Mainoksen uhri vai oman taloutensa sankari?

Usean vuoden ajan osa kampaamonautintoa oli lukea Olivia-lehteä. En yleensä pidä naistenlehdistä, Oliviassa tuntui mukavalla tavalla yhdistyvän hömppä ja asiapitoiset jutut. Nykyiseen kampaamoon taitaa Olivia tulla myös, meillä on ihanan kampaajani kanssa niin hyvät jutut, että ei siinä ehdi lehtiä lueskella, kun parannetaan maailmaa suu (ja tukka) vaahdossa.

Päätin tilata Olivian muutamaksi kuukaudeksi kotiin hetken mielijohteesta. Se on alkanut tuntua virheeltä. Ensinnäkin puhelinmyyjät tyrkyttävät minulle lehden tilausta koko loppuelämäni ajan. Lisäksi kotioloissa tuli katsottua lehteä toisin silmin, ja mainokset (mainosmainokset ja muut tuotesijoittelua sisältävät jutut) alkoivat ahdistaa. Tästäkö minä vapaaehtoisesti maksan, että alan haluta ja muka tarvita metallinhohtoista luomiväriä, seerumia XYZ ja liian isoja villapaitoja, joita 90-luvulla käytin, vaikkeivat ne sopineet minulle silloinkaan? Mainossisältöä on lehdessä reilusti yli puolet. Ne muutamat asiajutut ovat olleet parissa lehdessä kiinnostavia, jotenkin epämukava fiilis tästä kokeilusta jäi päällimmäiseksi mieleen.

Jonotin kirjastosta paljon hehkutettua kirjaa Erilainen ote omaan talouteen - vapaus, onni ja hyvä elämä (Talentum, 2014), ja kirjan sanoma osui ja upposi Olivia-ahdistuksen täyttämään mieleeni. Kirjasta Hesarissa klik. Monet kirjan pointit tuntuivat omilta ja olivat linjassa Project 333 -ajattelun kanssa (laadukkaat hankinnat ja niiden ylläpito). Ostamme monenlaista käytettynä repusta vessan kalusteisiin, pääperusteena on useimmiten ekologisuus minulle ja rahallinen säästö Miehelle. Sijoittamisesta ja rahasta kirjoitin aikaa sitten, säästämistä ja sijoittamista teen pienimuotoisesti koko ajan.

Myönnän itse, että pienimuotoisesta sijoitustoiminnasta huolimatta menot ovat vuosikausia kasvaneet samaa tahtia tulojen kanssa, enkä voisi hypätä tammikuussa sapattivapaalle, vaikka jonkinlainen hätävararahasto on olemassa. Kirjassa tätä kutsutaan elämäntapainflaatioksi: tulojen kasvaessa menot kasvavat. Oletamme, että tietyssä elämänvaiheessa tai tietyssä asemassa pitää olla siihen kuuluvaa rekvisiittaa, ja käytämme rahamme sen mukaisesti. Tai ostellaan muuten vain sitä sun tätä, kun on rahaa.

Kuva täältä

Kirjan loppupuolella jaetaan sijoitusvinkkejä, alkuosa keskittyy muutamaan tärkeämpään teemaan. Kirja kannustaa miettimään, mitä elämältä oikeasti haluaa, ja mihin haluaa rahansa ja ennen kaikkea aikansa käyttää. Kirjassa kritisoidaan voimakkaasti konsumerismia ja todetaan, miten yleistä ja suoraan sanottuna tyhmää on himoita kalliita merkkituotteita ja statussymboleita, ainakaan onnelliseksi tekevän efektin vuoksi. Markkinointi-ihmiset ja -koneisto ovat huikean taitavia: he saavat aikaan illuusion, että en voi onnellinen, menestyvä ja kaunis ilman tätä ryppyvoidetta tai merkkiveskaa kainalossa. Jos on varaa ostaa Ferrari, niin miksipäs ei, ota punainen. Jos taas joutuu kovasti pinnistelemään töissä tai jopa ottamaan kulutusluoton siksi, että saa uuden iLuurin, niin paljonko siinä on järkeä? Hyvin vähän, jos ollenkaan.

