25.2.2014

Valoon!

Fine, unohdan hiihtokelien ja kirpeiden talvipäivien odottelun. Ilahdun, kun illalla töiden jälkeen onkin valoisaa. Ajattelen, että voi käydä turvallisemmin lenkillä, kun ei ole jäätä eikä lunta.

Fiilistelen tämän kevään parasta rakkauslaulua.


21.2.2014

Bamse-hotelli: uhka vai mahdollisuus?

Helmikuun lomavaraus tehtiin elokuussa. Matkailtiin isolla kokoonpanolla pyöreiden vuosien kunniaksi, vanhempani ja veljeni olivat mukana. Minä käytännössä valitsin hotellin koko seurueelle. Kiireessä se perinteisesti tapahtui, en tehnyt perusteellista analyysia hotellien sijainneista tai muista ominaisuuksista. Kuvat uima-altaista vakuuttivat ja arvelin, että Bamse-hotellissa on kivasti tekemistä lapsille.



Millaista siellä sitten oli?

Oho, aulan taideteoksesta kurkistaa ukin käsi. 

Oletan, että Bamse-hotellit ovat keskimäärin melko suuria. Meidän hotellin tapauksessa se tarkoitti, että aamiaisella säntäili ja kolisteli yhtä aikaa arviolta 70-100 henkilöä. Meteli ja hulina oli korvia huumaavaa. Ruokaa riitti kaikille, vaikka café con lecheä joutui välillä automaatista jonottamaan. Jos olisi hyvin sosiaalinen henkilö ja/tai perhe, suuruus olisi epäilemättä kiva juttu, kun voisi tutustua ihmisiin ja lapsetkin saisi kavereita. Me ollaan enemmän omissa oloissa jurottajia eikä juuri otettu kontaktia muihin kuin Bamseen.

Halihali <3
Finnmatkojen ja tässä tapauksessa myös hotellin puolesta oli tarjolla monenlaista ohjelmaa. Me osuimme ohjelmatarjontaan enimmäkseen vahingossa. Osallistuttiin viime hetkillä Bamsen fanitus- ja halailusessioon. Yksi loman kohokohdista tytöille oli, kun Finnmatkojen opas levitti leikkipaikan pöydälle pitkän rivin kynsilakkoja, ja niillä sai sutia kynnet kauniiksi. Parina iltana käytiin mini-discossa. Tytöt alkuun ihmettelivät touhua, lopulta Nauravainen irrotteli kympillä tanssilattialla. Mua jäi vähän kaivelemaan, kun muut vanhemmat ei lähteneet mukaan oppaiden tanssikoreografioihin mukaan, olisin ehdottomasti halunnut!

Tarkkailu menossa.

Hotellin alueella oli pari leikkipaikkaa. Se oli kätevää ja kivaa, käytiin joka päivä pyörähtämässä siellä. Jostain syystä tytöt alkoivat välittömästi kitistä ja riidellä noin 40 m2 kaksiossamme, ulkona oli kaikilla mukavampi olla. Lisäksi leikkapaikalla oli pieni talo, missä sai leikkiä sisäleikkejä. Tarjolla olisi ollut myös kerhotoimintaa, minne lapset voi jättää hetkeksi hoitoon, sitä emme testanneet.

Leikkipaikalle jee!
Hotellissa oli tarjolla all inclusive -vaihtoehto. Me emme sitä ottaneet, söimme kyllä muutamana iltana buffetista, kun ei jaksettu suoriutua edemmäksi. Isot all inclusive -hotellit tukehduttavat lähempää ja kauempaakin ravintoloita, mikä on tietysti ymmärrettävää ja hyvin valitettavaa. Hyvää ravintolaruokaa oli hämmästyttävän vaikeaa löytää, keskinkertaista ja huonoa tuli vastaan harmittavan monta kertaa. All inclusive olisi omalla tavallaan näppärä pienten matkalaisten kanssa, toisaalta se sitoisi pysymään hotellin alueella. Ja todennäköisesti toisi noin 7 kiloa vyötärölle.

Leikkipaikan all inclusive, olkaa hyvät.
Jos tykkää hulinasta ja helposta meiningistä, Bamse-hotelli voi olla just hyvä paikka. Luulen, että itse katselen ensi kerralla pienempää majapaikkaa siitäkin huolimatta, että joutuu tinkimään leikkipaikasta ja ison nallen halaamisesta sekä ottamaan omat kynsilakat mukaan. 

