Lost and found

Blogin piti olla joululomalla, pakko kuitenkin kertoa yksi tarina, ettei tule sellaista kuvaa, että joulun odotus meillä on vain joulupukin halailua ja glögin ryystämistä.

Perjantaina ennen siivoojien tuloa järjestellään paikkoja ja saadaan pienten riitasointujen säestämänä Miehen kanssa pestyä ja sulatettua jääkaappikin. Tehdään lähtöä siivojien tieltä kauppaan. Mies ei löydä mistään korttikoteloaan. Kiukkua. Lounastakaan ei olla syöty.

Päästään Kitymarketin pihaan. Siellä on pari muutakin autoa. Mies saa allergiareaktion ja jää autoon. Anoppi, minä ja Nauravainen lähdetään urheasti kauppaan. Touhukas on luojan kiitos sijoitettuna mummolaan. Hotkitaan patongit, ostellaan joululahjoja, joita BR-lelut ei koskaan toimittanut. Huomaan, että pakastekinkut ovat loppuneet ja anoppi on kadonnut. Soitan anopille ja käännän hetkeksi selkäni ostoskärrylle, jonka istuinosassa Nauravainen istuu.

Nauravainen makaa naamallaan maassa. Nostan hänet ylös, lapsi itkee, minä itken. Haahuilen hetken sekavana kaupassa. Lapsi on tajuissaan, ihan kuutamolla jotenkin. Maksan ostoksen, poistun. Mies tulee vastaan. Ensiapuun. Teen kaikkeni, ettei lapsi nukahda autoon. Mikähän soittoääni puhelimeen jäi?

Odotamme vain 1,5 h. Nauravainen touhuilee iloisena koko ajan. Lääkäri on neuvolasta tuttu ihana nainen ja äiti, joka puhuu kaunista Pohjois-Karjalan murretta. Passittaa kotiin ja lohduttaa, että näitähän sattuu.

Illalla tilataan pitsat ja juodaan siideri puoliksi. Pari jaksoa Breaking Badia. Nauravaisella on onneksi nuha, joten hän herää omatoimisesti yöllä noin tunnin välein itkien ja möyrien todistamaan, että ei ole aivovauriossa vaan normaali.

Tänään lapset ovat vielä toistaiseksi elossa. Kuopiosta on löytynyt yksi kauppa, josta saa soittorasioita. Huraa! Miehen pankkikortit ovat edelleen hukassa. Jännitän saiko Nauravainen imeskeltyä ensiavun leluista noroviruksen vai kaksi.

Huhhuh.