31.3.2013

10 kuvaa kesään: maaliskuu

Maaliskuu on ollut keskilämpötilaltaan kylmin 30 tai 50 vuoteen. Aurinko paistaa ja rusakot loikkii. Loppuuko tämä talvi koskaan?

Tammi - Helmi - Maalis

Loka - Marras - Joulu

29.3.2013

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.


Virpojia kameran kanssa stalkkasi Mies

27.3.2013

Munahaukkojen pääsiäinen

Meidän pääsiäiseen kuuluu 800 km 5-tietä, hyvää ruokaa, mukavaa seuraa ja toivottavasti kevätauringon pilkahduksia. Kirkolliset kuviot eivät meidän pakanoiden pitkään viikonloppuun kuulu, ihmeitä on kuitenkin nähty jo useita ja lisää on tulossa. Mummon sorminukkekissa on alkanut munia suklaamunia jo viime viikon puolella, ja on kuulunut huhuja, että Touhukkaan kummien nurkissa hiippaileva pääsiäispupu on myös alkanut tuottaa suklaamunia. Kummien pääsiäispupun kanssa saakin olla tarkkana. Se kätkee munia mm. kenkiin, mikä viime vuonna huomattiin siinä vaiheessa kun kenkä otettiin pari tuntia myöhemmin pois jalasta. 


Suklaamunien lisäksi meidän tytöt rakastaa keitettyjä kananmunia (ilman keltuaista). Tekisi mieli joskus kokeilla, montako uppoaisi, jos niitä jaksaisi kuoria ja tarjoilla. Riittäisiköhän tiu? 

Mä en suklaamunista tai kevätrakeista niin välitä (syön jos tarjotaan, totta kai), mutta Leafin Suklaarakeet ovat niin hyviä, että harvoin niistä muille mitään jää. 

Kuva täältä
Huomenna pakataan konkkaronkka autoon ja hurautetaan kohti etelää. Sitä ennen pitäisi hiihtää (kuten bleuelle lupasin), pakata ja leipaista juustokakku. Jos väliin jää blogiaikaa, lupaan vastata outoushaasteisiin. Jos tuli hoppu, niin toivottelen jo tässä vaiheessa mukavaa pääsiäisviikonloppua kaikille! 

PS1. Niilo Ilossa pääsiäisale -20% kaikesta!
PS2. Postaus ei sisältänyt maksettuja mainoksia. Jos saisin 10 pussia Suklaarakeita, voisin loikkia tunnin Kuopion torilla pupuhaalarissa. Vauhtivekaroiden blogissa sain mainostilaa juoksuproggikseen, ja Niilo Ilosta saa niin mahtavaa palvelua ja hyvän mielen hymyjä, että mainostan sitä mielelläni muutenkin.  

26.3.2013

Johdonmukaisesti epäjohdonmukainen

Olen käynyt joogan alkeiskurssilla noin 10 kertaa. Olen aloittanut lenkkeilyn lukuisia kertoja. Ratsastuksen olen aloittanut vuosien tauon jälkeen ainakin 4 kertaa. Murtsikkaa olen hiihdellyt melko tasaisesti viime vuosien aikana, keskimäärin 25 km / talvi. Tästä superpitkästä talvesta tuli ennätyksellinen: 100 km laduilla on mennyt rikki eilen jo aikaa sitten! Laiskottelukausina voi vedota työkiireisiin, riekaleisiin uniin, raskauteen tai synnytyksen jäljiltä epäkunnossa oleviin haara-alueisiin, mutta let's face it: olen laiska ja itsekurini toimii korkeintaan kuukauden kerrallaan.

Kuva täältä

Hampaat pesen säntillisesti joka päivä ja syömisen unohdan äärimmäisen harvoin.  Vaan jos elämään yrittää tuoda jotain uutta: liikuntaharrastuksen tai jotain positiivisen ajatellun tapaista hömpötystä, niin alkuintoilun jälkeen päästään yleensä jo parissa kuukaudessa tilanteeseen, missä en muistakaan, että tässä oli joku henkilökohtainen kehitysprojekti menossa. Ärsyttää sairaasti, kun ei kehity missään. Vastaavasti ne harvat, joilla on itsekuria ja kykyä harjoitella säännöllisesti... niin, kyllä sen huomaa. Tehkää te joogatutut vaan dvi pada shirshsanaa, meitsi veivaa seisomasarjaa uudestaan ja uudestaan. Joo, se uusi keltainen joogamatto viime keväältä, se on pesty. Ei ole käytetty vielä kertaakaan.

On faktaa, että omien rutiinien muuttaminen on vaikeaa. Siltikin: esimerkiksi 10 aurinkotervehdystä joka aamu toisi mulle 100% varmuudella paremman fiiliksen ja vähentäisi Buranan kulutusta niska-hartiajumituksien takia radikaalisti. Mutta ei. Ei kato kerkee, ei mitenkään, siihen menisi ainakin 5 minuuttia Olen luonteeltani projekti-ihminen: innostun helposti uusista jutuista ja innostukseni on harvoin pysyvää laatua. Olisi tosi mielenkiintoista nähdä, miten kehittyisi vaikkapa joogassa tai lenkkeilyssä, jos sitä tekisi puoli vuotta säännöllisesti.

Kun hetkellisesti on taas vauhti ja vouhkaus päällä, on älyttömän kivaa käydä lenkillä ja hiihtämässä, eikä tunnu ollenkaan vaikealta löytää siihen aikaa ja energiaa. Positiivinen liikuntakierre syntyy yllättävän nopeasti: haluaa liikkua uudestaan ja uudestaan. Ja äkkiä se sitten hyytyykin, flunssaan tai viikon huonoihin yöuniin, tiedättehän?

Kuten sanottu, nyt on hyvä pössis ja lenkkeilyinto leiskuu. Otetaan siitä ilo irti, kun sitä riittää! Kuopion mutsien treeniryhmään Naisten Kymppiä kohti mahtuu mukaan, meitä on nyt kokonaista 3 henkilöä mukana, jee! Jos sinulla on tiedossa jotain pysyvämpään muutokseen johtavia niksejä, niin henkisen valmentajan paikka on auki. Lupaan haastavia asiakastapauksia, etätyöt on ok.

25.3.2013

Oral-B Pro-Expert (Buzzador)

Kun ensi-innostus Buzzadorin lähettämän Oral-B Pro-Expert -setin saamisen jälkeen laantui, mietin mitä ihmeessä voin kertoa hammastahnasta? En aikonut edes yrittää tehdä kotioloissa valkoisuus ennen ja jälkeen -vertailua ja kykyni antaa luotettavia väittämiä oman hammaskiilteeni tilanteesta ovat nolla. Kuukauden koekäytön jälkeen sanon kuitenkin, että onpa hyvä hammastahna!


Yleensä pesen hampaani sähköhammasharjalla, ja mielestäni pesutulos on huomattavasti parempi kuin tavallisella hammasharjalla pestynä. Pro-Expert hammastahna + manuaalihammasharja tuottivat yhtä hyvän pesutuloksen, kuin tavallinen hammastahna + sähköhammasharja. Puhdas pinta ja fiilis hampaissa pysyi pitkälle iltapäivään tai jopa iltaan saakka.