Parhaat paikat löytyy joka tapauksessa hotellialueen ulkupuolelta.

Kuvan herralta ei ole pyydetty lupaa tulla kuvattavaksi blogiin. Lo siento.

19.2.2014

On ilmoja pidellyt

Käytiin lomalla. En voi sanoa, että viikko olisi ollut erityisen rentouttava. Oli joka tapauksessa mukavaa irtautua täysin työkuvioista. Lasten rutiineista ja aikatauluista yritettiin myös irrottautua - heikolla menestyksellä. 4-vuotiaan kanssa ei ole mitään ongelmaa (tai ehkä vähän, jos se valvoo Suomen aikaa 02:een), sen sijaan Miss Mä En Haluu (2 vuotta) esitti pari kertaa upeilla nyansseilla väritetyn siirtymän sekoboltsiriehunnasta selkä kaarella karjumiseen, kun nälkä ja väsy olivat ohittaneet kriittisen pisteen.



Viikko ilman internettiä teki hyvää. Luin jopa kaksi kirjaa, toisen hyvän ja toisen hätäisesti hotellin vaihtohyllystä napatun siedettävän.

Pakko lopuksi leveillä, että lentokoneen brittipurseri kehui, että puhun englantia kuin kuninkaallinen. En ole varma, tekikö hän analyysinsä siitä dialogista, kun pyysin lisää oksennuspusseja vai siitä, kun kävin kysymässä, että oliko tax free -valikoimassa vielä giniä jäljellä.

9.2.2014

Mikä minusta ei tule isona

Koko elämän pituisessa "Mikä minusta tulee isona?" -pähkäilyssä kannattaa ehdottomasti käyttää apuna erilaisia kokeiluja. Jos ei muuta, niin lyhyenkin kokemuksen jälkeen on hyödyllistä oppia, mitä ei ainakaan halua tehdä isona. Tämä viisaus tuli mieleen, kun Miehellä vuoti verta nenästä tässä pari päivää sitten.

Katson sujuvasti alan ohjelmia: saatan itkeä, mutten pyörry. Kuva täältä.

Noin pari vuotta sitten Miehelle tehtiin pieni kirurginen toimenpide nenälle (ei kosmeettinen, toim. huom.). Minä lupauduin kuljettamaan hänet kotiin sairaalasta operaation jälkeen. Saattelin kivuliaan ja kiukkuisen potilaan päiväkirurgian aulasta autoon. Sen lisäksi, että nenästä valui useamman nenäliinan tarpeiksi verta, hän haisi sairaalalta: desifiointiaineelta, lääkkeiltä ja mitä kaikkea siinä hajukombossa lieneekään. Muutaman kerran tämä haju on vetänyt polvet veteläksi sairaalavisiiteillä.

Ensin pysähdyttiin apteekissa. Minun piti siellä jo istahtaa tiskin luona olevalle tuolille, oli vähän hassu olo.

Sitten jatkettiin matkaa. Noin 4 minuutin jälkeen kaupungin ydinkeskustassa vedin auton sivuun ja avasin ikkunat ja turvavyön, koska silmissä sumeni. Hetken aikaa hengittelin. Hiki helmeili otsalla. Edelleen kivulias ja kiukkuinen Mies murisi "Eikö voitais jo mennä kotiin?"

Päätin jatkaa matkaa, vaikka olo oli erittäin epämääräinen. Ajoin pää puoliksi ikkunasta ulkona ja toivoin, ettei eteen tule mitään reagointia vaativaa liikennetilannetta. Kesää ei ollut yhtään jäljellä, oli ehkä lokakuu, ja potilas protestoi sairaskuljetuksen tehokasta ilmastointia. Parempi vilu potilaalla kuin tajuton kuski, sanon minä.

Kotona säntäsin autosta ulos ja portaille istumaan pää polvien väliin. Mies kyseli, että "Soitetaanko ambulanssi?" Ei tarvinnut, raitis ilma sekä selviämisasento korjasivat tilanteen.

Mitä tästä opimme? Minulla ei ole mitään asiaa terveydenhuoltoalalle, ja jos jatkossa joku tarvitsee kyytiä sairaalasta kotiin, kannattaa soittaa taksi.

Mikä sinusta ei tule isona?

