Hyvää mieltä vaatekaapista

"Osta vähemmän mutta parempaa." Periaatteessa hyvä neuvo, mutta siinä on ongelmansa. Ensinnäkin, se alkaa sanalla "osta". Omakohtaisesta kokemuksesta voin todistaa, että ilman perinpohjaista kulutuksensa ja tarpeidensa analyysiä ihminen tarttuu nimenomaan ensimmäiseen sanaan. Ennen kuin toden teolla muokkasin vaatekäyttäytymistäni ja lakkasin ostamasta vain päähänpistojeni mukaan, yritin pariinkin otteeseen suitsia kuluttamista juuri tuon ohjenuoran mukaan. Tulos oli, että syöksyin ostamaan jonkin tavanomaista hieman hinnakkaamman vaatteen, ja sitten ajattelin olevani varsin valistunut kuluttaja (ihmisen itsepetoksen määrällä ei ole mitään rajaa!"). Opetus on, että vähemmän ostamista ei voi toteuttaa ostamalla. 

Rinna Saramäki kirjassaan Hyvän mielen vaatekaappi

Auts! Katkelma kuvaa täydellisesti viime vuoden ostospäiväkirja-projektia. Ostin paljon kaikenlaista, vähentämisestä ei ollut minkäänlaisia merkkejä. Otan kokeilun kuitenkin kokemuksena. Ostosten listaamisesta oli se etu, että vieläkin itseäni soimaten muistelen niitä paria vaatekappaletta, joita en ole pitänyt käytännössä ollenkaan. Mitä tuhlausta, luonnonvarojen ja minun rahojeni täydellistä haaskausta! Ja miksi? Siksi että sai hetken ilon löytämisestä ja ostamisesta. Olisit mennyt pullakahville kirjastoon tai kasvohoitoon tyhmä tyttö! 

Rinnan erinomaisesta kirjasta noin neljäsosa käsittelee vaatebisneksen eri puolia: materiaaleja, toimitusketjuja sekä työntekijöitä ja heidän asemaansa. Loppuosassa neuvotaan, miten perustetaan ja ylläpidetään toimiva vaatevarasto. Saara kirjoitti ansiokkaan koosteen kirjasta ja alla Rinnan tiivistelmä, jos esimakua kaipaat.

Pidä vaatevarastosi sen kokoisena, että sen hahmottaminen on helppoa. Silloin tiedät jo etukäteen, kun tarvitset jotain uutta, ja voit selvittää, mikä vaate tarpeesi parhaiten täyttäisi. Lisäksi ehdit selvittää, minkälaisia ekologisia ja eettisiä vaihtoehtoja on tarjolla ja miettiä kaikessa rauhassa, olisiko niistä sinulle joku sopiva. Älä osta standardiversiota, ennen kuin olet ottanut selville, mitä muuta on olemassa. Ekologisinta tai eettisintä vaihtoehtoa ei kannata hankkia, jos se ei muuten sovi tarpeisiisi, mutta se kannattaa kuitenkin aina selvittää. 

Loman lopulla aloitin vaatekaapin mittavan uudelleenjärjestelyn. Monta muovipussillista vaatteita lähti kierrätykseen ja aika monta vaatetta roskiin. Muistathan sinäkin, että SPR:lle tai vastaavalle on turha lahjoittaa rikkinäisiä tai likaisia vaatteita - heillä on riittävästi materiaalia muutenkin ja käyttökelvottomien lumppujen käsittely on heille suuri ongelma! 

En ole vienyt eri vuodenaikojen vaatteita yleensä vintille a) laiskuuden ja b) mahdollisten tuholaisten vuoksi. Jälkimmäisistä ei ole näyttöä, mutta 50-luvun talossa ei olisi yllätys tavata koita tai turkiskuoriaisia. Ensimmäisestä kohdasta löytyy kylläkin paljon todistusaineistoa. Nyt hilasin siis vinttiin talvivaatteet, osan kesävaatteista ja ison säkillisen vaatteita, joista en ole vielä valmis luopumaan. Jos niitä en puoleen vuoteen tai vuoteen kaipaa, keksin niille muun sijoituspaikan. Toisaalta joukossa on muutamia erityistilaisuuksien vaatekappaleita, mieluummin säilytän niitä paria neuleboleroa juhlia varten kuin ostan joka kerta uuden. 