Sain buzzaukseen kaksi iso tuubia hammastahnaa, yhden hammasharjan sekä 14 pientä hammastahnapurtiloa jaettavaksi muille. Oral-B mainostaa, että hammastahna sisältää tinafluorideja ja polyfostaatteja, ja tahna auttaa näillä osa-alueilla:

  • Suojaa reikiintymiseltä
  • Suojaa ikeniä
  • Ehkäisee plakin muodostumista
  • Suojaa vihlovilta hampailta
  • Ehkäisee hammaskiveä
  • Suojaa värjäytymiä vastaan
  • Pitää hengityksen raikkaana
  • Suojaa hammaskiillettä



En voi ottaa myyntisloganeihin kantaa. Ehkä niin on, en voi väittää vastaan, mutta en myöskään voi kotioloissa arvioida, onko mulla nyt vähemmän plakkia tai hammaskiveä. Tässä sekalaisia muita havaintoja:
  • Pienissä purtiloissa ja toisessa isossa tahnatuubissa maku oli Clear Mint. Pepsodentilla on joskus (90-luvulla?) ollut vastaava maku ja lasten Haisuli-hammastahnassa on jotain samaa. Kys. maku on mun ja Miehen mielestä aivan karmea. Onneksi toisen tuubin Mint-maku oli hillitympi ja siedettävä. 
  • Tahna vaahtoaa vähemmän kuin tavallinen hammastahna. Me likes, Mies hates.
  • Hammasharja näytti paketissa isolta möhköltä, se on kuitenkin osoittautunut hyväksi kapistukseksi. Hammaslääkärit ovat kautta aikain moittineet minua, että hammasrivin perimmäiset hampaat ovat huonosti putsattuja. Hahaa, tällä harjalla ulottuu sinne viimeisenkin hampaan takaseinälle! 
  • Tahna on hurjan riittoisaa. Olen käyttänyt tuota isompaa tuubia kuukauden, ja veikkaanpa että se kestää vielä vähintään 4-5 kk. 
  • Paljon puhuttuja parabeeneja näistä ei löydy. Silikonia kylläkin, kuten näköjään kaikista muista tämän talouden hammastahnoista. Se alkoi vähän mietityttää, kenties joskus paneudun suun ja silikonin yhteiseloon perusteellisemmin. 
  • Onpahan nimet keksitty! Pro-Expert... Hohhoijaa, varmaan kehitelty jossain sveitsiläisessä laboratoriossa?
  • Toinen saamani tahna oli All-Around Protection ja toinen Enamel (hammaskiille). Kun yritin ymmärtää tuoteselosteita, niin jäi fiilis, että erona on lähinnä väri- ja aromiaineet, mutta voin olla väärässä, kun en niitä täysin ymmärrä. 

Kyllä, puristan hammastahnatuubia keskeltä. 

Tuotesarjaa näyttäisi saavan tavallisista ruokakaupoista ja marketeista, hinnat oli 3-4 euron kieppeillä per tuubi. Hammasharjasta tuli mun lemppari. Vaikka edelleen suristelen sähköhammasharjalla, niin käytän säännöllisesti myös manuaaliharjaa. Myös tahna jää käyttöön, se on selvästi parempaa kuin aiemmin kokeilemani tahnat. 

Buzzadorina saan testattavaksi tuotteita ja kerron niistä mielipiteeni. Jos haluat mukaan, kliks tänne

23.3.2013

Pääsiäispikkuleivät

Touhukkaan rakas kummi lähetti meille suloiset pikkuleipämuotit pääsiäisleivontaan. Eilen oli hyvä flow kaikenlaiseen puuhasteluun, joten otimme ne vihdoin käyttöön.


Reseptin voitte halutessanne käydä kurkkaamassa sitä täältä. Kyseisestä määrästä tulee neljä pellillistä pikkuleipiä. Riittää virpojillekin, vaikka itkuhan siitä tulisi. 

Jälleen kerran Jennin keittiön tuotokset olivat hyviä, mutta rumia. Koristelupuolessa oli kovasti yritystä, vaan kun on lusikalla annettu, niin jadajadajada. Nämä kaikki ovat minun tai Miehen tekeleitä, joten niitä saa sääliä vapaasti. 

Groovy, but oh so ugly.

Joulun jäljiltä kuorrutepurtilossa oli sisäinen tulppa. Plöts.

Ensi kerralla kannattaa laittaa strösselit silloin kun kuorrute on vielä kosteaa.

Tai jättää ne pois. Vaalea keksi, valkoinen tausta ja keltaiset strösselit. Kyllä ei toimi yhtään. 

Minulla on Teille huonoja uutisia. Päässänne on valtava kasvain ja etäpesäkkeitä on levinnyt kaikkialle.

Touhukas viiden vuoden päästä Junior Master Chefissä "Oli lopulta pakko ottaa ohjat käsiin, ei siitä hommasta tullut yhtään mitään."

22.3.2013

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.



21.3.2013

Leffakerhossa lovee, liebee, amoria

On kulunut kotvanen viimeisestä leffakerhoraportista. Pikakatsaus viime viikkojen tarjontaan vastapainoksi kaikelle Apusen jutuista nousseelle aiheelliselle keskustelulle:

Faust
Jälleen lähdin soitellen sotaan, en tiennyt mikä oli illan leffa. Stoori siitä, kun mies myy sielunsa, oli hämärästi tuttu. Pian huomasin, että oltiin hyvin, hyvin, hyvin syvällä eurooppalaisen taide-elokuvan pimeässä aukossa. Puvustus ja lavastus olivat erittäin hienoja, niiden vuoksi jaksoin katsoa elokuvaa tunnin, minkä jälkeen poistuin (olin noin 15. joka lähti kesken). Näin kulttuurin kehdossa Kuopiossa.
Arvio: No, jos tykkää. Kannattaa ehdottomasti katsoa trailer, siitä voi päätellä onko go / no-go.

Barbara
Mielenkiintoista ajan kuvaa 1980-luvun DDR:stä. Naiskirurgi oli saanut menolipun maaseudulle, ja kävikin ilmi että ei syyttä. Vehkeily epäilyttävän aineksen kanssa jatkui, vaikka Stasi kävi vähän väliä tsekkaamassa kaikki kätköt, myös ne mitkä tutkitaan kumihanskoilla. Tunnelma oli ajoittain ahdistava ja pelottava, arvaten kuten myös elämä DDR:ssä. Toisaalta myös rakkaus ja hyvyys näyttäytyivät, kuten DDR:ssä oikeastikin. Kovasti vetivät spaddua, alkoi yskittää.
Arvio: Sehr gut. Aika hidas leffa. Lopussa yllätys.



Kukkulan tyttö, sataman poika
Rakastan satuja ja hyviä animaatioelokuvia, joten olisin ollut yllättynyt, jos en olisi leffasta pitänyt. Yllätyksen sijaan hymyilin melkein koko leffan ajan. Studio Ghibli on tehnyt huikean määrän mahtavia elokuvia, joista monta olen nähnyt. Kriitikoita tämä elokuva ei saanut liekkeihin, mutta siitä viis, hienoja kuvia ja tunnelmia oli tarjolla. Tarina oli arkinen, ts. voisi tapahtua oikeasti. Monissa muissa Studio Ghiblin jutuissa on koko ajan ollut sellainen fiilis, että tajuankohan mitään mitä tässä tapahtuu (ei siis huono juttu). Tässä elokuvassa tyttö ja poika vähän ihastui ja punastui, hihihi, ja tapahtui vähän muutakin.
Arvio: Hyvä. Menee mainiosti perheleffana (ainakin teoriassa, en tiedä mitä lapset tykkäisi)

Un Amor
Kolmiodraamaa teini-iässä ja aikuisempana Argentiinan malliin (1 tyttö ja 2 poikaa). Aivan mahtavia klyyvareita ja ok tarina.
Arvio: Voi katsoa. Tulee varmaan Teemalta joskus, jos ei ole tullut.

Leffakerhopostausten kommenteissa on mukavana perinteenä ollut keskustelua siitä, kenen leffatähden kanssa pettäisi ketäkin. Oikeaan pettämiseen en tietenkään suosittele ryhtymään, sen sijaan pienet ajatusleikit piristävät kenen tahansa päivää. Tällä kertaa Minna Canthin ja tasa-arvon nimissä kysyn teiltä, ketkä naisnäyttelijät ovat niin hot, että niiden kanssa voisi hätätapauksessa vaikka vähän pussailla?

Mun valinnat on Suomen oma supertyylikäs ja taitava Maria Ylipää ja Greyn Anatomian awesome lepakkolääkäri Sara Ramirez. Miau.

19.3.2013

Kuopion mutsit kympille, tule mukaan!

Kuulkeehan juttua. Katja ja Satu houkuttelia porukkoo Isolle Kirkolle Naisten Kympille, niin eiköhän myö lähetä völjyyn. Kehtuuttashan tuo Espooseen lähtö, niin tehhään sillä viissiin, että hölökytellään tiällä kotj'kaapunnissa.

Ai kauheeta, pakko lopettaa, kun vielä muistan mitä piti sanoa. Siis tervetuloa mukaan lenkkiporukkaan! Tähtäimessä toukokuinen juoksutapahtuma Helsingissä, ja sitä ennen hilataan yhdessä rapakunto nousuun sekä saadaan sivussa hyvää mieltä ja kenties uusia kavereita.

