Asiantuntija Akhilesh Reddyn mukaan avaintutkimustulokset koskevat vaikutuksia tulehdus- ja immuunijärjestelmään. Niiden ja terveysongelmien, kuten diabeteksen, välillä on mahdollista nähdä yhteys, Reddy sanoo. (Ylen uutisesta)
Yli 10 tunnin yöunet kuulostavat utopistiselta ajatukselta. Noin 8 tunnin unet oli mulle hyvät unet ennen lapsihässäkkää. Minun geenejäni ei ole tutkittu, sen sijaan halusin naputella empiirisen tutkimusraportin omasta vähäunisesta elämästäni. En pelkästään valittaakseni tai sääliä kerätäkseni, vaan itselleni muistiin, koska tiedän että joskus tämä loppuu. Sitten nukutaan kuin pienet possut.
Imetin koko viime vuoden yöt, sitä en kokenut ongelmaksi. Muistan lukeneeni, että yömaidossa on mausteena luonnon omaa unilääkettä sekä äidille että vauvalle. Painajaismainen yökukkuminen alkoi tammikuussa, kun yritin uudella innolla lopettaa yöimettämistä.
Viime viikkoina on ollut muutamia öitä, joiden aikana Nauravainen on nukkunut heräämättä klo 20-24. Muuten herätyksiä on 15 min - 2 h välein. Usein hän nousee istumaan ja karjuu niin kovaa kuin jaksaa, välillä itkeskelee kovaan ääneen pötköllään. Herään ja valvon muutaman minuutin tai pari tuntia. Joskus silitys ja sipatus auttaa Nauravaisen uneen, joskus ei. Usein en jaksa edes yrittää.
Olen tammi-helmikuussa nukkunut 3 yötä hyvin (Mies oli Nauravaisen kanssa), noin 5 yötä kohtuullisesti ja loput järkyttävän huonosti. Aikuinen tarvitsee yössä vähintään yhden 4 tunnin yhtäjaksoisen unipätkän, jotta uni olisi rentouttavaa ja palauttavaa. Dream on.
- Aamuisin olo on kuin olisin krapulassa: vapisuttaa, paleltaa, oksettaa, päähän ja silmiin koskee.
- Pinna on erityisesti aamuisin olematon. Jos hommat ei suju, en todellakaan pyydä toista kertaa kauniisti.
- Tasona on minimisuoritus. Ruokin ja puen lapset, vaihdan vaipat ja nukutan päiväunille.
- Tuntuu, että minulla ei ole mitään muuta annettavaa kenellekään. Leikit, halit, hellimiset, pelleily, hymyily, nauraminen... ei irtoa. Minusta on tullut kylmä.
- Pieniä juttuja jaksan tehdä: kauppareissun tai lyhyen ulkoiluretken. Pakko. Jos vain makaisin sohvalla, pienempi kiskoisi hiukseni ja korvani irti ja isompi hyppisi kylkiluuni hajalle. Ulkoilun tms. jälkeen olen aivan kuitti. Blogia jaksan päivittää, koska se on kivaa ja siitä saa voimia ja iloa. Muiden blogeja en ole pitkään aikaan jaksanut lukea ja kommentoida niin paljon kuin haluaisin.
- Keskittymiskyky on heikko. Jaksan lukea harvan lehtiartikkelin ajatuksella loppuun asti. Linkkaamaani tutkimusartikkelia en luonnollisesti lukenut ensimmäistä sivua pidemmälle.
- Kroppa huutaa liikuntaa, mutta en jaksa. Kerta viikossa on maksimisuoritus. Hyötyliikunnan olen karsinut minimiin. Jos ulkoillaan, ollaan omassa pihassa. En halua lähteä puistoon. Kävelen laahustaen, tiputtelen tavaroita ja horjahtelen. Tuntuu, että posket roikkuu, silmäpussit roikkuu, takapuoli roikkuu.
- On tiettyjä masennushenkisiä oireita: useat asiat näyttäytyvät negatiivisessa valossa. Sekalaiset pikkuduunit tai vastoinkäymiset tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Ylipäätänsä mikään ei kauheasti kiinnosta.
- Ruokahalua ei juuri ole. Silti ahmin herkkuja ja ruokaa, vaikkei se maistu. On koko ajan jano.
