Joulutodistus

Kerroin aiemmin liikuntaharrastukseni aloittamisesta ja sen edistymisestä. Nyt on 10 kerran kortin 3 kuukauden aikaraja mennyt umpeen ja arvatkaas mitä! Vastoin kaikkia epäilyksiäni sain kuin sainkin kortin käytettyä eli kävin treenaamassa 10 kertaa! 10 krt / 3 kk ei sinänsä ole suoritus, jolla kannattaisi kauheasti henkseleitä paukutella, vaan 10 on enemmän kuin ei mitään! Ja toki joka päivä kertyy jonkinlaista hyötyliikuntaa: lumitöitä, kävelyä jne., että ei tässä sohvaperunaksi tartte itseään soimata. Puhumattakaan siitä, että kun erään kerran odottelin Hytkeen aulassa ohjaajaa, niin ovesta tuli rouvashenkilö ja sanoi minulle "Hei, tulin tutustumaan saliinne." Mutisin, että "Hei, mä tulin jumppaan. Heippa!" Mä oon niin sporttinen!

Senttejä tai kiloja en mitannut ennen enkä jälkeen rupeaman. Kunto kuitenkin selvästi koheni, samoin kuin vatsa- ja selkälihakset. Olen edelleen sitä mieltä, että TRX sopii erittäin hyvin keskivartalon lihakset hukanneelle. TRX on tekniikkalaji: viimeisillä kerroilla osasin tehdä tiettyjä liikkeitä oikein, niin että tuntuu eikä vain sinne päin. Parasta treenaamisessa oli kuitenkin se, että häippäsin kotoa, siinä olen ollut tosi huono. Oli ihanaa jättää äitiminä narikkaan ja muistella, että asuuko tässä ah niin urheilullisessa kehossani joku muukin.

Niin paljon kiltteyspisteitä keräsin vuoden mittaan, että joulupukki palkitsi minut uudella Hytkeen lahjakortilla. Jipii! Nyt on siis uuteen vuoteen luvattava, että ainakin seuraavat 10 kertaa käyn treenaamassa. Uusien lenkkareiden osto on tässä valossa täysin perusteltu ostos, eikö niin?

TRX:n lisäksi tekisi mieli mennä myös old school aerobic-tunnille, tiedättehän: perusaskel, kanta peppuun, grapevine... Viimeksi olen käynyt sellaisella noin 6 vuotta sitten. Kokemus oli tragikoominen. Jalat muisti askelkuviot kuin vettä vaan, ja vanhasta muistista tein useimmat oikein hypyn kanssa. Ei taidettu olla edes tunnin puolivälissä, kun vilkaisu peiliin ja omaan syvän punaiseen, valkoläikikkääseen naamaan toi reality bites -hetken, ja älysin hiljentää ennen sydänkohtausta.

Sitten vaan kaikille hyvät hytkeet huomisiin bileisiin!

Ja toivotaan, että tästä taloudesta loppuu joulusuklaat lähiviikkoina, kun syksyllä ostetut jumppahousut mahtuu vielä jalkaan. Suklaa ei ole peruste uusien housujen ostamiseen!

Tuokio

Perjantain perinne, joka jäi tällä kertaa jouluhössötyksistä toipumisen jalkoihin: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Luumumutakakku

Tänään olisi tuokio-päivä, en vaan ole jaksanut purkaa kameraa ja viikonpäivät on sekaisin muutenkin, joten tänään jotain muuta.

Jos joulutortut on nyt nähty, ja jääkaappiin on jäänyt ajelehtimaan luumumarmeladia, niin piilota se mutakakkuun. Suklaakiintiön täyttyminenhän ei ole mahdollista.

Alkuperäinen ohje on Pirkan, tässä hieman modattu versio. Uskoisin, että keitetyt luumut voi korvata sopivalla määrällä marmeladia.

Kuva täältä

Ainekset (16 annosta)

150 g Pirkka Luomu pehmeitä luumuja

3/4 dl konjakkia tai appelsiinitäysmehua

100 g voita tai leivontamargariinia

150 g tummaa suklaata

4 kananmunaa

2 dl sokeria

75 g mantelijauhetta

75 g mantelirouhetta

2 rkl kaakaojauhetta

1 rkl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vanilliinisokeria

(Pinnalle: tomusokeria tai kaakaojauhetta, lisäksi: kermavaahtoa tai vaniljajäätelöä)

1. Vuoraa irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohja leivinpaperilla. Voitele reunat.
2. Paloittele luumut ja pane ne kattilaan. Kaada joukkoon konjakki tai mehu. Keitä luumuja kannen alla 5-10 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella.
3. Sulata rasva miedolla lämmöllä kattilassa. Ota kattila pois liedeltä, lisää paloiteltu suklaa ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut.
4. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.
5. Yhdistä luumusose ja suklaa-rasvaseos ensin keskenään ja kaada seos muna-sokerivaahdon joukkoon varovasti sekoittaen. Sekoita mantelijauhe, mantelirouhe, kaakaojauhe, perunajauhot, leivinjauhe ja vanilliinisokeri keskenään. Lisää kuivat aineet taikinaan.
6. Kaada seos vuokaan. Paista 175 asteessa uunin alaosassa noin 35 minuuttia. (Pane leivinpaperi kakun päälle paistamisen loppuvaiheessa, jos pinta alkaa tummua liikaa.) Irrota jäähtynyt kakku vuoasta ja siivilöi pinnalle tomusokeria tai kaakaojauhetta.
7. Tarjoa mutakakku eli mudcake haaleana tai kylmänä kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa. Kakku säilyy useita päiviä jääkaapissa.
8. Huom! Kakun kuuluu jäädä keskeltä taikinamaiseksi.