Vauhtia meille antaa Kuopion Reipas, jonka kanssa on sovittu seuraavat treenipäivät Kuopio-hallille
ke 10.4. klo 17:00
ke 24.4. klo 17:00

Luvassa on tekniikkaopetusta sekä vinkkejä harjoitteluun. Valmennus ei maksa mittään, ja katsotaan saadaanko puhuttua muitakin tukijoita mukaan. Lenkkiryhmään mahtuu 9 henkilöä (+minä=10). Jätä kommentti tai lähetä sähköpostia jennijee (at) gmail.com 27.3. mennessä, ja kerro miksi haluat mukaan. Ilmoittaudu vain jos pääset mainittuina päivinä mukaan. Kukin vastaa itse Naisten Kympin osallistumismaksuista ja matkakuluista.

Juoksijatyypiltäni en ole gaselli, enemmänkin ahma tai virtahepo. Olen joskus ammoin lenkkeillyt, paljon on kuitenkin virrannut lapsivettä haarojeni alta, kun olen viimeksi 10 kilsaa jolkotellut. Lenkkeillessä saan kasvoilleni syvän purppuran pohjavärin päälle vitivalkoisia läiskiä, ja tätä ei mikään BB-voide peitä. Vaikka suhtaudun tähän hankkeeseen mitä suurimmalla vakavuudella, niin kyllä 10 kilsaa vaikka kävelee, jos ei jalka nouse.

Tule mukaan! 


PS. Kuopion Reippaalta vinkattiin, että ennen ensimmäistä harjoituskertaa kannattaa hiihtää, sauvakävellä tai iltakävelyllä hölkätä muutamia lyhtypylvään välejä. Lauantai 26.5. on muutes järkyttävän pian, mars lenkille! Ks. vinkkejä myös täältä

18.3.2013

Working Girl

Kuusi viikkoa hoitovapaata, Miehen kanssa läpsystä vaihto ja minä lähden töihin. Asia on alkanut pulpahdella mieleen päivittäin. Fiilikset vaihtelee. Lasten jättäminen Miehen huomaan ei huoleta, päinvastoin. Omaa työminää ja uraa olen pyöritellyt. Olen tehnyt jo useamman vuoden töitä, jotka on ihan ok. En ole kokenut itseäni erityisen motivoituneeksi enkä tunne tehneeni kympillä töitä, vaikka pitkiä päiviä olen välillä tehnytkin.

Kun opiskelin vuosituhannen vaihteessa, kuulin käsitteestä lasikatto. Näkymätön este, johon useat naiset urallaan törmäävät eivätkä pääse siitä eteenpäin. Silloin ajattelin, että pyh, minä niille katoille näytän. Tässä sitä nyt ollaan. Lukuisat miespuoliset opiskelukaverit ovat manager of this tai director of that. Olkoonkin, että olen ollut muutaman vuoden pelistä poissa ja vaikka en välttämättä heidän duunejaan ottaisi, niin eniten mua ärsyttää se, että olen ollut töissä niin naismainen.

Sunnuntaihesarissa* oli juttu Facebookin operatiivisesta johtajasta Sheryl Sandbergistä, jonka monille ajatuksille nyökyttelin. Se, että työsähköpostien kimppuun täytyy sännätä seuraavana päivänä synnytyksen jälkeen, kuuluu amerikkalaiseen johtamishulluuteen, mitä en ymmärrä. Joku siinä väistämättä kärsii, vauva tai työ. Ei mennä sinne.

Palatakseni tähän naismaisuuteen, niin tarkoitan sillä sitä, että naiset usein työelämässä välttävät riskejä. Naiset haluavat osata homman täydellisesti ennen kuin voivat edes vienosti sanoa tietävänsä aiheesta jotain. Miehethän paukuttelevat henkseleitään ja esiintyvät suurina asiantuntijoina aiheesta kuin aiheesta, heti kun ovat opetelleet, mitä kulloisenkin kohkaamisen kolmikirjaiminen lyhenne tarkoittaa. Naiset eivät puhu ääneen uratoiveistaan. Naiset eivät uskalla ottaa vastaan heille tarjottuja haasteita, pelkäävät etteivät osaa tai pärjää. Naiset pyytävät liian vähän palkkaa. Yleistyksiä ja kärjistyksiä, silti niissä on totta vähintään toinen puoli.

Mun suurin työhön ja uraan liittyvä turhautuminen on tullut siitä, että haluan muutosta, mutta en tiedä mitä se olisi. Miten naismaista, argh! Facebookin COO:ksi en luullakseni halua. Haluan haastavia, mielenkiintoisia hommia, joissa voin kehittyä ja oppia.

Olen ollut tällä kertaa vähemmän tyttö ja enemmän jotain muuta, ja kertonut muutostoiveistani esimiehelleni jo ennen paluutani. Voi olla, että todelliset työtehtävät eivät suurta muutosta tarjoa. Toisaalta organisaatio ja maailma muuttuu vauhdilla, ovia aukeaa välillä yllättävissäkin paikoissa. Voi kokeilla, onko ruoho vihreämpää muualla ja omassa asenteessakin saattaa olla korjattavaa.

Sheryl antoi ohjeita naisille, tässäpä lista ja bonuksena minun painavat kommenttini. Mielestäni lista on validi vaikka et haluaisikaan korporaatiojohtajaksi, vaan haluaisit edetä sairaanhoitajan uralla.

1. Istu pöydän ääreen. Naiset ovat epävarmoja kokouksissa ja seminaareissa. He istuvat huoneen reunoilla, vaikka paikka pitäisi ottaa pöydän äärestä. Just näin. Koulussa ollaan eturivissä ja viittaillaan kilpaa, töissä jäädään seinäruusuiksi. Miksi?

2. Älä luovuta töissä liian aikaisin. Vaikka aiot hankkia lapsia, älä epäröi ottaa vastaan haasteita töissä. Älä lopeta kunnianhimoista etenemistä ennen kuin todella lähdet äitiyslomalle. Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä. Erit. naiset, jotka ovat juuri "tikuttaneet plussan" helposti kieltäytyvät uusista projekteista tai hommista. Ei missään tapauksessa! Vaikka varsinkin alkuraskauteen voi liittyä ikäviä lieveilmiöitä, monet pystyvät hoitamaan hommansa loppuun asti.

3. Vaadi kumppaniltasi enemmän. Puolisosi pitää tehdä puolet kotitöistä. Kun lapset näkevät, että vanhemmat jakavat vastuun kotona, se estää strereotypioiden siirtymisen sukupolvelta toiselle. Tämä mietityttää minua eniten töihin paluussa. Mä olen hoidellut monet kotihommat suvereenisti (pienellä marttyyriprotestoinnilla kenties). Mitä kertoo se, että 3-vuotias sanoo isäänsä tyttöisiksi, kun tämä tekee ruokaa ja tiskaa? Huh, äkkiä töihin ja Mies tiskiharjan varteen!

4. Nuku enemmän. Kaikki sujuu paremmin, kun olet nukkunut hyvin. Väsyneenä työn jälki on huonompaa. Kuulitteko tytöt? Kone kiinni illalla ajoissa ja unta palloon!

5. Kaikkea et saa. Mikään ei ole täydellistä, kun tasapainottelet työn ja kodin kanssa. Muista: mieluummin valmis kuin täydellinen. Kiitos muistutuksesta. Jes, ei tartte pestä ikkunoita tänä keväänä!

6. Unohda tikapuut, kohtaa kiipeilyteline. Ura ei enää etene suoraviivaisesti. 2000-luvulla uran luominen on pikemmin temppuilua kiipeilytelineellä, jossa huipulle pääsemiseen tarvitaan luovia ratkaisuja. Ok.

Sheryl on kirjoittanut kirjan (Lean in), jonka laitoin kirjastoon hankintatoiveeksi ja varaukseksi. Kenties höyryän aiheesta lisää myöhemmin. Sitä ennen taidan tutustua myös Lean In Communityyn, ja kenties myönnän, että olen jonkun sortin feministi.

Mitä te sanotte Sherylin ajatuksista?


* Sorruin vanhaan suolaan vaikka erosta paasasinkin. I love HS!