"Sinä 1990-luvun loppupuolella ostettu rakas trikoopaita - sinun on nyt aika poistua talosta." 

Rinnan kirjassa esitellään 333-projekti: 3 kuukaudeksi valitaan käyttöön 33 vaatekappaletta. Hullun lämpimän kesän jatkuessa en vielä suostu siirtymään syksyiseen 3 kuukauteen, vaan kaapissa on kesäisempää ja syksyisempää sekaisin. Vaatevalikoiman vähentämisestä eskaloitui hurja siivous- ja pyykkishow. En halunnut viedä säilytykseen likaisia vaatteita, joten päädyin tuulettamaan kaikki vaatteeni ja pesemään monta koneellista. Lisäksi ostin muutaman kunnollisen pukupussin, että saan vaatteet ripustettua säilytykseen eikä kaikkea tarvitse tunkea Ikean säkkeihin.  

Kokemukset ja fiilikset ovat muutaman pehmeän laskun viikon jälkeen hyvät. Mulla on paljon ihania, juuri mulle sopivia vaatteita, mutta niistä osa oli hautautunut jonnekin näkymättömiin tai jääneet muuten vaan muiden varjoon. On oikeasti helpompi valita aamulla vaatteet päälle, kun valinnan varaa on vähemmän. Tykkään ajatuksesta, että välillä osa vaatteista laitetaan piiloon, ja sitten kun avataan kevätmekkojen pukupussi, saa koko rahalla vaihtelun iloa (vaikka oikeastaan ei tarvinnut edes maksaa mitään)! Lisäksi on käytännössä miellyttävää, että saa enemmän vaatteita esille hengareihin.

Minua vähän pelottaa, että päädyn ostamaan hulluna kaikenlaista, kun "kaappiin nyt mahtuu". Olen siirtänyt vaatevuoriongelmani vintille, ei se sinänsä ole mihinkään kadonnut. Koska olen suorastaan neuroottinen sävy-sävyyn ajattelussani, 33 vaatekappaleen valinta on minulle vaikeaa. Kunhan tämä tästä syksyksi muuttuu, otan ison lasin viiniä ja speksaan itselleni syksy-garderoobin. 

Kirjan myötä tuli mietittyä myös enemmän ompelijoiden ja suutareiden käyttöä. Mulla on yksi mekko ja parit housut, jotka ei vaan istu eikä niitä siksi tule pidettyä. Vaatteiden ja kenkien muuttaminen ja korjaaminen kannattaa - ainakin jos on tullut hankittua niin laadukkaita kappaleita, että se on ylipäätänsä mahdollista. Lisäksi kirjassa annetaan paljon vinkkejä vaatteiden hoitamiseen ja huoltamiseen. Sitä pula-ajan ajattelua, jota kaivataan kertakäyttöisyyden kuormittamassa maailmassamme. 

Syksyn ostossuunnitelma... Kun ei ole nimittäin järkeä ostaa kivaa ja halpaa, mulla on kaapit jo pullollaan kivaa, halpaa ja aika kallistakin. Tarvitsen mustat suorat housut ja ehkä mustan jakun. Lisäksi tarvitsen villatakin, joka sopisi useamman mekon tai hameen kanssa. Muuta en tällä hetkellä tarvitse ja ilman noitakin pärjään hienosti. Malttia ja suunnitelmallisuutta vaateostoksiin!

Ja saa siellä vähän hihitellä minulle. En vielä täysin usko tähän itsekään, mutta aion kokeilla!