- Muisti pätkii. Ihme kyllä olen ollut pikaista vatsatautia lukuunottamatta terveenä.
 |
| Perjantain kauppalista. Mainitsinko jo kahvin? Canneloniputkiloita piti ostaa, jos se jäi epäselväksi. |
Monet listan "oireista" ovat minulle ominaisia muutenkin, nyt ne ovat läsnä laajalla kirjolla ja voimakkaina. On parempia ja huonompia päiviä. Öistä ei voi sanoa samaa: on vain huonoja tai tosi huonoja öitä. Neuvolassa on keskusteltu mahdollisuudesta päästä ulkopuolisen tukemaan unikouluun. Imetys on nyt loppunut kokonaan, ehkä se auttaa.
Rikkonaiset yöt ovat isommassa mittakaavassa aito ongelma: terveysriskien lisäksi todennäköisyys tapaturmille tai sekalaiselle sekoilulle on rajusti koholla. Itse en olisi tällä hetkellä työkykyinen - siis palkkatyökykyinen, lapsiahan voi hoitaa vaikka olisi pää pudonnut paikoiltaan. Talomme äänieristyksen ansiosta Mies on saanut nukkua hyvin. Monille heräily jää päälle senkin jälkeen, kun lapsi alkaa nukkua. Eivätkä lapset ole ainoa syy yökukkumiseen. On kaikenlaista muuta unettomuutta, ja itseni kaltaisia synkkiä ja huonoryhtisiä sumupäitä haahuilee rekan ratissa, leikkaussalissa tai palkanlaskennassa.
Nukkukaa kun voitte!
PS1. Lisäksi yhtenä listan kohtana on, että suhtaudun pessimistisesti ja torjuvasti kaikkiin ehdotuksiin, miten tilanne saataisiin korjattua. Otan ne todennäköisesti henkilökohtaisena loukkauksena. Saa kuitenkin yrittää. Olen lukenut Sen Kirjan, eikä näköjään paljon auttanut.
PS2. Nauravaisen korvat on ok. Voisiko olla allergiaa? En usko, päivisin hän on tyytyväinen pikkusirpukka eikä iho-oireita ole. Uusia hampaita tuli kuukausi sitten neljä. Ei ihan kävele vielä, muutamia sanoja tulee. Sukuvikana huonoa nukkumista: KYLLÄ.
PS3. Uusi lohturuokani on avokadopasta, jos ette sitä kauppalistasta arvanneet. Ja ostin kaksi pakettia kahvia. Oli tarjouksessa.
Tää oli kamalaa. Toivon niin, että pian helpottaa. Meillä unet korjasi imetyksen kokonaan lopettaminen iässä 1v3kk. Valoa kohti!
VastaaPoistaToivotaan, että tissitoiveet alkaisi vähitellen unohtua täälläkin.
PoistaKannatti valittaa, viime yö oli vähän parempi! :D
Rankkaa on. Toivottavasti pian helpottaa. Sanoisin, että jaxuhali, mutta ehkä en uskalla. Hekoheko.
VastaaPoistaEi kun oikeasti toivottavasti pian ne unet löytyy. Meidän esikoinen on nukkunut koko elämänsä aikana ehkä viisi kokonaista yötä - siis vajaassa neljässä vuodessa. Olen oikeasti sitä mieltä, että hän nyt vaan on sellainen, huono nukkuja. Vaikka mitä tekisi.
Kyllä yhdet jaxuhalit aina voi ottaa! :)
PoistaNukahtaako teidän esikoinen itsekseen vai pitääkö hyssytellä? Meillä esikoinen nukkui melkein 2-vuotiaaksi tosi huonosti, nykyään nukkuu luojan kiitos tukkiunta melkein joka yö.
On tää kummaa hommaa, 10 vuoden päästä sitten siunaillaan, kun teinit nukkuu puolille päivin! ;)
Me tehdään ihan "väärin" ja nukutetaan isot pojat lukemalla sadut ja olemalla vieressä unen tuloon saakka.
PoistaJoo, teinejä sitten siunaillaan. :)
Ja jos teidän kuopuskin alkais kaksveenä nukkua paremmin?
PoistaSehän se tässä masentaakin, vielä vuosi tämmöstä! :D
PoistaVoi paska. Onneksi elämällä on tapana voittaa. Siihen saakka kahvin voimalla eteenpäin, kevättä ja valoisampia aikoja kohden.