17.3.2013

Elän kliseessä

Suomea hehkutellaan tuhansien järvien maaksi. Eipä sitä käy täällä Kuopiossa kiistäminen. Vettä on joka puolella. On erittäin siistiä, kun saa nauttia vetisen ympäristön erilaisista muodoista ja logistiikkaratkaisuista eri vuodenaikoina.


View Larger Map

Vanhempani asuvat Kuopion pohjoispuolella. Autolla matkaa kertyy noin 20 kilsaa. Ennen vanhaan matka pohjoiseen jatkui Kuopiosta proomuilla tai jäätietä pitkin. Siltoja rakennettiin vasta 1900-luvun alussa. Kiehtovaa paikallishistoriaa! Parasta aikaa siltoja päivitetään moottoritiemoodiin, kiitos vain lama ja yhteiskunnan pumppaama raha infrastruktuurihankkeisiin.

Kesällä mummolareissulla ollut tyttö palautetaan joskus venekyydillä läheiselle mattolaiturille. Vastaan on menty, ei se osaa vielä yksin kotiin.

Talvisin mummolaan voi hiihtää, suksittavaa on noin 7-8 km. Olen taittanut mummolamatkan tänä talvena kokonaista kaksi kertaa (kotiin autolla, totta kai).

On muuten rankkaa olla huonohko hiihtäjä. Tänään ladulla oli poikkeuksellisesti porukkaa ruuhkaksi asti (siis yli 5 ihmistä kys. matkalla), ja siihen joukkoon mahtui jopa minua huonompia hiihtäjiä, joita ohittelin. Ohittaessa joutuu nostamaan hetkellisesti vauhtia, mikä onkin jo liian kovaa menoa mulle, ja kun on päässyt mummelista ohi, on niin hengästynyt että tekisi mieli heittäytyä maahan makaamaan.


Tänä talvena olen hiihtänyt mielettömän paljon, yhteensä ehkä jopa 10 kertaa! Ylikunto uhkaa, äkkiä sohvaa ja suklaata.

16.3.2013

Vielä kaloista (Buzzador)

Kuva täältä
Buzzailin jo kertaalleen Möllerin Pikkukaloista. Postaus ja linkitys facebookiin toivat muutaman pointin, jotka haluan vielä aiheeseen liittyen jakaa.

  • Omega-3-rasvahapot ovat kiistämättä hyvä juttu, ks. esim. THL:n aiheesta malttamattomille surffailijoille kirjoitettu Q&A.
  • Jos syö riittävästi kalaa (2-3 krt/vko), ylimääräisten omega-3-rasvahappojen nauttiminen voi olla vaarallista lisääntyneen verenvuotoriskin myötä (lähde). Facebookissa tuttu hammaslääkäri kertoi tapauksesta, missä hän sai käyttää kaikki osaamansa keinot ja vähän päälle, että sai viisaudenhampaanpoiston jälkeen verenvuodon tyrehtymään mieshenkilöltä, joka nautti omega-3-rasvahappoja tupla-annoksina.
  • On näkemyksiä ympäristömyrkkypitoisuuksista kalanmaksaöljytuotteissa sekä vakuuttelua siitä, että kaikki on kunnossa ja terveellistä. Kalanmaksaöljy- ja kalaöljytuotteet ovat eri asioita, pikkukalat ovat kalaöljystä valmistettuja. 
  • Mehtäemäntä ja Mamigogo raportoivat lasten keskittymiskyvyn parantumisesta. Mä en sellaista huomannut, en rauhoittumista tai energisempää meininkiä. 
  • Pikkukalat on hyvä ja herkullinen tuote. Kannattaa ennen kauppaan säntäämistä kuitenkin ottaa aikalisä ja selvittää onko niille todellista tarvetta vai ei. Jos lapsi ei syö kalaa tai syö ylipäätänsä huonosti, nämä ovat tarpeellinen ja takuulla maistuva lisä ruokavalioon. 
  • Jos taas kalaa tulee nautittua, kalaöljytuotteille ei ole tarvetta. D-vitamiinia toki kannattaa nappailla siinäkin tapauksessa.
Summa summarum, tämä oli hyvä kokeilu ja tiedän kaksi lasta, joita karkkikalojen loppuminen harmittaa. Nyt tämä mutsi ottaa itseään niskasta kiinni ja huolehtii siitä, että kalaa on tarjolla useammin kuin ennen. Eikös kalapuikotkin ole kalaa? Syksyllä päiväkodista saadaan vetoapua tähän hommaan, hyvä! 

Kiitos keskustelusta Ripu ja Kati sekä hammaslääkäri M!

15.3.2013

Tuokio (ennen Narniaa)

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.




13.3.2013

Kerro kerro googletin

Bloggaaja näkee, millä hakutermeillä hänen blogiinsa on päädytty. Vilkuilen listaa aika ajoin, ja ne ovat välillä aika hauskoja. Joskus yritän löytää itse blogini Googlen hakutuloksista listan hakusanoilla, ja en voi kuin hämmästellä, miten joku on jaksanut mennä hakutulossivulle nro 195 tai sinne päin, mistä blogini löytyy.

Aika moni on tehnyt hakuja blogin nimellä. Tässä valittuja muita hakuja:

  • Oktonautit dvd. Tämä on ollut kestosuosikki blogini alkuajoista saakka. Tilasin dvd:n BBC-Shopista Touhukkaalle synttärilahjaksi. Kertokaa toki, jos suomenkielistä on vihdoin saatavilla. Nythän oktarit taas oli ruudussa hetken aikaa, Areenasta löytyy muutaman viikon ajan vedenalaisia seikkailuita suomeksi puhuttuna. 
  • Synnytystarina 2013. Tarinani olen kirjoittanut, kiva jos se kiinnostaa. Muista hengittää ja laulaa, hyvin se menee! 
  • TRX takapuoli. Valitettavasti Lukijoiden onneksi en omaa TRX:n kiinteyttämää takapuoltani ole esitellyt, olen kylläkin aiheesta kirjoittanut. Syksyllä hyvin alkanut harrastus ei ole toistaiseksi jatkunut joulupukin tuomasta lahjakortista huolimatta. Get a grip woman!
  • Hai saappaat. Kumpparit oli ehdolla luottokamaksi. Saappaat on mainittu blogissani kerran. Miten kukaan jaksaa käydä läpi hakutuloksia niin kauan, että blogini löytyy?!
  • Puolukkakakku. Voin suositella. Resepti löytyy täältä.
  • Kuopion satama. Jihuu, ehkä minusta tulee sittenkin isona Folke West! Turisti-infoni ei ole mennyt hukkaan.
  • Matkus Shopping Center. Siellä säännöllisesti hengailen ja olinhan myös tyylikkäissä avajaisissa. Touhukas saa raivarit, jos ei saa jäädä Ikean lapsiparkkiin. Yleensä tämä jotenkin järjestyy, jos se on minusta kiinni.
  • Pulkka. Olet tullut oikeaan paikkaan, huippuasiantuntijan raportti löytyy täältä
  • Ai oikeesti. Oikeesti. 

Tiesittekö, että oktonauteista on saatavilla erilaisia leluja? Me ollaan leikitty paljon oktoleikkejä. Hauskin on sellainen missä minä makaan kyljelläni sängyssä tai lattialla (mikä tahansa leikki, missä äiti saa pötköttää, on hauska) ja ilmoitan vähän väliä oktohälytyksen (Touhukas alkaa ujeltaa). Sitten nostan käden tai jalan (eli avaan oktoluukun), mistä Touhukas ja mahdollisesti Nauravainen sujahtavat ylitseni uudestaan ja uudestaan suorittamaan tärkeää pelastustehtävää. Lelut näyttävät hienoilta, mutta ehkä me jatketaan meidän kotitekoista oktoleikkiä ja jätetään muovihärvelit kauppaan. Kiitos leluvinkistä Maria&co, kenties heikkona hetkenä tilaan yhden pienenpienen hahmon ja aluksen... 

Kuva täältä

12.3.2013

Hankalat heipat

Inhoan hyvästelyä. Ei niinkään jokapäivästä kiitos-heitä, vaan sellaista kun vaikkapa loistavan kavereiden kanssa vietetyn viikonlopun jälkeen pitää halata ja sanoa heipat. Tietää, ettei nähdä pitkään aikaan ja on pala kurkussa. Tekisi mieli vain häipyä paikalta vähin äänin. Olen sen joskus tehnytkin. Jäljelle jääneissä se herätti huolta ja närkästystä (syystäkin).