4.2.2014

Neppu-pupun lokikirja

Syksyllä saatiin päiväkodista viikonloppuvierailulle pehmolelusiili, jonka mukana tuli reissuvihko. Vihkoon piti satuilla, mitä siili oli meillä puuhannut. Kuulumisia varmaan luettiin päiväkodin aamupiirissä, ja uskoakseni tällä on joku korkeampi kasvatustieteellinen tavoite, joka ei ole minulle täysin kirkastunut. Ehkä halutaan kertoa, että kaikilla on kotona vähän erilaista. Tai just samanlaista: katsotaan Pikku Kakkosta, käydään kaupassa ja syödään.

Nauravaisen ryhmästä tuli meille Neppu-pupu. Se on ollut meillä kohta viikon, koska en ole saanut kirjoitettua mitään reissuvihkoon. Neppu saa täällä blogissa oman puheenvuoron:

Hoh-hoijaa. Taas uusi paikka, miksi mä en saisi joskus olla viikonloppua rauhassa? Voisi ottaa kontaktia kulmakunnan muihin pitkäkorviin ja karistaa päiväkodin pölyt ja norovirukset jaloista. Nää uhmaikäiset taaperot on niin nähty. 

Mitäs täällä nyt tapahtuu? Äiti pakkaa kiireellä lasten kamoja kassiin ja komentaa niitä pissille ja pukemaan. Lasten isää ei näy, joku mainitsi Helsingin. 

Hei, ottakaa minut mukaan! 

Oho! Äiti tulee takaisin, lapsia ei näy missään. Olenko todellakin todistamassa äidin Ikiomaa Laatuaikaa? Kautta ylisöpöjen, karvaisten ja imeskeltyjen luppakorvieni! Se lähtee kohta varmaan baariin ja sitten mäkin karkaan. Yeah baby! 

Mainiota, nyt se otti oluen. Menee sohvalle katsomaan telkkaria. Joo-o, uusi Sherlock on hyvä. Se varmaan kerää voimia ja lähtee pian viihteelle. Se niin tartteis sitä. Tiedän, mistä puhun. 

Party on! Toinen olut ja uusi ohjelma. Kutsukaa kätilö, ja antakaa mä arvaan: tää on niitä naisia, joka ei pysty katsomaan yhtään jaksoa itkemättä. Mitäs minä sanoin. Mutta mitä nyt? HÄH!?!?! Se alkaa nukahdella. Missä pikkumusta, missä huulipuna, missä yöelämä? Nöyyyy!!!

Alkas jo herätä, kello on 10. Horisee jotain exceleistä ja kääntyilee levottomasti unissaan. Ois kannattanut käydä radalla.

Kahvi tuoksuu ja Hesarista on luettu ainakin A-osa. Surinaa. Ompelukone, oletan. 

Ei, et ala siivota! Mene ja tee jotain kivaa, älä siivoa! Idiootti! 

Jos mulla olisi sormet, näyttäisin L-merkkiä. Loser! Mene äkkiä hakemaan ne lapset takaisin kotiin ennen kuin alat järjestellä muovipusseja. 

Neppu-pupun reissuvihko, johon ei ole vieläkään kirjoitettu mitään
Kiitos Neppu kun kävit meillä kylässä, oli tosi mukavaa!

3.2.2014

Ale-vinkki ja Karmashopin kevättauko

Nyt on pakko jakaa alevinkki, kun taas yksi mun suosikkikauppa laittaa hetkeksi ovet kiinni. Miksi mulle aina käy näin? Karmashop pitää kevään ajan tuumaustaukoa, ja ennen sitä he tyhjentävät varastojaan. Kotimainen Karmashop on erikoistunut reilun kaupan muotiin ja ekologisiin materiaaleihin. Palvelu on hyvin nopeaa ja ystävällistä, suosittelen lämpimästi.

Tilasin itselleni jakun ja Miehelle mukavan tuntuisen ja näköisen paidan:


Lisäksi tilasin itselleni jumppa-asun, jonka vuoksi joudun tämän blogin historiassa ensimmäistä ja todennäköisesti viimeistä kertaa lainaamaan Putous-hahmoa ja toteamaan, että mie näytän noissa vermeissä niin hyvältä, että mie romahan!


Harmi teille, että ette pysty samistelemaan ja romahtamaan mun kanssa, koska ostin viimeiset kappaleet. Paljon muuta kaunista siellä vielä on. Kokopolitiikasta mainittakoon, että normaalisti käytän 40/42 koon vaatteita ja Karmashopin 14 tai L on olleet minulle hyviä kokoja. 

Kiitos Karmashop ja toivottavasti tavataan taas syksyllä! 

Tuotekuvat Karmashop