Frozen - myöhäisherännäisen analyysi

Disneyn animaatioelokuva Frozen - Huurteinen seikkailu ilmestyi noin vuosi sitten, 2013 lopulla. Elokuva on kerännyt valtavasti kehuja, Oscar- ja muita pystejä sekä Disneyn kassaan yli miljardi taalaa tuloja. Vuonna 2014 elokuva sai kyseenalaisen kunnian olla vuoden toiseksi ladatuin leffa laittomien latausten kategoriassa.

Emme käyneet elokuvissa katsomassa Frozenia. Minua ärsytti massiiviset markkinointitoimet, ja epäilin että kovat äänet ja 3D-seikkailumeininki olisivat liikaa esikoiselle. Hieman myöhemmin kävin toki tarjoilemassa pelkoa ja suurta surua vanhempien menettämisestä Minisankarit-elokuvan parissa, ja nähtyäni Frozenin kotioloissa olin tyytyväinen päätökseeni. Leffateatterissa kokemus olisi todella ollut liian pelottava.

Kuva täältä

Frozen dvd tuli meille jouluna, ja sitä on katsottu ahkerasti, mielellään kerran päivässä, jos mahdollista. Leffassa on paljon hyvää: upeita maisemia, hauskoja hahmoja ja monikerroksinen tarina. Leffan tekeminen maksoi 150 miljonaa dollaria, johan Walt olisi pyörähtänyt haudassaan, jos leffasta olisi tullut keskinkertainen.

Päähenkilöt ovat sisarukset Elsa ja Anna. Elsalla on taikavoimia: hän voi jäädyttää mitä vain ja vahingossa tulee jäätäneeksi siskoaan. Tämän välikohtauksen seurauksena Elsa eristäytyy siskostaan, jotta hän oppisi hallitsemaan voimiaan eikä satuttaisi siskoaan enempää. Pelko ja viha saavat Elsan jääpuikot lentelemään hallitsemattomasti, ja eräiden käänteiden jälkeen onkin jääkausi ovella ja lumihirviöt loihdittuna. Sitten tapahtuu paljon asioita, joiden päätteeksi pahat saavat palkkansa ja hyvät myös.

Kuva täältä

Kotisohvalla jättimäinen lumihirviö ja muutamat muut kohdat eivät olleet kauhistuttavia. 5-vuotias ei ole kehitellyt leffasta painajaisia ja melkein 3-vuotiaskin katselee elokuvaa sujuvasti. Eri ikäiset näkevät elokuvasta epäilemättä erilaisia asioita, esimerkiksi vallankumouskeinottelut ja rakkaustarinat jäävät pienemmiltä rekisteröimättä. Molemmat tytöt ovat lumoutuneita elokuvasta, he lauleskelevat lauluja ja leikkivät Elsaa ja Annaa.

Ärsyttävää elokuvassa on muutamat laulut, vedetään niin kovaa ja korkealta, että korviin sattuu. Naispuolisten hahmojen lautasen kokoiset silmät ja Barbie-mallinen vartalo tökkivät periaatteesta. Disney ja moni muu on tehnyt ja tekee edelleen Frozen-oheistuotteilla ja -tapahtumilla hyvää bisnestä. Mekot, nuket, lakanat, kirjat ja Disney On Ice levittävät brändin ilosanomaa.

Frozen on joka tapauksessa must see -elokuva, jota meillä tullaan katsomaan vielä kerran jos sadannenkin.

Seesteinen joulu

Meidän joulu meni seesteisissä merkeissä. Emme joutuneet käymään ensiavussa, kukaan ei oksentanut eikä meillä käynyt poliisi tai palomiehet. Lahjaksi sain mm. erityisen hyviä sukkia, juoksukirjan sekä lahjakortin kaunistumishoitoihin. Ruokatarjoilut ja lahjominen olivat kerrankin maltillisella tasolla, langon kalapöytä veti jälleen korkeimmat pisteet. Joulupäivänä otin peräti kolmet pienet päiväunet, joulu-uupelo yllätti juhlijan.