Työssäkäyvälle on helppo on laskea, kunka monta tuntia täytyy tehdä töitä (vuokran tai lainan ja muiden pakollisten menojen jälkeen), että saa ostettua 180 euron farkut tai 1000 euron käsilaukun. Entäpä jos jättäisi ostoksen tekemättä ja käyttäisi sen rahan ja työhön käytetyn ajan johonkin muuhun, sanotaan ystävien tapaamiseen tai joogaan, mihin ei koskaan tunnu olevan aikaa? Entä jos onnistuisi järjestämään oman elämänsä kulupuolen niin, että osa-aikatyön tulot riittäisivät?

Vaatteiden shoppailu tuntuu silloin tällöin kivalta tavalta viettää vapaa-aikaa, vaikka olen tästä ajatusmallista pyrkinyt aktiivisesti pois. Hyvässä seurassa aloitettu ostoskierros ja muutama "tää on pakko saada" -löytö - oi! Nykyään shoppailu alkaa kuitenkin nopeasti tökkiä. Mietin, miksi haaskaan aikaani kaupoilla, kun voisin tehdä jotain muuta mukavampaa. Jos/kun ostan jotain harkitsematonta, tulee morkkis. Sidos shoppailun ja mielihyvän kuvitelman välillä löystyy vähitellen, vaikka tiukaksi se on kudottu.

En usko pihistelyn ja köyhäilyn maksimointiin jos ei ole pakko, eikä kirjakaan sellaiseen patista. Sen sijaan järkevä rahankäyttö niin, että se mahdollistaa antoisan elämän vaatii lisää pureskelua ja toimenpiteitä. En halua jättäytyä kokonaan pois töistä ja downshiftata elämään itse viljellyillä perunoilla. Sen sijaan haluan tehdä lyhyempää päivää ja pitää ylimääräisiä lomia. Lonkalta heitettynä käytän työpaikkalounaisiin ja ulkona syömiseen vuodessa 2000-2500 euroa. Jos tuosta summasta saisin puolet säästöön, sillä rahoittaisi mukavasti palkattoman lomaviikon ja toisenkin. Eläkkeelle voisin mielelläni jäädä ennen virallista ikärajaa, mikä tulevaisuudessa tuskin on laskemaan päin. Se vaatisi useamman kymppitonnin säästöt ja mahdollisesti muita sijoitustuottoja.

Kirjoittajien huikea into sijoittaa rahaa osakkeisiin, korkopapereihin tai indeksilainoihin tuntui ajoittain kritiikittömältä. Riskitöntä sijoittaminen ei koskaan ole. Toisaalta olen kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että säästämisen ja sijoittamisen aloittaminen jossain muodossa mahdollisimman pian kannattaa joka tapauksessa. Herkulliset esimerkit ja tutkimusviitteet osoittivat, että passiiviset sijoittajat ja apinat saavat useimmiten paremman tuoton sijoituksilleen kuin ammattimeklarit. Vaikka et seuraisi Kauppalehteä päivittäin, voit hyvin sijoittaa osakkeisiin tai rahastoihin (indeksirahastoja suosittelevat herrat sekä ETF:iä eli pörssinoteerattuja rahastoja). Mulla ei ole hajuakaan missä hankkimani osakkeiden kurssit tällä hetkellä menevät. Katselen tilannetta aika ajoin, ja vielä ei ole ollut rahantarpeen tai merkittävän hutisijoituksen vuoksi ollut tarvetta luopua sijoituksista. Osta ja pidä - suosittelevat apinat ja Jenni.

Kuvittele tilanne, jossa sinun ei tarvitse ansaita elantoasi työtä tekemällä vaan olisit vapaa toteuttamaan itseäsi. Mitä tekisit? Kun olet käynyt läpi perinteiset loppumattomat rantalomat ja kattoon syljeskelyt, jotka käyvät nopeasti tylsiksi, mieti uudestaan, mikä oikeasti ajaisi sinua päivittäin eteenpäin? Mikä toisi elämääsi tuossa tilanteessa merkitystä ja uuden suunnan? Olisiko se osa-aikayrittäjyys aivan uudella alalla, vai vapaaehtoistoiminta jossakin järjestössä? Kysymys on tärkeä, vaikkakin erittäin vaikea. Olet joka tapauksessa tuon kysymyksen edessä ottaessasi kirjan opit täyteen käyttöön. Mikset voisi jo nyt ottaa askelia tuon tarkoituksen täyttämiseksi?

Mitä sinä tekisit, jos ei tarvitsisi käydä töissä?