Ensimmäiseen blogin versioon virittelin itse bannerin ja pohjaksi säädin Bloggerin valmiin sivumallin värejä ja fontteja muokaten. Viimeisin ulkoasu on ostettu ihan itse.
Aiheita tulee ja menee, nykyään yhä harvemmin tulee kirjoitettua. Arvostan hyvin mietittyjä ja taustoitettuja kirjoituksia muiden blogeissa. Itse pääasiassa lörpöttelen mitä päähän pälkähtää, joskus harvoin aihe muhii päässä pidempään. Usein saan inspiraation jonkun muun kirjoituksesta. On kuulemma suositeltavaa, että blogi keskittyisi selkesti johonkin rajattuun aihepiiriin. Tässä asiassa ei kannata ottaa mallia, sen verran leveät ja joustavat ovat minun piirieni rajat.
Kuvia tuli otettua taannoin paljon enemmänkin. Minua oikeastaan itkettää, että en ole käyttänyt järjestelmäkameraa melkein koko kesänä. Harmittaa blogissa näkyvät huonot kuvat ja vielä enemmän se, että kuvia ei ole tytöistä eikä mistään. Kännykällä on räpsitty jotain kuvia, jotka ovat rikkonaisen objektiivin vuoksi enimmäkseen epätarkkoja.
Kuvat käsittelen Picasalla. Rajaan kuvia, säädän valoa ja värejä. Koska toivon, ettei kuviani käytettäisi luvatta, lisään kuviin vesileiman. Sehän on sinänsä helppo rajata taas pois, vaan kiusa se on pienikin kiusa. Picasassa on myös erilaisia filttereitä, joiden avulla voi luulla häivyttävänsä kuvan epätarkkuuden tai epäonnistuneen valotuksen.
Picasasta exporttaan kuvat kuluvan vuoden kuluvan kuukauden kansioon. Exporttaan kuvat 600 pikseliä leveänä (tai korkeana) aina, jotta ne ovat eri postauksissa saman kokoiset. Pystysuorat kuvat skaalautuvat hieman eri tavalla, ja vesileimateksti tulee exportoituun versioon suuremman näköisellä fontilla. Joskus muistan laittaa vaakakuvien vesileimaan pienempää fonttia. Picasassa on erillinen toiminto vesileiman asettamiseksi, mutta muistelen että fontti on siinä karsea. PicMonkey on monen bloggaajan ystävä, minä en ole opetellut sitä käyttämään.
Some ei ole blogini jatke. Kun postaustahti on ollut 5 krt/kk viime aikoina, ei niiden muutaman linkin jakamisesta facebook- tai twitter-tili kukoistaisi, kun en muuten ole kovin aktiivinen jakamaan sisältöä. Instragrammista ja Pinterestistä salaa haaveilen. En uskalla mennä sinne, koska en ehkä löytäisi tietäni pois. Siis muiden kuvia katsomasta, mun epätarkat kuvat tuskin siellä edukseen pääsevät.
 |
| Korjaus edelliseen, juhannuksena on ainakin kameraa käytetty. |
Lukijamäärän kasvattaminen kiinnosti jossain vaiheessa, nyt ei enää. Tuntuisi huijaukselta haalia aktiivisesti lisää lukijoita blogiin, joka seesteisesti elelee hiljaiseloa. Lukumäärällä ei sitä paitsi ole mitään väliä, aktiiviset kommentoijat ovat parasta. Ei joka kerta tarvitse kommentoida, jos vaiks joskus jotain. Niin ajattelen, kun itse laiskana liian harvoin naputtelen muutaman sanan oman lukulistani blogeihin.
Aika ajoin tekee mieli laittaa blogi jäihin ja arkistoon. Sitten tulee vielä yksi juttuaihe mieleen ja toinenkin. En jaksa ottaa stressiä. Mukava päiväkirja tämä on minulle. Mietin, että tekisin muistoksi kuvakirjan valikoiduista blogin kuvista ja teksteistä. Ehkä heti sitten kun olen tehdyt kohta 5-vuotiaasta esikoisesta ensimmäisen valokuvakirjan...