Kymmenisen vuotta sitten vietin puoli vuotta ulkomailla. Olin juuri ostanut lentoliput Suomeen, lähtö olisi noin kuukauden päästä, ja odottelin silloista poikaystävääni viettämään sinne muutaman viikon loman kanssani. Yllättäen ukkini sairastui ja menehtyi muutamassa päivässä. En lopulta tullut hautajaisiin, pääosin äitini ajatuksesta, että olisi mukavampaa pitää hyvät muistot eikä nähdä sairauden turvottamia ja sinertyneitä, tunnistamattomia kasvoja arkussa.

Jotain prosessissa meni kuitenkin pieleen. Kuvittelen aika ajoin näkeväni ukkini vilaukselta kahvilassa tai lentokentällä. Tänään iltakävelyllä luulin sekunnin ajan, että hän tulee rantatiellä vastaan. Ukkini oli hyvin komea ja pitkä mies, hiukset tyylikkästi laineilla kuin 50-luvun elokuvissa. Joku tietyissä ryhdikkäissä vanhoissa herroissa herättää muistoja. Nämä "kohtaamiset" saavat minut surumieliseksi ja mietteliääksi.



Lauran blogissa keskusteltiin tänään äidiltä lapsille periytyvistä peloista tai heikkouksista. Hyvästely on vaikeaa myös Touhukkaalle, sukuvika kai sitten. Kun parin päivän jälkeen rakkaat kummit tai vieraat lähtevät, iloinen tyttö muuttuu mykäksi haahuilijaksi, jolta ei meinaa irrota haleja ja heiheitä millään.

Kun ensi kerran täytyy sanoa hyvästit, lyhyeksi aikaa tai ikuisesti, myttään nenäliinan valmiiksi nyrkkiini ja sanon pää pystyssä heipat. Ehkä jälkipolvikin vähitellen oppii tekemään niin.

11.3.2013

Blogiarvonta: miksi ja miten

Blogiyhteistyötä bloggareiden ja yritysten näkökulmasta on käsitelty perusteellisesti mm. Liisan blogissa ja Kuningaskuluttajassa (katseltavissa vielä 19 päivää). Omat mielipiteeni asiasta ovat tiivistettynä seuraavat:
  • Jos joku onnistuu bloggaamisella saamaan lisätienestejä, niin good for you!
  • Kukin lukija päättää itse, minkälaisia blogeja lukee. Arvontojen ja tuotepostausten lisääminen saattaa lisätä tai vähentää lukijoita. Lukijana toivon, että yhteistyökuviot on merkitty selvästi.
Olipa syvällistä, huh. 

Aloitin oman blogini viime syksynä kokeillakseni, jaksanko kirjoittaa ja jaksaako joku höpötyksiäni lukea. Ylipäätänsä teen elämässä monia asioita vain kokeillakseni, onnistuuko se, onko se kivaa vai tyhmää. Xylimax-arvonnan käynnistin kahdesta syystä: halusin kokeilla saanko ulkopuolisen sponsorin mukaan ja halusin ilahduttaa lukijoita pienillä palkinnoilla. Kaikki voittajat ilahtuivat voittopaketistaan (tai lupauksesta siitä, perille ne eivät vielä kai ehtineet), ja siinä sivussa tuli minulle hyvä mieli. 

Muutama arvontaan osallistunut henkilö kysyi, miten sain Fazerin mukaan. Se meni näin: lähetin ehdotukseni blogiarvonnasta sähköpostilla, ja Fazerilta vastattiin että "Joo, kivaa. Käykö 10 tuotepakettia?" Yrityksille blogimainonta on helppoa ja halpaa. 10 tuotepakettia purkkaa ja pastilleja tuskin vastaa Fazer-konsernin markkinointibudjetin promilleakaan. Toisaalta blogini arvonnan jäljiltä ei ehkä näy myyntiluvuissa piikkiä, mutta viesti tavoitti joitain satoja netissä surffailevia henkilöitä, joten ei purkkapussit täysin hukkaan menneet. 

Jos haluat pitää arvonnan, kysy itse sponsoria mukaan. Mitä lähempänä heidän tuotteensa tai brändinsä on blogisi aihealueita, sitä todennäköisempää on, että pyyntöösi suostutaan. Kysymisessä on se hyvä puoli, ettei se maksa mitään. Kerro lukija- ja sivunäyttömääristä, ja tee oma ehdotus palkintotuotteista. Kerro kuka blogiasi lukee.

Itse tykkään lukea kokemuksia hyvistä tuotteista (ja pelottavan usein säntään niiden perusteella ostoksille). Suosikkiblogeissani tavarat ja ostokset ovat kuitenkin sivuroolissa. Vinkkaan itse hyvästä tuotteesta, kun sellainen kohdalle sattuu, mutta en listaa blogiini kaikkia ostoksiani. Jossain vaiheessa saatan järkätä taas arvonnan, jos sille päälle satun, mutta niiden jatkuva pyörittäminen kävisi uskoakseni tylsäksi.

Ehkä kokeilen kevään aikana jotain uutta. Mielessä hautuu kuopiolaisten kimppa Naisten Kympille Vuoden mutsin hengessä, lähtisitkö mukaan? Eiköhän me jostain sponssilenkkarit saada, hih.

Hei Yritys, haluaisitko nähdä näissä jaloissa Sinun Lenkkarisi? Lupaan ulkoiluttaa niitä säännöllisesti.

PS. Unohdin kokonaan itseni neuvotteluissa Fazerin kanssa. Muistakaa te pyytää itsellenne kauheasti kaikkea kivaa, jos lähdette sponsoreiden kanssa neuvottelemaan! :) 

10.3.2013

Yövuorolaisen muskarituokio

Universumi kuuli viestini siitä, että mitta on täynnä. Meillä on nukuttu! Ei joka yö, silti useampana yönä neljään, viiteen ja jopa kuuteen! Uskomatonta! Jos heräily alkaa, yön ulvoja ei oikein rauhoitu muuten kuin kainaloon. Kylkimyyryn salliminen saattaa olla maan kaivamista jalkojen alta, toisaalta siinä on jotain koskettavaa, kun yksivuotias liimautuu koko vartalollaan vasten selkääni, huokaisee syvään ja nukahtaa hetkessä tunnin tai kahden huutokonsertin jälkeen. (Hän mieluiten nipistelisi naamaani tai työntäisi sormensa nenääni unta odotellessa, siksi tarjolla on vain selkäpuoli. Jotain rajaa sentään.)

En halua julistaa suoraviivaisia syy-seuraus -suhteita, jotain on kuitenkin tehty eri tavalla tai ainakin systemaattisemmin yhdellä tavalla:
  • Nauravainen jää yksin nukahtamaan pinnasänkyyn. Laulan unilaulun ja häivyn. Protestointi-itkua kuuluu keskimäärin 3 minuuttia, sitten tulee uni.
  • Minä olen nukkunut monta yötä seinän takana eri huoneessa. En tuoksu pier maidolta tai tuhise vieressä. Hiippailen paikalle, kun tilanne vaatii.
  • Imetys loppui reilu viikko sitten. 
En vielä juhli lopullista muutosta, olen kuitenkin äärimmäisen iloinen siitä, että tunnelin päässä näkyy valoa. Sen kunniaksi pieni muskarihetki ja antia taannoisesta paparazzi-keikasta takapihalta.

Kas kuusen latvassa oksien alla
on pesä pienoinen oravalla.
Sen poikaset siellä ne leikkiä lyö
ja pikku hampailla siementä syö.


On siinä vihreä vilpoinen katto
ja naavoista lämpöinen lattiamatto
ja pikkuriikkiset ikkunat 
ja vuoteena sammaleet vihannat



Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa
ja lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa
niin oravan pesästä pienoinen pää
se ikkunan reiästä pilkistää


Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon
siell’ oravan poikaset tuttuhun kehtoon
ja elämä siellä on herttaisaa
kun kuusen latvassa keinua saa.


