Tänä syksynä olen pyöritellyt klassista "Mikä minusta tulee isona?" kysymystä. Olen puntaroinut pitäisikö vaihtaa työpaikkaa vai asennetta. Pitäisikö opiskella vai panostaa yöuniin? Pitäisikö tehdä niin vai näin? Pitäisikö jotain muuttaa vai onko nyt hyvä? Mitä oikein haluan?
Enkä tiedä. Pohtimiset ja vesiperät ärsyttää, ja ajatukset kiertävät kehää. Ainoa tiedossa oleva suuri muutos on uudet naapurit.
Päätin, että tammikuuhun tai ehkäpä toukokuuhun saakka olen isona juuri tämmöinen. Laitan kysymyksen taka-alalle, pohdinnat jäihin. Joskus vastaus löytyy, kun lakkaa etsimästä. Pidän silmät auki innostavia ajatuksia, tilaisuuksia ja ihmisiä varten. Annan ajatusten virtailla sisään ja ulos kuin vesi varpaiden välistä. Alan suunnitella tämän uutta joulupussimallistoa ja fiilistellä Pikkareita.
Olen tässä odotellut pari vuotta että asiat kirkastuisi mulle, mutta ei. Voi olla, että jatkan silti samalla odottelu-linjalla, koska ei ole hyviä vaihtoehtoja, ei vaan ole. Toivottavasti sulle kirkastuu vähän nopeemmalla aikataululla :D
VastaaPoistaMuuta Kuopioon, eikös se ole hyvä vaihtoehto? ;)
PoistaSe olis hyvä vaihtoehto vaan mulle - jos ei muita tarttis ajatella, niin olisin muuttanut jo 2v sitten! Mutta lasten koulut ja kaverit ja isä ja mummolat ja mun turvaverkot - kaikki täällä. Jatkan sen hopeareunuksen metsästystä ;)
PoistaYmmärrän hyvin, monta liikkuvaa osaa on jokaisen meidän palapelissä.
PoistaPäätös se on päätös olla pohtimattakin, joskus ajattelutauko kantaa hedelmää :)
VastaaPoistaNäin juuri, pitää tätäkin kokeilla. :)
Poista