Elämäni anarkistina

Tämän blogin perusteella saa varmaan kuvan, että olen keskiluokkainen omakotitalossa asuva tylsimys, joka toitottaa kierrätyksestä ja toisella kädellä shoppailee sen minkä ehtii. Ja näinhän asia tietysti onkin. Mutta - olen myös pitkän linjan anarkisti.

Taustana kerrottakoon, että meidän takapihamme rajoittuu kaupunkin puistoalueeseen. Kyseessä ei ole oikea puisto, vaan kesäaikaan läpitunkematon kaselikko, jossa kasvaa korkeita nokkosia, horsmia ja raivokkaasti leviävää jättipalsamia. Kun toissakeväänä teimme puistoalueella (luvallisia) harvennustöitä, ihmettelin tasaista, savista maata. Jos maata vähän kuopaisee, näkee onnellisten ja lihavien kastikkaiden kiemurtelevan mullassa. Osa naapureistamme on asunut lapsena näillä hoodeilla jo 1950-luvulla, jolloin asuinalue on rakennettu. He osasivat kertoa, että siihen aikaan asukkaat viljelivät nykyisellä puistoalueella perunaa ja mitäpä kukakin. Järkevää, lähi-Siwa tuskin palveli niihin aikoin klo 7-23 joka päivä.

Lainsuojattomat potaatit ja maa-artisokka

Siitä se ajatus lähti. Viime kesänä minä, 2000-luvun viljelijäpioneeri, raivasin puistoalueen reunasta haittakasveja pois ja kasasin ensimmäiset perunapenkit mullasta ja lehtikompostista. Tökkäsin sinne pari jääkaapin pohjalle pyörimään jäänyttä itänyttä perunaa. Myöhemmin kesällä saatiin parille aterialle omaa pottua pöytään. Tänä vuonna toiminta on laajentunut huomattavasti, raivasin lisää tilaa ja istutin 20 siemenperunaa.

Jos hyvin käy, saadaan tänä kesänä ainakin 2 kg perunaa ilman mitään lupia, leimoja tai viranomaispäätöksiä. In your face yhteiskunta, hahahaa!!!!!

10 kuvaa kesään: kesäkuu

Mikä mieletön hellekesä onkaan ollut tähän saakka!

Puutarhassa kukkii vastoin kaikkia odotuksia viime syksynä tuodut pionit, fantastista! Ostin tänään sopivamman peiton viinimarjapensaalle ahneita räkättirastaita vastaan. Harsoa viritellessä totesin, että uhka marjasadolle taitaa tulla omien joukoista. Nauravainen ahmi tyytyväisenä raakoja viinimarjoja lukuisista kielloista huolimatta.

Pihan reunaan on noussut jättitatarit. Kyseisen kasvin tuomista omaan pihapiiriin kannattaa harkita erittäin tarkkaan, sitä ei saa pois ilman mittavia maansiirtotöitä. Meidän pihan osalta päätöksen teki joku aiemmista asukkaista, nyt on myöhäistä valittaa. Tatarit nousevat yli 2 metriä korkeiksi peittäen viimeisenkin vilauksen järvinäköalasta.

Huhti - Touko - Kesä

Tammi - Helmi - Maalis

Loka - Marras- Joulu

Muut haasteeseen osallistuneet ovat 10 kuvaansa jo ottaneet. Minulla on koossa vasta 9, koska aloitin myöhässä. Olen symmetrian ystävä, ajatuksena täysi kalenterivuosi ja 12 kuvaa miellyttää minua enemmän kuin 10 tai 9, joten aion siirtyä projektissa jatkoajalle. Stay tuned.

Bloggaamisen lieveilmiöistä, osa 1

Olen julkaissut blogissani viime aikoina kaupallisesti värittyneitä juttuja, erityisesti lukijailtaan liittyen. Samaan aikaan monissa blogeissa on ruodittu blogien ja mainonnan ohjeistusehdotusta. Itse kannatan lämpimästi ehdotuksen mukaista kytkentöjen ilmoittamista.

Koska olen sinisilmäinen (kielikuva, oikeasti silmäni ovat epämääräisen keltaruskeat) ja yksinkertainen (kirjaimellisesti), minun on ollut vaikea ymmärtää, miksi bloggaaja ei voisi kertoa, että on saanut tuotteen ilmaiseksi tai alennuksella. Vielä pöllömmältä tuntuu, että tuotteen markkinoija ehdottaisi, että bloggaaja kehuisi asiaa x muina naisina mainitsematta yhteistyökuvioista halaistua sanaa. Taustalla lienee ajatus, että ostettu tai sponsoroitu mielipide ei ole yhtä arvokas kuin omilla rahoilla ostetusta tuotteesta kertominen.

