9.11.2014

Isänpäiväperinteitä

Minusta on mukavaa juhlia isän- ja äitienpäivää. Ensisijaisesti lasten innon ja jännityksen vuoksi, ja toisekseen siksi, että arki on aina kiva katkaista jollain tekosyyllä juhlia.

Meille on tullut tavaksi, että saan Mieheltä pienen lahjan äitienpäivänä ja hän minulta isänpäivälahjan. Ensimmäisenä isänpäivänä ostin hänelle Jouni Hynysen runokirjan, jonka nimeä en muista. Missä lie imetyshuuruissa olin, kun ajattelin sen olevan hyvä idea. Kirja paketoitiin Sokoksella siniseen pahvilaatikkoon. Kun isänpäivän aamuna selailtiin kirjaa, todettiin yksimielisesti että kirja on aivan luokatonta horinaa, ja sen pitää palata Sokkarille. Näin kävikin: kirja vaihtui kaulaliinaan, jonka paketoin samaan siniseen laatikkoon.



Sen jälkeen kaikki isänpäivä- ja syntymäpäivälahjat on paketoitu kyseiseen laatikkoon, jos se vaan koon puolesta on mahdollista. Tämä ei ole tällä kertaa tiedostettu ekologinen statement, vaan perheen perinne ja sisäpiirin vitsi. Tänäkin vuonna lahja sujahti elämää nähneeseen laatikkoon, vaikka etukäteen pelkäsin yhteensopivuusongelmia.

Muuten isänpäiväperinteisiin kuuluu ravintolassa syönti, joka toteutetaan usein jo lauantaina, kun ravintoloissa on väljempää. Isänpäivän aamuna paistetaan riisipiirakat (pakastimesta totta kai), tehdään munavoita ja koristellaan muffinsseja. Käydään herättämässä muka-nukkuva isä ja jännitetään, kenen lahjan iskä aukaisee ensin.

Hyvin te vedätte kaikki iskät! Kerran isille HEI!

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hei! Hyvä päivä oli, vaikka sankari olikin hieman nuhainen. :)

      Poista
  2. Oman perheen perinteet on kyllä ihan parhaita. Teillä tuo laatikko ja meillä litran säilykehedelmät (yäh) :D
    Hyvä iskät, HEI!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Litran säilykehedelmät? Aamiaispöytään? :D

      Hassua, miten omia perinteitä syntyykään. Meillä on saunan eteisessä radio. Viimeksi unohdin laittaa radion laulamaan, esikoinen kävi tökkäämässä töpselin seinään, että saatiin saunomisen äänimaailma kuntoon.

      Poista
  3. Meidän perhe on kyllä aika lusmu mitä näihin vanhempienpäiviin tulee. Onneksi käly jaksaa kutsua äitien- ja isänpäiväbrunsseille, muuten olisi tämäkin isänpäivä vaan tullut vedettyä alta riman :)

    Toisaalta tällainen juhlimistapa (tai juhlimaton) sopii meidän perheelle: kumpikaan meistä ei halua lahjoja, eikä kumpikaan meistä jaksa järjestää juhlia, eikä kumpikaan oikein kaipaa aamiaista sänkyyn tai muuta sellaista. Ihan pöydän ääressä syödään. Sankari saa kyllä nukkua aamun, se on meillä ollut suosittua siitä asti, kun vanhemmiksi tulimme :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaiset perinteet, jotka on juuri omia eikä vakikaavan mukaan tehtyjä, on just parhaita ja niitä oikeasti omia.

      Meilläkin syödään aamiainen pöydän ääressä. Olisi kamalan stressaavaa miettiä, milloin kahvit kaatuu syliin. :D

      Nukkuminen on paras lahja! Varsinkin jos saa mennä aamiaisen jälkeen takaisin torkuille, ah!

      Poista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.