PS. Vedän takaisin kaikki pahat puheeni BR-leluista. Paketti on odottanut noutajaansa lähipostissa parisen viikkoa, Itella ei vaan muistanut lähettää ilmoitusta, enkä tiedä miksei seurantakoodia tullut esim. tilausvahvistuksen mukana. Sori vaan BR, ollaan taas kavereita. Itella: mur!

Ihmeellisiä juttuja

Jouluumme kuului...

...odotettuja, syvää kiitollisuutta ja onnellisuutta herättäviä asioita kuten hyvää ruokaa ja juomaa rakkaassa seurassa, lasten ja aikuisten riemua ihanista paketeista, jännittävä kuusivarkausretki sekä järkeviin lukemiin palannut ulkolämpötila.

...suoranaisia ihmeitä olivat seuraavat: kukaan ei ole kipeänä (pientä räkää ei lasketa), joulukuusi on pysynyt toistaiseksi pystyssä, lapsilla ei ole uusia patteja päässään sekä Miehen neljättä päivää kateissa ollut pankkikorttikotelo ilmestyi yllättäen eteisen lipaston päälle omalle paikalleen.

Vaan tiesittekö, että näin voi tehdä?

• Pese peruna, älä kuori. 
• Töki haarukalla reikiä ja kääri peruna talouspaperiin.
• Laita peruna lautaselle mikrokuvun alle mikroon. 
• 3 min, ping. Käännä peruna. 3 min, ping.
• Tsadaa, peruna on kypsä ja herkullinen. 

Uskomaton juttu.

Lost and found

Blogin piti olla joululomalla, pakko kuitenkin kertoa yksi tarina, ettei tule sellaista kuvaa, että joulun odotus meillä on vain joulupukin halailua ja glögin ryystämistä.

Perjantaina ennen siivoojien tuloa järjestellään paikkoja ja saadaan pienten riitasointujen säestämänä Miehen kanssa pestyä ja sulatettua jääkaappikin. Tehdään lähtöä siivojien tieltä kauppaan. Mies ei löydä mistään korttikoteloaan. Kiukkua. Lounastakaan ei olla syöty.

Päästään Kitymarketin pihaan. Siellä on pari muutakin autoa. Mies saa allergiareaktion ja jää autoon. Anoppi, minä ja Nauravainen lähdetään urheasti kauppaan. Touhukas on luojan kiitos sijoitettuna mummolaan. Hotkitaan patongit, ostellaan joululahjoja, joita BR-lelut ei koskaan toimittanut. Huomaan, että pakastekinkut ovat loppuneet ja anoppi on kadonnut. Soitan anopille ja käännän hetkeksi selkäni ostoskärrylle, jonka istuinosassa Nauravainen istuu.

Nauravainen makaa naamallaan maassa. Nostan hänet ylös, lapsi itkee, minä itken. Haahuilen hetken sekavana kaupassa. Lapsi on tajuissaan, ihan kuutamolla jotenkin. Maksan ostoksen, poistun. Mies tulee vastaan. Ensiapuun. Teen kaikkeni, ettei lapsi nukahda autoon. Mikähän soittoääni puhelimeen jäi?

Odotamme vain 1,5 h. Nauravainen touhuilee iloisena koko ajan. Lääkäri on neuvolasta tuttu ihana nainen ja äiti, joka puhuu kaunista Pohjois-Karjalan murretta. Passittaa kotiin ja lohduttaa, että näitähän sattuu.

Illalla tilataan pitsat ja juodaan siideri puoliksi. Pari jaksoa Breaking Badia. Nauravaisella on onneksi nuha, joten hän herää omatoimisesti yöllä noin tunnin välein itkien ja möyrien todistamaan, että ei ole aivovauriossa vaan normaali.

Tänään lapset ovat vielä toistaiseksi elossa. Kuopiosta on löytynyt yksi kauppa, josta saa soittorasioita. Huraa! Miehen pankkikortit ovat edelleen hukassa. Jännitän saiko Nauravainen imeskeltyä ensiavun leluista noroviruksen vai kaksi.

Huhhuh.

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Kiitos kaikille lukijoille tästä syksystä! 

Joulu hiipii lähemmäksi

Jahas, 5 yötä jouluun. Tilannekatsaus:

• Tiistai-iltana kävi Miehen täti perheineen. Mua hengästyttää vieläkin. Sen lisäksi, että tytöt sai kirjoja ja mekkoja, ja täti oli tehnyt jotain pientä. Valtavasta pahvilaatikosta paljastui 2 valtavaa kuivakakkua, 5 pussillista mielettömän meheviä korvapuusteja ja pari pakasterasiallista ruokaa tavallisen kiireisen päivän varalle. Lisäksi hän toi tuliaisia toiselta Miehen tädiltä: jättipussillinen lahjoja ja aivan upea piparkakkukartano. Joululeivonta, check. 
• Kappas vaan, katsotaanpa kalenteriin. Perjantaina klo 12:00, Grouponin kautta ostettu siivous 3 h. Joulusiivous, check.* 
• Joululahjapuolella menee osittain hyvin. Ifolor lähetti joulukortit, kalenterit ja kirjat hyvissä ajoin, kiitos siitä. Muualta haalittu sekalaisia muita paketteja. Murheenkryyninä on BR-Lelut, joiden kanssa homma ei ole tänä vuonna lähtenyt ollenkaan putkeen. Ensimmäinen tilaus ei mennyt perille lainkaan. Nyt tilauksen seuranta sanoo Page not found, mikä ottaa älyttömästi päähän, koska siellä on tulossa mm. se ainoa asia, mitä Touhukas on monet kerrat toivonut eli soittorasia. Asiakaspalvelu ei vastaa sähköposteihin eikä puheluihin. Kirjakauppa ehtisi nippa nappa ottaa loppukirin ja toimittaa ne parit puuttuvaa kirjaa. Joululahjat, pending.
• Joulupukkikeikasta aloitettu alustavat neuvottelut naapurin kanssa. Joulupukki, looking good.
• Ruokakauppa... Asenne ratkaisee. Ostoslista, not started.

