Wind of change

Jos Vain elämää -vedot alkaa kyllästyttää, tarjoan tilalle Scorpions-klassikon. Tämä korvamato valtasi taajuuden, kun olin puutarhahommissa. Antakaas kun selitän.

Syksyisin puutarhuri pääsee kompostikoplahommiin. Minulle tämä on niitä tehtäviä, joita en mielelläni jätä tekemättä. On rauhoittavaa roudata lehtikompostista vuoden, pari muhinutta puutarha- ja elintarvikejätettä eli multaa kasvatuslaatikoihin ja viedä paluukyydissä nuupahtaneet pavunvarret, yli puolimetriseksi virahtaneet puisevat salaatit ja muu kesän kuihtunut kukoistus kompostiin. Tulee kitkettyä rikkaruohoja ja tehtyä tilaa talvelle ja seuraavalle kesälle. Talvi tulee vaikkei näitä asioita tekisikään, silti tämä ahkerointi tuntuu tarpeelliselta, järkevältä ja antoisalta. On terapeuttista lapioida kesä pois ja tehdä tilaa uudelle. Saa viedä kasvihuoneesta tomaatit ja kurkut pois, ja tehdä tilasta talvipesä grillille ja polkupyörille. Asioilla on paikkansa ja aikansa. Kiertokulku pyörii: mullasta olet kaunis auringonkukka kasvanut ja mullaksi taas menet.

Kuvassa viime syksyn kauneutta.

Kesäloman päätteeksi siirtymä arkeen ja ajatukseen syksystä oli tänä vuonna erityisen vaikea. Nyt mieli on tottunut pimeisiin iltoihin ja leiskuviin väreihin. Syksy saa tulla. Jossain lapioinnin lomassa alkoi myös soida päässä tuo järjettömän rasittava biisi, kun pohdin muutosta.

Kaiken järjestelmällisyyden ja arjen suorittamisen ohella minulla on vahva intuitio. Välillä se pitää pienempää ääntä, välillä intuitio on läpitunkeva. Joskus saan ihmisistä ja tilanteista täysin virheellisiä tulkintoja, usein aistin asioita oikein. Intuitio kertoo, onko jollain hyvä tai huono päivä. Tiesin työkaverin lähtemisen toiseen yritykseen 99% varmana asiana, vaikka hän ei ollut sanonut hakuprosessista mitään. Arvelin työkaverin olevan raskaana jo aikaa ennen pallomahan pullahtamista esiin.

Scorppareiden soidessa taustalla hoksasin, että tämän syksyn kipuiluilla on joku merkitys. Syksyn ajatusten pyörittelystä olen saanut herättävien keskustelutuokioiden kautta käyntiin prosessin, jossa ajatuksia, kokemuksia ja toimintamalleja pitää möyhentää, kaivella ja heittää jotain pois. Niistä tulee kasvuvoimaa uudelle: uudelleen jäsenneltyä ja ymmärrettyä tietoa. En vielä tiedä mikä muutos on: mitä muuttuu tai milloin muutos tulee. Jotain syksy ja talvi tuo, intuitio kertoo minulle. Tai ehkä tämä on toive muutoksesta ja levollinen mieli, joka on valmis ottamaan muutoksen vastaan.

Oli niin tai näin, seison uteliaana silmät ja korvat auki, ja seurailen syksyn tuulia.