Ammoin lapset selvisivät aikuisuuteen ilman teknisiä vaatteita ja pitkälle kehitettyjä turvalaitteita, vaan eipä enää. Kuolema korjaa, jos ei ole viispistevöitä turvakaukalossa tai goretexiä talvisaappaissa. Tai jos ei kuolema, niin riskinä on häpeä ja syvä masennus, mikäli vaatteiden ulkonäkö tai merkki ei ole hip. Lisähaasteita tuo Suomen valloittavan vaihteleva ilmasto. Polttava aihe hiekkalaatikoiden reunoilla ja blogeissa onkin, pitäisikö pukea toppavaatteet+kurahousut vai joko pärjäisi nk. välikausivaatteilla, jos alle laittaa villaa tai fleeceä. Ei ihme, jos ei kotiäidin päässä valkene ratkaisua Euroopan velkakriisille, kun joutuu painiskelemaan näiden suurten päätösten äärellä.
Liina, armoitettu elämän suurten pulmien visualisoija, piirsi tyhjentävän graafisen esityksen vaatehankintaprosessin ulottuvuuksista. Jos omalta kohdaltani analysoin välikausihankintojani, niin aluksi jaksoin panostaa. Tein löytöjä kirpparilta, kaivoin vintiltä kierrätyskamppeita ja ostin jotain uuttakin. Aikaa meni paljon, rahaa jonkin verran. Ajattelin, että se oli siinä. Tuli ensimmäiset lätäkkögeimit, ja huomasin että osa käyttökelpoisiksi kuvittelemistani kuriskamoista fuskaa. Kumpparit on väärää kokoa. Pikkusiskolla on viisi ja isosiskolla nolla sopivaa pipoa. Lopulta marssin uupuneena jonnekin vaan ostamaan jotain huonoa erityisen kalliilla hinnalla. Olen siis maksoimoinut käytetyn ajan ja rahat, hermot ovat riekaleina ja hyvä mieli kaikonnut. Sitä vannoo pukevansa lapsensa vaikka jätesäkkiin, kunhan ei tarvitsisi mennä enää tänä vuonna kurarukkashyllyn eteen arpomaan.
 |
| Valitsin kuvaan sellaisen filtterin, että silmiin sattuu. Pääsette paremmin tuntemaan tuskani. |
Vaikka periaatteessa ajattelen, että ostan vaatteita käyttöä varten, niin on myönnettävä, että se masentaa, kun upouudet taivaansiniset kurahousut ovat ensimmäisen käyttökerran jälkeen pihkassa ja jossain epämääräisessä liejussa, joka ei lähde pesussa. Tai kun vaatteet menee rikki tai laatu pettää. Myönnän tekeväni välillä iih miten ihana, pakko saada! -ostoksia, loppujen lopuksi kuitenkin tuntuu, että elämä ja rahat menee hukkaan kaikissa näissä loputtomissa hankinnoissa.
Palaan vielä isosiskon pipoihin. Ostin hänelle tosi nätin kevätpipon, vaikka tiesin että pian saan arpavoittopipon Ripulta (kiitos, se on hieno!). Kaksi vuorokautta myöhemmin ostamani kevätpipo katoaa markettireissulla "No kun pikkusisko repi sen irti ja heitti maahan." Anna mun kaikki kestää!
Huh, kuulostaa tutulta! Meidän pitäisi vielä käydä ostamassa kevätpipo ja kurarukkaset tytölle, kumpparit molemmille ja kuopukselle sitten varmaan jotain kuriksen tapaista, että pääsee hänkin läiskimään ja mönkimään tuonne kostealle pihamaalle tässä lähiaikoina. Ja lisäksi pitäisi uusia tuon liian nopeaa kasvavan neidin koko vaatevarasto. En ole ollut kaukaa viisas ja kerännyt talteen. Rahapussi ei tykkää sitten yhtään!
VastaaPoistaMä keräilen isosiskon kamppeet talteen, pienemmältä jäävät laitan eteenpäin. Aikamoinen puljaaminen siinäkin on, kun pitää viedä vaatteet vinttiin ja pitää ne jossain järkevässä järjestyksessä, että sieltä jotain joskus löytää. Aikaa menee siihenkin, ei onneksi rahaa! :)
PoistaAamen! Usko tai älä, välillä jopa mua kyllästyttää ja väsyttää kun tajuan, ettei tää hankintojen oravanpyörä lopu koskaan. :D
VastaaPoistaPaljon siirtyy nykyään suoraan veljeltä toiselle, mutta ei kaikki. Kun ei kaikki kestä. Plääh.