Jos joku kysyy: ei, en tehnyt itse. Ostin myyjäisistä. Oli mielestäni vastustamattoman suloinen.

Kriittisellä polulla siis pari nettikaupan toimitusta ja plan b, joulupukkineuvottelut, marketissa juoksentelu sekä rauhoittuminen. Not bad.

* Ennen tuota ajankohtaa on järjesteltävä kaikki lelut ja sekalainen roina, lajiteltava puolen vuoden aikana kertyneet "tärkeät paperit" ja mielenkiintoiset lehdet jne. Silti - aika kiva joululahja minulta minulle, eikö?

Lahjontaa

Suklaaluumuista, Kouvolan lakuista, tiramisu-valkosuklaamanteleista sekä parista vanhasta hillopurkista - siitä on maailman ihanimpien kerhotätien joululahja tehty.

Herkut: Punnitse ja säästä. Tietääkö joku, mitä säästä kys. firman nimessä tarkoittaa? Herkkuja tulee punnittavaksi paljonkin, joskus jopa mysliä, linssejä tai papuja. Kassalla käymisen jälkeen en tunne säästäneeni hirmuisesti.

Onneksi tuli tällä(kin) kertaa lapioitua reilusti herkkuja pusseihin. Valkosuklaamantelit on älyttömän hyviä. Ja suklaaluumutkin. Kouvolan laku ei petä koskaan. Nams! :)

Soijamaitoa ja uusia alkuja

Olen tavattoman hyvä aloittamaan elämänlaadun ja itseni kehittämiseen liittyviä projekteja. Useimmiten ne päättyvät pian aloittamisen jälkeen. Syksyn projekti oli lisätä kasvisruokaa ruokavaliooni. Tein pinaattilasagnea ja porkkanalinssikeittoa. Touhukas sanoi yök, söin ne kaikki itse. Onneksi kasvissosekeitto ja vihreistä linsseistä tehty keitto maistuu, mutta ei voi sanoa, että kasvisruoka olisi merkittävästi lisääntynyt meidän ruokapöydässä.

Mainittuun projektiin ja oman pihan härkäpapusatoon liittyen lainasin syksyllä kirjastosta kirjan Härkäpapua sarvista (Somersalo, Mattila, Tuomisto, Haimi 2007). Kirjassa on paljon hyviä vinkkejä ruoan valmistukseen ja energiaa säästävään säilytykseen, ja tietty paljon reseptejä alkupaloista jälkiruokiin ja leivontaan. Painotus on lähiruoassa ja vegaanisafkassa. Erityisesti kotimaisten viljojen ja juuresten käyttöön on paljon ohjeita, joita en olisi osannut kuvitellakaan. Jos olisi maidottomalla ja/tai vehnättömällä ruokavaliolla, kirjasta saisi paljon irti.

Olen tehnyt kirjasta kerran peruna-papusalaattia ja sen jälkeen olen uusinut lainan viisi kertaa. Meinasin sanoa, että voisin ostaa tämän omaksi alelaarista, mutta näemmä painos on myyty loppuun, joten en sano mitään.

Kuva Vegaaniliitolta

Viikonloppuna käynnistin juhlallisesti taas uuden projektin, nimittäin jääkaapin ja kuiva-ainevarastojen harventamisen, ja kaivoin kirjan esiin. Ensin tein jääkaapissa pyörineestä vaniljasoijamaidosta ja joulumyyjäisistä ostamistani spelttijauhoista pannaria. Ei tässä mitään vegaaneja olla, laitoin varmuuden vuoksi yhden kananmunan taikinaan. Ihan hyvää, vähän raakaa. En osaa ikinä paistaa pannaria kypsäksi, miksi se on niin vaikeaa?

Sitten vallan riehannuin ja tein myös omena-mannavanukasta, "yleistä jälkiruokaa Intiassa ja Välimeren maissa". Tein puolikkaan annoksen, tässä resepti kokonaiseen:

0,25 dl öljyä
2 dl mannaryynejä
2 dl omenasosetta
0,75 dl sokeria
7 dl kauramaitoa
2 dl vettä
1 tl jauhettua kardemummaa
0,5 g sahramia tai 2 tl kanelia
0,25 g muskottia

1. Mittaa kattilaan öljy ja mannaryynit. Kuumenna ja paahda ryynejä 5-10 min ahkerasti sekoitellen. Valmiissa ryyneissä on väriä ja ne tuoksuvat. Ok, helppo nakki. Öö mannaryynit vs. mannasuurimot, nyt on suurimoita ja löytyy vain 1 dl. Antaa mennä, tehdään pienempi annos. Tuoksu... taitaa haista vähän palaneelta, äkkiä seuraavaan vaiheeseen.
2. Lisää kattilaan omenasose, sokeri, kauramaito, kardemumma, sahrami ja muskotti. Varo, sillä kuumat mannaryynit räiskyvät. Kiehauta, laske lämpötilaa ja keitä noin 10 minuuttia hiljaisella lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes mannaryynit ovat valmiita. Sekoita varsinkin loppuvaiheessa ahkerasti, jottei seos ota pohjaan. Trallalaa, naapurin omenoista tehtyä sosetta jääkaapista. Ei ole todellista, haisee aivan kynsilakanpoistoaineelta!!! Siis mitä tälle on tapahtunut?!?! Eiiiii! Huh, pakastimessa on yksi purkillinen. Kauramaidon sijaan soijamaitoa, sitähän tässä oltiin hävittämässä. Mausteet, check check, kanelivaihtoehdolla mennään. 
3. Jaa vanukas annoslaseihin tai tarjoiluastiaan ja jäähdytä kylmässä. Ripottele pinnalle jauhettua kardemummaa ja koristeeksi. Jep, noin ja sitten eteiseen, heippa.

