Masennuslahja

Täytyy myöntää, että elokuu meni kohtuullisen negatiivisissa fiiliksissä. Oli väsyä, kiukkua ja apeaa mieltä. Kesällä sain tehdä lempijuttujani, tavata ystäviä ja reissata. Arjen alettua on väsyttänyt koko ajan kamalasti. Olen himoinnut perjantai-illan olutta keskiviikosta alkaen, ja lopulta ollut niin väsynyt, että olen vain kaatunut sänkyyn ja ollut väsyneenäkin errrrrrrityisen kiukkuinen, koska en edes jaksanut juoda oluttani. Tuntuu, että viimeisetkin oman elämän rippeet ovat kadonneet, kun työ ja kotiarki vie kaiken energian. Kaikesta tästä olen ollut harmissani universumille ja inhottava sekä tiuskiva tyyppi erityisesti lapsilleni.

Syksyn kohokohta piti olla lauantain Kuopio Maraton, jonne olin ilmoittautunut puolimaratonille. Kesän treeni koostui lähinnä massakaudesta (aliarvostettua kestävyysurheilussa) sekä nk. pitkästä hiilaritankkauksesta, erityisyytenä päivittäin nautittava siideriputeli ja jäätelö. Vaan niin valui hukkaan kaikki tsemppaus ja treeni - flunssan vuoksi piti perua juoksu.

Mies, perheemme armoitettu kirpparimyyrä, bongasi reissullansa punaisen, hirvennahasta valmistetun Unto-repun. Tuusniemeltä ehtaa kotimaista designia. Sain Unton sillä ehdolla, että lopetan murjottamisen. Edestä jupit Luiskan reppuinenne ja hipsterit Kånkeneidenne kanssa - täältä tullaan uuteen nousuun Unton kanssa!

Nyt pakkaan Untoon pari olutta ja lähden Miehen kanssa pussikaljalle, kun lapset häipyi mummolaan, huomenna ei tarvitse olla elämänsä juoksukunnossa ja kesääkin on näemmä jäljellä. Ciao!

Edit: Unton kanssa ulkona.