25.11.2014

Viisi vuotta elämästäni, runo

foolihappo
kylmä nakki
päärynä
rauta

ilokaasu
jaffa-limppa
särkylääke
tikki

rintakumi
luumukeitto
kaalinlehti
harso

silkkimyssy
potkuhousu
villasukka
vaippa

tuttinaru
toppapuku
unipussi
nalle

tissimaito
leipäkäntty
maissinaksu
puuro

muumi-hakka
makka-pakka
helistin
pallo

juhlamekko
hello kitty
sukkahousu
pinni

Oktonautit
Hakkarainen
Pesonen ja
Viiru

Goretexit
kurahousut
välikausi
Kuomat

nukkeleikki
palapeli
hippasilla
itku

unipupu
unihiekka
unisatu
suukko


23.11.2014

Mainoksen uhri vai oman taloutensa sankari?

Usean vuoden ajan osa kampaamonautintoa oli lukea Olivia-lehteä. En yleensä pidä naistenlehdistä, Oliviassa tuntui mukavalla tavalla yhdistyvän hömppä ja asiapitoiset jutut. Nykyiseen kampaamoon taitaa Olivia tulla myös, meillä on ihanan kampaajani kanssa niin hyvät jutut, että ei siinä ehdi lehtiä lueskella, kun parannetaan maailmaa suu (ja tukka) vaahdossa.

Päätin tilata Olivian muutamaksi kuukaudeksi kotiin hetken mielijohteesta. Se on alkanut tuntua virheeltä. Ensinnäkin puhelinmyyjät tyrkyttävät minulle lehden tilausta koko loppuelämäni ajan. Lisäksi kotioloissa tuli katsottua lehteä toisin silmin, ja mainokset (mainosmainokset ja muut tuotesijoittelua sisältävät jutut) alkoivat ahdistaa. Tästäkö minä vapaaehtoisesti maksan, että alan haluta ja muka tarvita metallinhohtoista luomiväriä, seerumia XYZ ja liian isoja villapaitoja, joita 90-luvulla käytin, vaikkeivat ne sopineet minulle silloinkaan? Mainossisältöä on lehdessä reilusti yli puolet. Ne muutamat asiajutut ovat olleet parissa lehdessä kiinnostavia, jotenkin epämukava fiilis tästä kokeilusta jäi päällimmäiseksi mieleen.

Jonotin kirjastosta paljon hehkutettua kirjaa Erilainen ote omaan talouteen - vapaus, onni ja hyvä elämä (Talentum, 2014), ja kirjan sanoma osui ja upposi Olivia-ahdistuksen täyttämään mieleeni. Kirjasta Hesarissa klik. Monet kirjan pointit tuntuivat omilta ja olivat linjassa Project 333 -ajattelun kanssa (laadukkaat hankinnat ja niiden ylläpito). Ostamme monenlaista käytettynä repusta vessan kalusteisiin, pääperusteena on useimmiten ekologisuus minulle ja rahallinen säästö Miehelle. Sijoittamisesta ja rahasta kirjoitin aikaa sitten, säästämistä ja sijoittamista teen pienimuotoisesti koko ajan.

Myönnän itse, että pienimuotoisesta sijoitustoiminnasta huolimatta menot ovat vuosikausia kasvaneet samaa tahtia tulojen kanssa, enkä voisi hypätä tammikuussa sapattivapaalle, vaikka jonkinlainen hätävararahasto on olemassa. Kirjassa tätä kutsutaan elämäntapainflaatioksi: tulojen kasvaessa menot kasvavat. Oletamme, että tietyssä elämänvaiheessa tai tietyssä asemassa pitää olla siihen kuuluvaa rekvisiittaa, ja käytämme rahamme sen mukaisesti. Tai ostellaan muuten vain sitä sun tätä, kun on rahaa.

Kuva täältä
Kirjan loppupuolella jaetaan sijoitusvinkkejä, alkuosa keskittyy muutamaan tärkeämpään teemaan. Kirja kannustaa miettimään, mitä elämältä oikeasti haluaa, ja mihin haluaa rahansa ja ennen kaikkea aikansa käyttää. Kirjassa kritisoidaan voimakkaasti konsumerismia ja todetaan, miten yleistä ja suoraan sanottuna tyhmää on himoita kalliita merkkituotteita ja statussymboleita, ainakaan onnelliseksi tekevän efektin vuoksi. Markkinointi-ihmiset ja -koneisto ovat huikean taitavia: he saavat aikaan illuusion, että en voi onnellinen, menestyvä ja kaunis ilman tätä ryppyvoidetta tai merkkiveskaa kainalossa. Jos on varaa ostaa Ferrari, niin miksipäs ei, ota punainen. Jos taas joutuu kovasti pinnistelemään töissä tai jopa ottamaan kulutusluoton siksi, että saa uuden iLuurin, niin paljonko siinä on järkeä? Hyvin vähän, jos ollenkaan.

