Soijamaitoa ja uusia alkuja

Olen tavattoman hyvä aloittamaan elämänlaadun ja itseni kehittämiseen liittyviä projekteja. Useimmiten ne päättyvät pian aloittamisen jälkeen. Syksyn projekti oli lisätä kasvisruokaa ruokavaliooni. Tein pinaattilasagnea ja porkkanalinssikeittoa. Touhukas sanoi yök, söin ne kaikki itse. Onneksi kasvissosekeitto ja vihreistä linsseistä tehty keitto maistuu, mutta ei voi sanoa, että kasvisruoka olisi merkittävästi lisääntynyt meidän ruokapöydässä.

Mainittuun projektiin ja oman pihan härkäpapusatoon liittyen lainasin syksyllä kirjastosta kirjan Härkäpapua sarvista (Somersalo, Mattila, Tuomisto, Haimi 2007). Kirjassa on paljon hyviä vinkkejä ruoan valmistukseen ja energiaa säästävään säilytykseen, ja tietty paljon reseptejä alkupaloista jälkiruokiin ja leivontaan. Painotus on lähiruoassa ja vegaanisafkassa. Erityisesti kotimaisten viljojen ja juuresten käyttöön on paljon ohjeita, joita en olisi osannut kuvitellakaan. Jos olisi maidottomalla ja/tai vehnättömällä ruokavaliolla, kirjasta saisi paljon irti.

Olen tehnyt kirjasta kerran peruna-papusalaattia ja sen jälkeen olen uusinut lainan viisi kertaa. Meinasin sanoa, että voisin ostaa tämän omaksi alelaarista, mutta näemmä painos on myyty loppuun, joten en sano mitään.

Kuva Vegaaniliitolta

Viikonloppuna käynnistin juhlallisesti taas uuden projektin, nimittäin jääkaapin ja kuiva-ainevarastojen harventamisen, ja kaivoin kirjan esiin. Ensin tein jääkaapissa pyörineestä vaniljasoijamaidosta ja joulumyyjäisistä ostamistani spelttijauhoista pannaria. Ei tässä mitään vegaaneja olla, laitoin varmuuden vuoksi yhden kananmunan taikinaan. Ihan hyvää, vähän raakaa. En osaa ikinä paistaa pannaria kypsäksi, miksi se on niin vaikeaa?

Sitten vallan riehannuin ja tein myös omena-mannavanukasta, "yleistä jälkiruokaa Intiassa ja Välimeren maissa". Tein puolikkaan annoksen, tässä resepti kokonaiseen:

0,25 dl öljyä
2 dl mannaryynejä
2 dl omenasosetta
0,75 dl sokeria
7 dl kauramaitoa
2 dl vettä
1 tl jauhettua kardemummaa
0,5 g sahramia tai 2 tl kanelia
0,25 g muskottia

1. Mittaa kattilaan öljy ja mannaryynit. Kuumenna ja paahda ryynejä 5-10 min ahkerasti sekoitellen. Valmiissa ryyneissä on väriä ja ne tuoksuvat. Ok, helppo nakki. Öö mannaryynit vs. mannasuurimot, nyt on suurimoita ja löytyy vain 1 dl. Antaa mennä, tehdään pienempi annos. Tuoksu... taitaa haista vähän palaneelta, äkkiä seuraavaan vaiheeseen.
2. Lisää kattilaan omenasose, sokeri, kauramaito, kardemumma, sahrami ja muskotti. Varo, sillä kuumat mannaryynit räiskyvät. Kiehauta, laske lämpötilaa ja keitä noin 10 minuuttia hiljaisella lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes mannaryynit ovat valmiita. Sekoita varsinkin loppuvaiheessa ahkerasti, jottei seos ota pohjaan. Trallalaa, naapurin omenoista tehtyä sosetta jääkaapista. Ei ole todellista, haisee aivan kynsilakanpoistoaineelta!!! Siis mitä tälle on tapahtunut?!?! Eiiiii! Huh, pakastimessa on yksi purkillinen. Kauramaidon sijaan soijamaitoa, sitähän tässä oltiin hävittämässä. Mausteet, check check, kanelivaihtoehdolla mennään. 
3. Jaa vanukas annoslaseihin tai tarjoiluastiaan ja jäähdytä kylmässä. Ripottele pinnalle jauhettua kardemummaa ja koristeeksi. Jep, noin ja sitten eteiseen, heippa.

No, sanotaan näin ettei tuosta tule meille yleistä jälkiruokaa. Jotakuinkin syötävää siitä tuli, kanelia meni liikaa. Mies ei ole lämmennyt mun vegaani-ruokakokeiluille, joten arvatkaapa kuka syö kulhollisen mannavanukasta?

Teen vielä (ehkä) papujuurespihvejä, sen jälkeen kirja lähtee kirjastoon, pakastimesta paistetaan ranskalaiset ja kalapuikot, minkä jälkeen alammekin odotella kinkkua pöytään.