Koti pikkukaupungissa

Helsingissä asuva tuttu, joka muutaman kerran on perheensä kanssa pallotellut ajatusta muutosta Kuopioon, kysyi hiljattain miten viihdyn Kuopiossa. Vastaus lyhyesti: viihdyn hyvin. Koska kysymykseen sisältyi rivien välistä luettava Helsinki vs. Kuopio -aspekti, täydensin "Elämäntilanne on nyt niin erilainen, että en voi verrata."

Olen kasvanut Criminal Cityssä, minkä jälkeen pidempiaikainen koti on ollut Jyväskylässä ja Helsingissä, ja lyhyesti mm. Xianissa ja Piilaaksossa. Kuopiossa olen lapsuuteni rampannut mökillä ja sukuloimassa, ensimmäistä kertaa Kuopio tuli kotikaupungiksi 2009, kun muutin tänne pallomahani kanssa.

Minä rakastan Helsinkiä, rakastin kotiani Käpylässä. Kun käyn Helsingissä, on kuin tulisin kotiin. Saaran kotitarina oli aivan ihana.

Silti - meidän koti on nyt Kuopiossa, enkä haluaisi minnekään muualle. Ylivoimaisesti tärkein syy on isovanhempien läheisyys. Lapset näkevät toista mummoa, anoppia, päivittäin, minun vanhempiani viikoittain. Läheisyys tuo korvaamattoman mahdollisuuden rakentaa suhdetta lasten ja isovanhempien välillä, minkä lisäksi me saamme heiltä valtavasti apua eri muodoissa. En ole keksinyt mikä uramahdollisuus, palkka tai muu peruste saisi meidät tässä tilanteessa jättämään isovanhempien läheisyyden.

Päiväkotipaikka alle kilsan päässä kotoa meidän asuinalueella oli lähinnä ilmoitusasia. Nk. aamuruuhka (jos autoilee hieman ennen klo 8:00) on 3 minuuttia pidempi aika liikenteessä kuin normaalisti. Jos lähtee matkaan 8:05, ei ruuhkasta ole tietoakaan. Minä kuljen yleensä töihin bussilla. Aika kotoa päiväkodin kautta bussilla työpisteelle (ml. kahvikupin hakeminen) on noin 45 min, autoillen 30 min.

Vuokra-asuminen Kuopiossa ei ole erityisen edullista. Omakotitalo 3 kilsan päässä keskustasta rannan välittömässä läheisyydesssä ei olisi meidän maksuhalukkuudella tai -kyvyllä ikinä saavutettavissa pääkaupunkiseudulla, täällä se on tehtävissä ilman henkilökohtaista konkurssia.

Vuonna 2009 harmittelin intialaisen, nepalilaisen ja sushi-ravintolan puuttumista. Ne puutteet ovat korjautuneet vuosien varrella, lisäksi on joukko muita hyviä ravintoloita. Jos nyt joskus leffassa kävisin, väitän että Kuopion indie-elokuvien tarjonta on parempaa kuin Helsingissä. Stockkaa täällä ei ole, meidän ostostarpeet tulevat ongelmitta täytettyä paikallisella tarjonnalla, mitä voi halutessaan täydentää nettishoppailulla. Ajattelen, että täällä on vähemmän paineita pukeutua tietyllä tavalla tai osoittaa kuulumista johonkin ryhmään materialla. Toivon, että lapsilla on aikanaan helpompaa, kun ei ole niin väliä missä koulussa käy tai mikä logo farkuissa on. En tiedä onko tämä totta. Toisaalta Helsinki on monella tavalla heterogeenisempi kuin pikkukaupunki.

Eniten kaipaan Helsingistä ystäviäni. Koska suurin osa heistä elää myös sekopäistä ruuhkavuosirumbaa kukin omissa rutiineissan, en usko että oikeasti näkisin heitä kovinkaan usein. Työmatkoillani yritän mahdollisuuksien mukaan hoitaa myös sosiaalista elämää, ja se vasta onkin mukavaa, kun saa treffata ystäviä ilman lapsia!

Työpaikan saaminen Kuopiosta ei ollut itsestäänselvyys. Monet paluumuuttoa haikailevat ovat laittaneet haaveet jäihin, koska töitä ei saa. Työpaikkojen tarjonta on rajallista, ja tuntuu että etusijalla on paikalliset hakijat, joilla on jo koti täällä. En pysty tätä väitettä faktoilla tukemaan, minun ja monen muun mutu-tuntuma se on. Monet Kuopiossa työskentevät matkustavat paljon, pääkaupunkiseudulle tai maailmalle. Ulkomaan lomamatkailussa Kuopio-Helsinki -siirtymä on meille iso kynnys tällä hetkellä. Joko maksaa itsensä kipeäksi koko perheen Kpo-Hki -lennosta tai viruttaa hermoja auto- tai junamatkalla ennen varsinaista siirtymää Suomen rajojen ulkopuolelle.

Jos jotain Kuopiossa välillä huokailen, on se tietynlainen savolaisen olemisen ilmentymä. Jos ajatellaan stereotyyppisiä suomalaisia ja amerikkalaisia, niin savolaiset ovat suomalaisia ja pääkaupunkiseudulla ollaan amerikkalaishenkisesti positiivisempia, sosiaalisempia ja yritteliäämpiä. Tätä ei voi täysin yleistää, mutta tuntuu että täällä on Helsinkiin verrattuna enemmän kyynisyyttä ja negatiivisuutta, mikä välillä ahdistaa. Vaikka periaatteessa kuulun samaan heimoon ja tunnustan noita luonteenpiirteitä itsekin, niin joissain ihmisissä ja ryhmissä nuo piirteet korostuvat enkä oikein kuulu joukkoon.

En anna lasten olla yksin ulkona, vaikka asumme rauhallisen kadun varrella. Muutamia minuutteja voin antaa heidän olla valvomatta, jos kipaisen sisältä pyykkikuorman ulos tms. Muuten omakotitalossa asuminen on tällä hetkellä loistava ratkaisu: konkkaronkka ovesta ulos, puuhailua omalla pihalla, naapureiden lasten kanssa tai retki uimarannalle. Pari puistoa on kävelymatkan päässä, jos oma piha kyllästyttää. Vähän tai paljon pidemmälle pääsee bussilla tai autolla - vain mielikuvitus on rajana.

Aikamoista hehkutusta ja toisaalta aikamoista jumitusta. Kuopiossa on paljon hyvää ja ylivertaista. Jos sattumoisin asuisimme jossain muualla, voisi sielläkin olla parasta. Nyt on täällä on hyvä.