Ja ihan sama mitä merkkiä tai vesipilaria kamppeet on, niin ei se riitä. Harkitsen panostavani jatkossa määrään, en laatuun. Tai jotain siltä väliltä. :) uhoan, ja sorrun taas.
Mä en edes jaksa pilareita tutkia, koska näinhän se on, että kun ui lätäkössä, niin jostain se vesi lorahtaa lahkeeseen! Isosiskolle meillä oli alkuun välillä aika huonojakin kirpparikamoja, nykyään olen tiukempi, enkä yritäkään säästää pienemmälle mitään ihan loppuun ajettua, kun ei sitten ole kivaa kellään, jos on märkää ja kylmää. Kaikki tuo puljaus kolmen kanssa, oh dear! Onneksi ne on kaikki poikia. ;)
PoistaJoo-o, kenkää ja rukkasta pitäisi (taas)lähteä metsästämään... siis semmoisia vedenpitäviä ja kestäviä. Vinkkejä otetaan vastaan... :)
VastaaPoistaTaitaa olla sulla suvussa yksi huippuasiantuntija! :D Stadiumin kamppeita on kehuttu, ja onhan esim. Popin kamppeet hyviä, vaikkakin melkoisen hintavia. Voimia ja onnea ostoskierrokselle! ;)
PoistaSe on just niin tota... Argh! Ei yhtään turhanpäiväistä valitusta. Täyttä asiaa. Ja mä oon erittäin huono ennakoimaan eli en osaa tammi-helmikuussa olla parhailla apajilla...
VastaaPoistaMä ostin eka kertaa talvialesta ensi talveksi haalarit tytöille. Saapa nähdä miten koot osuu vai osuuko yhtään... Ärsyttää, jos sitten on liian isoja / pieniä. Itse en yleensä jaksa trendihypestä maksaa, ostelen mieluummin alesta sitten.
PoistaKengät puuttuu vielä, mutta täällä on vielä jonkin verran luntakin, tosin aika hikiset jalat on molemmilla päivällä, joten oikeasti tarvisi jotkut esim. vuorelliset kumpparit, ne ois kai ainakin Pienemmälle oikea valinta. Isompi onkin sitten jo paljon haastavampi tapaus, koska en haluaisi ostaa kuin ne yhdet kengät ja niiden täytyisi olla sekä koulun (ja samalla katseen) kestävät, että kuitenkin tuon melkein 10v pihaleikkien ja metsässä juoksemisen kestävät.. äh. Tänään voitin pipo-ongelman joka meilläkin meni niin, että Pienemmällä on n.10 pipoa, Isommalla ei ollut yhtään. Ostin Prisman miesten (!!! mun lapsi on ISO päinen ja ISO jalkainen!!) osastolta 2 identtistä pipoa kun kerrankin osui silmiin sopiva.
VastaaPoistaMinulla ja miehellä on Popista ostettuja pipoja, eiköhän pää tuossa 10 ikävuoden jälkeen ala saavuttaa maksimikokonsa. :)
PoistaSiinäpä sulla kenkähaasteita! Mä ostin pienemmälle vuorelliset kumpparit ja isommalle vuorettomat. Säilytystilakin on jo yksi juttu, minkä takia olisi kiva, jos yhdet kengät kävisi mahd. moneen menoon.