Blogijuhlasta pian esikoisen synttärihumuun, hiphei ja popcornia* poskeen!
* Meillä on harvoin suolaista naposteltavaa kotona. Minä ja tyttäreni käyttäydymme täysin julkeasti ja kyltymättömästi juhlien ja kyläpaikkojen sipsi- tahi popparikulhoilla.
Hie-no blogi! Ei stressiä blogin pitämisestä, ei. Välillä on tahti täälläkin verkkainen, mutta sepäs tässä onkin parasta, kun sen saa päättää ihan itse. Eli elä mee jäihin.
VastaaPoistaJust näin, fiiliksen mukaan mitä milloinkin pölpötyksiä ilmoille! :) Mukavaahan tämä on.
PoistaOnpa upee uus ulkoasu blogissa! Njaah, samoja aatoksia blogin suhteen. Bloggaan kun tykkään vaihtaa ajatuksia. Siksi oon ajatellut suhruisten instakuvien olevan ok: mulla ei oo ihan oikeasti aikaa alkaa hifistelemään ja järjestämään kiiltokuvaphotoshooteja noitten sällien kanssa. Myähhähhää. Silti huonolaatuiset kuvat harmittaa välillä, mutta näillä mennään.
VastaaPoistaMulle instagramista on tullut se päämedia. Voisin paasata sulle sen ihanuudesta varmaan tunnin. Koko maailma on siellä auki ja olen löytänyt sieltä vaan kertakaikkiaan mulle sopivan viestintämuodon. Kun ei se oo vaan ne kuvat vaan se sosiaalisuus. Ja siellä on helpompi saada laajat piirit kuin blogeissa. Instassa olen enemmän kuin blogissa, siis jotenkin monipuolisemmin ja ihan hauskoja tuttavuuksia on tullut ihan ympäri maailmaa. Pahasti koukussa olen...Toisaalta bloggaaminen on syvempää kuin insta (ainakin joskus). Blogissa on hyvä ja kotoisa yhteisö, tykkään. Mulle lukijamäärää tärkeämpää on myös ne kivat vakikommentoijat.
Vesileiman voisi lisätä kuviin, toisaalta mulla pitäis olla vielä kopioimisen estävä koodinpätkä blogissa.
No, joka tapauksessa tykkään sun blogista kun jutut on omanlaisiaan, vähän erilaisia kuin muilla. Ylipäänsä tykkään blogeista joiden kirjoittajalla on selvästi oma ääni.
Mä en ole ollenkaan tajunnut, että insta olisi myös yhteisöllinen. Kuten en ymmärtänyt sitä etukäteen blogimaailmastakaan. Tiesin, että teinit tykkäilee toistensa herutuskuvista, mutta se taitaa olla suppea käsitys asiasta. :)
PoistaKiiltokuvakuvat ovat kauniita ja niitä on välillä kiva katsella, sitten tulee taas aitouden kaipuu.
Kivaa viikonloppua hupulaisten hulinaan! <3
Ai niin vuosipäivät. Nekin olisi ollut blogimaista "juhlia"! Hmm...
VastaaPoistaMinä tykkään blogistasi ja hyvä tahti sulla on päivityksissä. Harrastus harrastuksena ja fiiliksen mukaan :)!
Juuri näin, arjessa riittää suorittamista riittämiin.
PoistaViime vuonna oli oikein juhla-arvonta, tänä vuonna meni näin. Hymähtelin tuossa myös ajatukselle, että 2-3 ekaa vuotta esikoisen synttäreille lähetettiin sukulaisille valokuvakorttikutsut. Nyt on hyvä, jos jouluna saa kuvia matkaan! :D Fiiliksen mukaan, muuten pipo kirraa!
Oih, miten taitava neuloja olet! Kaikkea hyvää blogille, tämä on mukava harrastus! :) Mukava kuulla, että sait jotain vinkkejä.
VastaaPoista