Työssäkäyvälle on helppo on laskea, kunka monta tuntia täytyy tehdä töitä (vuokran tai lainan ja muiden pakollisten menojen jälkeen), että saa ostettua 180 euron farkut tai 1000 euron käsilaukun. Entäpä jos jättäisi ostoksen tekemättä ja käyttäisi sen rahan ja työhön käytetyn ajan johonkin muuhun, sanotaan ystävien tapaamiseen tai joogaan, mihin ei koskaan tunnu olevan aikaa? Entä jos onnistuisi järjestämään oman elämänsä kulupuolen niin, että osa-aikatyön tulot riittäisivät?

Vaatteiden shoppailu tuntuu silloin tällöin kivalta tavalta viettää vapaa-aikaa, vaikka olen tästä ajatusmallista pyrkinyt aktiivisesti pois. Hyvässä seurassa aloitettu ostoskierros ja muutama "tää on pakko saada" -löytö - oi! Nykyään shoppailu alkaa kuitenkin nopeasti tökkiä. Mietin, miksi haaskaan aikaani kaupoilla, kun voisin tehdä jotain muuta mukavampaa. Jos/kun ostan jotain harkitsematonta, tulee morkkis. Sidos shoppailun ja mielihyvän kuvitelman välillä löystyy vähitellen, vaikka tiukaksi se on kudottu.

En usko pihistelyn ja köyhäilyn maksimointiin jos ei ole pakko, eikä kirjakaan sellaiseen patista. Sen sijaan järkevä rahankäyttö niin, että se mahdollistaa antoisan elämän vaatii lisää pureskelua ja toimenpiteitä. En halua jättäytyä kokonaan pois töistä ja downshiftata elämään itse viljellyillä perunoilla. Sen sijaan haluan tehdä lyhyempää päivää ja pitää ylimääräisiä lomia. Lonkalta heitettynä käytän työpaikkalounaisiin ja ulkona syömiseen vuodessa 2000-2500 euroa. Jos tuosta summasta saisin puolet säästöön, sillä rahoittaisi mukavasti palkattoman lomaviikon ja toisenkin. Eläkkeelle voisin mielelläni jäädä ennen virallista ikärajaa, mikä tulevaisuudessa tuskin on laskemaan päin. Se vaatisi useamman kymppitonnin säästöt ja mahdollisesti muita sijoitustuottoja.

Kirjoittajien huikea into sijoittaa rahaa osakkeisiin, korkopapereihin tai indeksilainoihin tuntui ajoittain kritiikittömältä. Riskitöntä sijoittaminen ei koskaan ole. Toisaalta olen kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että säästämisen ja sijoittamisen aloittaminen jossain muodossa mahdollisimman pian kannattaa joka tapauksessa. Herkulliset esimerkit ja tutkimusviitteet osoittivat, että passiiviset sijoittajat ja apinat saavat useimmiten paremman tuoton sijoituksilleen kuin ammattimeklarit. Vaikka et seuraisi Kauppalehteä päivittäin, voit hyvin sijoittaa osakkeisiin tai rahastoihin (indeksirahastoja suosittelevat herrat sekä ETF:iä eli pörssinoteerattuja rahastoja). Mulla ei ole hajuakaan missä hankkimani osakkeiden kurssit tällä hetkellä menevät. Katselen tilannetta aika ajoin, ja vielä ei ole ollut rahantarpeen tai merkittävän hutisijoituksen vuoksi ollut tarvetta luopua sijoituksista. Osta ja pidä - suosittelevat apinat ja Jenni.

Kuvittele tilanne, jossa sinun ei tarvitse ansaita elantoasi työtä tekemällä vaan olisit vapaa toteuttamaan itseäsi. Mitä tekisit? Kun olet käynyt läpi perinteiset loppumattomat rantalomat ja kattoon syljeskelyt, jotka käyvät nopeasti tylsiksi, mieti uudestaan, mikä oikeasti ajaisi sinua päivittäin eteenpäin? Mikä toisi elämääsi tuossa tilanteessa merkitystä ja uuden suunnan? Olisiko se osa-aikayrittäjyys aivan uudella alalla, vai vapaaehtoistoiminta jossakin järjestössä? Kysymys on tärkeä, vaikkakin erittäin vaikea. Olet joka tapauksessa tuon kysymyksen edessä ottaessasi kirjan opit täyteen käyttöön. Mikset voisi jo nyt ottaa askelia tuon tarkoituksen täyttämiseksi?