VastaaPoistaMietin tuossa äitien työhönpaluukeskustelua seuratessani, että ehkä siihen äitien, eikä isien, kotonaolemiseen on ihan oikeat syyt. A) äidit ei oikeasti ole työkykyisiä (imetys ja muu yöhärdelli) ja b) isät ei ikinä jaksaisi yörumbaa ja arjen pyöritystä niin väsyneenä kuin toisinaan sairaanakin siihen päälle. Aika sissejä me ollaan, kyllä olisi pieni palkitseminen paikallaan!
Jes, palkintoja!!! Presidentin mitalia odotellessa pääsen keskiviikkona kampaajalle, ehkäpä pyörähdän samalla vähän kaupoilla. Täytyykin tsekata Ärjyperän muotiblogista kevään must-have -releet ennen sitä. ;)
PoistaEi kuulosta kyllä hyvältä yhtikäs yhtään. Olisiko teillä sukulaisissa tai ystävissä ketään, joka voisi tulla joksikin yöksi yöhoitsuksi,että saisit nukuttua univelkoja yhtään pois? Totta, että univelka saa paljon "pahaa" aikaiseksi...
VastaaPoistaTässä nyt kun vuosia taaksepäin miettii, niin tavallaan yhtä univelkaa taitaa tämä rumba olla aina ;) :
Ensin tukalat yöt raskauden viime metreillä, imetykset, pikkulapsiarjen pyörittäminen yhdistettynä töissä käyntiin ja kotihommiin.
Seuraavaksi siihen ympätän lasten harkkakuljetukset iltaisin.
Sitten alkaa pukatakin jo murkkuikä mahdollisinen kommervenkkeineen ( ei tietty kaikilla).
Ja kun muksujen omat siivet alkaa kantaa ja olisi aikaa itselle, niin eipä ole enää työpäivien ja minimiin tiputettujen kotihommien jälkeen energiaa. Työelämä ottaa omansa ja varmaan iän lisääntyminen tekee sen, ettei enää ole ihan samalla tavalla virtaa. Ei huvita viikonloppuisinkaan pahemmin kylätellä tai sukuloida: sitä kerää ja lataa akkuja seuraavan viikon arkirumbaa varten.
En kyllä sitten varmaan ainakaan onnistunut lohduttamaan yhtään ;) Sorry!
Tsemppiä ja hali :)
p.s. Ja kiitos eilisistä vinkeistä.
Meillä onneksi tuo alakerran takkahuone, jonne ei mekastus kuulu. Päikkäreitä nukun vaihtelevasti, niissä on vain se vika, että sitten illalla kukun puolille öin.
PoistaVoi että, murkkuikää odotellessa... Päivät nukutaan ja yöt pyöritään kylillä tai netissä, ou nou! :D
Voi ei. Iso halaus. Tuo on ihan hirveetä ja en edes yritä keksiä ratkaisua. Toivottavasti pääsette siihen unikouluun. Paitsi että sitä odotellessa jonkun muun pitää kyllä valvoa lasten kanssa 1-2 yötä viikossa. Miehen jos ei muita apuvoimia saa.
VastaaPoistaMeillä oli viime keväänä useamman kuukauden jakso kun poika heräili tajuttoman monta kertaa yössä. Vaikka mies kävi töissä, jaettiin yöt puoliksi ja toinen sai nukkua puolet yöstä rauhassa. Se auttoi, muuten en olis jaksanut.
Voimia! <3
Kiitos! Viime yö oli tosiaan vähän parempi. Tuntuu, että kokonaan nukutun yön jälkeen olen entistä väsyneempi, mutta kun viime yönä sain sen paljon puhutun neljän tunnin pätkän ja vähän päälle, niin nyt on reippaampi olo. Pakko niitä öitä on jakaa, ei valvomista loputtomiin jaksa.
PoistaTäytyy jossain vaiheessa mummolareissuakin kokeilla (siis yksin yökylässä), mutta se vähän arveluttaa, koska niin kuin Aikku sanoi, saattaa siellä viikon päätteeksi olla takki tyhjänä ilman lapsiakin, ja ei tekisi mieli heidän öitään sotkea. Toisaalta ukin voimakas kuorsaus on isosiskonkin pitänyt uskomattoman hyvin unessa, ehkäpä se toimisi tälle pienellekin yökukkujalle. :)
Tuo on totta, että jos äkkiseltään nukkuu koko yön, on entistä väsyneempi. Eikä sitä ehkä osaiskaan. Luulen, että on joitain lapsia (kuten aikuisiakin) jotka vain nukkuu huonosti. Meidän poika ei ehkä kuitenkaan ole sellainen, vaan hällä on ollut kaikkeen riekkumiseen joku syy (osin kyllä meille mysteeri). Mutta sanon suoraan, että hirveää valvomista en jaksaisi ja siksi pitänee olla tyytyväinen, että lapsia on vain yksi (vaikka toisen olisin ehkä halunnutkin). Vain yksi potentiaalinen valvottaja. :/
Poista(Jos ei kuorsaavaa miestä lasketa.)