No, sanotaan näin ettei tuosta tule meille yleistä jälkiruokaa. Jotakuinkin syötävää siitä tuli, kanelia meni liikaa. Mies ei ole lämmennyt mun vegaani-ruokakokeiluille, joten arvatkaapa kuka syö kulhollisen mannavanukasta?

Teen vielä (ehkä) papujuurespihvejä, sen jälkeen kirja lähtee kirjastoon, pakastimesta paistetaan ranskalaiset ja kalapuikot, minkä jälkeen alammekin odotella kinkkua pöytään.

Kauneimmat joululaulut

Minä en kuulu kirkkoon. Kirkko ja erityisesti joululaulut kuuluvat kuitenkin minuun - oikeaan joulufiilikseen tarvitaan ehdottomasti yhteislaulua ja -nyyhkimistä. Ev.lut. kirkkojen Kauneimmat joululaulut on mielestäni erinomainen konsepti. Jopa minä olen tervetullut, vaikka en jäsenkorttia omistakaan. Lähikirkkoon on mukava mennä: tulee jonkinlainen yhteisöllisyyden tunne, kun näkee siellä ihmisiä, joita tapaa lähikaupassa, bussipysäkillä tai näkee haravoimassa pihojaan. Lähikirkkomme on viehättävä pieni puukirkko, rakennettu sotien jälkeen.

Mielestäni parhaimmat joululaulut ovat:

• 100% vollotustakuu: Varpunen jouluaamuna
• Hauskimmat Touhukkaan kanssa: Joulukirkkoon, Soihdut sammuu
• Paras uusimmista: Tulkoon joulu (tässäkin pitää nenäliina kaivaa esiin)
• Ihana lyhyt, silti niin tunnelmallinen: Joulun kellot
• Paras joululevy: Loirin joululevy, kenenkään muun ei pitäisi edes laulaa Tonttua
• Paras meininki: Happy Xmas (War is Over)

Meidän hifiosastolla on ollut viime aikoina vähän ongelmia. Onneksi Mies hankki kreivin tai oikeammin tontun aikaan uuden setin, että päästään luukuttamaan Loiria ja muita joululevyjä oikeiden kajareiden kautta.

Jouluyhteislaulut: joo vai ei mistään hinnasta?

Puuhanurkka: kankaiset pakettipussit

En ole koskaan ollut suuri paketoinnin ystävä. Lisäksi minua joulussa ahdistaa roska ja jäte, mitä juhliessamme tuotamme. Mieleeni muistui Soulemaman pakettipussit, ja kävin tuumasta toimeen. Ajattelin ostaa Ikeasta ruudullisia ja raidallisia kankaita. Lasten kanssa sinne saakka suoriutuminen kariutui kuitenkin jo ajatuksen tasolla, ja päädyin taas kerran kaivelemaan omia, anopin ja äitini kangaskätköjä. Lopputuloksiin olen sangen tyytyväinen. Ensi vuonna saatan askarrella näitä lisää, ja silloin suuntaan kangasostoksille kirppareille - vanhoista kankaista saa lystikkäitä lopputuloksia.

Vuoden 1978 kalenteripyyhettä tarvitaan taas.

Tähtipussukat on varattu salaisuuksille!

Täällä ehkä suuri konvehtirasia tai seurapeli? Kulkunen paljastaa urkkijan... 

Kukkuu, kenenkähän korvat sieltä kurkistaa?

Anopin joululiinan reinkarnaatio.

Hei tonttu-ukot hyppikää!

Mikä oli sinun suosikkisi?

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Tee mitä minä sanon

...älä kuten minä teen.

• Ei saa syödä liikaa suklaata, voi tulla huono olo.
• Ei saa huutaa toisille, niille voi tulla paha mieli.
• Täytyy mennä ajoissa nukkumaan, muuten väsyttää aamulla.
• Täytyy laittaa lämpimästi päälle, muuten tulee kylmä.
• Ei saa koskea silitysrautaan, se on poppa. Au.

Pulkkakatsaus

Minä kerron pari sanaa pulkista, olenhan pulkkamestari. Noin 20+ iässä kokoonnuttiin vanhan kaveriporukan kanssa kotikaupunkiin viettämään joulua kukin perheensä kanssa. Joulupäivänä kinkusta ja sukuloinnista oltiin saatu tarpeeksi, ja kokoonnuimme myöhään illalla pulkkakisaan paikalliseen laskettelurinteeseen, joka oli surkea laskettelurinne, mutta erinomainen pulkkamäki. Neljä laskijaa ylös, kaksi ensin maaliin tullutta jatkoon, kaksi karsiutui. Näin laskettiin, kunnes voittaja oli selvillä. On todellinen ihme, ettei koskaan katkennut käsiä tai kylkiluita tai tapahtunut vakavampia onnettomuuksia, laskettiin aivan ylhäältä asti.

Koska minulta puuttuu tiettyjä itsesuojeluun tarkoitettuja aivojen osia, olin aina mukana, useimmiten vähintään semifinaalissa - ainoana tyttönä. Kerran minä voitin! Oli oikeasti mahtavaa voittaa, koska pulkilla laskettiin sairaan kovaa ja se oli vaikeaa ja jännittävää. Parasta kuitenkin oli nähdä poikien epäuskoiset ilmeet ja itsetunnon muruset hangella, kun tyttö voitti. Siitä vuodesta ei enää koskaan puhuttu, minä kyllä muistan, kjäh kjäh.

