Satupäivä: Puluboi is bestest!

Välillä mua ärsyttää, miten blogit istuttavat tahtomattani minulle mielihaluja erilaisten tuotteiden ostamiseen. Sininen keskitie tekee poikkeuksen, sinne menen aina tuntosarvet koholla. Useimmiten mielihalut tulee täytettyä kirjastossa - iki-ihana Bleue nimittäin tarjoaa blogissaan mahtavia lastenkirjavinkkejä. Tässä osallistun Satupäivän haasteeseen, käy kurkkaamassa linkki- ja kirjavinkit täältä.

Yksi viime aikojen kirjahankinnoista on Bleuen suosittelema Veera Salmen Puluboi ja poni (2012, Otava). Toin kirjan tuliaisiksi oltuani huimat 36 tuntia poissa kotoa työmatkalla. Sain kohdata ensin suureksi kasvaneen ikävän ja kiukkuilun. "Byäääh, vain YKSI YHTEINEN tuliainen?!!?? Ihan epää!!!" Kun sain tytöt rauhoittumaan kainaloon ja kirjan auki, tilanne alkoi vähitellen rauhoittua. Tai no - nuorimmainen päätyi pomppimaan mun mahan päällä, mutta kiukkuilu loppui. Luimme ensimmäisen luvun ja 5-vuotias kuunteli aivan ihmeissään Puluboin läppää, missä r-kirjainta vältetään lähes kokonaan, koska se on RRRRRUMA kirjain. Kun vähän päästiin kirjaan sisälle, kolmannen luvun alkua piti lukea noin 20 kertaa peräkkäin eikä kikatukselle tullut loppua.

Telve taas. Töttölöö ja pienet vappupölinät päälle, plööt!

Kirja rikkoo valloittavasti kaikenlaisia rajoja. Luvuissa vuorottelevat Puluboi (pulu) ja Poni (tyttö nimeltä Mai) sekä muutamat sivuhahmot. Puluboin luvuissa ei tosiaan r-kirjainta näy ollenkaan, sen sijaan fontteja kasvatetaan, lihavoidaan ja alleviivataan tarinan vaatimalla tavalla. Kirjassa kiroillaan (Pelkule!), aikuiset on niin säälittäviä (Isä, ei sitten "suihketta kainaloon, ihan joviaali ilmiö". Eihän?) ja tarina etenee iloisesti poukkoillen.

Kirjassa kerrotaan kotoaan avalaan maailmaan ponnistavasta Puluboista ja Ponista, jonka vanhemmilla ei ole helppoa, sekä heidän ystävyydestään. Seassa on mainoksia (Puluboi haluaa isona mainosmieheksi) ja lauluja.

Seuraavan 5 vee vaatii aina luettavaksi ennen kuin jatketaan tarinaa:

Kun meinaa itku sun silmästä tulla, 

ja kärpänenkin niin suruaan surraa.

Älä vaivu silloin ikävään, 

vaan muista äidin siipeä sileää,

ja sano:

tuutilullaa,

suruun auttaa pulla.

Eläydyin täysin Ponin äitiin, joka välillä täyttää huoneen jäisenä pohjoistuulen myrskynä ja lopulta lähtee hermolomalle Intiaan vuoristoon joogaamaan.

- Munkit opettivat minulle, kuinka voin tutkia itseään ja saada Vastauksia.
- Miten voi tutkia itseään? minä kysyin.
- Pitää ajatella omaa hengitystään ja navan liikettä päivätolkulla, niin sitten, PIM, ajatus kirkastuu. 

Kirja avautuu jokaiselle lukijalle omalla tavallaan, niin kuin hyvän kirjan pitääkin. Puluboi on kirkkaasti tämän vuoden paras lastenkirjalöytö meidän iltasatulukupiirissä. Sarjaan kuuluu kaksi muutakin kirjaa, Puluboin ja Ponin loisketiivis kirja on seuraavana lukulistalla. Se napattiin kirjastosta. Kun katson kristallipallooni, näen että joulupukki tuo loputkin sarjasta meille omaksi.

En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon kirjan ääressä, kuin Puluboin ja Ponin kanssa. Aivan fantastisen hyvä kirja, jota luetaan vuosikausia.

Kiitos Bleue tästäkin loistavasta vinkistä ja hyvää satupäivää kaikille!