Jos itse ajattelen Make Up Storea hehkuttavaa postaustani, niin olisin kirjoittanut aiheesta vaikka en olisi saanut muutamaa ilmaista tuotetta, koska palvelu oli todella asiantuntevaa ja ystävällistä, ja koin itse saaneeni siitä käynnistä paljon. Jos kokemus olisi ollut huono, en olisi kirjoittanut yhtään mitään tuotelahjoista huolimatta.

Ilmaisista meikeistä päästäänkin palkkaan, mistä Noora kirjoitti. Kun itse en bloggaa työkseni eikä neuvotteluvalttina ole blogin suurta suosiota*, tuntuisi erittäin oudolta lähteä pyytämään rahaa tuotteeseen tai palveluun liittyvästä kirjoituksesta. Jos kukaan ei niin tee, on työkseen bloggaavilla entistäkin vaikeampaa saada työstään palkkaa, kun maan tavaksi on muodostunut alekupongit tai ilmaisnäytteet bloginäkyvyyttä vastaan. Ripsarilla ei kukaan perhettään ruoki. Fiksut ihmiset ovat ilahduttavasti osanneet kääntää tämän toiminnaksi, joka toivottavasti hyödyttää kaikkia osapuolia. Respect!

Omissa postauksissani on jatkossakin tulossa maininta, jos aiheeseen liittyy jonkinlaista yhteistyö- tai lahjaviritelmää. Oli sellaista tai ei - kerron blogissani jutuista, jotka ovat minua ilahduttaneet ja joita voin suositella.

Kuvat räpsi kämäkännykälläni tänä aamuna meidän 3 vee! Pian suosittelen häntä valokuvaajaksi perhejuhliin.

* Haluan kuitenkin korostaa, että määrää huomattavasti tärkeämpänä blogini lukijoissa painottuu laatu. Kiitos kun olette lukemassa ja kommentoimassa!

Ihanat kesävarpaat

Olen laiska lakkaamaan kynsiä. Varpaankynnet lakkaan keskimäärin kerran kesässä. Pari viikkoa ne näyttää hyvältä, minkä jälkeen saakin loppukesän noloilla varpaitaan, joissa on lakan säälittävät jämät jäljellä.

Viime kesänä tajusin laitattaa varpaankynsiin geelaukset ja tykkäsin niistä kovasti. Tänä kesänä ehdin olla noloilumoodissa viikkoja. Vihdoin sain varatuksi ajan Kauneuspiste Kekoniin ja voilà: näillä mennään koko loppukesä tyylikkäänä. Geelaus kestää hyvän näköisenä pari kuukautta.

En tarkkaan tiedä, mitä geelausaine on, jotain tavallista kynsilakkaa stydimpää ainetta, joka kovetetaan UV-valolla. Geelausta ei saa kotikonstein kynsilakalla pois. Sen voi poistattaa tai antaa poistua omia aikojaan, syksyllä sukkien alla geelauksen rippeet ei tahtia haittaa varsinkaan ranskalaiseen tyyliin käsitellyissä varpaissa.

Sandaalikelit jatkukoon!

Nyt saa riittää!

Laiskuus ja mukavuudenhalu on taas vienyt voiton muutamalla rintamalla. Asiat ovat menneet liian pitkälle, toimintaa!

Case Unikoulu. Jos haluatte lukea jotain rakentavaa ja hyödyllistä unikoulusta, menkää muualle. Huonoja esimerkkejä täällä kyllä riittää. Keväällä oli hetkellisesti tilanne, että molemmat tytöt nukahtivat omine aikoineen omiin sänkyihinsä. Kun aloitin työt, aloin saada vaativaa yöseuraa, joka pitkin yötä halusi halia, kosketella, raapia ja potkia minua. Koska minullakin oli tietysti ikävä tyttöjä, niin ajattelin, että menköön, kuitataan läheisyydentarve yöllisellä viekkuhoidolla. Nyt ollaan siinä pisteessä, että kumpikin täytyy nukuttaa uneen. Touhukas, joka täyttää syksyllä neljä, riekkuu usein yli kymmeneen ja saa kilarit, jos huoneesta yrittää poistua ennen täydellistä siirtymää Höyhensaarille. Kumpikaan ei halua nukkua yksin. Yölliset kainaloasukit jotenkin jaksan, mutta koko illan nukutusrumbaan olen kypsä.

