Senkin puolesta hyvä tauko, että töissä tuntuu taas hankalalta. Että ei oikein tiedä, että olisko vai eikö olis. Onko tää mun kutsumusammatti vai olenko "vaan töissä täällä". Vakiduuni ja ok palkka, silti pitää vaan vatvoa. Mikähän musta oikein tulee isona?
Sitten pääseekin kotiin askartelemaan joulupusseja. Tänä vuonna ajattelin ottaa mummon vanhan pipon ja kietaista vanhoista sukkahousuista nätin rusetin. Siihen voi paketoida paikallisen käsityöläisen tekeleen tai lahjakortin, mitään muovisia monikansallisten jättien riistokamoja ei tietenkään lapsille osteta. Tai korkeintaan leeko veenssejä paketti tai kolme. Ja ehkä tytöille kaalimaan kakarat, kun en sellaista itse lapsena koskaan saanut.
Ja hei, kerroinko että luin tosi hyvän kirjan? Kerroin joo, ai niin. No, itseni toistaminen onkin tämän blogin kantava teema. Oonkin ollut tosi säästäväinen ja elänyt project 333:sta kympillä. Mitä nyt ostin paikallisesta pikkupuodista vanhoista villasukista kyhätyn hauskan tilkkumekon (vain 190 euroa, mitä säästöä!), trikoopipon (mulla on vasta 299 ennestään) ja vanhasta tottumuksesta lomalta paidan ja pari mekkoa. Hupsansaa, sattuuhan sitä. Ensi kuussa taas ryhtiliike, kerron sitten lisää.
Tietysti keräyslahjat on hankittu, verta luovutettu ja kirjoitettu (melkein) Plan-kummipojalle. Taidankin ensi vuonna osallistua maailman hyvien ihmisten MM-kisoihin. Mullahan on pitkäjänteisestä ja tavoitteellisesta treenaamisesta paljon kokemusta: sankarilliset puolimaraton-kertomukset eivät varmaan jääneet keneltäkään huomaamatta. Ensi keväänä voikin osallistua jo ultramaratonille, marraskuussa kävin ainakin kolme kertaa lenkillä ja kerran meinasin tehdä vatsalihaksia. 5:2 paastoakin pidin noin 1,5 päivää. Johan tässä saa konvehtia nakertaa, kun meinaa housut tippua jalasta.
Totta toinen puoli, loput parodiaa.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Oonko tosi paska ja itsekäs jos sanon että mua lohduttaa ihan älyttömästi lukea että myös muut työkriiseilee. Koska se oikeasti lohduttaa. Paljon! En olekaan ainoa ja seonnut. Kiitos!
VastaaPoistaVälillä naurattaa ja välillä itkettää, kun työhön liittyvät pähkäilyt kiertää kehää eikä päädy mihinkään. Vaikka ajatukset sinänsä on edelleen oikeita ja ajankohtaisia, tekee mieli nauraa itselleen, kun tuntuu että näitä samoja länkytyksiä täällä toistan uudestaan ja uudestaan.
PoistaKun itse muuttuu ja työt muuttuu, niin on kai ns. normaalia, että työhön liittyviä asioita kelaa enemmän ja vähemmän koko ajan.
Leeko veenssejä :) ihana :)
VastaaPoistaJep, joulupukin kirjeeseen tuli myös "Vousen" eli Frozen-elokuva. <3
Poista