Liian tunnollinen

Kirjasto on mainio paikka. Pari päivää sen jälkeen, kun minulta oli kysytty: "Oletkohan liian tunnollinen?", oli kirjaston hyllyyn nostettu esille juuri minua varten Tinni Ernsjöö Rappen ja Jennie Sjögrenin Liian tunnollinen (2005). Sain kirjasta potentiaalisia vastauksia omiin kysymyksiini, ja se antoi paljon ajateltavaa. Ja kyllä - taidan olla liian tunnollinen.

Kuva täältä

Tunnollisuus on periaatteessa hyvä piirre ihmisessä, vaikka sillä negatiivinen kaiku sävy nykyään onkin. Että joku huolehtii omat ja muiden hommat ajallaan ja hyvin pakettiin. Jos liika tunnollisuus johtaa siihen, että ei osaa sanoa ei, asettaa oman riman liian korkealle ja puurtaa itsensä uuvuksiin, niin se on huono juttu. Huonon jutun konkretisoimiseksi kirjan alussa esitellään laajasti ruotsalaista tilastotietoa sairauspoissaoloista sekä esitellään kuuden loppuunpalaneen naisen tarinat. Itse loppuunpalamistakin pohdiskellaan. Kun mies palaa loppuun, ajatellaan että "Ojdå, hänellä oli todellakin liikaa töitä, älyllisesti vaativia tehtäviä ja raskas taakka kannettavanaan." Kun nainen palaa loppuun, saatetaan helposti ajatella, että taustalla on mielenterveysongelmia tai laiskuutta. Ei kai sairaanhoitajan yksinkertaisessa työssä voi palaa loppuun?

Kirjassa taustoitetaan monelta kannalta yhteiskunnan muutoksia ja niiden vaikutuksia naisten elämään. Miksi nykyään erityisesti naiset uupuvat, vaikka pyykkejä ei tarvitse pestä avannossa eikä lähteä -50 pakkasessa aamulypsylle? Työelämässä naisia arvotetaan miesten mittareilla. Pitää jaksaa painaa pitkää päivää ja tehdä tulosta. Saavutuksia arvostetaan usein heikommin kuin miesten vastaavia aikaansaannoksia, puhumattakaan siitä, että naiset itse ovat harvoin tyytyväisiä omiin saavutuksiinsa. Kotona odottaa kodinhoitajan, äidin ja/tai hoivaajan roolit ja työt. Lisäksi pitäisi juosta maratoneja, pukeutua trendikkäästi, elää ekologisesti, olla hauska ja haluttava puoliso sekä aikaansa seuraava, ahkerasti somessa itseään ja brändiään edustava älykäs persoona. Eipä ihme, jos tuntuu että tarvitsee välillä siiderin.

Ensimmäinen painos kirjasta on julkaistu 2002, ja valitettavasti hyvin monet asiat ovat täsmälleen samalla tavalla kuin yli 10 vuotta sitten.

[Organisaatio- ja johtajuuskonsultti] Victoria Carlbaum on lopen kyllästynyt neuvoihin, joiden "naisten pitää kohentaa itseluottamustaan". Hänen mukaansa naisten itseluottamuksen puuttuminen on pelkkä myytti. 
- Naisilla on kompetenssia, he tietävät osaavansa työnsä ja usein he pystyvät enempäänkin. Ongelma on se, että heillä ei ole valtaa, eivätkä he saa tilaisuutta ottaa valtaa. Naisten itseluottamuksessa ei ole mitään vikaa, sanoisin mieluummin, että heidän itsetuntoaan on kolhittu. Se ei ole mikään ihme, kun jo päiväkodista lähtien heitä on vaadittu olemaan vähän parempia kuin pojat, eikä siitä silti ole palkittu. 
[...]
Nainen ei ole - eikä hänestä koskaan tule - sataprosenttisen hyvä siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei ole mies. Nykyään miehillä on yksi pätevyystekijä. Miehillä on turvallinen olo useimmissa organisaatioissa, he uskovat saavansa ylennyksen vuorollaan. Niin ei ole naisten kohdalla.

Olen vihdoin ymmärtänyt, että perheen projektipäälliköksi päätyminen on oikeasti kuormittavaa. Pitää muistaa ostaa esikoiselle kumpparit ja toppahousut (ja muistaa, että niissä ei saa olla suorat lahkeet, koska ne menee rikki!), käydä neuvolassa, pestä ulkovaatteet ennen seuraavaa päiväkotiviikkoa, ostaa vessapaperia ja ketsuppia, viedä kesävaatteet vinttiin ja äsh, niitä ikkunoita ole pesty vieläkään. Vaikka asiat ovat sinänsä yksinkertaisia, on niitä valtavasti. Kun perheen tehtävälista lisätään työasioiden listan perään ja joukon jatkoksi vielä: pitää käydä oman mummon luona, silittää mekko, vetää vatsaa sisään, sheivata kainalot, sopia pikkarit, lukea ammattikirjallisuutta, maksaa laskut, muistaa levätä ja olla läsnä sekä olla syömättä liikaa herkkuja; on helppo päätyä tilaan, jossa ei osaa rauhoittua hetkeksikään, otsaryppyihin ei enää mikään ihmeseerumi tepsi ja tekemättömien töiden vatvominen valtaa mielen.

