Älä luovuta, koita uudestaan

Luin ihanan Lauran treeniterveisiä. Itku oli tullut juoksutreeneissä. Minuakin alkaa pian itkettää. Ei siksi, että treenaisin kovaa, vaan siksi, että en.

Minulla on tavoitteena treenata kolme kertaa viikossa. Reilun parin kuukauden päästä pitäisi jaksaa jolkotella 21 km, joka on täsmälleen kolme kertaa enemmän kuin mun tuttu ja helpohko peruslenkki.

Vaikka muutaman kerran viikkotavoite on ylittynyt, on se useammin alittunut. On ollut flunssaa, lomaa, työmatkaa, huonosti nukuttuja öitä ja muita sekalaisia tekosyitä, joista yksikään ei lohduta, kun yritän suoriutua toukokuussa hullusta haasteesta.

Huhuh! Nyt täytyy pyyhkiä laskiaispullien kermat naamasta ja koittaa uudestaan: saada enemmän ja parempia oransseja palkkeja listalle. Tästä vinkkelistä katsottuna toukokuu tulee pikemmin kuin haluaisinkaan.

Tsempit kinttupotilaalle! Täti-ihminen arvaten juoksee koko ajan, kun ei ehdi blogiansakaan päivittää, terkut sinnekin! Radalla tavataan. On varmasti parasta tavata jo ennen lähtöä, todennäköisyys tulla kannetuksi paareilla pois tapahtumasta vaikuttaa sangen suurelta.