Isänpäiväperinteitä

Minusta on mukavaa juhlia isän- ja äitienpäivää. Ensisijaisesti lasten innon ja jännityksen vuoksi, ja toisekseen siksi, että arki on aina kiva katkaista jollain tekosyyllä juhlia.

Meille on tullut tavaksi, että saan Mieheltä pienen lahjan äitienpäivänä ja hän minulta isänpäivälahjan. Ensimmäisenä isänpäivänä ostin hänelle Jouni Hynysen runokirjan, jonka nimeä en muista. Missä lie imetyshuuruissa olin, kun ajattelin sen olevan hyvä idea. Kirja paketoitiin Sokoksella siniseen pahvilaatikkoon. Kun isänpäivän aamuna selailtiin kirjaa, todettiin yksimielisesti että kirja on aivan luokatonta horinaa, ja sen pitää palata Sokkarille. Näin kävikin: kirja vaihtui kaulaliinaan, jonka paketoin samaan siniseen laatikkoon.

Sen jälkeen kaikki isänpäivä- ja syntymäpäivälahjat on paketoitu kyseiseen laatikkoon, jos se vaan koon puolesta on mahdollista. Tämä ei ole tällä kertaa tiedostettu ekologinen statement, vaan perheen perinne ja sisäpiirin vitsi. Tänäkin vuonna lahja sujahti elämää nähneeseen laatikkoon, vaikka etukäteen pelkäsin yhteensopivuusongelmia.

Muuten isänpäiväperinteisiin kuuluu ravintolassa syönti, joka toteutetaan usein jo lauantaina, kun ravintoloissa on väljempää. Isänpäivän aamuna paistetaan riisipiirakat (pakastimesta totta kai), tehdään munavoita ja koristellaan muffinsseja. Käydään herättämässä muka-nukkuva isä ja jännitetään, kenen lahjan iskä aukaisee ensin.

Hyvin te vedätte kaikki iskät! Kerran isille HEI!