ja karkkia sekä coctail-henkisesti juusto-viinirypäle-kurkku -tikkuja. Aikuisille leivoin omenapiirakan. Täytekakkua meillä ei ollut ollenkaan, olen kyllästynyt syömään itse valtaosan ja heittämään loput pois. Juomaksi oli tuoremehua, limua tai maitoa, aikuisille kaffet. 

Ennen vieraiden tuloa vähän jännitti ja piti riehujumppatanssia. Vieraiden saavuttua käytiin pöytään. Juhlakalu söi poppareita ja värikeksejä, ei edes suostunut maistamaan merellistä muffinssia. Tyypillistä. Sitten leikkiä, jonka aikana puolet porukasta eristäytyi omiin leikkeihinsä ja loput haahuilivat jossain. Lapsivieraita oli kuusi, mikä oli täysin riittävä määrä. Ensin pähkäilin, että pitääkö kutsua kaikki päiväkotikaverit jne. Kutsuimme ne, ketkä Touhukas halusi, ja se oli hyvä näin. Ehkä myöhemmin täytyy miettiä konseptia uudestaan, jos synttärikutsuista tulee jonkinlainen kiusaamisen tai nokkimisen väline. 

Lopuksi oli ohjelmanumerona onkimista (mainitsinhan jo teeman). Saaliiksi tuli Pezin karkkiautomaattipaketti (lahjaidea plagioitu parin viikon takaisista kekkereistä). Ideaalimaailmassa olisin voinut keksiä jotain ekologisempaa tai kehittävämpää, lapsia moisten näkökulmien puute ei tuntunut vaivaavan.

Hauskat juhlat oli! Suuret kiitokset vielä rakkaalle kummille rekvisiitasta ja mahtaville vieraille juhlahumusta!