Mitä sinä tekisit, jos ei tarvitsisi käydä töissä? 

12.11.2014

Tiedän mikä minusta tulee isona

Tänä syksynä olen pyöritellyt klassista "Mikä minusta tulee isona?" kysymystä. Olen puntaroinut pitäisikö vaihtaa työpaikkaa vai asennetta. Pitäisikö opiskella vai panostaa yöuniin? Pitäisikö tehdä niin vai näin? Pitäisikö jotain muuttaa vai onko nyt hyvä? Mitä oikein haluan?

Enkä tiedä. Pohtimiset ja vesiperät ärsyttää, ja ajatukset kiertävät kehää. Ainoa tiedossa oleva suuri muutos on uudet naapurit.

Päätin, että tammikuuhun tai ehkäpä toukokuuhun saakka olen isona juuri tämmöinen. Laitan kysymyksen taka-alalle, pohdinnat jäihin. Joskus vastaus löytyy, kun lakkaa etsimästä. Pidän silmät auki innostavia ajatuksia, tilaisuuksia ja ihmisiä varten. Annan ajatusten virtailla sisään ja ulos kuin vesi varpaiden välistä. Alan suunnitella tämän uutta joulupussimallistoa ja fiilistellä Pikkareita.


10.11.2014

Kesämuistoja: Strömforsin ruukki

Kun selailin puhelimen kuvia, hoksasin että en ole muistanut hehkuttaa mahtavaa heinäkuun lopun lomareissua! Oltiin puhuttu kesän mittaan mahdollisesta visiitistä Tykkimäen vesipuistoon. Loman loppupuolella oli helteen vuoksi valvottuja öitä ja mitäpä lie touhotusta, eikä reissun suunnittelu ja lukkoon lyöminen huvittanut. Päätös lähtemisestä tehtiin ex tempore lähtöpäivän aamuna. Majoituksen löytäminen osoittautui oletettua hankalammaksi tehtäväksi: googlailtiin ja soiteltiin tuntikaupalla eikä mistään meinannut löytyä pariksi yöksi järkevän hintaista majoitusta. Optimistina ajattelin, että eihän Suomessa niin täyttä voi olla, vaikka on heinäkuu ja lomakausi kuumimmillaan. Kyllä oli.


Pirautin Strömforsin ruukkiin ja sain sieltä houkuttelevan tarjouksen parin yön majoitukselle. Ruukkialue vaikutti miellyttävämmältä kuin Kouvostoliiton keskusta, joten vahvistettiin varaus, pakattiin kamat ja hurautettiin Kotkaan pikaiselle museokierrokselle (Vellamo ja Maretarium). Iltamyöhään saavuttiin ruukin alueelle, ja viimeisetkin päivän kiukut ja väsymykset katosivat sillä hetkellä.


Asuntomme oli iso kaksio, jossa oli makuuhuone, olkkari ja iso erillinen keittiö (ylläolevasta kuvasta oikeanpuoleisessa talossa nimeltään Armonlinna). Huoneisto oli veden äärellä ja täydellisen viileä heinäkuun helteissä. Huoneisto oli remontoitu, ja keittiön sekä kylppärin osalta täysin moderni. Olkkarissa oli reippaan kokoinen sohva, jossa oli mukava pötköillä päivän päätteeksi.


Majoitus peittosi ketjuhotellin perhehuoneen mennen tullen. Oma keittiö on näppärä lasten kanssa ja erillinen makuuhuone oli luksusta. Ja ruukin miljöö - ah! Niin kaunista.


Jos pitäisi valita haluaako majapaikkaansa minimalistista designia ja luksusta vai eteiseen räsymaton ja lainatohvelit, niin mun valinta on helppo. Voin olla rento ja kuin kotonani jälkimmäisessä skenaariossa, erityisesti alaikäisten matkaseuralaisten kanssa.


Ruotsinpyhtäällä sijaitseva Strömforsin ruukkialue on päiväretken arvoinen paikka, pääkaupunkiseudulta helposti toteutettavissa. Kesällä alueella oli käsityöläisiä ja taiteilijoita pitämässä pieniä puoteja. Majapaikkana voin myös lämpimästi suositella, lasten kanssa tai ilman. Majoitukseen kannattaa pyytää puhelimitse tarjous. Tykkimäelle Ruotsinpyhtäältä ajeli noin 50 min, mikä oli juuri sopiva aika takapenkkiläisille kerätä voimia mennen tullen. Reissuamisen ja Tykkimäen hulinan jälkeen ruukin ympäristö oli rauhoittava ja levollinen.