Sori, sekava viesti. Mun ajatukset ei pysy kasassa mobiilikommenteissa, kun on niin hidasta.
Mutta kyllä ne isovanhemmat varmaan yleensä jaksaa / haluaa omaa jälkikasvuaan mielellään jelpata. Luulisin ainakin. Toivotaan, että univelkasi tasaantuu - tavalla tai toisella.
PoistaJa niin kuin Hanna tuossa alempana kirjoittaa, että tosi mukavaa blogia pidät - antakoon se lisäpuhtia päiviisi :)
LQ: olisi mukavaa, jos tietäisi, että mistä kummasta riekkuminen johtuu. Mielellään annan särkylääkettä, jos satun huomaamaan, että on vaikka hampaita tulossa, mutta eihän sitäkään ihan huvikseen viitsi tarjoilla.
PoistaAikku: Univelka tasaantuu joskus - ennemmin tai myöhemmin. :)
Täytyy sanoa että luettuani tekstisi olenkin ihan hiljaa meidän öistä. Luulin että ne on huonoja ja että nukun huonosti mutta jos vertailuna olet Sinä niin minulla on asiat ihan hyvin. Tsemppiä Sinulle niin kovasti! Joku kommentoi että äidit ei mene töihin koska eivät jaksa yhdistettyä koti- ja työrumbaa ja olen monta kertaa ajatellut ihan samaa. Jos yöt valvoo tai nukkuu rikkonaisia, lyhyitä pätkiä ei vaan voi olla kovin työkykyinen päivällä. Ihan oikeasti, ei äidit mitään robotteja ole. Mä ainakin sekoaisin.
VastaaPoistaIhastelen kateellisena lapsia jotka nukahtavat itsekseen ja nukkuvat vaikka sen 8h putkeen. Omalla taaperolla on menossa (kai, toivottavasti) joku vaihe, jossa ikinä ei tiedä miten hän nukkuu. Paitsi sen että ei nuku koko yötä. Mutta jos toiveessa on että hän nukahtaa nätisti illalla niin saattaakin huutaa puolitoista tuntia ennen kuin rauhoittuu. Ja herätä pian puolenyön jälkeen. Ehkä jäädä pinnasänkyyn pienen rauhoittelun jälkeen mutta herätä sitten kohta karjumaan niin että hermo ei kestä muuta kuin ottaa viereen loppuyöksi. Hän varmaan nukkuu sen loppuyön mutta minä yleensä en, kun vieressä on pyörivä potkiva hiuksia repivä tyyppi. Hiljainen sentään.
Pakko vaan ajatella että tämä menee ohi. Olen myös ajatellut että täytyisi alkaa kirjoittamaan joka aamu miten yö on mennyt koska päivät ja yöt menevät ihan sekaisin eikä seuraavana päivänä enää muista millainen se edellinen yö oli. Mietin välillä onko valvominen vain harhaa vai olisinko ehkä vain niin väsynyt jatkuvasti että en edes tajua jos nukunkin joskus vähän paremmin. Kirjaaminen olisi ihan mielenkiintoista luettavaa.
Siihen nähden miten väsyneeksi itsesi tunnet kirjoitat kuitenkin kivoja ja järkeviä juttuja tänne blogiin! Pidä huolta itsestäsi, voimia! Hanna
Meillä ei huutojaksot yleensä ole pitkiä, mutta näköjään eilen piti tämäkin sääntö vahvistaa ja karjua melkein kolme tuntia. Huhuh... Itkut ja huudot on joka tapauksessa ärsyttäviä. Tulee aina mieleen, että entä jos se sittenkin on kipeä tai allerginen tms. Ja jos mikään hyssyttely ei auta, niin sekin turhauttaa.
PoistaYöpäiväkirja olisikin hyvä idea, ei sitä tosiaan enää kohta muista, että miten yö meni vai menikö mitenkään. :)
Parempia öitä odotellessa!
