Heippa kulta

Itsenäisyyspäivää ja -iltaa kanssamme vietti kaveriperhe, joilla on suurin piirtein samanlainen lapsikokoonpano kuin meillä. Vähän ennen vieraidemme lähtöä Touhukas oli omassa huoneessaan päiväunta haeskelemassa. Kun eteisestä alkoi kuulua pukemisen ääniä, Touhukkaan huoneesta kuului äänekästä draamaitkua: "Haluan sanoa heipat!" (Neljä kertaa ei siis riittänyt.)

Lähes kolmevuotias herrasmies meni toppahaalari päällä Touhukkaan luokse, moiskautti pusun poskelle ja sanoi "Heippa kulta!"

Jälleen yhden huonosti nukutun yön jälkeen herkistyin kyyneliin, snif. Heippa kultamuruset, nähdään taas!

PS. Huomaan aina itsenäisyyspäivänä, että meillä ei ole yhden tai kahden kyntttilän kynttilänjalkoja. Tämä on sukuvika, koska lapsuudenkodistani olen oppinut konstin saada juhlavalaistus kuntoon ilmankin. Otetaan joku lasipurkki, pannaan sinne hiekkaa ja tökätään kynttilät hiekkaan. Ehkä hieman arkisen näköistä sisäpuolella, juhlavan näköistä naapureille. Kulissit kuntoon!

PS2.Jälkkäriksi meillä oli skyr-kakkua. Helppoa ja tosi hyvää!