Leffakerhossa lovee, liebee, amoria

On kulunut kotvanen viimeisestä leffakerhoraportista. Pikakatsaus viime viikkojen tarjontaan vastapainoksi kaikelle Apusen jutuista nousseelle aiheelliselle keskustelulle:

Faust
Jälleen lähdin soitellen sotaan, en tiennyt mikä oli illan leffa. Stoori siitä, kun mies myy sielunsa, oli hämärästi tuttu. Pian huomasin, että oltiin hyvin, hyvin, hyvin syvällä eurooppalaisen taide-elokuvan pimeässä aukossa. Puvustus ja lavastus olivat erittäin hienoja, niiden vuoksi jaksoin katsoa elokuvaa tunnin, minkä jälkeen poistuin (olin noin 15. joka lähti kesken). Näin kulttuurin kehdossa Kuopiossa.
Arvio: No, jos tykkää. Kannattaa ehdottomasti katsoa trailer, siitä voi päätellä onko go / no-go.

Barbara
Mielenkiintoista ajan kuvaa 1980-luvun DDR:stä. Naiskirurgi oli saanut menolipun maaseudulle, ja kävikin ilmi että ei syyttä. Vehkeily epäilyttävän aineksen kanssa jatkui, vaikka Stasi kävi vähän väliä tsekkaamassa kaikki kätköt, myös ne mitkä tutkitaan kumihanskoilla. Tunnelma oli ajoittain ahdistava ja pelottava, arvaten kuten myös elämä DDR:ssä. Toisaalta myös rakkaus ja hyvyys näyttäytyivät, kuten DDR:ssä oikeastikin. Kovasti vetivät spaddua, alkoi yskittää.
Arvio: Sehr gut. Aika hidas leffa. Lopussa yllätys.

Kukkulan tyttö, sataman poika
Rakastan satuja ja hyviä animaatioelokuvia, joten olisin ollut yllättynyt, jos en olisi leffasta pitänyt. Yllätyksen sijaan hymyilin melkein koko leffan ajan. Studio Ghibli on tehnyt huikean määrän mahtavia elokuvia, joista monta olen nähnyt. Kriitikoita tämä elokuva ei saanut liekkeihin, mutta siitä viis, hienoja kuvia ja tunnelmia oli tarjolla. Tarina oli arkinen, ts. voisi tapahtua oikeasti. Monissa muissa Studio Ghiblin jutuissa on koko ajan ollut sellainen fiilis, että tajuankohan mitään mitä tässä tapahtuu (ei siis huono juttu). Tässä elokuvassa tyttö ja poika vähän ihastui ja punastui, hihihi, ja tapahtui vähän muutakin.
Arvio: Hyvä. Menee mainiosti perheleffana (ainakin teoriassa, en tiedä mitä lapset tykkäisi)

Un Amor
Kolmiodraamaa teini-iässä ja aikuisempana Argentiinan malliin (1 tyttö ja 2 poikaa). Aivan mahtavia klyyvareita ja ok tarina.
Arvio: Voi katsoa. Tulee varmaan Teemalta joskus, jos ei ole tullut.

Leffakerhopostausten kommenteissa on mukavana perinteenä ollut keskustelua siitä, kenen leffatähden kanssa pettäisi ketäkin. Oikeaan pettämiseen en tietenkään suosittele ryhtymään, sen sijaan pienet ajatusleikit piristävät kenen tahansa päivää. Tällä kertaa Minna Canthin ja tasa-arvon nimissä kysyn teiltä, ketkä naisnäyttelijät ovat niin hot, että niiden kanssa voisi hätätapauksessa vaikka vähän pussailla?

Mun valinnat on Suomen oma supertyylikäs ja taitava Maria Ylipää ja Greyn Anatomian awesome lepakkolääkäri Sara Ramirez. Miau.