Toivotaan että ensi yönö teillä nukutaan vielä paremmin!
VastaaPoistaJoo, teinit / murkut, niin vaan kävi että meidänkin ikiliikkuja esikoinen nukkuu kuin tukki yöt ja valillä päivälläkin! Aamuisin on jopa nukkunut pommiin. Kyllähän en ois kymmenen vuotta sitten uskonut! Tuntui ettei meidän talossa saa kukaan nukkua, milloinkaan! :D
Reikihoitoa suosittelisin kokeilemaan niin äidille kuin kukkujallekin. :)
Jaksuhalit!
Reikihoitoa, miksi ei. Pitäs myös vilkaista homeopatiatarjonta, ei niinkään lääkkeiden vaan hieronnan vuoksi. Kiitos vinkistä ja jaksuista! :)
PoistaTähän tekee mieli kehottaa kokeilemaan myös vyöhyketerapiaa. Itse kokeilin sitä raskauden loppumetreillä ja jotenkin kehon mahdollisten kipupisteiden luonnollinen tutkiminen tuntuisi hyvälle kun kyseessä on lapsi, joka ei osaa kertoa itse kivuistaan ja tuntemuksistaan. Harmi kun en osaa Kuopiosta suositella ketään vyöhyketerapeuttia, nää on mun mielestä ainakin niitä juttuja joita ei ihan keltaisilta sivuilta viitsisi poimia. Hanna
PoistaKiitos, vyöhyketerapia oli asia mitä tarkoitinkin - ei homeopatia. :) Näin sitä menee taas vaihteeksi puurot ja vellit sekaisin! :D Täytyypä kysellä suosituksia.
PoistaMä jäin kirjoitettuani miettimään onko homeopaatit myös vyöhyketerapeutteja ja toisinpäin?! Mun vyöhyketerapeutti ainakin ohjeisti myös homeopatiaa :)
PoistaNo on kyllä ihan perseestä! Valvottamistahan käytetään mm. kidutuskeinona että kyllä vähemmälläkin tutkimisella voi sanoa että se vaikuttaa ihmiseen aika melkosen negatiivisesti. Mulla on kaikkien muksujen kanssa just tämä vuodenaika ollut se ihan pahin, alkaa olla niin poikki jo talvestakin että se valvominen on ihan tuskaa jo. Aurinko on helpottanut, ei se unta lapselle ole tuonut mutta äidille vähän lisää jaksua.
VastaaPoistaAvokadopasta on ihanaa :)
Aurinko ja pitemmät päivät helpottaa ihan totta. Ihan mahtavaa, kun illallakin on valoa jo yli kuuteen!
PoistaVointisi kuulostaa vauvan ikään suhteutettuna jo huolestuttavalta :(. Nyt pitää heittää ihan iso halaus täältä ja tsempata, että saatte joko sen unikoulun tai sitten muuten pikaisen parannuksen krooniseen tilanteeseen. Sinun yöt ovat risaisia mutta kuulostaa että myös lapsen, kumpikin tarvitsette hyvän listasi mukaan pikaisesti enemmän unta!
VastaaPoistaToivottavasti luen pian postauksen listan mitä aiotte kokeilla, siitä olisi varmasti muillekin apua :)!
Voimia yritykseen!!!
Kiitos! Ei kaikki päivät onneksi mene noin surkealla meiningillä, mutta niitäkin löytyy. Toissayönä kokeilin nukkua toisessa huoneessa, ja se menikin tosi hyvin 03:een saakka. Viime yönä tuli taas takapakkia, mutta täytyy vaan ajatella, että ei edes yksivuotias kaikkia öitä jaksa valvoa, ehkä ensi yö menee taas paremmin.
PoistaVoi kökköjen kökkö! Vähän nukkuvan typsyn äitinä sympatiseeraan niin maan pirun kovasti. Meilläkin on nyt taas Jokin Vaihe menossa - ainakin tuloillaan olevat hampaat kaihertavat - eikä ole yhtään ehjää tai edes siedettävää yötä takana, en edes muista milloin viimeksi on nukuttu kunnolla. Oirelista on täällä ihan sama; minimisuorittamisen psyyke kestää näin tilapäisesti, mutta tuo kylmäksi karahtaminen ahdistaa niin että päätä pakottaa. Syvä huokaus, syvä. Voimia todella paljon!