En koe olevani burnoutin partaalla töiden tai perhesyiden vuoksi. Me saamme lastenhoitoapua lähes päivittäin ja välillä meillä käy siivooja, mikä on yksi parhaita päätöksistä, mitä olen tehnyt tänä vuonna. Töissä ei ole superhektistä. En kuitenkaan pidä mahdottomana, että päätyisin jossain vaiheessa elämääni itkemään olohuoneen lattialle rättipoikkiväsyneenä. Kirjan loppuunpalaneiden naisten tarinoista jäi olo, että loppuunpalamisesta on hyvin vaikeaa toipua. En tarkoita, että heidän olisi pitänyt palata entiseen oravanpyörään, muutama oli löytänyt itselleen vaikkapa toisen työn tai muuten tavan elää itselleen merkityksellisellä tavalla. Tuntui, että moni oli jäänyt horjumaan reunalle: putoaminen takaisin hallitsemattomaan itkuisuuteen ja masennukseen on vain muutaman huonosti nukutun yön ja vastoinkäymisen päässä.

Minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia burn outista ja toivottavasti niitä ei täysimääräisenä tulekaan. Osaan vähän "suojautua". On joitain asioita, joista sinnikkäästi perheessämme kieltäydyn. En aja nurmikkoa, vaihda autoon renkaita tai lamppuja kattoon. Osaisin jos haluaisin, en vain tee, koska jossain pitää tämänkin projektipäällikön (ja suorittavan portaan) rajan kulkea. Mies vastaa pitkälle arki-iltojen ruokashowsta, jes. Kun mun vuoro on, en todellakaan vältä eineksiä. Suljen silmät niiltä likaisilta ikkunoilta ja muutamilta valikoiduilta rojukasoilta, koska ei tässä missään asuntomessuilla asuta. Periaatteessa tekisi mieli rempata yhtä sun toista kotona, käytännössä en halua, koska se saattaisi keikauttaa vaakakupin hauraan tasapainon. Töissä en tavoittele täydellisyyttä, vaikka voisin rohkeammin tehdä tietyt asiat kevyemmin ja jättää jotain tekemättä.

Kirjassa on harjoituksia ja ajatuksia oman elämänsä ja työn reflektointiin ja ehdotuksia muutoksiin. Yhden harjoituksen nappaan tehtävälistalleni:

Mikä on tärkeää elämässäsi? Valitse kolme tärkeintä puuhaa. ilman niitä et ole kokonainen ihminen. Ota ne huomioon budjetissasi tai toimintasuunnitelmassasi, kun mietit päämääriäsi. 

Kirjoita muistiin 40 puuhaa, joista tulet iloiseksi. Ensinnäkin tulet iloiseksi, kun vain ajatteletkin niitä, ja toiseksi on tärkeää nähdä, mitä niistä teet säännöllisesti. 

Vertaa asioita, joita sinun täytyy tehdä, asioihin, joita todella haluat tehdä. Tee kaksi saraketta: toisessa on pakolliset asiat ja toisessa mieluisat. Tutki niitä tarkkaan ja katso, huomaatko mitään... 

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille naisille JA miehille. Erityisesti naisille se herättää miettimään omaan elämään ja jaksamiseen liittyviä negatiivisia fiiliksiä: olenko oikeasti huono tai riittämätön, olenko asettanut riman itse liian korkealle, mollannut itseäni turhaan vai onko tämä länsimainen maailmamme edelleen tyly ja ankara naisille? Molemmille sukupuolille kirjassa on monta ajatus- ja käyttäytymismallia, joissa sukupuolten erilainen kohtelu on voimissaan - tiedostamatta tai tiedostaen.

Halusin kirjoittaa kirjasta havaintoja itselleni muistiin. On varmasti myös liian tunnollisia miehiä, naisille (ja minulle) överiksi vedetty tunnollisuus on yleisempi piirre. Vaikuttaa siltä, että loppuuunpalaminen tulee loppujen lopuksi yllättäen. Hän yritti hoitaa vielä sen yhden homman, koska saa sen itse parhaiten tehtyä, ja POKS DING RÄKS. Jos burn out tapahtuu oikein perusteellisesti, voi sillä olla peruuttamattomia ja vakavia vaikutuksia tietysti itse henkilön elämään, minkä lisäksi lähipiiri kärsii, ja yritykset sekä yhteiskunta maksavat hurjia summia kuntoutuksesta ja pahimmillaan menettävät ahkeran työmyyrän työkyvyttömyyseläkkeelle.

Löysemmällä nutturalla uuteen viikkoon - pidetään huoli itsestämme ja toisistamme!