Working Girl

Kuusi viikkoa hoitovapaata, Miehen kanssa läpsystä vaihto ja minä lähden töihin. Asia on alkanut pulpahdella mieleen päivittäin. Fiilikset vaihtelee. Lasten jättäminen Miehen huomaan ei huoleta, päinvastoin. Omaa työminää ja uraa olen pyöritellyt. Olen tehnyt jo useamman vuoden töitä, jotka on ihan ok. En ole kokenut itseäni erityisen motivoituneeksi enkä tunne tehneeni kympillä töitä, vaikka pitkiä päiviä olen välillä tehnytkin.

Kun opiskelin vuosituhannen vaihteessa, kuulin käsitteestä lasikatto. Näkymätön este, johon useat naiset urallaan törmäävät eivätkä pääse siitä eteenpäin. Silloin ajattelin, että pyh, minä niille katoille näytän. Tässä sitä nyt ollaan. Lukuisat miespuoliset opiskelukaverit ovat manager of this tai director of that. Olkoonkin, että olen ollut muutaman vuoden pelistä poissa ja vaikka en välttämättä heidän duunejaan ottaisi, niin eniten mua ärsyttää se, että olen ollut töissä niin naismainen.

Sunnuntaihesarissa* oli juttu Facebookin operatiivisesta johtajasta Sheryl Sandbergistä, jonka monille ajatuksille nyökyttelin. Se, että työsähköpostien kimppuun täytyy sännätä seuraavana päivänä synnytyksen jälkeen, kuuluu amerikkalaiseen johtamishulluuteen, mitä en ymmärrä. Joku siinä väistämättä kärsii, vauva tai työ. Ei mennä sinne.

Palatakseni tähän naismaisuuteen, niin tarkoitan sillä sitä, että naiset usein työelämässä välttävät riskejä. Naiset haluavat osata homman täydellisesti ennen kuin voivat edes vienosti sanoa tietävänsä aiheesta jotain. Miehethän paukuttelevat henkseleitään ja esiintyvät suurina asiantuntijoina aiheesta kuin aiheesta, heti kun ovat opetelleet, mitä kulloisenkin kohkaamisen kolmikirjaiminen lyhenne tarkoittaa. Naiset eivät puhu ääneen uratoiveistaan. Naiset eivät uskalla ottaa vastaan heille tarjottuja haasteita, pelkäävät etteivät osaa tai pärjää. Naiset pyytävät liian vähän palkkaa. Yleistyksiä ja kärjistyksiä, silti niissä on totta vähintään toinen puoli.

Mun suurin työhön ja uraan liittyvä turhautuminen on tullut siitä, että haluan muutosta, mutta en tiedä mitä se olisi. Miten naismaista, argh! Facebookin COO:ksi en luullakseni halua. Haluan haastavia, mielenkiintoisia hommia, joissa voin kehittyä ja oppia.

Olen ollut tällä kertaa vähemmän tyttö ja enemmän jotain muuta, ja kertonut muutostoiveistani esimiehelleni jo ennen paluutani. Voi olla, että todelliset työtehtävät eivät suurta muutosta tarjoa. Toisaalta organisaatio ja maailma muuttuu vauhdilla, ovia aukeaa välillä yllättävissäkin paikoissa. Voi kokeilla, onko ruoho vihreämpää muualla ja omassa asenteessakin saattaa olla korjattavaa.

Sheryl antoi ohjeita naisille, tässäpä lista ja bonuksena minun painavat kommenttini. Mielestäni lista on validi vaikka et haluaisikaan korporaatiojohtajaksi, vaan haluaisit edetä sairaanhoitajan uralla.

1. Istu pöydän ääreen. Naiset ovat epävarmoja kokouksissa ja seminaareissa. He istuvat huoneen reunoilla, vaikka paikka pitäisi ottaa pöydän äärestä. Just näin. Koulussa ollaan eturivissä ja viittaillaan kilpaa, töissä jäädään seinäruusuiksi. Miksi?

2. Älä luovuta töissä liian aikaisin. Vaikka aiot hankkia lapsia, älä epäröi ottaa vastaan haasteita töissä. Älä lopeta kunnianhimoista etenemistä ennen kuin todella lähdet äitiyslomalle. Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä. Erit. naiset, jotka ovat juuri "tikuttaneet plussan" helposti kieltäytyvät uusista projekteista tai hommista. Ei missään tapauksessa! Vaikka varsinkin alkuraskauteen voi liittyä ikäviä lieveilmiöitä, monet pystyvät hoitamaan hommansa loppuun asti.

3. Vaadi kumppaniltasi enemmän. Puolisosi pitää tehdä puolet kotitöistä. Kun lapset näkevät, että vanhemmat jakavat vastuun kotona, se estää strereotypioiden siirtymisen sukupolvelta toiselle. Tämä mietityttää minua eniten töihin paluussa. Mä olen hoidellut monet kotihommat suvereenisti (pienellä marttyyriprotestoinnilla kenties). Mitä kertoo se, että 3-vuotias sanoo isäänsä tyttöisiksi, kun tämä tekee ruokaa ja tiskaa? Huh, äkkiä töihin ja Mies tiskiharjan varteen!

4. Nuku enemmän. Kaikki sujuu paremmin, kun olet nukkunut hyvin. Väsyneenä työn jälki on huonompaa. Kuulitteko tytöt? Kone kiinni illalla ajoissa ja unta palloon!

5. Kaikkea et saa. Mikään ei ole täydellistä, kun tasapainottelet työn ja kodin kanssa. Muista: mieluummin valmis kuin täydellinen. Kiitos muistutuksesta. Jes, ei tartte pestä ikkunoita tänä keväänä!

6. Unohda tikapuut, kohtaa kiipeilyteline. Ura ei enää etene suoraviivaisesti. 2000-luvulla uran luominen on pikemmin temppuilua kiipeilytelineellä, jossa huipulle pääsemiseen tarvitaan luovia ratkaisuja. Ok.

Sheryl on kirjoittanut kirjan (Lean in), jonka laitoin kirjastoon hankintatoiveeksi ja varaukseksi. Kenties höyryän aiheesta lisää myöhemmin. Sitä ennen taidan tutustua myös Lean In Communityyn, ja kenties myönnän, että olen jonkun sortin feministi.

Mitä te sanotte Sherylin ajatuksista?


* Sorruin vanhaan suolaan vaikka erosta paasasinkin. I love HS!