Oravan pesä (P.J. Hannikainen)

8.3.2013

Talvihaalareita ja sisäistä kamppailua

Kuluvan talven toppahaalarihitit taisivat olla panda, farkku ja sateenkaaren värit. Meidän kolmevuotiaalla oli kaksi Lassien epätrendikästä haalaria, joiden käyttökokemuksista kerron pienen johdannon jälkeen.


Esipuhe Marraskuu

Hysteerinen kulutusäiti (H): Damn, viikonlopuksi on luvattu pakkasta! Pitää äkkiä lähteä ostamaan Touhukkaalle talvihaalari, se taas jäi viime tippaan.
Viherpiipertäjähippiäiti (V): Odota hetki, käydään vintillä katsomassa. Kas, täältä löytyi mummon ajat sitten ostama Lassien haalari, laput vielä kiinni. Lisäksi löytyi kierrätyksestä tullut Lassie Suprafill. Just sopivia molemmat.
H: Ääähhhemmätiä... Ei oo kovin nättejä eikä ne oo Tiksua tai Moloa. 
V: Just. Niin vähän kuin sinäkin olet moloa viime aikoina kaipaillut, niin miten sen puuttuminen on yhtäkkiä ongelma?
H: Voi v*ttu! Sinä olet edellisessä elämässäsi elänyt pula-ajalla, syönyt käpyjä ja pitänyt paperikenkiä. 
V: Varmaan olenkin. Sulle ei seuraavaa elämää tule, koska maailma tukehtuu kaikkeen tähän roinaan ja kulutukseen. Tehdäänkö niin, että kokeillaan että toimiiko nämä, ja jos ei, niin sitten ostetaan uutta? 
H: (Murjottaa myöntyvästi)



Lassie toppahaalari (harmaa-vaaleanpunainen)
  • Hyvä perushaalari. Ohuehko, alla oli yleensä aina fleece- tai villahaalari (ja sen alla trikoopaita ja sukkikset). Ei tullut kylmä kovillakaan pakkasilla, kun lisättiin alle vielä yksi kerros (jos pakkaslukema alkoi kakkosella). 
  • Hyvät heijastimet.
  • Jos nappilistan ylin nappi ei ollut kiinni, vetoketju ei tahtonut pysyä kiinni.
  • En muista otinko jalkakumpparit johonkin muuhun käyttöön vai en. Ostin joka tapauksessa kuminauhaa ja laitoin uudet. Napit oli valmiina lahkeiden sisäpuolella. 
  • Polvet ja peffa kuluivat tosi paljon, eivät kuitenkaan puhki asti. Veikkaan että päiväkotikäytössä haalari olisi mennyt huonompaan kuntoon. Tästä tulee pikkusiskolle rymyhaalari, toiselle kierrokselle ykköshaalarina olisi liian kulunut.
  • Haalari maksoi marketin alerekissä 25-30 euroa. En keksi haalarista mitään radikaalisti huonoa sanottavaa. Hinta-laatu -suhde oli siis vähintään hyvä. 
  • Ostaisinko uudestaan? One-hit-wonder -henkinen laatu häiritsee. Jos tulisi kesken talven kasvupyrähdys ja pitäisi ostaa pariksi kuukaudeksi uusi haalari, voisin helposti ostaa vastaavan haalarin (paitsi jos tekisin löytöjä kirpparilta / vintiltä).
Lassie Suprafill toppahaalari (musta-puna-harmaa)
  • Tämä tuli meille kierrosta, Touhukas oli haalarin vähintään kolmas käyttäjä. Haalari lähtee takaisin sinne mistä tulikin ja palvelee vielä ainakin yhden loskakauden seuraavaa käyttäjää.
  • Lämpimämpi kuin edellinen. 
  • Housuosa kurismatskua. 
  • Aivan loistava haalari +5 - -5C keleihin. Tällä pärjää toki kylmemmässäkin, lähinnä esteettisistä syistä tämä jäi meillä rymyhaalarin rooliin. En tykkää kurahousujen ahtamisesta toppapuvun päälle. Silloin kuin istutaan ja leikitään vesilätäkössä tai loskassa, kurikset tai tämä haalari on must.
  • Sama juttu vetskarin ja nappilistan kanssa.
  • Hupun nepparit oli jo väsyneet, ja huppu irtoili helposti. 
  • Ostaisinko uudestaan? Kyllä. Aktiivinen bongaus kirppareilla ja markettien alerekeillä on menossa. Tämä on mahtava haalari litsläts-keleille, ja luistaa muutes pyllymäessä sairaan hyvin! 

Jälkikirjoitus / Maaliskuu

V: No, oliko haalareissa jotain vikaa?
H: Ei ollut, hyvät haalarit oli. Ja tiedätkö kun nyt ei ostettu uusia talvihaalareita, niin ensi talveksi voidaan ostaa sitten jotkut tosi makeet haalarit, Tiksut tai...
V: Sä olet hyvä äiti ja ihminen ilman Soreleita, Bugaboo-rattaita tai merkkihaalareita. Sitä paitsi sä hait jo Lindexin ja Kappiksen alerekeistä yhdet setit molemmille.
H: Joojoo, mutta hyvä ois olla kahdet, tänäkin talvena oli. 
V: Mene nyt hyvä ihminen etsimään itsellesi sitä moloa ja lopeta tuo jauhaminen!

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Tällä kertaa ihania, ilahduttavia juttuja monta!

Inspired by SouleMama.



6.3.2013

Hello Kitty -pihvit

Suunnittelen nykyään viikon ruoat etukäteen. Poikkeuksia listaan teen joka viikko, ne eivät minua stressaa, jokapäiväinen kokkailu kylläkin. Lista on auttanut ostosten tekemistä ja vähentänyt kokkaus-ahdistusta.

Listalla on neljättä viikkoa ollut punajuuripihvit, tällä viikolla tein niitä lopulta. Punajuuri ja uudet ruokakokeilut eivät ole välttämättä perheen pikkusyömäreiden mieleen. Punajuuripihvejä paistaessa keksin loistoidean, että mainostan niitä Hello Kitty -pihveinä. Useimmiten mikä tahansa pinkki ja Hello Kittyyn assosioitu juttu on maailman parasta. Toisin kävi. Äidille jäi vino pino punajuuripihvejä syötäväksi. Sama kävi viime viikolla, kun testasin Liinan hernekeittoa. Hyvää keitto oli, vähemmän kylläkin kolmantena päivänä.

Minä aion kokeilla punajuuripihvejä vielä uudestaan silläkin uhalla, että syön itse kaiken. Tässä Yhteishyvän ohje, kiitos Zirk vinkistä!

AINEKSET (12 kappaletta)

1 prk (200 g) kermaviiliä
1 dl korppujauhoja
2 punajuurta
1 peruna
2 kananmunaa
1 tl suolaa
1 tl kuivattua timjamia tai meiramia

Paistamiseen 2 rkl rypsiöljyä

OHJEET
Yhdistä kulhossa kermaviili ja korppujauhot. Anna turvota sillä välin, kun kuorit ja raastat punajuuret ja perunat karkeaksi. Yhdistä raasteet kermaviili-korppujauhoseokseen. Lisää munat, suola ja timjami tai meirami. Sekoita hyvin. Muotoile massasta kostutetuin käsin noin 1 1/2 cm paksuja pihvejä. Paista pihvit öljyssä paistin- tai ohukaispannussa. Tarjoa salaatin kera.

Kuva täältä
Jos punajuuripihvit ei toimi, kannattaa kokeilla tällä viikolla Jennin keittiössä hitiksi muodostunutta makkarasalaattia.

AINEKSET
mitä tahansa vihanneksia tai juureksia, mitä lapsesi syö
jääkaappikylmää makkaraa tai nakkeja
keitetty kananmuna
raejuustoa

OHJEET
Pilko ainekset. Asettele lautaselle. Jää odottelemaan "Kiitos äiti, tämä on parasta ruokaa ikinä!" -kommenttia.


PS. Mikäli perheessänne on käyty keskustelua lihan alkuperästä, Hello Kitty -pihvi saattaa herättää hieman erilaisia ajatuksia.

5.3.2013

Möller Omega-3 Pikkukalat (Buzzador)

Ilmoittauduin vähän aikaa sitten Buzzador-toimintaan, missä saa testattavaksi erilaisia uutuustuotteita. Testattavat tuotteet saa käyttöön ilmaiseksi, vastineeksi olen luvannut kertoa niistä rehellisen mielipiteeni. Pääsin heti tutustumaan kahteen eri tuotteeseen: Möller Omega-3 Pikkukaloihin ja uusiin Oral-B hammastahnoihin ja -harjaan. Hammasasioihin palaan myöhemmin, nyt Möllerin Pikkukaloista. 