Nukkumisjärjestelyt ja rytmimuutokset ovat muillakin työn alla. Vaikka tiedän, että muutaman viikon panostuksella saattaisi saada tuloksia, niin laiskuus minussa kysyy, että "Kannattaakohan edes yrittää, kun elokuussa alkaa päiväkoti ja sitä ja tätä?" En tiedä, mutta sikäli kun se minusta on kiinni, isosiskon päiväunet korvataan lukutuokioilla ja yleisellä huilailulla. Vaikka oman lepohetken menettäminen kirpaisee, sen saattaa saada takaisin illasta. Pikkusiskon pinnasänky hilataan isosiskon huoneeseen, jospa he saisivat toistensa tuhinasta turvallisuuden tunnetta.

Aikataulu? Huoh, saapas nähdä.

Case Herkuttelu. Olen mässäillyt viime aikoina törkeesti. Pullaa, karkkia, keksiä ja päälle reippaasti ruokaa. Sehän on kauhean kivaa eikä sinänsä selittelyjä kaipaa. Olen kuitenkin alkanut epäillä, että mussutan, koska työt ärsyttää. Töissä käyminen sinänsä on edelleen jees, mutta sisällöllisesti olen ollut pettynyt. Siksi Jenni syö, ehkä.

Ahkerasta työmatkapyöräilystä huolimatta tuntuu sellainen juttu tuossa vyötäröllä, erityisesti kun on tietyt housut jalassa. Kyseessä ei ole rv 14. Vaa'alla en aio käydä enkä lausua ääneen sanaa laihdutuskuuri, koska silloin tulee heti kaksi kiloa lisää eikä farkut mahdu enää jalkaan.

Sen sijaan ostin kuukauden kortin työpaikkani rakennuskompleksissa olevalle kuntosalille. Teoriassa seuraava kuukausi on töissä hiljainen, aion liukua työajan ja saldotuntien puitteissa pari kertaa viikossa punttikselle. Ennen kuin otin esiin koneen ja jättimäisen läjän jätskiä, pakkasin reppuun salikamat. Huomenna aloitan. Syyskuussa on seuraava 10 kilsan lenkki, myös lenkkareita olisi tällä välin syytä käyttää jalassa.

PS. Juhannus meni mukavasti. Vastoin odotuksia otti älyttömästi päähän mennä nukkumaan tyttöjen kanssa, ei ne tietenkään nukahtaneet suosiolla. Ja vaikka piti tehdä ruokaa, se oli huomattavasti mukavampaa yhdessä muiden kanssa. Jostain syystä jälkien raivaaminen jonkun muun keittiössä on paljon hauskempaa kuin kotona. Superkuuta en nähnyt, en jaksanut valvoa. Vähän sain pestyä pyykkiä. Saunaa en polttanut.

Kyläpaikan täydellistä maalaisidylliä

Katsokaa tuota hauskasti hulmuavaa tukkaa ja unohtakaa tuo paita. 

Kiikaa kiikaa, siitä ei voi saada tarpeekseen!

Apiloiden huumaava tuoksu. 

Ei niin villejä, kovin kauniita kuitenkin. 

Ja mitä olisikaan yötön yö ilman taivaan halki lentäviä joutsenia? 

Tuokio

Savusaunan tuoksu iholla. Maaninkajärvessä kelluvat talviturkit. Kadonneiden tissien mysteeri. Juhannusaatto.

Juhlimisrajoitteinen

Suuri keskikesän juhla on täällä taas. Kokkoja poltetaan, pari saunaakin, joku kellahtaa veneestä ja hukkuu. Tehdään taikoja, tanssitaan häitä tai vietetään muunlaista laatuaikaa kaupungissa tai landella. Hiphiphuraa!

Nyt on kuitenkin niin, että mun juhlafiilis ei ole merkittävästi koholla. Ohjelmassa on perheen yhteinen juhannus ystävien ja sukulaisten kanssa. Mua ei haittaa rajoittunut alkoholinkäyttö, päinvastoin. Krapulan vuoksi hukkaan valuneet päivät tuntuvat suurelta tuhlaukselta. Mua ei oikeastaan edes haittaa, että menen mitä todennäköisimmin tyttöjen kanssa nukkumaan klo 21, he kun eivät yleensä kovin hyvin pysy unessa kotona, saatikka kylässä.

Asenteessa on vikaa. Kun joka tapauksessa täytyy vaippaa vaihtaa, päiväunista taistella ja kyttäillä milloin syödään ja nukutaan, niin miksei voisi yhtä hyvin pestä vähän pyykkiä ja puuhastella tavallisia asioita. Normipäivä, vaikka pitäisi olla  Juhlapäivä. En osaa karistaa arkea hartioiltani. Suosikkijuomakin on taas myyty loppuun.

