 |
| Kuva täältä |
Enpä huomannut. Ajattelin sitten, että mennään kuitenkin 2,5- ja melkein 5-vuotiaan kanssa, ja lähdetään tarpeen mukaan kesken pois. Ei kai tässä voi heti lähteä, kun liput ja karkkipussikin on ostettu.
 |
| Kuva täältä |
Eniten lapsia itketti ja huoletti leppäkertun eksyminen vanhemmistaan. Sitä murehdittiin monta kertaa lohduttomaan itkuun purskahtaen koko 1,5 tuntia, minkä elokuva kesti. Sitten oli pelottava kala, pelottavia muurahaisia, kovia ääniä ja muuta sekalaista pelottavaa. Kesken ei lähdetty, koska ajattelin, että leppäkerttu todellakin löytäisi vanhempansa ja homma saisi kivan päätöksen. Loppu oli kai onnellinen, mutta ei juuri mainitulla tavalla. Näin. Nyt on painajaisiin materiaalia koko loppuvuodeksi.
Itse leffassa oli joitain hauskoja juttuja lyhyiden telkkapätkien hengessä, mutta minunkin makuun oli paljon räimettä ja väkivaltaa. Ei elokuva huono ollut, mutta ei missään tapauksessa 30 perättäisen lyhytpätkän tasoinen.
Ensi kerralla vuoden mutsi muistaa tarkistaa ikärajan koko perheen elokuvasta.
Voi ei. Ei kyllä ikärajattomatkaan aina ole kivoja, vaan monesti liian pelottavia. Mistä ne noita keksii? Ja sitten sitä tosiaan odottaa loppuun saakka, että tulisi se onnellinen loppu, mutta pahemmaksi vain menee.
VastaaPoistaNo niin, nyt lapset ovat harjoitelleet pelosta ja surusta ylipääsemistä turvallisesti äidin seurassa. ;)
VastaaPoistaVarmaan kyllä kurja kokemus! Ja hyvä kun kerroit. Oltais varmaan menty katsomaan.
Mainoksien perusteella olisin kans kuvitellut, että kyseinen elokuva on luokkaa sallittu kaikenikäisille. Noh, nyt on sitten sekin koettu ja onneksi turvallisessa seurassa :D Meillä tyttö on nykyään itse kovin tarkka ikärajoista. Sen verran on jotain liian jännää katsonut ja ilmeisesti saanut sen verran pysyvän trauman, että tarkistaa aina itse, että elokuva on varmasti sallittu hänen ikäiselleen :D
VastaaPoistaTämän reissun jälkeen tulee ikärajat tarkastettua. Vaan sekään ei taida riittää, kuten Emilia tuossa kommentoi. :( Pitää googletella ja kysellä kokemuksia ennen seuraavaa leffareissua.
VastaaPoistaTöissä oli puhetta Autot 2:sta. Pakko myöntää, että me ei olla katsottu kumpaakaan, mutta jatko-osa oli ilmeisesti aivan eri planeetalta kuin ensimmäinen. Tosi tylsää, että jo lasten elokuvissa pitää viritellä suurta draamaa ja actionia. q
Joo en minä eikä pojatkaan tykätä räiskeestä. Tykkäävät kovasti wall-e, Totoro, up in the air -tyyppisistä leffoista. :)
PoistaSamaa mieltä Jenni, tosi tylsää, että lasten elokuvissa on draamaa ja räiskettä. Elokuvissa käynti on itsessään jännittävää pienille, joten herttaisempi ja sydämellinen meno riittäisi.
PoistaJoo, jotain Onnelin ja Annelin tyylistä meille lisää. Vaikka siinäkin oli pientä jännitystä, niin ei liikaa kuitenkaan. Harmittaa vaan, kun ei voi ikinä tietää etukäteen, että millainen leffa oikeasti on. Pitäs ensin käydä itse katsomassa?
PoistaMeillä Autot 2 oli kyllä kohtuullista shokkihoitoa (onneksi ei nähty sitä elokuvissa, sen verran kovalla räimeellä alkaa). Toisaalta nykyinen suosikki Wall-E ahdisti alkuun sen tulevaisuusdystopian takia (miksi maapallolla ei voi asua, miksi robotti on jäänyt aivan yksin jne), joten on varmaan tosi lapsikohtaista mihin reagoi ja mikä ahdistaa - esim.aika raju Lego-elokuva ei hetkauttanut Omppua ollenkaan.
VastaaPoistaToi on ollut meillä ohjelmassa tuo Minisankarit, mutta saas nähdä...
Tulee tosiaan sellainen olo, että leffateatteriin lähdön kynnys on noussut. Mieluummin katsoo kotona töllöstä tai Netflixistä jotain, ja tarvittaessa vaihtaa kanavaa tai laittaa toosan kiinni.
PoistaWall-Etä mä katsoin joskus itse, ja pidin sitä aika surullisena. En tainnut katsoa kokonaan, pitäisi ottaa joskus uudelleen käsittelyyn. Ja ei voi tosiaan aina tietää, mikä pelottaa tai koskettaa. Varsinkaan kun nuo meidän typyt ei yleensä sano, jos sitä ei erikseen kysy. Tuijottaa vaan silmät lautasen kokoisena...