Täysin kommelluksitta emme mekään joulusta selvinneet. Autosta puhkesi rengas, ja pyhien aikaan ei korvaavan kumin hankkiminen onnistunut. Jos totta puhutaan, tapaninpäivän sukulointidinnerin skippaaminen ei 100% harmittanut, kun sen sijaan sai käydä rauhassa kävelyllä ja saunassa. Kun tänään jouluvieraat pakkailivat kamojaan, tuli lanko kysäisemään, näyttääkö alakerran kylppärin lattia ihan normaalilta. Siellä lillui iso lätäkkö sitä itseään: vessapaperimuhjua ja yököttävän hajuista liejua, siis viemäristä ylämäkeen tullutta kamaa. Shit happens ja muut klassiset lohkaisut tähän. No, putkimies tuli yllättävän nopeasti paikalle ja rassasi röörit auki. Kumihanskoilla ja Tolulla viimeistely, toivon mukaan asia saatiin pois päiväjärjestyksestä (vain kaksinkertaisella tuntiveloituksella, eilen olisi ollut vähintään triplamaksu).

Vesirokkopotilaan kunniaksi koristelimme vesirokkonallen.

Nyt pukin tuoma Frozen dvd kuudetta kertaa soittimeen ja sohvalle pötkis. Leppoisaa ja sopivalla tavalla tapahtumarikasta vuoden loppua!

Kankaiset joulupussit 2014

Ennen joulukuun puoliväliä olin vakuuttunut, että tänä vuonna en jaksa touhuta mitään joulujuttuja. Työt ja muut projektit veivät voimat ja ajatuskapasiteetin. Vaan sieltä se joulumieli vähitellen tuli: käytiin laulamassa kauneimpia joululauluja ja hakemassa kuusi lumisesta metsästä. Päätin, että teen lempiasioita omassa tahdissa. Kummitytön perinteinen valokuvakirja on aloittamista vaille valmis. Päätin, että ehdin tekemään sen vaikka joululomalla, liian kireäksi en pipoa kuro, vaan joulua kohti mennään hyvällä fiiliksellä.

Kankaisten joululahjapussien ompeleminen on ollut yksi parhaista ideoistani viimeisen parin vuoden aikana. Mallistoa on vuodelta 2012 ja 2013. Joululahjojen pakkaamiseen menee noin 15 min, siitä suurin osa ajasta erillisten pakettikorttien tekemiseen ja kirjoittamiseen. Kun lahjat on avattu, viikataan lahjapussit joulukoristeiden laatikkoon ja skipataan roskapussillinen käärepaperiroskaa. Ai että, välillä täytyy oikein ihmetellä miten fiksu ja taitava olen!

Tänä vuonna ommella surautin uudet verhot keittiöön. Tein samoilla lämpimillä pari tosi iisiä pussia käsiin sattuneista tilkuista. Vaikka muuten pussukat ovat tylsähkön puoleisia, huomasin että pieniä pusseja olen kaivannut, ja tässäpä niitä tuli pari. Tähtipussiin mahtuu täydellisesti kuvakalenteri, joita isovanhemmat ja kummit ovat usein saaneet.

On hauskaa, että jouluun liittyvät perinteet ja tekemiset muuttuvat vähäsen joka vuosi. Tämän joulun uutuuksia on Frank Sinatran joululevy, jonka muutamaa biisiä olen luukuttanut Spotifystä ahkerasti. Frankista tuli heti vakkari minun jouluuni. 

Annetaanpa siis puheenvuoro Frankille.

Have Yourself a Merry Little Christmas!

Oma talous seurantaan, kokeilussa Toshl

Luettuani kirjan Erilainen ote omaan talouteen - vapaus, onni ja hyvä elämä (lisää täällä) innostuin seuraamaan omaa talouttani. Pidän siis tarkemmin silmällä, mihin rahani menevät. Vaikka siirrän joka kuukausi tietyn summan sivuun, tilille jäävä raha hupenee reippaasti niin, että loppukuusta pitää usein siirtää sivusta rahaa takaisin käyttötilille.

Omaa rahankulutustaan voi seurata ruutuvihon ja kynän kanssa tai vaikkapa Marttaliiton excel-pohjalla. Seurantaan yksinkertaisesti kirjataan kaikki tulot ja menot. Erilaisia tulolähteitä on yleensä rajallinen määrä, menoja taas on joka lähtöön. Menot kannattaa kategorisoida: ripsiväri, kampaajakäynti ja naamarasva kirjataan kauneus-otsikon alle. Näin saa paremman kokonaiskuvan kuin silppurivejä tuijottamalla.