Aatonaaton bileet: anoppi paistoi läjän lettuja iltapalaksi. Se tuntui juhlavalta!

Onko tämä hyvä esimerkki lapsille? Äidillä on aina samat rypyt otsassa, oli joulupäivä tai torstai. Oikeasti juhlavalta ja ilmavalta tuntuu vasta, kun pääsee ilman lapsia hurvittelemaan. Ilman vastuuta kenestäkään muusta kuin itsestään. Miksei voisi juhlia ja olla irti arjesta myös lasten kanssa?

Kun lähtöasetelma on tämä, voi tullakin tosi kiva juhannus. Ja jos ei, niin saapahan vähän pyykkiä pestyä. Ikkunoihin en edelleenkään koske, jotain tilannetajua sentään mullakin. 

Kesän 10+10

Mehtäemäntä haastoi minut kesäisellä teemalla. Kiitos kaunis!

Haastetun tulee listata kesän 10 plussaa ja 10 miinusta.

Avaa vastauksia myös omin ajatuksin ja kuvin.

Jaa haaste eteenpäin kolmelle blogille

ja ilmoita haastamisesta ko. bloggaajalle.

Mahtava, paras kesä! 

1. Edelliseen postaukseen liittyen: moottoripyörä. Mulla oli oma kymmenisen vuotta, ja vaikka perheen teoriassa yhteisellä pyörällä on tullut ajettua vähän, tuo moottoripyöräily joka kerta sellaisen sisäisen kutkutuksen ja hyvän mielen, mitä mistään muusta ei saa.
2. Valo! Klo 5:30 heräilevät lapset ärsyttää joskus, valoisat illat ja yöt ei koskaan. 
3. Jäätelö. Milloin vain, ei kylläkään mitä vain. Liian makeita ovat jäätelöt nykyään, minusta on tullut Eskimo-mummo. 
4. Omassa puutarhassa olen saanut puuhailla jo pari kesää. Se on niin kivaa! 
5. Pakko mainita raparperi. Tykkään järrrrrjettömästi raparperisyömisistä. 
6. Vesi ja uiminen. Eskimo-mummo ei suuresti rakasta kylmää vettä, mutta jota kuinkin siedettävässä tahi lämpimässä se tykkää räpiköidä kovasti. 
7. Kesätapahtumat. Isot festarit, pienet pihakirppikset tai maakuntien kesäteatterit - mihin nyt milloinkin sattuu osumaan, useimmiten on hyvä meininki.
8. Mies on kesällä keskimäärin mukavampi kuin talvella. Ja ehkä minä itsekin.
9. Kylmä valkoviini. Kesällä on kiva lipittää valkkaria, vichyn kanssa tai ilman, mieluiten hyvässä seurassa.
10. Kurahousut, toppahaalarit ja merinovillat, kuka niitä muistaa? Jos on lapsilla hattu, jotain ja kenties kengät, niin se riittää. 

Eikö tulisi jo talvi? 

1. Itikat eli hyttyset, ne piinavat inisijät, epäreilut verenhimoiset pedot, jotka käyvät häikäilemättä pienimpien kimppuun.
2. Miesten paidattomuus julkisilla paikoilla. Muutamia erittäin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ei ei ei. 
3. Alkukesän siitepölypilvet köhköh. 
4. Kesätapahtumat ja kesäjuomien lipittäminen menee valitettavasti monilta överiksi. Känniääliöt. 
5. Rikkaruohot ja painajaismaiset haittakasvit.

En muuta marisemista keksi, ja jäi tuo kuvapuolikin hieman yksipuoliseksi. Lisään bonuksena plussapuolelle päiväunet mökillä, kun sade ropisee kattoon; herneet, vadelmat, karviaiset ja mansikat. 

Kesälistoja haastan pohtimaan minulle uudet, ilahduttavat blogituttavuudet 

Maria & co

Siina

Leluteekki

Plussan puolella pysyvää kesän jatkoa ja hei lämpimästi tervetuloa uudet lukijat! 

Kauan odotettu kesäkissa

Yksi, jos toinenkin surina-sussu on fiilistellyt kiiltävää kromia ja bensan katkua. Meillä kotona poikkeustila on normalisoitunut, autotallin tyhjä paikka taas täytetty ja Miehen kasvava levottomuus on muuttunut akuutiksi ajankäyttöongelmaksi. Itsekin hyrisen tyytyväisyyttä, vaikka toistaiseksi olen vain katsonut ja silitellyt.

Uusi ajokki tuli taloon. Voi kuinka kaunis se onkaan! Tätä ei anneta syksyllä uuteen kotiin.