Juuri kun D-vitamiinipullon pohja alkoi pilkistää, posti toi sopivasti pari pakettia Pikkukaloja. Ne ovat geelimäisiä kalan muotoon puserrettuja mötkäleitä, jotka tuoksuvat ja maistuvat karkilta. Herkulliseen makuun ja hauskaan ulkomuotoon on piilotettu D-vitamiinia ja Omega-3-rasvahappoja.

Omega-3-rasvahapot ovat välttämättömiä elimistölle ja ne ovat tärkeitä sydämelle (DHA+EPA 250 mg/vrk) sekä aivoille ja näkökyvylle (DHA 250 mg/vrk). D-vitamiini auttaa rakentamaan lihaksia, luustoa ja hampaita. Se on tärkeää myös vastustuskyvylle. D3-vitamiini on ihmisen elimistölle luontainen D-vitamiinimuoto ja se on teholtaan parempi kuin D2-vitamiini. 

Möller Omega-3 Pikkukalat eivät sisällä keinotekoisia väri- tai makeutusaineita eikä lainkaan säilöntäaineita. Luontaisena makeutusaineena on käytetty ksylitolia ja sorbitolia.
  • Olen antanut kaloja 1- ja 3-vuotiaille lapsilleni noin viikon ajan, ja ne maistuvat erinomaisen hyvin. Niin hyvin, että niitä kerjätään lisää monta kertaa päivässä.
  • Itsekin olen kaloja toki maistanut. Jos niitä jää imeksimään eikä nielaise heti, kalaisa maku alkaa hiipiä suuhun. 3-vuotias ilmoitti joku päivä, että "Äiti, tuli kalaröyhtäys!" 
  • Möller suosittaa kaloja koko perheelle. Joku alaikäraja pakkaukseen olisi hyvä saada, amerikkalaisessa stupid user -hengessä jos ei muuten.
  • Olen antanut lapsilleni D-vitamiinia, muita vitamiineja tai lisäravinteita en ole juuri tarjoillut. Kalaa meillä ei syödä suositusten mukaan kahta kertaa viikossa, ainakaan joka viikko. Tämän kampanjan myötä olen herännyt miettimään, pitäisikö rasvahappoasiaan tomerammin panostaa.
  • Pikainen vilkaisu nettikauppoihin paljasti, että 45 fisun paketti maksaa 11-14€. Meidän 2 lasta syö päivässä 4 pikkukalaa, eli paketteja menisi kuukaudessa 3 -> noin 40€/kk. Sillä rahalla keittelisi vaihtoehtoisesti muutaman kalasopan ja paistaisi uunilohta (jos muistaisi ja jaksaisi)
  • Kati kertoi kokemuksistaan Omega-3 rasvahappojen mahdollisesta merkityksestä kiukkukohtausten helpottajana. Vilkaiskaa myös kommenttiketju, mikäli aihe kiinnostaa.
Möllerin sivuilla on lisätietoa tuotteista, ja joku onnekas saa itselleen juhlavuoden Jopon arvonnassa!

Lisää Buzzadorista

Buzzadorina saat mahdollisuuden päästä testaamaan uusia tuotteita ja palveluita ilmaiseksi, sekä kertoa ystävillesi niistä. Useimmissa kampanjoissa myös ystäväsi saavat mahdollisuuden päästä osallistumaan tuotteiden ja palveluiden testaamiseen.

Se kuinka nopeasti pääset ensimmäiseen kampanjaan mukaan, riippuu siitä kuinka hyvin sovit kampanjan kohderyhmään, jonka asiakas on määrittänyt. Kun sovit kampanjan kohderyhmään, saat tietoa kampanjasta sähköpostitse. Sitten pääset valitsemaan haluatko osallistua kampanjaan, vai etkö halua. Jos haluat tietää enemmän mitä Buzzadorina oleminnen tarkoittaa, voit lukea lisää täältä.

Seuraa tätä linkkiä rekisteröityäksesi Buzzadoriksi (käyttäjänimeni on jennijee).
Saan mystisiä Buzzador-pisteitä, jos käytät juuri minun linkkiäni. Kuka nyt ei pisteitä haluaisi! 

Suihkun uusi look

Saimme viime kesänä nauttia kylppäriremontin riemusta. Kymmenisen vuotta sitten taloon rakennettiin erillinen suihkuhuone keskikerrokseen (vessa on siis erikseen). Ajattelimme taloa ostaessamme, että suihkua ei ainakaan tarvitse remontoida. Väärin. Lattiasta löytyi aito valuvika. Turha tulla sanomaan etteikö täällä Pohjois-Savossa olla EU-trendien aallonharjalla!

Olisimme keksineet remonttirahoille muutakin käyttöä, ja jokunen harmaa hiuskin olisi jäänyt tulematta, mutta täysin en remppaa harmittele, koska edellisten asukkaiden valitsemat kaakelit eivät olleet mieleen. Uudelleenkäytimme kalusteet, koska ne olivat hyväkuntoiset sekä täsmälleen sopivat (ja uudet ovat poskettoman kalliita).

Reilu viikko sitten sain nukkua pari yötä kokonaan ja päädyin käyttämään ylimääräisen energian siivoamiseen. Minä se osaan irrotella! Intouduin ottamaan pari kuvaa suihkuhuoneesta. Huonojahan niistä tuli, 3 m2 lattiapinta-alalla varustetusta kopista ei mun kuvauskalustolla kokonaiskuvia saa. Postaan kuvat silti, koska haluan leuhkia tyylikkäillä kaakelivalinnoilla. Yhtä hienostunut lattiakaakelimaku on todistettavasti parilla muullakin (kukkuu Zirk&Suz).

Seinälaatat Pukkila, lattialaattojen valmistajaa en jaksa kaivella. Lattiaan tein löydön huuto.netistä: bongasin sattumalta sopivan määrän laattoja ja huusin koko roskan noin kolmasosalla kaakeleiden listahinnasta. Vaikka tila on pieni, isohko värillinen seinälaatta toimii mielestäni kivasti valkeiden kalusteiden kanssa. Urakoitsija oli innoissaan, kun sai latoa jotain muuta kuin valkeaa laattaa. Vaalean ruskea onkin todella radikaali valinta, vain rohkeimmille sisustajille*!


Kuvausassistenttia harmittaa, kun hylkäsin hänen ehdotuksensa siivousväline-esittelystä.
* Oikeesti, eikö fanaattinen valkeus lopu sisustuslehdistä koskaan? En kyllä lue sisustuslehtiä, mutta jos satun lukemaan, niin päätän taas lopettaa, kun katselen ylivalkeita koteja ja tulee Päiväni murmelina -hetki.

4.3.2013

Radalla

Kaikesta väsyavautumisesta huolimatta kävin viikonloppuna kaksi kertaa retkiluistelemassa. Kuopiossa vuosittain järjestettävän Ice marathonin ansiosta kaupungissa on loistavat puitteet retkiluisteluun. Keskustan liepeiltä satamasta lähtee 1, 2, 4, 7 ja 12,5 kilometrin radat. Porukkaa oli viikonloppupäivinä kuin pipoa ja sunnuntaina paistoi upeasti aurinko. Tämä on viides Kuopiossa asumani talvi, ja olin luistelemassa, eh, ensimmäistä kertaa.

Kuvissa näkyvät ihmiset ovat statisteja, joilta ei ole pyydetty lupaa kuvien julkaisuun.
Sunnuntaina oltiin luistelemassa Miehen kanssa kahdestaan, rekrytoitiin anoppi päiväunivahdiksi tytöille. Olipas se mukavaa!

Ulkoilu ihmisten ilmoilla kevätauringon paistaessa on kieltämättä loistavaa lääkettä miinumerkkiseksi kääntyneelle mielelle. Vaikka naama oli jäässä, vannon että hymyilin monta kertaa. Suosittelen!

2.3.2013

Väsymyksen anatomia

Viikonloppuna uutisoitiin brittitutkimuksesta, jonka mukaan satojen geenien aktiviisuudessa tapahtui muutoksia, kun yöunta vähennettiin 10 tunnista alle 6 tuntiin.