Osuuspankin Pivo-sovellus on ollut esillä monessa blogissa hiljattain. Sovellusta voi käyttää myös pankkitilin saldon seurantaan ja saada halvennusta erilaisista tuotteista tai palveluista. En ole käyttänyt Pivoa, koska en ole kyseisen pankin asiakas. Ymmärtääkseni Pivo sijoittaa vaikkapa Prisma-käynnin ruokaostoksiin, vaikka ostaisi samalla reissulla sukset ja telkkarin. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. Talouden seurannassa Pivo saattaa siis olla hieman harhaanjohtava, kuitenkin parempi kuin ei mitään.

Minä käytän seurantaan Toshl-sovellusta. Haulla personal budgeting tai finance tool löytää ilmaisia ja maksullisia sovelluksia omaan luuriin tai läppäriin. Toshlia voi käyttää myös selaimella. Sovelluksesta on maksullinen ja maksuton versio. Päätin ottaa muutamaksi kuukaudeksi maksullisen version, se on jonkun verran monipuolisempi kuin ilmaisversio. Puhelimeen on kätevää näpytellä kuluja sitä mukaa, kun niitä maksaa. Illalla klo 18:00 puhelin kilahtaa ja kysyy "Onko päivän kulut syötetty?"

Kuva toshl.com

Minulla on käytössä mm. seuraavat menojen tagit eli kategoriat: asuntolaina, lapset, kauneus, ruoka, kodin tarpeisto, ravintola (sis. työpaikkalounaat), viihde, muut kulut, vaatteet ja sijoitus. Toshlilla voi tehdä myös budjetteja tageille. Ensi vuodelle aion tehdä ainakin vaatebudjetin. Toshlissa on mahdollista seurata useamman eri tilin kuluja. Jos perheessä on yhteinen taloustili, sen menoja voi seurata erikseen. 

Kuva: toshl.com

Aloitin seurannan marraskuun loppupuolella. Joulukuu on järkyttävä menokuu: pikkujoulureissujen ja -juhlinnan lisäksi tulee käytettyä pitkä penni ylimääräistä lahjoihin ja ruokaan. Mukavasta veronpalautuksesta ei jää jälkipolville paljon muisteltavaa. Poikkeusmenoista huolimatta päätin, että harjoittelen rutiinia ja kerään dataa.

Tavoitteenani on seurata tuloja ja menoja noin 3-4 kuukautta ja vähitellen ymmärtää paremmin, minne rahani päätyvät. Minulla ei ole selkeää käsitystä siitä, paljonko rahaa menee kuussa vaikkapa ruokaan. Asuntolaina pysyy yhtenä suurimmista kulueristä, sitä seuraavia siivuja voikin katsella tarkemmin: löytyykö sieltä osa-alueita, missä voisi tehdä muutoksia? 

Onko sinulla kokemuksia oman talouden seurannasta? Uuden vuoden aloitukseen kuuluu usein uusi alku kuntoilussa ja elämäntavoissa, voisiko oman talouden seurannassa olla aihetta ryhtiliikkeeseen?

Lippuviiri joulukorteista

Minä pidän joulukorteista. Tykkään askarrelluista korteista, lasten tekemistä tai niistä, missä on kahdeksan erilaista elementtiä askartelukaupasta. Tykkään Unicefin korteista ja osta-eurolla-kymmenen -korteista. Erityisesti pidän korteista, joissa on itse otettuja kuvia lapsista, koirista, kissoista tai oravista.

Ripustan joulukortit lippuviiriksi, että kortteja voi katsella ruokapöydän äärestä. Lastenkin mielestä se on kiva juttu. Otan hyvän pätkän villalankaa ja paksun neulan. Ensin lenkki langan päähän ja sitten alan pujotella kortteja. Teen solmut ennen ja jälkeen kortin, että ne pysyvät paikallaan.

Suttuinen kuva, pannaan sen piikkiin, että en halua paljastaa kuvakortissa näkyvän perheen kasvoja.

Sama ajatus toimii myös niin, että kiinnittää langan kaapin tai seinän yläpäähän, ja antaa korttilangan pudota alaspäin. Silloin kannattaa pujottaa lanka kortin nurkkaan tai sivureunaan.

Mukavaa joulun odotusta!

Iso pieni, pieni iso

Kuopuksen lähestyvä 3-vuotissyntymäpäivä on ollut paljon mielessä. Tavallaan se on hassua, tammikuussa se tuntuu tulevan täytenä yllätyksenä joulutohinan jälkeen.