Kuopio tanssii ja soi (jos haluaa)

Kuopiossa on meneillään kansainvälisesti korkeatasoinen tanssifestari. Itse ministeri Arhinmäkikin kunnioittaa tapahtumaa läsnäolollaan! Ohjelmassa on perinteistä ja modernia tanssia. Itse en ole menossa tänä(kään) vuonna katsomaan esityksiä. Muutamana vapaana kesänä olen kylläkin hengaillut aktiivisesti torikatsomossa, aamupäivisin tarjoillaan kansalle live-trailereita ja muuta tanssillista ohjelmaa.

Lapset on huomioitu kivasti. Vähän isommille on tarjolla oikeita tanssikursseja ja pienemmille puistojamit. Menimme eilen tyttöjen kanssa puistoon tarkoituksena osallistua jamitteluun. Kiipeilytelineet ja muu puistotoiminta vei tanssitunnista voiton, mikä osoittautui päivän mittaan huonoksi päätökseksi.

"Äiti, minua harmittaa kaikki!" (nyyhkimistä, tässä vaiheessa klo noin 21)
"Mikä sinua harmittaa?"
"No kun en yhtään saanut tanssia."
"Jos huomenna ei sada, ukki voi viedä sinut puistojameihin. Tänään pidettiin hauskaa puistossa, joka päivä ei ehdi ihan kaikkea mahdollista kivaa puuhata."

Sama alusta n kertaa.

"Äiti, minua harmittaa kun en yhtään saanut tanssia." (tässä vaiheessa klo on 22:05)
"Mene olohuoneeseen ja tanssi vähän aikaa. Tule sitten takaisin, kun olet tanssinut tarpeeksi." (vihaisen jääkarhun äänellä)
Touhukas palaa kohta takaisin ja nukahtaa vieläkin vähän nyyhkyttäen.

Tanssi, tai itke ja tanssi - kuten meillä Kuopiossa sanotaan.

Meikkipään parempi päivä

Lukijaillan viimeisenä etappina oli Make Up Store, jonne meidät oli kutsuttu kuulemaan muutama pikavinkki, kuinka voi häivyttää kasvoilta "juu en nukkunut oikein viimekään yönä ja tässä on vähän kaikenlaista" -lookin. Tämä sopi oikein hyvin, ostoslistallani oli muutenkin huuli- ja poskipuna kuluvan vuosikymmenen sävyissä.

Piia ja Moona ottivat meidän vastaan asiantuntevalla ja lämpimällä otteella. Näillä daameilla oli aidosti pilke silmäkulmassa - enkä puhu pelkästään glitteristä. Minä pääsin meikkipääksi, kun Moona (aka Miss Magic) teki taikojaan.


Tässäpä teillekin vinkit:

• Kulmat ojennukseen ja vähän väriä (itsehän olin edellisenä päivänä tehnyt korkeintaan kerran kuussa tapahtuvan kulmien nyppimisen, joten tämä vaihe hoitui nopeasti).
• Luomiin vaaleata sisäkulmaan ja kenties tummempaa ulommaksi. 
• Rajaus ja ripsari. 

Kuva Miima

Seuraavaan vaiheeseen täytyy hetkeksi pysähtyä. Nyt kun olen reilun kuukauden verran panostanut ulkonäkööni eli meikannut työaamuina, olen ahkerasti käytellyt valokynää, kun sellainen käyttökuntoisena sattui meikkipussista löytymään. Jos haluaa korostaa tummia silmäpusseja, kannattaa tehdä kuten minä tein, eli sutia valokynää suoraan silmän alle. Jos sen sijaan haluaa mieluummin häivyttää tummat silmänaluset, on syytä käyttää siihen tarkoitukseen sopivaa tuotetta. Minä en nähnyt itseäni peilistä prosessin aikana, tässä häivytyskohdassa panin merkille, että yleisö näytti siltä kuin kasvoillani olisi heiluteltu taikasauvaa. Ehkä silmäpussiongelmani on laajempi kuin haluan myöntää... Siis:

• Häivytä ja tasoita punaisuudet sekä tummat alueet haluamallasi tavalla. 
• Sipaus puuteria ja poskipunaa. 
• Huulikiilto. 
• Tadaa, valmis!

Minulle meikkausvinkit olivat tervetulleita. Kun joka tapauksessa meikkaan säännöllisesti, niin muutamalla pikkujutulla saan lopputuloksesta paremman. Ostoslistan tuotteisiin sain konsultointiapua ja lisäksi sain muutaman tuotteen lahjaksi, kiitos vain. 