Asiantuntija Akhilesh Reddyn mukaan avaintutkimustulokset koskevat vaikutuksia tulehdus- ja immuunijärjestelmään. Niiden ja terveysongelmien, kuten diabeteksen, välillä on mahdollista nähdä yhteys, Reddy sanoo. (Ylen uutisesta)

Yli 10 tunnin yöunet kuulostavat utopistiselta ajatukselta. Noin 8 tunnin unet oli mulle hyvät unet ennen lapsihässäkkää. Minun geenejäni ei ole tutkittu, sen sijaan halusin naputella empiirisen tutkimusraportin omasta vähäunisesta elämästäni. En pelkästään valittaakseni tai sääliä kerätäkseni, vaan itselleni muistiin, koska tiedän että joskus tämä loppuu. Sitten nukutaan kuin pienet possut.

Imetin koko viime vuoden yöt, sitä en kokenut ongelmaksi. Muistan lukeneeni, että yömaidossa on mausteena luonnon omaa unilääkettä sekä äidille että vauvalle. Painajaismainen yökukkuminen alkoi tammikuussa, kun yritin uudella innolla lopettaa yöimettämistä. 

Viime viikkoina on ollut muutamia öitä, joiden aikana Nauravainen on nukkunut heräämättä klo 20-24. Muuten herätyksiä on 15 min - 2 h välein. Usein hän nousee istumaan ja karjuu niin kovaa kuin jaksaa, välillä itkeskelee kovaan ääneen pötköllään. Herään ja valvon muutaman minuutin tai pari tuntia. Joskus silitys ja sipatus auttaa Nauravaisen uneen, joskus ei. Usein en jaksa edes yrittää. 

Olen tammi-helmikuussa nukkunut 3 yötä hyvin (Mies oli Nauravaisen kanssa), noin 5 yötä kohtuullisesti ja loput järkyttävän huonosti. Aikuinen tarvitsee yössä vähintään yhden 4 tunnin yhtäjaksoisen unipätkän, jotta uni olisi rentouttavaa ja palauttavaa. Dream on. 
  • Aamuisin olo on kuin olisin krapulassa: vapisuttaa, paleltaa, oksettaa, päähän ja silmiin koskee. 
  • Pinna on erityisesti aamuisin olematon. Jos hommat ei suju, en todellakaan pyydä toista kertaa kauniisti. 
  • Tasona on minimisuoritus. Ruokin ja puen lapset, vaihdan vaipat ja nukutan päiväunille. 
  • Tuntuu, että minulla ei ole mitään muuta annettavaa kenellekään. Leikit, halit, hellimiset, pelleily, hymyily, nauraminen... ei irtoa. Minusta on tullut kylmä.
  • Pieniä juttuja jaksan tehdä: kauppareissun tai lyhyen ulkoiluretken. Pakko. Jos vain makaisin sohvalla, pienempi kiskoisi hiukseni ja korvani irti ja isompi hyppisi kylkiluuni hajalle. Ulkoilun tms. jälkeen olen aivan kuitti. Blogia jaksan päivittää, koska se on kivaa ja siitä saa voimia ja iloa. Muiden blogeja en ole pitkään aikaan jaksanut lukea ja kommentoida niin paljon kuin haluaisin. 
  • Keskittymiskyky on heikko. Jaksan lukea harvan lehtiartikkelin ajatuksella loppuun asti. Linkkaamaani tutkimusartikkelia en luonnollisesti lukenut ensimmäistä sivua pidemmälle.
  • Kroppa huutaa liikuntaa, mutta en jaksa. Kerta viikossa on maksimisuoritus. Hyötyliikunnan olen karsinut minimiin. Jos ulkoillaan, ollaan omassa pihassa. En halua lähteä puistoon. Kävelen laahustaen, tiputtelen tavaroita ja horjahtelen. Tuntuu, että posket roikkuu, silmäpussit roikkuu, takapuoli roikkuu.
  • On tiettyjä masennushenkisiä oireita: useat asiat näyttäytyvät negatiivisessa valossa. Sekalaiset pikkuduunit tai vastoinkäymiset tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Ylipäätänsä mikään ei kauheasti kiinnosta. 
  • Ruokahalua ei juuri ole. Silti ahmin herkkuja ja ruokaa, vaikkei se maistu. On koko ajan jano.
  • Muisti pätkii. Ihme kyllä olen ollut pikaista vatsatautia lukuunottamatta terveenä. 
Perjantain kauppalista. Mainitsinko jo kahvin? Canneloniputkiloita piti ostaa, jos se jäi epäselväksi.
Monet listan "oireista" ovat minulle ominaisia muutenkin, nyt ne ovat läsnä laajalla kirjolla ja voimakkaina. On parempia ja huonompia päiviä. Öistä ei voi sanoa samaa: on vain huonoja tai tosi huonoja öitä. Neuvolassa on keskusteltu mahdollisuudesta päästä ulkopuolisen tukemaan unikouluun. Imetys on nyt loppunut kokonaan, ehkä se auttaa.

Rikkonaiset yöt ovat isommassa mittakaavassa aito ongelma: terveysriskien lisäksi todennäköisyys tapaturmille tai sekalaiselle sekoilulle on rajusti koholla. Itse en olisi tällä hetkellä työkykyinen - siis palkkatyökykyinen, lapsiahan voi hoitaa vaikka olisi pää pudonnut paikoiltaan. Talomme äänieristyksen ansiosta Mies on saanut nukkua hyvin. Monille heräily jää päälle senkin jälkeen, kun lapsi alkaa nukkua. Eivätkä lapset ole ainoa syy yökukkumiseen. On kaikenlaista muuta unettomuutta, ja itseni kaltaisia synkkiä ja huonoryhtisiä sumupäitä haahuilee rekan ratissa, leikkaussalissa tai palkanlaskennassa.

Nukkukaa kun voitte!

PS1. Lisäksi yhtenä listan kohtana on, että suhtaudun pessimistisesti ja torjuvasti kaikkiin ehdotuksiin, miten tilanne saataisiin korjattua. Otan ne todennäköisesti henkilökohtaisena loukkauksena. Saa kuitenkin yrittää. Olen lukenut Sen Kirjan, eikä näköjään paljon auttanut. 
PS2. Nauravaisen korvat on ok. Voisiko olla allergiaa? En usko, päivisin hän on tyytyväinen pikkusirpukka eikä iho-oireita ole. Uusia hampaita tuli kuukausi sitten neljä. Ei ihan kävele vielä, muutamia sanoja tulee. Sukuvikana huonoa nukkumista: KYLLÄ.
PS3. Uusi lohturuokani on avokadopasta, jos ette sitä kauppalistasta arvanneet. Ja ostin kaksi pakettia kahvia. Oli tarjouksessa.

Xylimax-arvonnan voittajat - onnea!


Xylimax Naturals -arvonta suoritettiin allekirjoittaneen toimesta perheen pienempien onnettarien ollessa päiväunilla. Laput oli kirjoitettu sellaisilla harakanvarpailla, että eiköhän skipata kuvat arvontatapahtumasta ja mennä suoraan asiaan.

Oikein paljon onnea voittajat:

Leopardikuningatar 
Bikke 
Hippiäinen 
Sirkkuli 
Klaara 
Sirpa 
Suz 
Zirk 
Suvi L. 
Aikku R-T

Laittakaa yhteystietonne osoitteeseen jennijee (at) gmail.com, niin saadaan 20 euron arvoiset tuotepaketit matkaan.

Muille isot kiitokset osallistumisesta - maistiaisia saatte parilla eurolla ruokakaupasta! :)

1.3.2013

10 kuvaa kesään: helmikuu

Tämän viikon tuokiona on kuukausikuva helmikuulta, se melkein unohtui. Säätila: +1, kova tuuli, aurinko paistaa jäällä ja risukasassa, vaan ei meidän pihassa. Kevät, tule pian ja tee kuvasarjaan vaihtelua. Mua kyllästyttää musta-valko-harmaus jo. Keltaista, vihreää, sinistä jooko!

Aurinkoista ja hyvää maaliskuuta, kevättä kohti!

Tammi - Helmi
Loka - Marras - Joulu