VastaaPoistaOnneksi pienikin lisäuni palauttaa kylmän psykopaattiäidin normaalimmaksi. Kuka tahansa on mukavampi ihminen, kun saa hyvät unet. Pidetään peukut pystyssä paremmille öille!
PoistaMeillä lapset nukkuu kuin pienet porsaat, mulla on itselläni jäänyt unirytmi aivan sekaisin. Ensin kun valvoo n.2 vuotta allergisen kanssa joka oksentaa kerran pari joka yö niin vaikka lapsi nukahti ja nukkui välit hyvin (usein tosin sylissä) niin vaikka pahimmasta tuosta on 2 vuotta niin itse kukun vielä öisin. Tosin sen 4h pätkän saan nukuttua nykyisin, 04-08 (onneksi Isomman koulu alkaa joka päivä vasta klo9)... Kuka opettaisi minut nukahtamaan yksin?!
VastaaPoistaMulla oli pikkulapsi/oksennusaikana mennä nukkumaan vasta ekojen oksennusten jälkeen, eli 01-02 ja niimpä se tahti vaan jäi päälle...
Ei teillä vois refluksia olla? Tiedän et kaikki ehdotukset ärsyttää, voihan se olla ihan "vaan" (HUOM lainausmerkit!!) huonoa nukkumistakin. Tsemppiä!!!
Tulipa paljon "niin":tä. Sehän mun piti vielä sanoa, että noi oireet on tuttuja mulle kanssa. Miten olis onnistuisiko nukkuminen siellä takkahuoneessa joskus kun sun mies on kotona esim. jonkun nukahtamista edistävän luontaistuote hommelin turvin? Mulla ainakin oli aivan vaikuksia alkaa nukkumaan kun oli pitkä unettomuuspätkä/huono unisuus takana... siis oli vaikea alkaa nukahtamaan silloin kun kroppa kiljui et nyt ei ole mun "aika" nukahtaa. Sit kun pään sai tyynyyn ja olon rennoksi niin uni oli kuin lekalla päähän. Ei se aina edes tuonut hyvää oloa heti, mutta muutaman nuijanukutusyön jälkeen helpotti ihan hetkeksi...
PoistaHuh, aika rankkaa on varmasti ollut tuo oksentelu! :( Luulen, että ei ole refluksia, koska superhulinointi alkoi vasta kun tissikielto astui voimaan. Vaan eihän sitä tiedä. Me käytetään tosi paljon maito- ja viljatuotteita, olisi aikamoinen proggis lähteä kokeilemaan, onko taustalla joku allergia.
PoistaMulla on pari tuttua, joille on käynyt juuri noin, että yöllä tulee valvottua tuntikausia ilman mitään syytä. Jopa täällä Kuopion kokoisessa kaupungissa on yksityinen uniklinikka (http://www.oivauni.fi/), löytyiskö sulle apua sellaisesta? Aika paljon mun mielestä kirjoitellaan lehdissä ja netissä myös aikuisten uniongelmista. Kannattaa googlailla. Ehkä jollekin 4 tuntia yöunta riittää, mutta monille se on varmasti liian vähän ja kroppa sekä pää päätyy stressitilaan.
Kiitos vinkistä luontaistuote"unilääkkeeseen"!
Voi ei! Haluaisin kirjoittaa tähän jotain tosi tsemppaavaa, mutta en taida osata... Muuta kuin että tsemppiä! <3
VastaaPoista"Nukkukaa kun voitte" on helpommin sanottu kuin tehty. :) Kuulun niihin joille ei vaan uni tule silmään silloin kun pitäisi. Sitten aamulla väsyttää.
Olen huomannut, että netissä roikkuminen illalla ei erityisen hyvin edistä unen tuloa. Sitä niin helposti kiihtyy jostain lukemistaan jutuista tai must-have ostoksista, ja aattelee että mä vielä tuon käyn kurkkaamassa, ja kohta on 3 tuntia istunut koneella. Että eiköhän panna iltaisin koneet kiinni ja päät tyynyyn! :D
Poistai hear you.
VastaaPoista(Imetin viimeks tänä aamuna että saisin nukkua ja laps nukkuis. Ei muuten toiminut).
Jaksuhali.
Tänx.
PoistaImetyksen lopettaminen on mennyt oikeastaan aika hyvin, olen ottanut pari kertaa karjuvan kakrun viereen nukkumaan, ja se on muutaman kerran jopa rauhoittunut siihen ilman että on alkanut hamuta tissiä.