Ruokaa sormissa

Nauravainen parsakaalin kimpussa. Ihan ite.

Touhukkaan ollessa vauva oli ruhtinaallisesti aikaa roikkua netissä, lukea kirjoja ja kehitellä kaikenlaisia suunnitelmia ja paineita siitä, miten asiat menisivät. Ruokailun suhteen oli selvät sävelet: alkuun kotitekoista luomujuuressosetta, sitten vähitellen siirtyminen sormiruokailuun, totta kai. Aloiteltiin kotona tehdyllä soseella, sitten tuli pääsiäisreissu ja kesäreissut, ja pian ei kelvannut muu kuin kaupan soseet. Voi mikä äitiystappio! Vähitellen isompia paloja alettiin tarjoilla syötettynä tai niin, että Touhuri olisi voinut napsia ne itse suuhunsa, mutta ei hän muistaakseni erityisen innoissaan itse syömisestä ollut. 

Nykyään Touhukas syö reippaasti ja melkein mitä vaan (jos on nälkä), joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Oli niin turhaa stressata siitä, että meidän tyttöä pitää syöttää, kun kaveri vieressä vetää omin käsin pastaa ja kukkakaalia naamariin. 

Nauravaisen ruokailu-uran alkumetreillä taisin tehdä kokonaista kaksi jääpalamuotillista sosetta pakastimeen, muuten söimme kaupan tuotteita, kiitos vaan Bona&co. Sormiruoka-asioita hänelle alettiin tarjoilla puolivahingossa. "Ai kato, se nappasi mun lautaselta perunaa eikä tukehtunut siihen. Lisää pottua typylle." Ilmeisesti kuopusten hengissäsäilymisvaistot ovat vahvemmat: he tietävät, että on parempi kauhoa mitä vaan tarjolla olevaa suuta kohti, koska kohta hänet unohdetaan imeskelemään sormiaan ja ruokapöytää. 

Nauravainen syö ilolla kaikkea, mitä hänelle tarjotaan. Erityisen mielellään hän syö keittiön lattialta löytyvät sattumat. Sanotaan, että on niin ihanan helppoa ja näppärää, kun lapsi syö itse. No onhan se, mutta voi kyssäkaali sitä sotkua! Keskimäärin 50-70% annoksesta on lattialla, syöttötuolissa, vaatteissa (omissa ja äidin) ja naamassa. Jos mua ei huvia siivota, lapioin sosetta lusikalla suuhun ja minimoin vahingot. 

Meillä ei onneksi ole tarvinnut suuremmin taistella ruokailujen tai allergioiden kanssa. Todellakin onneksi, koska se että ylipäätänsä pitää olla sapuskaa tarjolla 5 kertaa päivässä, on mulle aivan riittävän stressaavaa. Nautitaanko ruoka lusikalla vai sormin on herttaisen yhdentekevää, kunhan jälkikasvu pysyy hengissä.