Kuopuksen syntyessä esikoinen oli muutaman kuukauden yli 2-vuotias. Nyt jälkikäteen ajateltuna pidin häntä monella tavalla vanhempana ja isompana. Odotukset erinäisten asioiden suhteen olivat korkealla, esimerkkinä mainittakoon omatoiminen pukeminen, päiväunille rauhoittuminen ja pottaharjoittelu.

Ajattelin esimerkiksi, että lapsi pystyisi määrätietoisesti kävelemään melko suoraan pisteestä A pisteeseen B, sanotaan vaikka lyhtypylväältä toiselle. Näinhän asia ei suinkaan ollut, ja siihen liittyen muistissa on kirkkaana eräs äitiyden tähtihetkistä. Menimme illalla puistoon. Keksin, että menemme kävellen ilman rattaita puolisen kilometria suuntaansa. Ehkä halusin maksimoida liikunnan ja raittiin ilman, jotain hyvää tarkoittavaa, mutta ei ihan loppuun saakka mietittyä se oli. Olin vakavasti raskaana, ja reissun loppupuolella todennäköisesti nälkäinen, väsynyt tai vessahädässä (todennäköisimmin kaikkea tuota). Muistan kiukunneeni kotimatkalla tosi kypsänä (ei siinä sanan aikuismaista tarkoittavassa merkityksessä), että "On se kumma, kun ei iso tyttö voi yhtään kävellä reippaasti!" ja sitä rataa. Lopuksi kannoin tyypin kainalossa ähisten, puhisten ja nalkuttaen kotiin.

Nyt kun kuopus on jo ylittänyt kyseisen ikärajapyykin, ei tulisi mielenkään odottaa häneltä suoriutumista kävelymatkoista suoraviivaisesti. Omatoiminen pukeutuminen onnistuu osin hyvin, autan aina varsinkin ulkovaatteissa. Pottahommat sujuu mallikkaasti, yövaipasta ei ole pienintäkään kiirettä luopua. Ja käveleminen puistoon? Ei tulisi mieleenkään lähteä matkaan ilman rattaita tai pulkkaa (tänään tuli lunta, jipii!).

Esikoinen kuukautta vaille 3 v. Iso pieni <3

Ehkä kolmisen vuotta sitten yritin kehittää ajatusta todellisuutta omatoimisemmasta lapsesta, että oma elämä olisi ollut helpompaa? Kun ajatteli, että isompi osaa olla omatoimisempi ja reippaampi, niin saattoi keskittyä enemmän vauvaan. Kun kuopus melko varmasti on perheen viimeinen vauva, tulee senkin vuoksi odotettua häneltä vähemmän.

Jälkikäteen morkkistelu on kohtuullisen hyödytöntä ja toki lapset ovat monella tavalla erilaisia. Silti toivon, että en asettaisi rimaa ja odotuksia liian korkealle esikoisen kanssa. Vaikka ensi syksynä alkaa jo eskari (KÄÄK!!!), niin 5-vuotias on vielä pieni ja tarvitsee apua ja tukea tosi monessa asiassa.

Siperia opettaa ja joulu herkistää. Sunnuntaina Kauneimmat joululaulut, voin luvata, että vollaan vähintään yhtä paljon kuin yhdessä Vain elämää -jaksossa keskimäärin.

Itsenäisen naisen päivät

Jes, ihan huikea viikonloppu on alkanut ja samoissa merkeissä jatkuu! Hengailua vanhojen kavereiden kanssa, se on vaan niin kivaa, kun tunnetaan aikojen takaa ja jatketaan juttua siitä, mihin on viimeksi jääty. Saa maailman tärkeintä vertaistukea: muidenkin elämä on järjetöntä huisketta ja eineslaatikoiden lämmitystä. Kyllä taas niin sydäntä lämmittää ja arkea jaksaa, kun käy vähän viettämässä omaa aikaa!

Senkin puolesta hyvä tauko, että töissä tuntuu taas hankalalta. Että ei oikein tiedä, että olisko vai eikö olis. Onko tää mun kutsumusammatti vai olenko "vaan töissä täällä". Vakiduuni ja ok palkka, silti pitää vaan vatvoa. Mikähän musta oikein tulee isona?