Kuva täältä

No ne pulkat. Stiga tekee hyviä rattikelkkoja, mutta kertokaapa mitä tällä muovikaukalolla tekee? Minä en tiedä. Alamäessä se ei luista. Ohjautuvuus on erittäin heikko. Jos on yhtään irtolunta tiellä / maastossa ja vetää lasta pulkassa, etupää nousee ilmaan ja takapää kyntää lumessa. Hyvä puoli on tietysti se, että lapsi ei pääse tällä liian kovaa mäessä. Huono puoli on taas se, että vilkkaassa pulkkamäessä hänen päälleen ehtii laskea noin kuusi lasta, ennen kuin joku vetää hänet turvaan, alas asti tuolla pulkalla ei pääse. 

Kuva täältä

Vanha kunnon Sarvis. Aika hyvä, aika hyvä. Aikuisenkin alla jämäkkä. Hyvä ohjata. Hieman kiikkerä kisavauhdissa. Oikein hyvä ostos. Metallijalaksilla saa lisää käyttöikää hiekoitetuissa kaupunkiolosuhteissa. Kisassamme ei saanut käyttää metallivahvistettuja pulkkia. Joku tuleva diplomi-insinööri keksi, että siinä saattaa sormet katketa, jos ohjaava käsi jää pulkan alle, ja tällä kertaa insinööriä kuunneltiin.

Kuva täältä

The kisapulkka, Orthex. Vakaa jopa ultrakovissa vauhdeissa, ohjautuu erinomaisesti. Kisapulkkailussa ei jarrutella jaloilla ollenkaan, ohjataan käsillä ja toivotaan parasta, jos vauhdilta ja naamaan tuiskuavalta lumelta muistaa. Ostin meille tänään yhden tämmöisen, jos sitä äitikin taas pulkkamäkeen innostuisi... Touhukas saa laskea Stigallaan, kisapulkka on mulle varattu!

10 kuvaa kesään: joulukuu

Joulukuussa harmaa päivä, -8C. En missään tapauksessa valita, harmaa ilma ja valkea maa käy ihan hyvin. Järvi jäätyi alkukuun kovissa pakkasissa, itsenäisyyspäivänä pallopuun takana käytiin tiukkaa jääkiekkomatsia kulmakunnan pikkukundien kesken.

Marraskuun kuva olisi pitänyt vaihtaa. Huono rajaus ärsyttää ja vielä enemmän ärsyttää huijaus, koska eihän marraskuussa lunta oikeasti ollut, parina päivänä vain.

Viime yönä satoi taas lisää lunta. Valkoinen joulu - jipii!

Mitä silloin kelasin

Leopardikuningatar muisteli nuoruutensa musiikkia ja yllytti muutkin mukaan. Minun eka LP:ni oli Aatsipoppaa, jonka nimenomaisesti halusin siksi, että siinä oli Jonna Tervomaan Minttu sekä Ville. Myöhemmin sain Jonnan kasetin, voi että se oli paras! Itketti kauheesti se biisi, missä Jonna isänsä kanssa laulaa avioerosta.

Kuva täältä.

Carola Häggkvist oli myös mun suosikkini. Hän oli niin kaunis, iloinen ja taitava! Carolalta oli ainakin yksi kasetti ja yksi LP. Dingoa fanitin totta kai. Olin niin pieni, että keikalle en olisi voinut mennä yksin ja toisaalta vanhempani olivat varmaan telkkarista nähneet, millaista hysteriaa siellä olisi luvassa, eivätkä lähteneet saatille. Se oli suuri virhe ja vääryys, mitä en ole unohtanut.

Meille tuli hyvin varhain kotiin kaapeli-tv ja taivaskanavat. Se ei ollut niihin aikoihin vielä kovinkaan yleistä. Kun telkkarin musatarjonta oli Hittimittari ja Levyraati ja that's it, niin Sky ja Music Television räjäyttivät tajunnan! Musiikkimakuni oli siis hyvin monipuolinen ja kansainvälinen ja tiesin kaikki viimeisimmät hitit. Fanitin mm. jokaisen pikkutytön esikuvia, upeasti musiikillisilla avuillaan uraa luoneita Samantha Foxia ja Sabrinaa. Tunnistatko kuvasta myös nämä: A-ha, Milli Vanilli, Modern Talking, Heart ja Bangles?

Kaikki kuvat täältä

MTV:llä pyöri pitkään tanssiohjelma jostain New Yorkin klubilta. Vähän aikaa sitten bongasin vastaavan Springbreak-hengessä, missä jengi sheikkaa pyllyä bikineissä, Jenkeissä konsepti ei kai koskaan mene muodista. No, tämän tanssiohjelman tahtiin piti aikoinaan jorata olkkarissa ja vaihdella vaatteita. Mulla oli kuviteltuna täysin looginen tapahtumasarja, minkä päätteeksi juuri minut olisi kutsuttu kys. ohjelmaan tanssimaan. En pysty sitä tähän hätään rekonstruoimaan, ja olisinkohan ollut koulussa tai hammaslääkärissä, kun ne tulivat minua kotoa hakemaan. Halusin myös MTV:lle VJ:ksi (video jockeyksi eli videoita spiikkaamaan), mutta ei sekään ovi auennut. Voivoi.

Suomalaisen musiikin saralta täytyy luonnollisesti mainita suomiräpin edelläkävijät Raptori ja Bat&Ryyd (terveiset Ripulle!) sekä muuten vaan sympaattiset Ressu Redford, Neon 2 ja Suurlähettiläät. Sukkahousuheviin tutuistuin Helloweenin kautta. Siitä piti tykätä, kun yhden kaverin isovelikin tykkäs. Se juttu ei toiminut - ei isoveljen eikä sukkahousuhevin kanssa.