Piia ja Moona toistivat niin monta kertaa kehoituksen tulla käymään ja kokeilemaan tuotteita, että kävin siellä pari päivää myöhemmin uudestaan. Halusin taikasauva-efektin käyttööni ja lisäksi kehitin itselleni pakkomielteen makean värisestä rajauskynästä. Eräällä lukijaillan ihanista naisista oli tosi kauniisti rajatut silmät, minkä lisäksi ihastelin hänen testaamiaan sävyjä uudeksi väriehdokkaaksi. Minunkin oli lopulta pakko saada uusi rajauskynä! Katsottiin myyjän kanssa pari vaihtoehtoa, mentiin tutun meikkituolin ääreen ja sähäkkä turkoosi valikoitui kokeilemalla. 

Vaikka kaikissa kosmetiikkaa myyvissä paikoissa tarjotaan palvelua, on mulle jäänyt vähän epäselväksi, miten eri tuotteita voi oikeasti kokeilla. Sitä tulee huiskittua huulipunaa kämmenselkään ja luikittua pikaisesti kassalle. Yleensä testiraidat pyyhkiytyy lopuksi omaan käsilaukkuun tai farkkuihin. Erityisesti tuon minun mittakaavassani villin rajauskynän kanssa oli loistavaa saada kokeiltua väriä oikeasti luomelle. Ei tarvinnut arvailla, miltä se näyttää lopullisessa käyttökohteessa. 

Olen muutaman viikon ajan käyttänyt Make Up Storen tuotteita. Osa vaatii ehdottomasti opettelua, niissä on väripigmenttejä koko rahan edestä. Parabeeni-kyttäreille tiedoksi, että tämän otoksen perusteella joissakin tuotteissa sitä on, toisissa ei. Ensivaikutelma tuotteista on tosi positiviinen, esimerkiksi mainitsemani rajauskynä pysyy koko päivän kauniin värisenä ja suttaantumattomana. 

Kaiken tämän jälkeen mulla on uusi ongelma: liian pieni meikkipussi.

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Pientä kesäkivaa

Lukijaillan päätteeksi tein pikaisen ostoskierroksen Matkuksessa. Kaipasin täydennystä tyttöjen teeppari -ja leggins-osastolle. Perheemme pyykkivastaava on joutunut iltaisin puutarhurin ja rantavahdin töihin eikä ehdi hoitamaan hommiaan, joten puhtaita vaatteita saatiin tällä kertaa käyttöön näin.

Heppapaita Esprit, muut NameIt. Ylärivi isommalle, alarivi pienemmälle.

Nauravainen sai kesäisemmät kengät. Tähän saakka hänen kesäjalkinevaihtoehtonsa ovat olleet lenkkarit tai ei kenkiä ollenkaan. Omalla pihalla jälkimmäinen toimii, mutta puistoon tai kaupungille on uskoakseni suositeltavaa laittaa kengät jalkaan.

Kuva Crocs

Itselleni etsin Lauran ja parin muun inspiroimana raitajakkua. Niitä löytyikin kokonaista kaksi kappaletta. Vastoin kaikkia todennäköisyyden lakeja toinen oli minulle sopiva, enkä myöskään harmitellut sitä, että jakku oli sijoitettu alerekkiin. Kaapista löytyy farkut ja punainen paita, eikös siitä tule hyvä setti?

Jakku Seppälä, loput Kappahl

Pelisääntöluonnosten hengessä mainittakoon, että saimme Jesper Juniorilta ja Crocsilta alekupongit (20-30%). Mainitut ostokset olivat omakustanteisia.

Paidan voitti...

I <3 Kuopio-teepparin arvonta on ratkennut! Onnen henkilönä toimi Mies, joka marssi keittiöön, kysyi "Hei, mitäs nää on?" samalla kun alkoi availla lippuja. Todistettavasti ensimmäisenä nousi Miiman lappu. Onnea Miima! Lähetä yhteystiedot tai jos jäätelökakkua on vielä jäljellä, voin harkita kotiinkuljetusta. 

Lohdutuspalkintoa kaipaavat voivat olla yhteydessä Kuopion kaupungin palveluneuvontaan. Lähettämällä hyvät perustelut ja kotiosoitteen sieltä saa makean I <3 Kuopio -rintamerkin. Tarkemmat ohjeet täältä. 

PS. Nordean mainostus oli työtapaturma. Leikkaan kauppalistat ja sekalaiset muistilaput yleensä paperinkeräykseen tuomituista avatuista kirjekuorista. Näin tälläkin kertaa.

