Valmistautuminen puolimaratonille

Espoon rantamaratonin puolikkaasta on jo toivuttu mukavasti. Kirjaan valmistautumisesta asioita muistiin. Jos haluat tutustua juoksuohjelmiin tai pidemmän aikavälin harjoitteluun, suosittelen retkeä kirjastoon tai internetin uumeniin. Minun tämän vuoden päämatkani (AHHAHAA, nauran jos sallitte - ihan kuin juoksisin enemmänkin) oli HCR. Syksyn juoksutapahtumaan ilmoittauduin, että motivoituisin pitämään hankittua kuntoa yllä. Näin juuri ja juuri tapahtuikin, helteinen kesä ja loman muut riennot vähensivät juoksukertoja ja -innostusta, eikä kunto ollut kesän aikana ainakaan merkittävästi parantunut.

Ennen juoksua

• Juoksusta innostuneet työkaverini lipittivät tohkeissaan malto-jotain hiilaritankkauksen nimissä juoksutapahtumaa edeltävän viikon. Kun puolimaraton minun kohdallani kestää noin 2,5 tuntia, niin päätin että vannon tässäkin asiassa terveellisen ja monipuolisen ruokavalion nimiin. Söin normaalisti ja parina päivänä ennen juoksua tietoisesti enemmän pastaa. Lisäksi tietysti leipää ja karkkia hyvällä halulla. 
• Juoksupäivän aamulla söin tavallisen aamiaisen ja aikaisena lounaaksi pastaa ja pestoa. Kaupan paistopisteen rasvainen juustosämpylä ei ollut optimaalinen valinta, syytän sämpylää palleassa vallinneestä ahdistuksesta ennen juoksua. 
• Aamupäivällä reippaasti vettä ja vichyä, vähän kahviakin ettei kofeiininarkkarin pää tule pipiksi. Magnesiumia vähän yli suositellun päiväannoksen.
• Suomen syksy saattaa olla sään puolesta yllätyksellinen. Olin pakannut mukaani kattavan lajitelman urheiluvaatteita. Oman nyrkkisääntöni mukaan yli +10 kelissä pärjää hienosti t-paidalla, joten lyhyttä hihaa ja capri-housua lähti päälle. 
• Sukkia valitessa vaihtoehtoina olivat tavalliset hyvät ja toiset liukkaat, joissa etäisesti muistin olevan jotain epäilyttävää. Olin juossut hiljattain lenkin liukkailla sukilla, ja valitsin ne. Minulla on yhdet lenkkarit, siltä osin valinta oli helppo.
• Hatun jätin pois. Aurinkoinen +18C päivä olisi periaatteessa puoltanut lippistä, mutta ajattelin että tulee liian kuuma. Aurinkolasit päähän ja menoksi. 
• Tapahtuma-alueella hain juoksunumeron, vein Unton narikkaan, natustin banskun ja join.  
• Vessassa n kertaa ennen lähtöä. Olin varannut reppuun kirpparille tuomitun neulehupparin, jonka olisin dumpannut lähtöalueelle. Nyt sää oli niin lämmin, että juoksukamoissa tarkeni odotella lähtöä mainiosti.
• Uusia varusteita ei tietenkään kannata laittaa pitkälle juoksulle. Ostin lähtöalueelta kompressiosäärystimet ja vetäisin ne jalkaani. Pari minuuttia ennen lähtölaukausta päätin kääntää ne toisin päin, kun muilla oli ne eri päin jalassa. Ja vielä kerran takaisin, kun näin että joillakin oli säärystimet samoin päin kuin minulla alun perin. Jos olette kyseisiä makkarankuoria kokeilleet, tiedätte että kääntäminen ei suju sekunnissa. Ihme, että en reväyttänyt mitään lihaksia siinä puuhassa. Hyvin säärystimet toimivat, ei yhtään pohjekramppia koko juoksun aikana. Voin suositella, järkevämpi testaisi normaaleissa harjoitteluolosuhteissa. 
• Yleensä jokaisen juoksulenkkini ensimmäiset pari kilsaa on tahmeita, kankeita ja hengästyttäviä. Espoossa Fressin mimmit veti hyvän alkulämpän, ja hitsi - sehän toimi! Pallean ahdistus katosi ja juoksu kulki heti sujuvasti. 

Juoksun aikana

• Join jokaisella juomapisteellä yhden mukin vettä tai mukin vettä ja mukin urheilujuomaa (miinus noin 10% mukillisesta rinnuksille). Urheilujuoman nauttiminen saattoi olla virhe, kun en urheilujuomaa koskaan normaalisti juo. Juoksun aikana ei ollut ongelmia, illalla tuli taas huono olo. 
• Taskussa pienessä, ilmeisesti reikäisessä, muovipussissa oli pari ruokalusikallista rusinoita. Nappailin pari hiessä marinoitua rusinaa muutaman kilsan välein puolivälin jälkeen. Kivasti menivät alas, kun olivat imeneet itseensä hieman nestettä. 
• 2,5 tunnin aikana oli hyvää aikaa vahvistaa muistikuvaa siitä, että liukkaat sukat ovat saatanasta. Varpaat hakkasivat ko-ko a-jan kengän kärkeen. Edelleen lienee mahdollista, että pottuvarpaiden kynnet irtoavat. Juoksu - sympaattinen ja tervehenkinen harrastus. 

Juoksun jälkeen

• Nestetankkausta mitsku kaulassa. Ihanaa, kun näin aikuisena voi käytännössä ostaa itselleen mitalin! Nuorempana en ollut niin lahjakas urheilussa, että olisin omilla näytöilläni kovinkaan montaa kertaa mitalisijoille päässyt. Kerran olen esteratsastuskilpailut voittanut ja edellisen työpaikan puolitosissaan pidetyissä uimakilpailuissa naisten 400 m rintauinnin, merkittäköön pöytäkirjaan. 
• Lämmintä ja kuivaa kampetta päälle, majoituspaikkaan ja suihkuun. 
• Kompressiosukat yöksi - joko urheilulliset tai lentosukat auttavat myös urheilukoitoksen jälkeen. Ne estävät kramppeja ja auttavat palautumisessa.
• Kävin hierojalla tiistaina (juoksu oli lauantaina). Suurimmat jumit olivat niska-hartiaseudulla. Hartioiden jäkityshän tunnetusti parantaa juoksusuoritusta merkittävästi. Hieronta teki hyvää, lapaluiden väliin ilmaantuneet selkärangan lukot raksahtivat auki. 
• Keskiviikkona olisin halutessani voinut lähteä kevyelle lenkille. Enpä lähtenyt. 

Muuta jälkiviisastelua

• Espoon viikonloppuna flunssasta oli pari viikkoa, jonka aikana olin käynyt muutaman kerran lenkillä. Rantamaratonin viimeiset kilsat olivat tosi vaikeita. En tiedä johtuiko se flunssan heikentämästä kunnosta, helteestä, huonosta tankkauksesta vai vain siitä, että kunto loppui. Jos joskus vielä kyseisen matkan päätän juosta, harkitsen lähtöä flunssan jälkeen erittäin huolellisesti. 
• Edelleenkään en aio koskaan ikinä milloinkaan juosta kokonaista maratonia.