Kokoelmakasetit olivat pitkään kova juttu. Radiosta, levyiltä tai iskän tekemän viritelmän kautta taivaskanavilta äänitettiin kaseteille omia sekoituksia. Miten näille nykyajan kersoille selitetään, mikä on kasetti? "Siinä on kaksi puolta ja sitä voi kelata. Niin, ei tuplaklikata, kelata. Joskus nauhat menee sotkuun tai ryttyyn ja sitten se on rikki." Mulla on vanhempieni vintillä myös lukuisia videonauhoja musavideoista, olisi mahtavaa katsella niitä joskus, jos elämä peltikaton alla helteissä ja pakkasissa ei ole nauhoja tuhonnut.

Minä en koskaan pitänyt Hanoi Rocksista, Princestä tai Michael Jacksonista. Salaa diggailin Juicea ja Rauli Badding Somerjokea, niitä kuunneltiin autossa, mutta sitä ei voinut julkisesti paljastaa.

Suurin yksittäinen fanituskohteeni yli kaiken on Madonna. Häntä jaksoin palvoa pidempään kuin ketään muuta. Jossain vaiheessa into hänenkin musiikkinsa viileni. Kävin kuitenkin katsomassa Madonnaa livenä kymmenisen vuotta sitten, ja hän on upea! 

Kuva täältä

Jääköön menneisyyden muistelot tähän, vaikka juuri olisin päässyt listamaan vähemmän noloja nimiä. Musiikilla on iso osa elämässäni, muistan tarkkaan mihin elämäntilanteisiin ja ihmisiin tietty musiikki liittyy. Vuosiluvut katoavat päästä, mutta vanhojen tuttujen biisien kuuntelu herättää muistoja ja tunteita.

Uusimpina ihastuksina mainittakoon hengästyttävän upea Chisu ja meidän aikojemme Runeberg Paleface. Jos jotain odotan töihin palaamiselta, niin se on työmatkoja ja työpäiviä, jolloin voin rauhassa kuunnella musiikkia. Nykyään en tunnu löytävän mistään aikaa musiikin kuuntelemiseen (Ipanapaa ei lasketa).

Loppuun biisi, joka aina saa peppuun liikettä ja sisäisen auringon loistamaan. Ja täytyy sanoa, että Madonnan look on kestänyt aikaa huomattavasti paremmin kuin monen muun, vrt. kollaasi yläpuolella. 

Musiikin iloa päivääsi!

Täppäikonin eli faviconin lisääminen

Jos ihmettelet, miten olen osannut koodata blogiini hienon sinisen mökin, joka näkyy selaimesta riippuen osoiterivillä ja/tai selaimen täpässä, niin minäpä kerron.

Avainsana on favicon, joka on 16x16 pikselin kokoinen pieni kuva.

• Etsi ja tallenna itsellesi favicon-kuva, Google auttaa.
• Mene Bloggerin Layout-sivulle.
• Ylimpänä vasemmalla on favicon-gadgetin laatikko, Edit.

• Lisää tiedosto, Save. 
• Save arrangement vielä Layout-sivun oikeasta ylälaidasta.
• Sitten tulee kohta, missä ei kannata menettää uskoaan. Muutos ei nimittäin välttämättä näy. Tyhjennä välimuisti. Muutos ei välttämättä vieläkään näy, mutta se on siellä, trust me. Voit vaikka tarkistaa joltain muulta koneelta. Jostain syystä faviconit tallentuvat välimuistin syviin uumeniin, eivätkä ihan heti päivity. 

Olipa helppoa!

Viikonloppu mummolassa

Tuleen tuijottajat.

Arvatkaa Touhukas ukin ja mummon kanssa teki?

Pakastettuja kesän värejä.

Monenlaista pitsiä. 

Pippareita.

Mummo auttaa!

Heippa kulta

Itsenäisyyspäivää ja -iltaa kanssamme vietti kaveriperhe, joilla on suurin piirtein samanlainen lapsikokoonpano kuin meillä. Vähän ennen vieraidemme lähtöä Touhukas oli omassa huoneessaan päiväunta haeskelemassa. Kun eteisestä alkoi kuulua pukemisen ääniä, Touhukkaan huoneesta kuului äänekästä draamaitkua: "Haluan sanoa heipat!" (Neljä kertaa ei siis riittänyt.)

Lähes kolmevuotias herrasmies meni toppahaalari päällä Touhukkaan luokse, moiskautti pusun poskelle ja sanoi "Heippa kulta!"

Jälleen yhden huonosti nukutun yön jälkeen herkistyin kyyneliin, snif. Heippa kultamuruset, nähdään taas!

PS. Huomaan aina itsenäisyyspäivänä, että meillä ei ole yhden tai kahden kyntttilän kynttilänjalkoja. Tämä on sukuvika, koska lapsuudenkodistani olen oppinut konstin saada juhlavalaistus kuntoon ilmankin. Otetaan joku lasipurkki, pannaan sinne hiekkaa ja tökätään kynttilät hiekkaan. Ehkä hieman arkisen näköistä sisäpuolella, juhlavan näköistä naapureille. Kulissit kuntoon!

PS2.Jälkkäriksi meillä oli skyr-kakkua. Helppoa ja tosi hyvää!

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Suurimmat yllätykset

Tämä postaus ei koske joulupaketteja, vaikka tänään jouduin ihmeellisen ostoshysterian valtaan Lindexillä ja NiiloIlon synttärialessa. Vaan, rakas ystäväni saa ihan kohta vauvan. Peukut kramppaa jo, ja hän on usein mielessä, vaikka en ole saanut soitettua (palaan tähän alla).