Hyvän mielen ilta Matkuksessa

Väri-epä-suora sekä Tuumat ja tuokiot blogien kirjoittajat järjestivät yhdessä Matkuksen kauppakeskuksen kanssa täydellisesti nappiin menneen lukijaillan. Paikalla oli 13 ihanaa naista sekä yksi charmantti pikkumies. Tapasimme ravintola Bella Romassa. Kun pöytään kannettiin valtava kulhollinen pehmistä raparperipiirakan seuraksi, tiesin että mikään ei voi mennä pieleen. Nautimme aluksi simppeliä, herkullista kesäillan iltapalaa.

Suolaista piirakkaa ja vihreä salaatti mansikoilla.

Emäntämme Satu kertoi meille Ikanon kauppakeskuskonseptista, missä Ikea ja perinteinen ostoskeskus tuodaan saman katon alle. Kaikki ovat tervetulleita syömään ja ostoksille, erityisen hyvin on kuitenkin huomioitu lapsiperheiden viihtyvyys. Leikkipaikkoja on kauppakeskuksessa kolme, ja ainakaan meidän lasten kanssa ohimarssi ei onnistu koskaan, vaan jokaisen kohdalla pysähdytään kiipeilemään, tutkimaan ja laskemaan pyllymäkeä. 

Minähän sanoin! Mielettömän hyvää! Ja paljon!

Varikolla ei pienimpien kanssa tarvitse käydä perinteiseen tyyliin vaipparoskiksen hajuisessa invavessassa, vaan käytössä on reilun yksiön kokoinen rennosti sisustettu perhehuone, jossa voi kaikessa rauhassa vaihtaa vaipan, tankata välipalaa, leikkiä ja vaikka lukea kirjaa. Jos tutti tai vaipat jäi kotiin, Jesper Juniorista saa apua ensihätään, vinkvink! 

Meini, Hanne, Birgit ja Satu

Tenava-tiistait ovat kesätauolla, elokuun lopussa ne palaavat taas kalenteriin. Ohjelmassa on monenlaista puuhaa, kilpailuja sekä aina toimiva hitti: pomppulinna. Tässä kohdassa en voi olla mainitsematta henkilökohtaista suosikkipalveluani Ikean lapsiparkkia, minne yli 3-vuotiaat lapset voi jättää hetkeksi viihtymään pallomeren ja keittiöleikkien pariin, eikä lapsiraukkoja tarvitse raahata mukaan tylsille ostoksille (jesss!).

NameItin tyyliin. Pinkki rusettivyö on niin hieno! 

Meini Jesper Juniorista, Hanne NameItistä ja Birgit Seppälästä kertoivat edustamistaan yrityksistä sekä mallistoista ja vastailivat kysymyksiin. Lisäksi saimme yllätyspussukoita, joista paljastui mm. juomapullo, katuliituja sekä muistivihko. Kiitos tietäväiset ja energiset naiset!

Meini esitteli paikallisen Niinuskan uniikkeja tuotteita.

Pistäydyin muutamassa liikkeessä ennen virallisen osuuden alkua, ja kun saimme lisäksi mainitut esittelyt, niin täytyy sanoa että tarjolla olevaa mahtavaa palvelua pitäisi käyttää enemmänkin - erityisesti omien vaate- ja kosmetiikkaostosten tekemisessä. Täsmäisku alennusmyynteihin on kalenterissa, kaikkia hipelöimiäni ihanuuksia en tällä kertaa saanut mukaani.

Seppälän herkulliset värit, Crocsin Kitty-purkkarit ja yllätyspussit... arvaakohan kukaan mistä?  

Oli suorastaan täydellinen tyttöjen hömpöttelyilta! Hyvää ruokaa, hauskaa ja hymyilevää seuraa, vähän shoppailua ja sitä paljon puhuttua omaa aikaa. Niin ja tietty meikkijuttujakin, siitä lisää myöhemmin. Yksi ainoa asia minua jäi harmittamaan, nimittäin ettei ehditty leidiporukan kanssa kunnolla tutustua ja jutella. Sehän tarkoittaa yhtä asiaa: meidän täytyy tavata syksyllä uudestaan!

Isot kiitokset kaikille osallistujille! 

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.
Inspired by SouleMama.

M&M eli Miima and me @Matkus

Kesäkaverit

PMMP:n Kesäkaverit virittää takuuvarmasti riehakkaaseen kesätunnelmaan. Jos nyt tarkkoja ollaan, on kulunut monta vuotta siitä, kun vastaavissa merkeissä olen kesää viettänyt, mutta saa (ja joskus pitääkin) palata muistoihin ja leikkiä henkisesti villiä, vaikka olisi keittämässä puuroa tai istumassa puuduttavassa (virtuaali)kokouksessa. Kovin ovat muuten työelämässä lisääntyneet, virtuaalikokoukset nimittäin. Ihan hyvä.

