Luetuimmat lastenkirjamme: 4 vee

Blogien lastenkirjaviikko jatkuu! "Tavoitteena on saada lastenkirjojen lukemista ja arvostusta näkyville."

Kuva

Neljävuotias kuopuksemme on HC lukutoukka. Hän jaksaa kuunnella satuja ja loruja loputtomiin. Äänikirjan ääreen hän on nukahtanut tasan kerran, silloin oli kuumetta. Omasta puolestani en voi todellakaan sanoa samaa. Kirjastossa käydään parin viikon välein ja useimmiten käy niin, että pari kirjaa nousee suosikiksi, ja niitä luetaan monena iltana peräkkäin. Kirjat ovat mieluisia lahjoja, ja kirpparireissuilta tulee usein uusi kirja kotiin.

Touhukas alkoi puhua noin 1-vuotiaana ja kehitti nopeasti itselleen laajan sanavaraston. Uskon, että lukemisella on ollut iso vaikutus. Tykkään saduista ja loruista kovasti itsekin, lapsille lukeminen ei ole pelkästään pedagogista suorittamista, vaan se on minulle mahdollisuus rauhoittua, keskittyä ja nauttia hauskoista kuvista ja tarinoista. Olen itsekäs lukija: aika ajoin kieltäydyn lukemasta kirjoja, jotka ovat mielestäni tylsiä tai huonoja. Toisto ei minua haittaa, ymmärrän hyvin, miten on kiva kuunnella tuttua, hyvää satua ja löytää siitä joka kerran jotain uutta.

Viime aikoina Touhukas on diggaillut avaruusaiheisia kirjoja, joiden kautta pääsimme vihdoin tutustumaan suomenkielisen lastenkirjallisuuden superstaroihin Tatuun ja Patuun, kun Tatun ja Patun avaruusseikkailu oli kirjakaupassa kamppishintaan tyrkyllä.

Kuva täältä

"Keksin idean kun lueskelin hansikaslokerosta löytynyttä sadepyssyn käyttöopasta!" Lu-Rei jatkoi. "Vesi poistaa hiusten sähköisyyden ja pääsemme irti!" "Lu-Rei, sinä olet nero!" Lantti [Tatu] julisti. "Ilmiselvä tuleva tähtipapiljotti, ei kun siis pilotti!"

Olin kuullut, että ne ovat hyviä, ja voi pojat että ne ovatkin! Aivan huikeeta tykitystä: sekopäisiä tarinoita, rikasta, hauskaa sekä yllättävää kieltä ja mielettömiä kuvituksia. Ihanaa ja rakasta Tomppa-kirjasarjaa ollaan luettu 1-vuotiaasta asti. Luulen, että Tatu ja Patu on sarja, jota luetaan vähintään seuraavat kolme vuotta.

Huhtikuulle suunniteltuun Helsingin reissuun täytyy ehdottomasti sisällyttää muutama Tatun ja Patun esittelemä kohde. En suostu melomaan Korkeasaareen, onneksi kirjassa on materiaalia moneen muuhunkin.

Kuva täältä

Helsingin rautatieasemalla on valtavasti ihmisiä. "Helsinki on Suomen pääkaupunki varmaan siksi, että täällä on niin monta päätä", Patu miettii. 

Katja kirjoitti samaisesta kirjasarjasta ja kertoi, että lapsuuden suosikin Viisikon lukeminen omalle lapselle oli ollut hämmentävä kokemus. Täytyy ehdottomasti lukea Viisikkoja ja Neiti Etsiviä uudestaan, vaikka pelkään päätyväni yhtä kummallisiin fiiliksiin.

Onneksi lastenkirjallisuudessa ei vanhassa välttämättä ole vara parempi - uusia loistavia lastenkirjoja tulee jatkuvasti lisää. Käy tutustumassa uutuuksiin vaikkapa haasteen alulle laittaneen Bleuen arkistoissa tai kirjaston uutuushyllyllä.