Minä en ole koskaan väittänyt, että vauva tai lapset eivät muuttaisi elämääni. Koska muuttaahan ne, ihan kokonaan. Vaikka edelleen rakastan sushia, ystäviäni ja nopeaa hihitysolotilaa kuoharilasillisen jälkeen, on elämä äitinä ja lapsiperheessä tuonut monta yllättävää asiaa eteen. Jos totta puhutaan, niin ensimmäisen raskauden aikana ei osannut oikein ajatella asioita synnytystä pidemmälle, korkeintaan mietti vaatteiden ja erinäisten muiden tarvikkeiden hankintaa, joten sikäli yllätyksiä on totisesti tullut. Alla listaa sekalaisessa järjestyksessä.

• Jollain tasolla ymmärsin, että lapsesta pidetään huolta 24/7. Kun ensimmäisinä viikkoina vauva syö ja syö tuntikausia päivät ja yöt, myös silloin kuin minä olisin halunnut syödä tai nukkua - alkoi vähitellen tajuta, että tää on nyt tätä, ihan koko ajan.
• Kun sitten vähitellen myönsi, että ehkä tästä lapsesta voisi hetkeksi irrota, niin sepä olikin vaikeaa! Ensimmäisiltä kampaajareissuilta tulin juoksujalkaa kotiin, ekan yön yli keikan vilkuilin koko ajan puhelinta. Touhukkaan ensimmäiset päivähoitopäivät olivat raastavia, kun hän jäi itkien eteiseen ja minä lähdin itkien töihin. Mutta näihinkin tottuu, vähitellen. Ja myös nauttii niistä hetkistä, kun saa olla yksin.
• Elämäni ei ole koskaan ollut näin ohjelmoitua ja hetkistä kuin nyt. Ei puhettakaan mistään maataan koko päivä sohvalla -viikonlopuista. Jos lapsilla ei ole kovaa kuumetta, heidät täytyy ulkoiluttaa ja riehuttaa pari kertaa päivässä, että homma pysyy raiteilla. Syöminen ja unet tapahtuvat about samassa rytmissä joka päivä. Tuntuu, että koko ajan kiire ulos tai ruokaa laittamaan tai syömään tai nukkumaan. Ja tuntuu, että joku muu kuin minä määrää, milloin nukutaan (vai nukutaanko ollenkaan) ja milloin valvotaan (joojoo, herätään taas huomenna klo 6:30).
• Vaihdoin jossain välissä kännykkäliittymää: 500 min puhetta ja 1000 tekstaria kuussa maksaa jotain. Hahah. Ettäkö joskus ehtisi jollekin soittaa? Äidilleni puuskutan yleensä puhelimessa matkan kerhoon Touhukasta hakemaan ja kavereiden kanssa sattuu noin 1-2 krt kuussa sellainen hetki, että molemmissa päissä on edes hieman hiljaisuutta ja mahdollisuus keskittyä keskusteluun.
• Lapset yhdistävät. Olen saanut monta kivaa kaveria, joiden kanssa olisin tuskin missään tekemisissä, jos emme olisi samanlaisessa elämäntilanteessa saman hiekkalaatikon äärellä. Tosin ei niitäkään kauheasti ehdi nähdä, mutta teoriassa tää on hyvä asia.
• Tiesin, että lapset voi olla hauskoja, mutta että ne osaavat olla niin viisaita ja vitsikkäitä jo heti kun osaavat vähänkään puhua. Aivan mahtavaa! Harmi, ettei läheskään kaikkia heittoja saa ylös.
• Odotin, että vastasyntynyttä pitäisi kanniskella illat ja yöt, kun se karjuu. Ei tarvinnut. Sen sijaan Touhukkaan yöpiina kesti noin 10 kk - 2 v välisen ajan. Pikkusiskonsa näyttää toimivan samalla tavalla. Tunnin parin välein herääminen on kidutusta. Mitkään päikkärit ei auta, välillä on pakko saada nukkua edes 5 tuntia, että pysyy älyissään. (Tuo joulupukki vaan valokynä, on käyttöä.)
• En olisi uskonut, että tyttöjen isovanhemmat menevät niin sekaisin. Miten paljon iloa ja onnea nämä meidän pienet tyypit tuovat niin monille, se on ihanaa!
• Ajattelin, että omiin lapsiin osaisi suhtautua jotenkin kriittisesti. Ei voi. Ne ovat parhaita, kauneimpia ja yksinkertaisesti täydellisiä. Joskus vähän rasittavia, mutta tosi harvoin.

Tätä normaalia, aivan tärähtänyttä meininkiä.

Hyvin se menee T, muista hengittää!

Puuhanurkka: jouluiset kirjekuoret

Jos sinunkin suonissasi virtaa pula-ajalta periytyvää verta, joka velvoittaa sinua uusiokäyttämään kelpoja roskikseen tuomittuja asioita, niin tässä pieni puuhavinkki!

Pihistä roskikseen menossa olevasta kuormasta läjä käyttämättömiä kirjekuoria, joissa on minkä tahansa organisaation vanhentunut graafinen ilme. (Graafisen ilmeen uudistus on muuten paras business idea ikinä, niin paljon roinaa menee uusiksi puljussa kuin puljussa, että ei mitään rajaa!)

Leikkele lehdistä tai lahjapaperista sopivia palasia. Ota liimaa ja peitä palasilla organisaation yhteystiedot ja tuo auttamattomasti vanhentunut logo. Lisää tarvittaessa muihin kohtiin tarroja tai tussia.

Tadaa, persoonalliset kirjekuoret ovatkin valmiit!