Meillä on Miehen kanssa paljon kokemusta siitä, että reissun majoituksia ei mietitä etukäteen. Se on stressaavaa ja aiheuttaa kireitä dialogeja ja mökötystä, mutta täytyy sanoa että useammin on päädytty kivaan kohteeseen kuin aivan kamalaan. Karseitakin paikkoja on nähty, ei tällä menetelmällä aina voi voittaa. Luulen, että emme olisi päätyneet Strömforsin ruukkiin, jos olisimme suunnitelleet reissun paremmin etukäteen.



Se oli mainio reissu se. Kohta kesä on taas täällä, eikö niin?

9.11.2014

Isänpäiväperinteitä

Minusta on mukavaa juhlia isän- ja äitienpäivää. Ensisijaisesti lasten innon ja jännityksen vuoksi, ja toisekseen siksi, että arki on aina kiva katkaista jollain tekosyyllä juhlia.

Meille on tullut tavaksi, että saan Mieheltä pienen lahjan äitienpäivänä ja hän minulta isänpäivälahjan. Ensimmäisenä isänpäivänä ostin hänelle Jouni Hynysen runokirjan, jonka nimeä en muista. Missä lie imetyshuuruissa olin, kun ajattelin sen olevan hyvä idea. Kirja paketoitiin Sokoksella siniseen pahvilaatikkoon. Kun isänpäivän aamuna selailtiin kirjaa, todettiin yksimielisesti että kirja on aivan luokatonta horinaa, ja sen pitää palata Sokkarille. Näin kävikin: kirja vaihtui kaulaliinaan, jonka paketoin samaan siniseen laatikkoon.



Sen jälkeen kaikki isänpäivä- ja syntymäpäivälahjat on paketoitu kyseiseen laatikkoon, jos se vaan koon puolesta on mahdollista. Tämä ei ole tällä kertaa tiedostettu ekologinen statement, vaan perheen perinne ja sisäpiirin vitsi. Tänäkin vuonna lahja sujahti elämää nähneeseen laatikkoon, vaikka etukäteen pelkäsin yhteensopivuusongelmia.

Muuten isänpäiväperinteisiin kuuluu ravintolassa syönti, joka toteutetaan usein jo lauantaina, kun ravintoloissa on väljempää. Isänpäivän aamuna paistetaan riisipiirakat (pakastimesta totta kai), tehdään munavoita ja koristellaan muffinsseja. Käydään herättämässä muka-nukkuva isä ja jännitetään, kenen lahjan iskä aukaisee ensin.

Hyvin te vedätte kaikki iskät! Kerran isille HEI!

8.11.2014

Kivahoitoa Kuopiossa

Marraskuu panee parastaan: mieli ja olo lähtevät kuin autopilotin ohjaamana liukumaan kohti syvää ja pimeää aukkoa. Nyt tarvitaan kaikki mahdolliset keinot uuteen nousuun! Tässä vinkkejä kuinka voit Kuopiossa ostaa hyvän mielen.

Kuva täältä
Ay caramba! Sävähdyttävän hyvää ruokaa, ilahduttavan rento meininki ja värikäs sisustus. Panza on parasta mitä Kuopiolle on tänä vuonna tapahtunut.

Kuva täältä
Ihanat kahvit, vastustamattomat herkkuleivonnaiset ja mukava pöhinä tapahtumien keskipisteessä torilla. Kahvila-ravintola Salacavala.


Talvella pitää syödä tukevasti, että rasvakerros ei pääse ohenemaan pakkaskauden edellä. Hanna Partasen lihapiirakkaa ja munkkipossua ei ravitsemusterapeutti-kaima ehkä suosittelisi, mutta on hyvää! Litteää ja sopivasti rasvaista. Saa torilta tai puutalokorttelista Kasarmikadulta. Uunituoreen kalakukon hakeminen illalla on myös elämys.

Kuva täältä
Kun tukka on hyvin, kaikki muukin on paljon paremmin. Asiantuntevaa työtä, raikkaita ideoita ja mukavaa jutustelua. Hiusstudio KK's.

Kuva täältä
Riitta Kekoni on kaupungin parhaita kosmetologeja. Työskentelee huolellisesti ja palvelee ystävällisesti ja huomaavaisesti. 

Kuva: Polka Jam täältä
Jos haluaa shoppailla itselleen tai vaikkapa lahjan jollekin muulle, Daiga Daiga Duu on takuuvarma puoti. Kotimaista designia ja käsityötä: Daiga Daiga Duun omaa tuotantoa, Polka Jam, Design by Mirka ja monet muut. Uutta ja kierrätettyä, isoille ja pienille. 

*Bloggari on saanut kaikista mainituista paikoista hyvää palvelua ja hyvää mieltä. Tästä postauksesta hän ei ole saanut eikä halunnut alennuksia tai korvausta.