Tämä on tosiaan näemmä loputonta vaatteiden ostelua, vaikka lapsia on vain yksi. Onneksi edes ihan vähän tykkään siitä hommasta, mutta niinhän se on, että kaikkein tylsintä on ostaa niitä tarpeellisia vaatteita, joilla jopa olisi pienoinen kiire. :/
VastaaPoistaSanos muuta! Kun isosisko ehti olla hetken aikaa päiväkodissa, sieltä tuli jossain vaiheessa aika suora palaute (silloin iski äkillinen helleaalto toukokuussa), että "Teidän tyttö ei voi enää tulla villavuorellisissa kumppareissa tänne!" No joojoo, mutku ei vaan oo ehtinyt kauppaan... :/
PoistaTuohon kenkäasiaan nopea kommentti: mä annan kiitosta Stadiumin välikauteen sopiville kengille (kai niitä näin keväälläkin on, omat ostettiin syksyllä). Niissä on pikkuisen vartta, hinta n. neljäkymppiä eivätkä ole vielä kertaakaan päästäneet vettä läpi. Miltä ne sit näyttää...no, oma on tyttö ja kulkee selvästi pojille tarkoitetussa värissä mut ei vielä omaa riittävästi sanoja valittamaan asiasta, joten näillä mennään! Vaatehankintoja on kyllä kiva tehdä vaikka on se myös välillä aika stressaavaa, varsinkin jos alkaa miettiä hintaa laatua jälleenmyyntiarvoa... Mä olen usein se joka aamulla katsoo ulos ja toteaa että jaahas, nyt puuttuu jotain just tähän keliin sopivaa. Ja aina sellaiset vaatteet on kaupasta löytyneet, vaikka blogistaniassa vieraillessa saa aika usein sen kuvan että Maailman Kaikki Vähänkään Varteenotettavat Välikausihaalarit on jo loppu. Hanna
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Stadiumin kamoista olen kuullut paljon hyvää. 3 veelle on tällä hetkellä kevääseen kumpparit ja lenkkarit, luulen että mennään näillä elämässä eteenpäin, ja syksyllä harkitaan vielä erillisiä välikausikenkiä. Jos jaksan ja muistan! ;)
PoistaIhanan värikäs kuva!
VastaaPoistaMeillä siis eka lapsi 1v 8kk neiti touhukas. Mä olen hankkinut osa kamppeista uutena ja ns. merkkivehkeitä, tokikin olen onnistunut suuren osan ostamaan alennuksista ja tässä kohtaa täytyy olla tyytyväinen itseeni, sillä en todella ole mikään alennusmyynneissä juoksija. Mutta olen ajatellut, että näitä vehkeitä saa olla ostamassa joka kaudessa kun lapset kasvaa kohisten, josko onnistuis edes vähän säästämään. Toisaalta olen halunut ostaa laadukasta tavaraa jos sitten kestäisivät paremmin ja niistä jäisi vielä mahdollisille pikku sisaruksille. Tästä en mene kuitenkaan ihan takuuseen enää. Kyllä vain neiti touhukkaan haalarit tuntuvat kuluvan pilareista ja hankauksen kestävyyksistä huolimatta.
Saa nähdä kuinka sitä ehtii sitten alennuksista näitä hankkimaan kun töihin palaa, näin kotiäitinä on kaikki aika maailmassa. Toisaalta, enpä juuri nauti kaupoilla käynnistä neiti touhukkaan kanssa, yleensä teen täsmä iskuja kun jotain tarvitsee ja olen voinut olla onnellinen jos jotain on siis löytynyt alesta juuri silloin.
Tuo laatuhomma onkin aina ärsyttävä ja vaikea juttu. Mielellään panostaisi laatuun, mutta kun sitä ei aina etukäteen osaa arvioida, miten hyvin kamppeet kestää kulutusta.
PoistaEn minäkään nykyään lasten kanssa kovin paljon kaupoissa liiku. Yksin jos pääsen asialle, niin usein tulee jotain ostettuakin, kun saa hetken katsella rauhassa. :)
En tiennyt olevani SHOPholisti" ennenkuin sain lapsen..Jos hän olisi vielä tyttö, olsin jo vararikossa:D
VastaaPoista:D
PoistaÄitiys herättää naisessa monia eri puolia!
Minun strategianani on näköjään maksimoida sekä ostoksiin käyttämäni aika että varmaan myös rahamäärä. Huhhuh... ;) Yhdyn edellisen kommenttiin, minusta tuli shopholisti vasta äitiyden myötä... Ehkä tämä menee ohi nyt kun palaan töihin, tai sitten ei... ;)
VastaaPoistaNyt kun palkkarahaa alkaa virrata ovista ja ikkunoista, niin ei haittaa ettei ehdi alekoodeja kytätä, kun voi ostaa täydellä hinnalla ja pari eri väriä kutakin! :D
PoistaKyllä ne kurahousut ja talvihaalarit on vaan hankittava oli töissä tai ei. Edellisen työrupeaman aikana totesin, että markettiostokset lisääntyivät, ja kirpparit ja lastenvaatekaupat jäivät vähemmälle. Vuoden ajan esim. kaikki lapsen kengät ostin Prismasta tai CM:stä.