Noh, ehkä en ala tätä ideaani kaupata Anu Harkille, Strömsöhön enkä edes Neppajymykerhoon, mutta kirjekuoret pääsevät lopulta toteuttamaan elämäntehtäväänsä ja joulukortit pääsevät ehjänä perille. :)

Elän valheessa

Aijai, kyllä joulukuu on ihanaa aikaa! Viime vuonna Touhukkaalle ei vielä tontuilla uhkailu mennyt oikein perille. Mutta nyt voi tonttu-kortin vetää esiin, ja saada vähän rotia ruokailuun tai päikkäreille rauhoittumiseen. Yritän olla käyttämättä sitä yli viisi kertaa päivässä, ettei konsti koe inflaatiota.

Viime päivien vähän väliä toistuva kysymys on: "Onko jo uusi päivä?" Touhukkaalla on pari paperijoulukalenteria ja suklaakalenteri. Jälkimmäisen avulla saa näppärästi uhkailtua motivoitua aamutoimet hurjan tyylikkäästi pakettiin.

Voi kun meillä ois joulu ainainen!

Kalsarigallup

Mittari sanoo -18C. Se käy minulle.

Lapsilla on villaa ja merinovillaa, ohutta ihoa vasten ja paksumpaa haalaria toppahaalarin alle. On Ruskovillaa, Poppia ja sekalaista minkä lie tädin neulomaa. Lammastöppöset on ja nahkarukkaset ja sitä sun tätä, pienet pärjäävät.

Minä sen sijaan alan hyvin pian palella, puistossa seisoskellessa jo parissa pakkasasteessa. Nyt kysyisinkin teiltä, mitä pitäisi pukea alle? Periaatteessa inhoan kalsareita ja sukkahousuja, käytännössä olen joutunut laittamaan periaatteeni roskikseen jo ajat sitten. Mulla on vuosia vanha Craftin tekninen alusasu. Tuntuu, että tekniikasta on jäljellä etupäässä nyppyjä ja reikiä saumoissa. No ei vaan, on se about käyttökelpoinen, mutta tekokuituinen, sähköistää kaiken ja epämääräisesti epämiellyttävä.

Ruskovillan tuotteita olen mietiskellyt. Aika arvokkaita ovat, lörpähtääkö ne vai pysyykö kuosissa? Lasten tuotteet eivät ole menneet miksikään kovassakaan käytössä. Jaksaisinko pestä käsin, paha paikka.

Ei hymy hyydy Ruskovillan kalsongeissa! Kuva täältä.

Lidl myy ajoittain jotain merinovilla-asioita. En tiedä, miksi en ole ottanut koeajoon. Kaveri kehui niitä ja eivät ole hinnalla pilattuna. Haltin alusasun nousu ja tuho nähtiin Miehen käytössä joku vuosi sitten. Se meni ennätysajassa niin rikkinäiseksi ja nyppyiseksi, että niitä ei tulla meidän vaatekaapeissa näkemään.

Raappahousutko on torilta ostettava? Kertokaa mulle! Kaupan päälle saa antaa kenkävinkkejä, joulun jälkeen haukkana alennusmyynteihin ja ilman lämpimiä talvikenkiä en kotiin tule.

Sunnuntain ja maanantain voittajat

Sunnuntaina...

• Piti tulla tuulessa kuivuneet raikkaat lakanat. Tuli ryttyiset puoli päivää märkänä koneessa maanneet lakanat, jotka leviteltiin lumimyräkän takia ovien päälle sisälle.
• Piti hakea yksi juttu. Sain lisäksi kaksi kassillista kirjoja ja palapelejä sekä uunituoreen ruislevän.
• Piti tehdä ekologiset ja kauniin persoonalliset kirjekuoret joulukortteja varten. Tuli älyttömästi hommaa ja... no, tosi persoonalliset kirjekuoret.

Maanantaina

• Piti arpoa voittaja. Ja voittaja on, tättärää: MEHTÄEMÄNTÄ! 

tjaa..meikäläinenhän ei ole näitä pikkujouluja viettänyt sitten vuoden 2003..aina töissä tai himassa tanavien kanssa..tai mikä parasta raskaana :D jää muuten tänäkin vuonna väliin..

mutta mieleenpainuvin pikkarilahja on ehdottomasti ollu alaasteella saatu turtles pyyhekumi. kyllä siinä heppahullu tytön alahuuli alko väpättää... :D kahdella arvalla mukana! 

Muistelen Mehtäemännän hehkutelleen, että joulukortit on jo valmiit, mutta hei - aina joku unohtuu eiks niin. Otahan Mehtäemäntä yhteyttä jennijee@gmail.com, niin laitan voiton postiin. 

Kivaa alkavaa viikkoa! 

Hei, vielä ehtii!

Pikkariarvontaan ehtii hienosti mukaan. Voittajalle lähti kauppareissulta mukaan pieni suklaayllätys. Nams!

Kuva lainattu Fazerilta

Hyrskyn myrskyn

Kuva täältä

Antti-myrsky ravisteli eteläistä Suomea eilen. Täälläkin tuuli ravakasti, vaakasuora lumisade alkoi vasta tänään. Mun elämässä tapahtui eilen myös suurta myllerrystä. Päätin ottaa revanssin viime viikonlopun tappion takia. Lähdin parin työkaverin kanssa syömään ja vähän viihteelle!

Ravintola Hiili paistoi meille mehevät pihvit ja se jälkiruokasuklaakakku, ooh! Jätskiä, suklaista kakkua, missä oli suolapähkinöitä. I was in heaven. Käytiin vielä Maljassa jälkidrinksuilla. Seuralaisilla on tänään toiset juhlat, he hillitsivät mopojaan ja lähtivät ajoissa kotiin.

Minä päätin, että ennen ysiä en varmasti mene kotiin, oli nimittäin historiallinen Eka Kerta, kun Mies yritti (ja onnistuikin!!!) laittaa Nauravaisen nukkumaan. Otin vielä yksin pikku jallun, one for the road tiedättehän. Olin kotona puoli kymmeneltä.

Hyvä ilta, tosi hyvä.