Nykyään mun suosikkikesäkaveri on Lidlin Shandy. Puolet olutta, puolet limpparia. Tosi hyvää, nyt sitä taas saa. Rairai!

Henkisesti villi henkilö lisää diskopallo-efektin jääkaapista otettuun kuvaan korostaakseen villiyttään. 

Mainitun myymäläketjun alkoholiton olut jäi raskausajoilta vakkarituotteeksi jääkaappiin. Kesäisin Mieskin sitä ryystää hyvällä halulla, jos vesikiintiö on täynnä eikä promilleja toivota.

Mitä sinun lasissasi on kesäkuumalla?

Joojoo, hyvin ehtii vielä arvontaan!

Vielä muutama päivä aikaa voittaa ikiomaksi sympaattinen I <3 Kuopio -teeppari! Kliketi klik kuvasta.

Kun olen poissa

Otsikko ei suinkaan viittaa pysyvämpään lähtöön. Korvamadoksi oli luikertanut Eput jne. Nyt kun aasinsilta on selitetty puhki ja pilalle, voidaankin mennä asiaan.

Sillä välin kun minä ahkeroin päivät palkkatyön parissa, jatkuu elämä kotona omia polkujaan. Kuten arvelinkin, Miehellä ja lapsilla on mennyt loistavasti. Keittiö kotiin tullessani on tavattoman siisti. Saapa nähdä jaksetaanko sitä vielä pari kuukautta hinkata, niih!

Lisäksi...

• Touhukas on oppinut kirjoittamaan oman nimensä ja "ÄITI". Kirjaimet menee välillä hupsuun järjestykseen, mutta mitä pienistä. 
• Nauravainen oppii melkein joka päivä jonkun uuden sanan. Ja hassuja ilmeitä. 
• Aikaisemmat unikoulutukset on autuaasti unohdettu, öisin vieressäni potkii, pyörii ja kihnuttaa kaksi hikistä lasta. 
• Minusta on tullut se, jolta kysytään olenko muistanut laittaa lapsille aurinkorasvaa ja vaihtaa vaipan. 
• Minusta on tullut se, kenelle kerrotaan mitkä ovat lasten lempiruokia ja kuinka ruokapöytätemppuiluun kannattaa reagoida.
• Inventaariotietokantani ruokatarvikkeiden saldoista on korruptoitunut. Tuon kaupasta mitä pyydetään tai mitä sattuu. 
• Olen vastuussa auton katsastamisesta. Ei mutta - ainahan minä olen vastannut siitä. Jätän avaimet tiskille, otan kahvia, pinon keksejä ja akkainlehden. Kohta pitääkin jo lähteä. Tosi rankkaa.
• Vaikka olen usein illalla väsynyt, olen iloisempi, (henkisesti) energisempi, vapautuneempi, valoisampi - enemmän minä. 

Iltaisin ehtii hyvin puistoon ja kesään.

Mummulan taivas

Naurunuttura 

(säv. ja sov. Soili Perkiö, san. Hannele Huovi levyllä Karvakorvan laulupurkki)

Nuttura, naurunuttura,

mummulla, mummulla

Nuttura, naurunuttura,

ja ilo-ilo-ja-tulitustukka.

Mummulan taivas ei tummu, 

kyllä on hieno mummu!

Mummulan taivas ei tummu, 

kyllä on hieno mummu!

Nuttura, naurunuttura,

mummulla, mummulla

Nuttura, naurunuttura

Hymy-hymy-hymy hymykuoppa. 

Mummulan taivas ei tummu, 

kyllä on hieno mummu!

Mummulan taivas ei tummu, 

kyllä on hieno mummu!

Voi kun mummulan taivas ei koskaan tummuisi. 

Do you love Kuopio too? Voita paita!

Kuopion kaupungin markkinoinnin supernainen Kirsi sponssasi minulle Mutsien Kympille Kuopio-teepparin. Kiitos! Kuvan paidasta voit kurkata vaikkapa Liinan blogin kuvasta.

Toisen paidan Kirsi antoi arvottavaksi blogin lukijoiden kesken. Paita on valkea ladyfit, koko M/38* I <3 Kuopio -printillä. Voita itsellesi ihana kesäteeppari jättämällä kommentti 8.6. mennessä! Yksi arpa per nuppi, anonyymit jätättehän sähköpostiosoitteen, mistä voin tavoitella onnettaren suosikkia.

Onnea kisaan all Kuopio lovers! 

* Kokoa ei valitettavasti voi vaihtaa.