Vuosi vuodelta päädyn tiettyjen leffojen tai kirjojen jälkeen syvemmälle ahdistukseen ihmisten pahuudesta. Satojen vuosien takaiselle orjien kohtelulle on helppo pyöritellä silmiään. Aina luotettavan lähteen mukaan tällä hetkellä määritelmästä ja instituutista riippuen 10 - 30 miljoonaa ihmistä elää orjuudessa. Miksi toiset ihmiset ovat riistäjähirviöitä? Voinko minä jotenkin vaikuttaa? Asian perusteellisempi ajatteleminen ja penkominen veisi yöunet vieläkin pidemmältä ajalta, joten laitan taas kädet korville ja hoen da-da-daa.
Paluumatkaa lintukotoon siivitti seuraavana päivänä Touhukkaan kanssa katsottu Onneli ja Anneli. Luin ja rakastin näitä tyttöjä omassa lapsuudessani.
 |
| Kuva täältä |
Toisin kävi Onnelille ja Annelille. Kaksi pikkutyttöä saa muuttaa kahdestaan i-ha-naan kotiin "koska kaikella on elämässä tarkoitus". Kelmi kuului tähänkin elokuvaan, onneksi harmiton sellainen. Kirkkaat värit, upeat puvustukset ja lavastukset sekä mainiot näyttelijät - kerrassaan loistava elokuva tämäkin.
Yhtä helposti kun päädyn murehtimaan ihmisten pahuutta, tempaudun mukaan satuihin ja hymyilen posket kipeänä Onnelin ja Annelin seikkailuille. Molemman sortin elokuvia ja tarinoita tarvitaan: jotta totuus ei unohtuisi ja toisaalta - jotta se unohtuisi.
Mä oon miettinyt joskus lempikirjani Tuulen viemän äärellä, että olisinkohan pitänyt orjuutta ihan nprmaalina, jos olisin sattunut elämään 1800-luvulla plantaasinomistajan tyttärenä. Vastaus on, että tottakai olisin. Olisin vain ajatellut (kuten tämänkin päivän orjuudesta), että tällainen tämä maailma on ja en minä varmaan mitään voi tehdä ja voi voi ja ajattelenpa nyt jotain mukavampaa kun ahdistaa tällainen inhimillinen kärsimys minun hyvinvointini takia.
VastaaPoistaEilen laitoin sähköpostia kolmeen vaatefirmaan, joilta on ollut tapana ostaa vaatteita itselle tai lapsille. Kerroin, että arvostaisin kovasti, jos vaateitteni tekijät saisivat tehdä työtään turvallisissa oloissa ja saisivat siitä kunnon palkkaa. Pieni tekohan tuo, mutten oikein tiedä, mitä muutakaan yksi pieni kuluttaja voi tehdä.
Hyvä Saara! Saisikohan tästä massaliikkeen aikaiseksi? Jos 1000,10 000 tai 100 000 ihmistä laittaa sähköpostia vaikkapa H&M:lle, niin ehkä asiat alkaisivat vähitellen muuttua? Toki kuluttajien valmius maksaa esimerkiksi vaatteista hieman enemmän liittyy yhtälöön, itse teen sen oikein mielelläni, jos on mahdollista saada jonkinlaisia takeita reilusta meiningistä.
PoistaTuulen viemää -tyttärenä ei varmaankaan osaisi kyseenalaistaa maailman järjestystä. Hankalalta se tuntuu nytkin.
Minä en ole vielä katsonut tuota 12 years a slave elokuvaa juuri tuon takia. Tälä hetkellä on muutenkin ahdistavaa, joten olen paennut kepeisiin tai muuten ajatukset pois vievään elokuvaan jos olen jotain katsonut.
VastaaPoistaOnneli ja Anneli oli minunkin lemppareita ihan pienenä ja elokuvan aion katsoa ehdottomasti, vaikkei mulla olekaan pikku tyttöä kaverisi. Meidän 5vee tosin katsoo tuon varmasti mielellään myös :)
Leffassa oli myös pari poikaa, joten ei se täysin tyttöjen leffa ollut. Tuo oli todellakin hyvän mielen elokuva!
PoistaElokuva oli vaikuttava, itkukin pääsi. Suosittelen.
VastaaPoistaMä olin niin järkyttynyt, että en edes osannut itkeä.
PoistaJoo toi nykypäivän orjuus ei ole kivaa ei, multa loppui vähäksi aikaa suklaansyönti (ja se on paljon se) kun selvisi, että kaakaosta iso osa tuotetaan orjatyövoimalla (tästä on kymmenisen vuotta, hurskaasti toivon, että tilanne on parantunut). Onneli ja Anneli sen sijaan varmaan on kiva.
VastaaPoistaNo hei, sinäkin olet tehnyt jotain asialle!
PoistaItsehän shoppailen sujuvasti mm. halpaketjujen liikkeissä (vaikkakin pyrin vähentämään). Huono omatunto on, vaan en lopeta kokonaan. Toisaalta myös kalliilla rahalla saa ostaa epämääräisissä olosuhteissa tuotettuja rättejä tai kenkiä. Ahdistavaa.