Sitten pääseekin kotiin askartelemaan joulupusseja. Tänä vuonna ajattelin ottaa mummon vanhan pipon ja kietaista vanhoista sukkahousuista nätin rusetin. Siihen voi paketoida paikallisen käsityöläisen tekeleen tai lahjakortin, mitään muovisia monikansallisten jättien riistokamoja ei tietenkään lapsille osteta. Tai korkeintaan leeko veenssejä paketti tai kolme. Ja ehkä tytöille kaalimaan kakarat, kun en sellaista itse lapsena koskaan saanut.

Ja hei, kerroinko että luin tosi hyvän kirjan? Kerroin joo, ai niin. No, itseni toistaminen onkin tämän blogin kantava teema. Oonkin ollut tosi säästäväinen ja elänyt project 333:sta kympillä. Mitä nyt ostin paikallisesta pikkupuodista vanhoista villasukista kyhätyn hauskan tilkkumekon (vain 190 euroa, mitä säästöä!), trikoopipon (mulla on vasta 299 ennestään) ja vanhasta tottumuksesta lomalta paidan ja pari mekkoa. Hupsansaa, sattuuhan sitä. Ensi kuussa taas ryhtiliike, kerron sitten lisää.

Tietysti keräyslahjat on hankittu, verta luovutettu ja kirjoitettu (melkein) Plan-kummipojalle. Taidankin ensi vuonna osallistua maailman hyvien ihmisten MM-kisoihin. Mullahan on pitkäjänteisestä ja tavoitteellisesta treenaamisesta paljon kokemusta: sankarilliset puolimaraton-kertomukset eivät varmaan jääneet keneltäkään huomaamatta. Ensi keväänä voikin osallistua jo ultramaratonille, marraskuussa kävin ainakin kolme kertaa lenkillä ja kerran meinasin tehdä vatsalihaksia. 5:2 paastoakin pidin noin 1,5 päivää. Johan tässä saa konvehtia nakertaa, kun meinaa housut tippua jalasta.

Totta toinen puoli, loput parodiaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Joulupuu on rakenteilla

Jouluun liittyy paljon kivaa tekemistä ja tunnelmaa. Meidän perheen joulukuvioihin kuuluu mm. kauneimmat joululaulut lähikirkossa, Miehen tädin leivonnaislähetyksen malttamaton odottelu ja jouluaaton iltapäiväkahvit laajennetussa perhepiirissä, kun joulupukki saattaa saapua juuri niihin aikoihin ovelle.

Viime vuosina joulufiilistelyyni on kuulunut Joulupuu-keräykseen osallistuminen (Kuopion Joulupuu-keräys). Nuorkauppakamari yhdessä paikallisen sosiaalitoimen kanssa kerää lahjoja lähiseutujen vähävaraisiin perheisiin. Lahjoittaja voi valita, minkä ikäiselle tytölle tai pojalle lahjan ostaa. Joulupuu-keräykseen otetaan vain uusia leluja. Lelun sijaan voi murkulle ostaa leffaliput tai lahjakortin vaatekauppaan. Olen saanut työpaikallani kollegat houkuteltua mukaan, kerätään taas tänä vuonna kimpassa säkillinen lahjoja. Joulupuu-keräyksestä tykkään erityisesti siksi, että apu menee lähelle eikä hallinnointikuluja ole merkittävästi, vaan paketit menevät suoraan perheisiin. Joulussahan ylivoimaisesti parasta on lasten ilo. Jos jouluilon pilkahduksen voin jollekin lapselle tätä kautta suoda, niin se on huippu juttu!

Joulun aikaan on lukemattomia muitakin keräyksiä Pelastusarmeijan padoista isojen järjestöjen kamppiksiin. Facebookista löytyy ryhmät Avustuksia vähävaraisille tai Jouluapua, missä perheet kertovat tarpeitaan. Apupaketteja voi lähettää tai viedä perille. Facen ryhmissä pyydetään kaikenlaista jouluruuasta pesuaineisiin, talvikengistä My Little Poneihin.

Muiden auttamisessa kannattaa pitää kirkkaana mielessä, että jokainen auttaa omalla tavallaan ja omien resurssiensa rajoissa. On varmasti aina joku, joka lahjoittaa enemmän rahaa tai joka virkkaa tuhat peittoa maailman orvoille, alastomille lapsille. Kun auttaa ensin itseään ja antaa vasta sen jälkeen sopivan määrän aikaa tai rahaa muille, on kaikilla parempi mieli.

Osallistutko sinä joulun aikaan keräykseen tai apuprojekteihin?